Päätösseremonia 2016-2017

[Mila Molina]

Tervetuloa lukuvuoden 2016-2017 päätösjuhlaan!

Juhla sijoittuu perjantaihin 30. kesäkuuta klo 18:00 alkaen. Juhlan aikana julistetaan tupamestaruuden voittanut tupa sekä muut jaettavat palkinnot. Juhlan loppupuolella on juhlaillallinen, jonka jälkeen lukukausi on virallisesti päättynyt. Seuraavana aamuna oppilaat ja jatko-opiskelijat suuntaavat kesäloman viettoon.

Seuraavan kerran oppilaat matkustavat koululle 31. elokuuta, ja ensimmäinen koulupäivä on 1. syyskuuta.

Jokainen hahmo on tervetullut osallistumaan tähän päätösjuhlaan. Voit osallistua peliin yhdellä tai useammalla roolipeliviestillä, ja jokainen osallistuja saa tuttuun tapaan pisteet osallistumisestaan. Peliaikaa on 31. elokuuta saakka.

Oli perjantain alkuilta, ja ilmassa oli lukuvuoden päättymisen tuntua. Oppilaat olivat vihdoin päässeet oppitunneista, läksyistä ja kokeista eroon, ja koko päivä oli omistettu vapaalle tekemiselle. Nyt oli kuitenkin päätösseremonian aika. Sää oli juuri sopiva viimeisen koulupäivän kunniaksi - aurinko paistoi ja taivaalla leijaili vain pari pientä pilvenhattaraa. Vaikka juhla vietettiin sisällä Suurten Salissa, upean ilman pystyi aistimaan.

Oppilaat asettuivat yksi toisensa jälkeen istumaan tupapöytiensä ääreen. Tupapöydille oli levitettyinä juhlalliset pöytäliinat, kullekin tuvalle omaa väriä. Opettajien pöydän liina oli violetin sävyinen. Sali oli koristeltu muutenkin violetin sävyin, mutta pian koristelu vaihtuisi tupamestaruuden voittaneen tuvan väriksi: punaiseksi, siniseksi, keltaiseksi, vihreäksi tai ruskeaksi. Puheensorina täytti salin.

Rehtori Mila Molina istui vakiopaikallaan opettajien pöydän keskimmäisenä. Hänen vieressään pöydän jatkona istuivat hänen kollegansa; vararehtori sekä muut henkilökunnan jäsenet. Nainen oli pukeutunut tyylikkääseen, ruskeansävyiseen kaapuun ja hänen hiuksensa olivat tyypilliseen tapaan tiukalla nutturalla. Hän katseli salin väkeä ankaralla katseellaan ja odotti heidän rauhoittumistaan. Kun Sali oli rauhoittunut, nainen pääsi aloittamaan seremonian. Hän nousi seisomaan ja rykäisi.

”Lukuvuoden 2016-2017 päätösseremonia on alkanut. Lämpimästi tervetuloa; oppilaat, jatko-opiskelijat, henkilökunnan jäsenet sekä muut koulun asukkaat! Juhlan alussa jaamme stipendit ja muut palkinnot, jonka jälkeen julistamme tupamestaruuden voittaneen tuvan. Sen jälkeen on todistusten jaon vuoro, ja lopuksi nautimme kotitonttujemme valmistaman juhla-aterian.”

Rehtori Molina piti pienen tauon puheessaan, ja sillä aikaa salin reunalta kipitti kotitonttu, joka ojensi naiselle lapun. Lapussa luki ensimmäisen palkinnon saaja. Kotitontut olivat tärkeässä osassa palkinnonjakoprosessia ja he antoivat rehtorille palkintojen saajien nimet ja tulokset.

”Ensimmäisenä julistamme huispausmestaruuden voittaneen tuvan. Tänä lukuvuotena huispausotteluiden määrä oli vähäistä, mutta siitäkin huolimatta kilpailu ei ollut kovinkaan tasainen. Tupa, joka saa huispausmestaruuden itselleen tänä vuonna, keräsi selkeästi enemmän huispauspisteitä kuin muut tuvat – 11 pistettä. Kyseinen tupa on… SERPENTARD! Pyydän nyt joukkueen jäseniä hakemaan palkintonsa”.

Rehtori Molinan vieressä oleva kotitonttu ojensi suuren pokaalin huispausjoukkueen kapteenille ja kätteli jokaista huispausjoukkueeseen kuuluvaa jäsentä. Nainen itse seisoi vieressä ja silmäili jo seuraavaa jaettavaa palkintoa pienestä lapustaan.

