Kasveja ja jutustelua

[Ly Allen]

Esmeralda katseli kiinnostuneesti puutarhaani, kun päästin harvinaisesti paljon puhetta ulos suustani. Toivoin, ettei tuo muuttaisi kuvaansa minusta, kun olin yhtäkkiä alkanut selittää typerästi kasveista.

"Milloin löysit tämän paikan?" nuorempi kysyi, "Liikkuuko täällä paljon muita oppilaita?"
"Ööö... noin kolme ja puoli vuotta sitten. Eli, kun olin ollut koulussa puoli vuotta. Silloin oli vielä lunta, mutta palasin keväällä ja istutin nuo muratit tuohon", osoitin nurkassa hieman erillään kasvavia kasveja, jotka olivat lähtöisin ikkunalaudan alta, "kaikki muut olen istuttanut myöhemmin."

"Täällä ei käy oppilaita melkein ikinä", kerroin mietittyäni hetken. "Kaikki aina jatkavat kiveystä pitkin oikealle", selitin. "Miksi sää muuten tulit tänne?"

[Esmeralda Sweet]

"Ööö... noin kolme ja puoli vuotta sitten. Eli, kun olin ollut koulussa puoli vuotta. Silloin oli vielä lunta, mutta palasin keväällä ja istutin nuo muratit tuohon", Ly kertoi osoittaen muratteja puutarhan nurkassa. Hän lisäsi, että oli istuttanut muut kasvit myöhemmin. En voinut ymmärtää, kuinka joku jaksaisi istuttaa kasveja. Se oli varmaan maailman tylsintä puuhaa ikinä. Minun vanhempanikin kitkivät rikkaruohot vain pakon edestä. En kuitenkaan viitsinyt väheksyä muiden mielenkiinnonkohteita, kun itse juttelin mielikuvituskeijuille...

"Täällä ei käy oppilaita melkein ikinä", Ly kertoi. "Kaikki aina jatkavat kiveystä pitkin oikealle."
No, se oli ymmärrettävää. Olin nimittäin itsekin aikeissa kääntyä, mutta sitten olin kuullut askelia. Sainkin kertoa asiasta Lylle, kun hän kysyi, miten minä olin tullut tänne.
"Olin kävelemässä kivetystä alaspäin, mutta sitten kuulin että tulit, joten hyppäsin tuohon puskaan", osoitin pensasta. "Ei kun, siis - olin juuri tulossa tännepäin, kun kuulin askelia ja pudotin kirjani pensaaseen ja ryhdyin etsimään sitä", korjasin nopesti. Olin jo unohtanut tarinani.

[Ly Allen]

"Olin kävelemässä kivetystä alaspäin, mutta sitten kuulin että tulit, joten hyppäsin tuohon puskaan", Hän osoitti pusikkoa minkä läpi olimme tulleet. "Ei kun, siis - olin juuri tulossa tännepäin, kun kuulin askelia ja pudotin kirjani pensaaseen ja ryhdyin etsimään sitä", Esmerelda korjasi nopeasti.

Hymyilin tietävästi. "Tottakai", sanoin lempeästi ja naurahdin perään. Kuten olin aavistanut Esmerelda oli valehdellut -hän oli surkea siinä- ja vakoillut, kun olin istuttanut sipuleita.

Muistin, että työni oli jäänyt kesken ja polvistuin maahan jatkaakseni istutusta. Kaivoin kuopan, mikä oli kaksi kertaa niin syvä kuin sipuli ja tiputin sipulin kuoppaan. Kaivoin seuraavan kuopan, ja sitäseuraavan kuopan niin, että kuoppia oli pieni rykelmä aurinkoisimmalla paikalla. Täytin kuopat sitten mullalla ja loitsin vettä niiden päälle.

[Esmeralda Sweet]

"Tottakai", sanoi Ly lempeästi. Hänellä ei ollut aikomustakaan uskoa minua. No, ei sillä enää mitään väliä ollut. Pian hän luultavasti unohtaisi koko jutun. Huokaisin ja pyyhkäisin punertavan hiussuortuvan korvani taakse.

Ly polvistui ja alkoi kaivamaan pienehköä kuoppaa. Mielestäni oli aika hassua, että toinen yht'äkkiä alkaa vain kaivamaan. Minulle tuli mieleen koira, joka yritti kätkeä luuta maan alle. Ly tiputti kuoppaan sipulin. Hän toisti saman monta kertaa.

