Kaksi vastaan metsä

[Jolie Leber]

"No, miten sen nyt ottaa. On se ihan kiva", Colin vastasi kysymykseeni haiskustani. Colin ei tainnut tykätä pikku söpöläisestäni.

Colin asteli edessäni kohti pimeää ja jännää metsää. Loikin epämääräisten puskien yli ja tuijotin yhä edessä menevää Colinia. Pelästyin, kun yhtäkkiä räsähti jossain. Colin äännähti kummallisesti ja naurahdin hieman, vaikka itekkin olisin voinut kirkua ja rääkyä pelosta. Minua nimittäin pelotti.

Kävelin lähemmäs Colinia toivoen sen tuovan turvaa. Kuulin puron solisevan ja räsähdysten jatkuvan. Havaitsin puskassa olevan joku eläin. Teki mieli mennä katsomaan mikä se oli, mutta katsahdin ensin Colinia kuin tarkastaen, että onko hän tallella.

Liikuin lähemmäs puskaa taikasauva kädessä.

[Colin Willows]

Jolie vilkaisi Colinia. Poika oli lehahtanut punaiseksi huudahtaessaan sillä tavalla. Ensin häneltä oltiin kysytty uskaltaisiko hän varmasti mennä metsään ja heti seuraavassa hetkessä hän jo huusi kuin pikkutyttö yhtä vaivaista räsähdystä. Ehkä Colin ei ollut Gryffondor-ainesta.

Jolie lähestyi puskaa taikasauva ojossa. Colin alkoi kaivelemaan farkkujensa taskuja etsien omaa sauvaansa. Se luultavasti toisi lisäturvaa, vaikka hän ei mitään loitsuja osannutkaan. Pojan taskut olivat kuitenkin tyhjät. Colin ei ollut ottanut mukaan edes taikasauvaa!

Colin lähti hipsimään puskaa kohden varuillaan. Hän oli valmiina käyttämään itsepuolustustaitojaan, mikäli jokin lohikäärme tai vielä pelottavampi otus hyppäisi esiin. Pojan hengitys tärisi.

Puska kahisi. Colin pidätti hengitystään ja hakeutui aivan Jolien kylkeen vaistonvaraisesti. Jokin työntyi puskasta ulos. Se oli pitkä, karvainen jalka. Colinin silmät laajenivat lautasien kokoisiksi. Lisää kahinaa ja esiin työntyi toinen jalka. Tässä vaiheessa Colin oli jo aivan paniikissa. Hän peruutti taakse päin kompastuen maasta työntyvään juureen. Poika kaatui takamukselleen.

Tuo otus - sillä ei vain ollut kahta jalkaa - niitä oli kahdeksan...

[Jolie Leber]

Seisoessa huomasin Colinin tulleen viereeni. Hänellä ei käsissä ollut sauvaa niin kuin minulla, mutta valmistautunut hän silti oli. Colin oli aivan kyljessäni ja rapina vain jatkui.

Sitten tapahtui sitä mitä me olimme odottaneet. Tapahtuisi jotain. Nimittäin puskasta putkathti ohut ja pitkä jalka. En perääntynyt vain jäin katsomaan, kun yksitellen lisää jalkoja putkahteli. Vartalokin ilmestyi peräännyin ja tajusin Colinin kaatuvan johonkin.

Poika muksahti pyllylleen maahan. Ojensin kättäni ja vedin poikaa ylös. Lähdin samalla kipittämään pois päin toivoen pojan nousevan. Otus lähestyi meitä karvaisine jalkoineen. Minun oli vaikea liikkua sulavasti enää pelon takia.

[Colin Willows]

Jolie perääntyi myös. Puskasta ilmestyi valtava, kahdeksanjalkainen hämähäkki, joka lähestyi meitä. Colin oli ihan varma, että sillä oli nälkä. Se ei söisi kärpäsiä. Ehkä se söi pieniä oppilaita, jotka karkasivat metsään keskellä yötä.

Jolie repi Colinia ylös. Lähtien samalla poispäin. Colin kompuroi ylös vaivoin. Hän huomasi ontuvansa hieman vasenta nilkkaansa. Sitä, jonka oli tökännyt puunjuureen. Parhaansa mukaan Colin kuitenkin kiirehti Jolien perässä.