"Seuraavaksi on vuorossa aktiivisimman oppilaan pokaali sekä aktiivisimpien oppilaiden stipendit. Pokaaleita jaetaan yksi ja se sisältää 100 kaljuunan palkinnon, ja stipendejä jaetaan neljä ja ne sisältävät kukin 50 kaljuunan palkinnon. Aktiivisuus ei tarkoita pelkästään oppituntien aikaista aktiivisuutta, vaan myös muuhun koulun toimintaan osallistumista. Pokaalin saaja tänä lukuvuonna on Aurora Smith! Stipendien saajat ovat myös olleet aktiivisia ja edustaneet persoonallisesti omaa tupaansa. He ovat: Renée Mason, Rebecca Hope, Greta Glaris, Cyan Grenier ja London Morel."

Nainen odotti, että kotitotut olivat saaneet ojennettua oppilaille stipendit, ja kävi sen jälkeen nopeasti seuraavien palkintojen kimppuun.

"Seuraavaksi jaamme yhden pokaalin ja kahdeksan mitalia ahkerille pisteiden kerääjille. Pokaali on tarkoitettu eniten pisteitä keränneelle oppilaalle ja kultamitalit on tarkoitettu henkilöille, jotka ovat lukukauden aikana onnistuneet haalimaan itselleen yli 200 tupapistettä. Kyseinen raja on hankala saavuttaa, mutta ahkerimmat oppilaistamme ovat siihen kyenneet. Pokaalin on saanut Renée Mason, ja mitalin ovat saaneet Renée Mason (302 p), Evelyn Clément (274 p), Katherine Westwood (252 p), Cyan Grenier (227 p), Aurora Smith (225 p), Katrine Wall (214 p), Ĉiela Fairchild (213 p) sekä Lloyd Frankowski (211 p).

Rehtori Molina odotti näiden kahdeksan oppilaan saapumista lavalle. Kotitonttu ojensi heille yhden pokaalin sekä kahdeksan mitalia ja kätteli heitä jokaista. Rehtori katseli kädessään olevaa lappua, johon oli kirjoitettu seuraavan palkinnon voittaja.

"Myös koulun henkilökunta tarvitsee palkintonsa. Tänä lukuvuonna jaamme poikkeuksellisesti aktiivisimman opettajan kunniamaininnan sijasta vuoden henkilökunnan jäsen -palkinnon. Palkinnon saa Ruth Rousseau! Hän on hoitanut mallikkaasti työnsä sairaalasiivessä, ja on niin oppilaiden kuin opettajien mieleen. Onnittelut."

Kotitonttu ojentaa sairaanhoitajalle viimeisen palkintonsa, ja nyt palkintopöytä on typötyhjä. Pian alkaa kuitenkin kuulua töminää ja lavalle saapuu viisi muuta kotitonttua kantaen suuren suurta pokaalia. Tämä pokaali on tarkoitettu tuvalle, joka on tänä lukukautena haalinut eniten pisteitä. Kotitontut asettavat pokaalin maahan ja yksi heistä ojentaa rehtorille lapun luettavaksi.

"Tupamestaruuspokaali on viimeinen tänä iltana jaettava palkinto. Se on vuoden kohokohta ja jokainen tupa tekee kaikkensa sen voittaakseen. Tämän vuoden tupakamppailu oli erittäin tasaväkinen, mutta yksi selkeä voittaja meillä oli. Aloitetaan kuitenkin viidennestä sijasta. Viidenneksi eniten pisteitä tänä vuonna keräsi CERFEUR! Kyseinen tupa keräsi yhteensä 747 pistettä, onnittelut heille. Neljänneksi eniten pisteitä keräsi GRYFFONDOR! Kyseinen tupa keräsi yhteensä 909 pistettä, mikä on huima määrä. Paljon onnea Gryffondorille. Kolmanneksi eniten pisteitä keräsi SERDAIGLE! He saivat kerättyä yhteensä 1047 pistettä, mikä on oikein hyvä lukema. Ensimmäisen ja toisen sijan välillä oli tiukahko kamppailu, mutta kilpailu on ratkennut. Toiselle sijalle pääsi POUFFSOUFFLE! Kyseinen tupa keräsi hienot 1820 pistettä. Tämä tarkoittaa sitä, että SERPENTARD on voittanut tämän lukuvuoden tupamestaruuden! Kyseinen tupa keräsi 2150 pistettä, jollaista lukemaa ei ole ennen nähty tämän koulun historiassa. Paljon onnea jokaiselle Serpentardin tuvan oppilaalle sekä heidän tuvanjohtajalleen! Kiitos hyvästä vastuksesta myös muiden tupien oppilaille."

