Pitkä, tumma ja komea englantilainen sekä vanha hapankorppu

[Alphonse Drake]

Professori Molina selvästi yritti viritellä keskustelua kertomalla aikeistaan kylänvierailunsa suhteen sekä kysymällä sitten Alphonsen aikeista. Alphonse oli hetken hiljaa, peitti taukonsa siihen, että hörppäsi viimeiset teet kupistaan. Ne nielaistuaan hän laski kupin takaisin lautaselle ja käänsi katseensa suoraan naiseen.
”Ei minulla ole mitään tarkkoja suunnitelmia. Ajattelin vain vähän katsella ympärilleni, ja…” Al vilkaisi nopeasti ympärilleen ja kumartui hieman naista kohden sitten. ”…kuulin juttua, että täälläpäin olisi henkilö, joka olisi mahdollisesti valmis myymään erään kirjan. Keräilyharvinaisuus”, hän kuiskasi niin, että sitä tuskin kuuli. Kuin joku kahvilassa muka saattaisi salakuunnella ja jopa olla samaisesta kirjasta kiinnostunut.
Mutta eihän sitä toki voinut koskaan tietää, jos paikalla olisikin samaisesta kirjasta kiinnostuneita. Tai vieläkin pahempaa, auroreita.

[Mila Molina]

Rehtori Molina seurasi, kuinka Alphonse hörppäsi viimeisen kulaksen teekupistaan ja asetti sitten kupin takaisin lautaselle. Sitten mies vastasi hänelle esitettyyn kysymykseen kumartuen hieman eteenpäin. Nainen luuli hetken miehen suutelevan häntä, mutta niin ei tapahtunut. Rehtori joutui itsekin kumartumaan hieman eteenpäin, jotta kuuli miehen kuiskaavat sanat.

Sanat olivat naisen mielestä hieman kummalliset. Aivan kuin asia olisi ollut huippusalainen, jota kukaan paikallaolija ei olisi saanut kuulla. Rehtori kohotti kulmiaan ja vetäytyi hieman taaksepäin alkuperäiselle paikalleen. Kirjan täytyi olla erittäin harvinainen, koska muuten nainen ei voinut käsittää tätä salaperäisyyttä.

"Mikä kirja on kyseessä?", nainen kysyi normaalilla äänellään, yrittämättä edes hiljentää äänenvoimakkuutta, "Koulumme kirjastossa on hyvä valikoima kirjoja, kuten varmasti olet kuullutkin - sekä vanhoja että täysin uusia", hän jatkoi katsellen Alphonsea.

[Alphonse Drake]

Rehtori kysyi, mikä kirja kyseessä oli. Ja kertoi koulun kirjaston valikoiman olevan hyvä. Valitettavasti hyvä valikoima ei ollut Alphonselle tarpeeksi hyvä. Hän ei todellakaan uskonut, että kirjastosta löytyisi sellaisia kirjoja. Tai sitten rehtorilla olisi jotakin selitettävää Taikaministeriölle. Valitettavasti Alphonse ei voinut tätä kumminkaan rehtorille aivan näillä sanoilla sanoa. Eräs hyvin harvinainen, jota on enää muutama kappale jäljellä, sillä Taikaministeriö on määrännyt ne kaikki tuhottaviksi. Mitenhän rehtori olisikaan tuollaiseen reagoinut. Sen sijaan, sanojaan pohtiessaan Alphonse vilkaisi jälleen muita kahvilassa olevia. Tuskin sinne kumminkaan oli ketään kiinnostunutta eksynyt?