Aina kun hän astui nilkkansa päälle, tunsi hän pienen vihlaisun. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä Colinilla oli kova kiire pakoon. Hän ei aikonut jäädä hämähäkin ruoaksi.

Hetken kuluttua Colin pysähtyi hengittämään. Hän ei tiedä kuinka kauas oli juossut tai oliko Jolie tullut ylipäätään perässä. Poika kuitenkin kuuli uhkaavasti lähestyvän jättiläishämähäkin. Colinin oli kuitenkin välillä aivan pakko hengittää syvään.

"Missä sä oot?" hän huuteli Jolieta hengästyneenä.

[Jolie Leber]

Hivuttauduin puun taa piiloon otuksen takia. Katselin miten Colin pärjäsi hän selvästi ontui, vaikka kiirehtikin otusta pakoon. Kuulin Colini huutavan minulle. Loikkasin pois puun takaa ja otus huomasi minut ja lähti matelemaan minua kohti.

"Tässä minä!" Huusin Colinille, vaikka oletin hänen jo huomanneen. "Juokse tuon puron taa!" Yritin huutaa Colinille.

Mietin loitsua, jonka voisin tehdä. Pääni löi tyhjää, joten juoksin vain ja hyppäsin otuksen yli. Sen karvaiset koivet hipaisivat jalkojani.

Peloissani juoksin ja hyppäsin puron yli, mutta molskahdin kylmään veteen. Olisin varmaan hukkunut, jos puro olisi ollut syvä. Olin kylmissäni, kun astelin pois purosta.

[Colin Willows]

//Eikös se ollut niin että noi jättiläishämähäkit osas puhua? Ainakin siinä elokuvassa se puhu :'D//

"Tässä minä!" Colin kuuli pian Jolien huudon. Poika ei edelleenkään nähnyt toveriaan, mutta ei hän kaukana voinut olla. Sen sijaan Colin äkkäsi hämähäkin, joka hitaasti lähestyi heitä. Ateria oli koiven ulottuvilla.

"Juokse tuon puron taa!" Colin kuuli jälleen kuinka Jolie yritti ohjeistaa häntä. Puuron? Ei täällä ollut puuroja. Colin kuitenkin huomasi solisevan puron takanaan. Ai tuon taakse... aivan.

Colin otti vauhtia ja hyppäsi onnistuneesti puron toiselle puolelle. Hän nosti kätensä otsalleen tähystelläkseen Jolieta. Colin huomasikin tytön, joka juoksi säihkähtäneenä. Hämähäkki oli aivan hänen kintereillään. Juokse Jolie, juokse, Colin ajatteli.

Plups. Jolie yritti hypätä, mutta molskahti suoraan puroon. Ensin Colin säikähti ja oli valmis hyppäämään perään, mutta onneksi puro ei ollut syvä ja Jolie pääsi pois. Tämä ei todellakaan sujunut hyvin.

"Ha-haluatko lähteä takaisin?" Colin kysyi ja vilkuili ympärilleen. Pääsisikö hämähäkki tuon pienen puron yli? Toivottavasti ei. "Voimme mennä takaisin, jos haluat."

[Jolie Leber]

//osaa ne//


"Ha-haluatko lähteä takaisin?" Coli kysyi, kun oli pelastautunut purosta. Tärisin kylmyydestä. "En! Mutta voidaan me lähteä...Miten muuten jalkasi? Näin, että onnuit sitä. Sattuuko vieläkin?" Kyselin pojalta.

Katsoin hämähäkkiä puron toisella puolen. "Et tule tänne",sanoin hämähäkille..

//Täähän viesti oli pitkä...//

[Colin Willows]

Jolie tärisi. Olihan se ymmärrettävää. Hänhän oli juuri pudonnut jääkylmään puroon. Colinin teki mieli auttaa, mutta hän ei osannut mitään lämmitysloitsuja, eikä hänellä ollut ylimääräisiä vaatekappaleita.

"En!", vastasi Jolie Colinin kysymykseen lähtemisestä. "Mutta voidaan me lähteä..." Ei, Colin ei halunnut lähteä. Tai halusi. Itse asiassa hän ei tiennyt halusiko. "Miten muuten jalkasi? Näin, että onnuit sitä. Sattuuko vieläkin?"