Saliin puhkeaa suuri meteli, ja menee muutama tovi ennen kuin rehtori saa salin taas hiljaiseksi. Kun suurin osa oppilaista on hiljentynyt, rehtori pyytää jokaista tuvanjohtajaa jakamaan todistukset omille oppilailleen. Kun kaikki ovat saaneet todistuksensa käsiinsä, on ruokailun aika.

"Kiitos kaikille kuluneesta lukuvuodesta! Nyt on aika sanoa näkemiin, ja nauttia maittavasta juhlaillallisesta. Bon Appétit!"

Jokaiseen pöytään ilmestyy kattava tarjonta juhlaruokia alkupaloista, salaateista ja naposteltavista liha- ja kalaruokiin. Joukossa on myös herkullisia ranskalaisia jälkiruokia, kaikki koulun kotitonttujen valmistamia. Myös rehtori Molina istuutuu alas ja ryhtyy nauttimaan juhla-ateriasta. Lukuvuosi on nyt saatu kunnialla päätökseen.

In-gameosuus oli tässä, mutta vielä on julkistamatta IRL-palkinnot. IRL-palkintoihin kuuluu palkintoja parhaille kirjoittajille sekä yleisessä äänestyksessä olleet palkinnot. Tässä tulokset, olkaat hyvät!

Hopeinen sulkakynä on Verisen Paronin Ritarikunnan jakama palkinto taikakoulun taitaville kirjoittajille. Tänä vuonna palkintoja jaetaan yksi, ja se on nimensä mukaisesti tarkoitettu pelaajalle, joka kirjoittaa poikkeuksellisen hyviä roolipeliviestejä. Kyseinen henkilö on:
Cyan Grenier

Alla on lueteltu yleisessä äänestyksessä olevia palkintoja, ja tulokset ovat seuraavanlaisia.

Lukuvuoden 2016-2017 foorumiroolipeli
Haluan vain sut

Lukuvuoden 2016-2017 chatroolipeli
Kevätjuhla

Lukuvuoden 2016-2017 otsikko
Mitäs tässä, rappusia vierimässä
Pitkä, tumma ja komea englantilainen sekä vanha hapankorppu

Lukuvuoden 2016-2017 sitaatti
<Alain> Joo, hyvä. Eli yksi lumikki tulee syödyksi, toinen kärvennetysti ja kolmas syö myrkyllisen perunavanukkaan ja nukahtaa. Ja demoni kiroaa kaiken. *käy läpi suunnitelmat eikä ole ihan varma siitä, että missä järjestyksessä kaikki tapahtuisi... ai niin tämähän oli impro!* (Roolipelistä Kevätjuhla

Lukuvuoden 2016-2017 pariskunta
Mila Molina ♥ Ruth Rousseau

Lukuvuoden 2016-2017 kaverukset
Rebecca Hope & Cedance Fleur

Lukuvuoden 2016-2017 mielikuvituksellisin hahmo
Ĉiela Fairchild

Lukuvuoden 2016-2017 hauskin hahmo
Cyan Grenier

Lukuvuoden 2016-2017 aktiivisin châteaulainen
Mila Molina

Lukuvuoden 2016-2017 aktiivisin WhatsAppissa
James McMillan

Lukuvuoden 2016-2017 muu mainittava asia
- Koulu on vielä pystyssä, jee!
- Vuoden homoin: Mila Molina
- Vuoden hyvä tyyppi: Ruu
- Vuoden tyhmin: Emz
- Vuoden heteroin: Emz
- Vuoden epäaktiivisin: Emz
- Vuoden epätoivoisin itsensä-äänestäjä: Emz
- molina oot rakkautta ilma sua chatoo ois iha eri mesta<3
- Maikku... (-kissa?) termi "muu mainittava asia" kuvaa aika hyvin :DD

Suuri kiitos vielä joka ikiselle châteaulaiselle!

Todistukset lähetetään yksityisviestitse foorumilla heinäkuun aikana. Heinäkuun aikana ilmestyy myös läsnäoloilmoittautuminen seuraavalle lukuvuodelle. Toivottavasti nähdään mahdollisimman moni teistä myös ensi lukuvuotena!