Jalkani puutuivat, joten kyykistyin hänen vierelleen ja seurasin, kuinka maahan ilmestyi yksitellen kuoppia, joihin pudotettiin sipuli. Viimein Ly peitti kuopat mullalla ja loitsi vettä päälle. Hänen puutarhanhoitonsa näytti paljon vaivattomammalta kuin äitini, joka ei halunnut käyttää minkäänlaista taikaa naapureiden takia.

"Voinko auttaa jotenkin?" kysyin, vaikka näin, että Ly oli saanut sipulit istutettua.

[Ly Allen]

Työskennellessäni Esmeralda kyykistyi viereeni ja katseli tiiviisti istuttamistani. Se oli aika hassun näköistä, hän vain kyykki vieressäni ja tuijotti. Ei siinä, olinpahan saanut seuraa.

"Voinko auttaa jotenkin?" Nuorempi kysyi juuri, kun olin saanut kaiken tehtyä. Pyyhkäisin kämmenselällä otsalle karanneita hiuksia varoen kuitenkin multaisia sormiani.
"Olisit kysynyt hieman aikaisemmin", naurahdin. "Mutta nyt, kun kysyit", nousin ylös ja kävelin laukkuni luokse ravistaen enimmät mullat pois käsistäni. Kaivoin laukkuani toi toivoen, että olin muistanut ottaa toisenkin sipuleita täynnä olevan pussin.

"Tuossa mitkä istutin, on narsisseja sekä tulppaaneja, mutta tässä", sanoin ja heitin pussin maahan. Pari sipulia kierähti auringonvaloon, "tässä on espanjansinililjoja, hajulaukkoja ja öööö... Muscari armeniacum", napsutin sormiani yrittäessä muistaa kukan ranskankielistä nimeä, "... helmilijoja!"

"Joten", sanoin ja ojensin puutarhalapion Esmeraldalle, "ole hyvä", sanoin ja osoitin tyjää länttiä maassa missä ei istutuksia vielä ollut. Kaivoin itsekin toisen lapion laukustani ja polvistuin maahan.

"Kaivat noin kolme kertaa sipulin läpimittaa syvemmän kupan. Katso, että sipuli on kiinteä ja ehjä, kun painat napakasti sipulin istutuskuopan pohjalle kärki ylöspäin", selitin tohkeissani näyttäessäni esimerkkiä.

[Esmeralda Sweet]

Ly pyyhkäisi hiuksia osaltaan kämmenselällän.
"Olisit kysynyt hieman aikaisemmin", naurahti Ly. Se oli totta, minulla oli tapana kysyä asioita viime tingassa tai jättää kokonaan kysymättä.

"Mutta nyt, kun kysyit", Ly jatkoi ja käveli laukulleen ravistellen käsiään. Toivoin, että en kuitenkaan joutuisi mitään erittäin sotkevaa tekemään, sillä vaatteeni olivat jo valmiiksi likaiset puskassa kyykkimisestä.

Hän kaivoi laukkuaan hetken aikaa ja heitti sitten maahan pienen pussukan, jonka sisältä esiin kierähti pari mötikkää. Tunnistin ne samanlaisiksi sipuleiksi, joista ilmeisesti oli määrä kasvaa jotain kukan tapaista.

"Tuossa mitkä istutin, on narsisseja sekä tulppaaneja, mutta tässä... Tässä on espanjansinililjoja, hajulaukkoja ja öööö... Muscari armeniacum", Ly napsautti sormiaan. "... helmilijoja! Joten", sanoi Ly ojentaen minulle puutarhalapion. "ole hyvä."

Kyykistyin hänen viittomaansa paikkaan, joka oli ikään kuin tyhjä, pieni aukea, missä ei kasvanut yhtäkään kasvia tai kukkaa. Otin käteeni pussista kierähtäneet sipulit ja mietin hetken mitä minun pitäisi tehdä, mutta Ly ehtikin jo neuvomaan: "Kaivat noin kolme kertaa sipulin läpimittaa syvemmän kupan. Katso, että sipuli on kiinteä ja ehjä, kun painat napakasti sipulin istutuskuopan pohjalle kärki ylöspäin."

Katselin hetken häntä hänen näyttäessä esimerkkiä ja iskin sitten lapion maahan. Hieman multaa roiskahti poskelleni, mutta pyyhin sen kämmenselkääni. Kaivoin sopivan kokoisen kuopan - tai ainakin melkein - ja painoin sipulin kuopan pohjalle. Otin sen kuitenkin takaisin ylös tarkistaen sen kunnon, jolloin laitoin sen takaisin.