Colin vaihtoi painoa puolelta toiselle. Jalkaan sattui hieman, mutta kyllä varpaan lyöminen kynnykseen sattui enemmän. "Ei satu", hän totesi.

"Et tule tänne", sanoi Jolie hämähäkille.. Colin käänsi katseensa tuohon ilmestykseen. Se katseli heitä mulkosilmillään. Colin kuvitteli, kuinka se söisi heidät vuoronperään. Ei kiitos.

Yhtäkkiä tapahtui jotain, mitä Colin ei ollut odottanut. Hämähäkki avasi suunsa hitaasti. Se ei yrittänyt syödä heitä, vaan se alkoi puhumaan: "Tuollaiset ihmislapet maistuvatkin pahalta..."

[Jolie Leber]

"Ei satu", Colin totesi. Katsoin häntä hymyillen. "Hyvä juttu, sittenhän voimme jatkaa!" Huudahdan.


Varoitukseni jälkeen katsoin tarkasti hämähäkkiä. Huomaan, kun se avaa suunsa kuin sanoakseen jotain.
"Tuollaiset ihmislapet maistuvatkin pahalta..." , hämähäkki sanoi. Katsahdin Coliniin virnistäen. "No tuollaista kohteliaisuutta en ole ennen saanut!" Sanoin leikitellen ihan kuin olisin pahoittanut mieleni.

Tajusin olevani noita, joten tein kuivatus-loitsun itseeni. Heti minuun levisi lämmin olo. Laitoin taikasauvani takaisin taskuuni.

Olin kiinnostunut hämähäkistä ja aloinkin kyselemään.
"Onko sulla sukua? Ja kuinka kauan sä täällä olet asunut?"

"Minulla sukua? Haluatteko tavata? Alaisilleni maistuu kyllä varsinkin taikovat lapset!" Hämähäkki pelotteli. "Juu kuule ei meidän tarvii", sanoin hänen jälkeensä tarkkailen ettei hämähäkkejä ole enempää lähistollä. "Ja kysyit kuinka kauan olen täällä asunut? Kauemmin kuin teidän vanhemmat tällä planeetalla! Olen tullut tänne jo ennen kuin koulukin perustettiin!", hämähäkki julisti. Katsoin häntä kiinnostuneena ja nyökyttelin.

[Colin Willows]

"Hyvä juttu, sittenhän voimme jatkaa!" Jolie huudahti. Hassua, Colin oli tosiaan luullut että tyttö olisi valmis lähtemään kotiin. Itse asiassa Colin ainakin oli. Hän ei vain kehdannut perääntyä tässä vaiheessa.

"Tuollaiset ihmislapet maistuvatkin pahalta..." hämähäkki sanoi. Jolie katsahti Colinin suuntaan. Poika naurahti hermostuneesti. Hän oli yhtä aikaa helpottunut, mutta myös peloissaan. "No tuollaista kohteliaisuutta en ole ennen saanut!" totesi Jolie. Tällä kertaa Colinin kasvoille levisi hymy.

Seuraavaksi Jolie otti taikasauvansa esille. Ensin Colin luuli, että tyttö aikoi loitsia hämähäkin, mutta pian poika tajusi Jolien kuivattaneen vaatteensa. Kätevää.

"Onko sulla sukua? Ja kuinka kauan sä täällä olet asunut?" kysyi Jolie hämähäkiltä. Colin oli yllättynyt. Hän ei alkaisi juttelemaan tuon otuksen kanssa sentään... "Minulla sukua? Haluatteko tavata? Alaisilleni maistuu kyllä varsinkin taikovat lapset!" hämähäkki lausahti. Colin nielaisi, vaikkakin hän arvasi, että tuo vain pelotteli yökulkijoita. Pojan helpotukseksi, Jolie kieltäytyi ehdotuksesta.

Seuraavaksi hämähäkki kertoi asuneensa tällä planeetalla kauemmin kuin heidän vanhempansa. Se oli jo kauan. Paitsi, että äiti ei eläisi enää kauaa... Jolie nyökytteli kiinnostuneesti. Colin karisteli äidin mielestään ja kysyi hämähäkiltä: "Mi-mitä muita otuksia täällä on siis sinun lisäksesi?"

"No, siitä saatte ottaa ihan itse selvää", hämähäkki sanoi matalalla, karmivalla äänellä. "En ole mikään sosiaalinen heppu..."