”En valitettavasti oikein usko, että koulun kirjaston valikoimasta kyseistä teosta löytyy. Kyseessä on eräs hyvin harvinainen teos, jota ei kovinkaan montaa kappaletta ole nykypäivään selvinnyt. Enkä todellakaan usko, että koulun valikoimaan on päässyt kirjaa, jonka takia monet alan harrastajat olisivat valmiita tekemään hieman kyseenalaisiakin asioita”, hän kertoi yhä melko hiljaisella äänellä. Ei toivottavasti kertonut liikaa kirjasta, vaikka saikin sen hieman hämärään valoon. Alphonse olisi varmasti itsekin tehnyt jotakin todella typerää, jos koululla olisi kyseinen kirja todella valikoimassaan ollut. Kirja, jota hän oli niin pitkään metsästänyt, kunnes oli saanut kuulla edes tästä yhdestä kappaleesta. Ja maksanut pelkistä tiedon murusista hyvin huomattavia summia.

[Mila Molina]

Ennen kuin herra Drake vastasi rehtorin esittämään kysymykseen, tuo vilkaisi sivummalle, muiden kahvilassa olevien suuntaan. Nainen käänsi katseensa samaiseen suuntaan, muttei nähnyt siellä mitään aikaisemmasta poikkeavaa. Tarjoilija oli juuri kantamassa suurta leivosvatia läheiseen pöytään ja pöytäseurue kiitteli vuolaasti tarjoilijan palvelualttiutta.

”En valitettavasti oikein usko, että koulun kirjaston valikoimasta kyseistä teosta löytyy. Kyseessä on eräs hyvin harvinainen teos, jota ei kovinkaan montaa kappaletta ole nykypäivään selvinnyt. Enkä todellakaan usko, että koulun valikoimaan on päässyt kirjaa, jonka takia monet alan harrastajat olisivat valmiita tekemään hieman kyseenalaisiakin asioita”

Mies kuulosti edelleen salaperäiseltä, ja rehtori kohotti kulmiaan tuon mainitsemille kyseenalaisille asioille. Naisella ei ollut aavistustakaan, mitä mies oli tarkoittanut sanoillaan, muttei tällä kertaa esittäny lisäkysymyksiä. Jos kirja oli niin harvinainen ja salainen, miltä vaikutti, mies tuskin edes vastaisi rehellisesti esitettyihin kysymyksiin.

"Suosittelen silti kirjastoa. Sieltä tekee mitä yllättävimpiä löytöjä", nainen tokaisi ja levitti itsekin kasvoilleen salaperäisen ilmeen. Hän nosti teekuppinsa viimeisen kerran huulilleen ja joi kupin tyhjäksi. "Tekenemme lähtöä pian", rehtori sanoi ja katsahti miestä silmiin. Hän työnsi teekuppia asetteineen hieman kauemmaksi pöydän reunasta, hivutti tuolia hieman taaksepäin ja nousi seisomaan.

// Seuraava peliviesti voisi olla viimeiseni. //

[Alphonse Drake]

//Njyyh, viimeinen, oli pakko venyttää tätä tänne asti. Kiitos pelistä! (Anteeksi, että olettelen viestissä paljon kaikkea xD

Nainen päätti kumminkin, että koulun kirjasto on tarpeeksi hyvä suositeltavaksi ja Alphonse kiitti, nyökäyttäen päätään samalla. Joitakin kirjoja sieltä voisikin löytyä, mutta tuskin mitään, mitä Alphonse todella kaipasi. Professori Molina nousi pöydästä, joten Al teki samoin. Alphonse suuntasi sitten kahvilan ovelle, olettaen naisen tulevan perässään ja avasi oven, jääden pitämään sitä auki. Kun professori Molina oletettavasti asteli ulos ovesta, meni Al perässä, lausui hyvästit ja suuntasi sitten suuntaan, jossa luultavasti kyseinen keräilyharvinaisuus löytyisi.

[Mila Molina]

Kaksikko poistui pöydän äärestä kahvilan ovelle. Rehtori Molina astui kahvilasta ulos, miehen pitäen hänelle ystävällisesti ovea auki. Nainen lausui lyhyen kiitoksen miehelle ennen kuin heidän tiensä erkanivat.

// Kiitos pelistä! :3 //

[Mila Molina]

Kiitos pelistä!

Alphonse Drake: 10 + 5 = 15 p
Mila Molina: 15 + 5 = 20 p