"Onko tämä hyvä?" kysyin ja osoitin kuoppaa, jonne olin ensimmäisen sipulini laittanut.

[Ly Allen]

Esmeralda ei sanonut sanaakaan, kun ojenensin lapion hänelle ja tuo kyykistyi kasveista tyhjän läntin viereen. En tiennyt oliko se hyvä vai huono merkki. Kiinostiko häntä vai auttoiko nuorempi minua vain kohteliaisuudesta.

Hän seurasi tiiviisti esimerkkiäni ja työnsi itsekin lapionsa maahan. Katselin hetken kuinka tuo kaivoi kuoppaa ja aloin sitten tekemään samaa hänen istutuksensa viereen.

Nappasin sipulin käteeni ja painoin sen kuopan pohjalle. Lapioin multaa kuoppaan ja vilkaisi samalla, mitä Esmeralda teki. Hän painoi sipulin kuoppaan, mutta kuitenkin nosti sen melkein heti ylös, tarkasteli sitä ja sitten laittoi sen takaisin. Taputtelin oman kuoppani mullan tiiviiksi

Onko tämä hyvä?" Esmeralda kysyi osoittaen kuoppaa. Vilkaisin hänen tekemäänsä työtä ja kokeilin oliko sipuli tiukasti pohjalla.
"Se on täydellinen", sanoin naurahtaen ja nyökkäsin.

Jatkoin istuttamista ripeään tahtiin, koska vitkastellessa selkä kipeytyisi nopeasti kyykistellessä.

[Esmeralda Sweet]

"Onko tämä hyvä?" kysyin. Epäilin vanhavasti että juuri istuttamani sipuli ei ikinä kasvaisi. En ollut puutarha ihmisiä.

Ly kokeili oliko sipuli tiukasti pohjalla. Sitten hän naurahti nyökäten: "Se on täydellinen." Hymyilin tyytyväisenä. Olin ollut jo aivan varma, että hän kauhistelisi istutustyötäni tai jotain. Täydellinen. Se merkitsi kuitenkin virheetöntä työtä.

Ly jatkoi istuttamista nopeaan tahtiin. Itse en varmaan ikinä pystyisi samanlaiseen vauhtiin, mutta mahdollisimman rivakasti aloi kaivamaan seuraavaa kuoppaa. Multaa roiskui jälleen naamalleni ja mekkoni etumukselle.

Tiputin pian sipulin kuoppaan ensin tarkistettuani sen ehjyyden. Sitten peitik kuopan mullalla. Tämä oli aika mukavaa puuhaa. Sitten kun minun pitäisi hankkia kesätöitä voisin ryhtyä viljelemään.

"Mistä olet oppinut istuttamaan kasveja?" kysäisin kun olin istuttanut muutaman sipulin. "Oletko ikinä kasvattanut mansikoita?"

[Ly Allen]

Vilkaisin työni välistä nuorempaa ja hymy kohosi huulilleni, kun näin mullan roiskuvan joka puolelle, minun saaden siitä osani. Jatkoin istuttamista myistellen sitä aikaa, kun olimme muuttaneet Espanjaan ja olin kiinnostunut kasveista. Tulin aina kotiin myöhään illalla täysin mutaisena ja polvet sekä kyynerpäät verillä kiipeilyn jäljiltä. Nykyään osasin jo työskennellä melkeinpä täysin siististi.


"Mistä olet oppinut istuttamaan kasveja?" Esmerelda kysyi pienen hiljaisuuden jälkeen. "Oletko ikinä kasvattanut mansikoita?"

"Kun muutettiin Espanjaan sellaiseen pieneen kylään vuoristoon, tiedätkö Kanariansaarien Teide tulivuoren? Sinne, niin aloin kiipeilemään vuorilla ja usein löysin outoja vuoristokasveja ja ylenpalttisen paljon erilaisia kaktuksia. Toin niitä aina kotiin ja rakensin lopulta ison kukkapenkin kaikille kasveille joita toin", tuumin.
"En Mascalla asuessa tainnut kasvattaa mitään muuta kuin omia kotiin tumiani kasveja, mutta kun muutin Ranskaan aloin kasvattamaan kurkkuja, salaatteja ja tomaatteja. Sekä mansikoita", selitin suurin piirtein koko elämäntarinani.

"Mitä sää teet vapaa-ajalla?"

[Mila Molina]

Peli lukitaan ja pisteytetään keskeneräisenä.

Ly Allen, Gryffondor: 19 p
Esmeralda Sweet, Pouffsouffle: 19 p