[Aurora Smith]

//Nyt kun olen lukenut tuon viestin kokonaan enkä enää kilju tai itke ilosta (hirveästi) ja olen selittänyt veljelle että ei mitään ei ole sattunut eka tapahtunut (negatiivista siis) niin on hyvä aika vastata tänne. Ja kunnossa jo WhatsAppissa sanoin ootte mulle kaikki älyttömän tärkeitä en tiiä missä olisin ilma teitä *sydän emojeita*//

//Pahoittelut jos aikamuoto vaihtui kesken viestini//

Olin herännyt aamulla aikaisin käymään suihkussa, meikkaamaan, laitoin hiukset ja pukemaan vaatteet. Hiukseni olivat ihan normaalisti auki ja päälläni oli valkoinen crop top ja mustat farkut, jaloissani minulla oli valkoiset lyhytvartiset converset. Loppupäivän olin viettänyt tuvassa tehden omaa summerbucket listiä.

Pian olikin jo ilta menin suureen saliin ja istuin aika lähelle professorien pöytää tietysti omassa Serpentardejen pöydässä. Pian pöydät olivat jo ihan täynnä ja kaikki juttelivat ystäväviensä kanssa lukuun ottamatta muutamaa poikkeusta kuten minua, jotka seurasivat salin hälinää. Vihdoin kaikki hiljenivät ja katsoivat kiinnostuneena professorien pöytää.

Professori Molina sanoi ”Lukuvuoden 2016-2017 päätösseremonia on alkanut. Lämpimästi tervetuloa; oppilaat, jatko-opiskelijat, henkilökunnan jäsenet sekä muut koulun asukkaat! Juhlan alussa jaamme stipendit ja muut palkinnot, jonka jälkeen julistamme tupamestaruuden voittaneen tuvan. Sen jälkeen on todistusten jaon vuoro, ja lopuksi nautimme kotitonttujemme valmistaman juhla-aterian.”

Professori teki pienen tauon puheestaan ja pieni kotitonttu tuli tuomaan hänelle esimmäisen palkinnon ja Palkinnon saajan. Professori jatkoi ”Ensimmäisenä julistamme huispausmestaruuden voittaneen tuvan. Tänä lukuvuotena huispausotteluiden määrä oli vähäistä, mutta siitäkin huolimatta kilpailu ei ollut kovinkaan tasainen. Tupa, joka saa huispausmestaruuden itselleen tänä vuonna, keräsi selkeästi enemmän huispauspisteitä kuin muut tuvat – 11 pistettä. Kyseinen tupa on… SERPENTARD! Pyydän nyt joukkueen jäseniä hakemaan palkintonsa”. Taputin innokkaasti käsiäni ja odotin että tupani huipausjoukkue kävisi hakemassa palkintonsa.

Professori jatkoi kun oli antanut palkinnon, kätellyt jokaista joukkueista ja joukkue oli mennyt takaisin istumaan.

"Seuraavaksi on vuorossa aktiivisimman oppilaan pokaali sekä aktiivisimpien oppilaiden stipendit. Pokaaleita jaetaan yksi ja se sisältää 100 kaljuunan palkinnon, ja stipendejä jaetaan neljä ja ne sisältävät kukin 50 kaljuunan palkinnon. Aktiivisuus ei tarkoita pelkästään oppituntien aikaista aktiivisuutta, vaan myös muuhun koulun toimintaan osallistumista. Pokaalin saaja tänä lukuvuonna on Aurora Smith! Stipendien saajat ovat myös olleet aktiivisia ja edustaneet persoonallisesti omaa tupaansa. He ovat: Renée Mason, Rebecca Hope, Greta Glaris, Cyan Grenier ja London Morel.". Peitin käsiäni suuni en nimittäin voinut uskoa että minä olin aktiivisin oppilas. Kiitin kotitonttua, joka tuli tuomaan pokaalin.((??)) Ja laitoin pokaalin tuolille((??)) Ja jatkoin professorin seuraamista.

Professori sanoi "Seuraavaksi jaamme yhden pokaalin ja kahdeksan mitalia ahkerille pisteiden kerääjille. Pokaali on tarkoitettu eniten pisteitä keränneelle oppilaalle ja kultamitalit on tarkoitettu henkilöille, jotka ovat lukukauden aikana onnistuneet haalimaan itselleen yli 200 tupapistettä. Kyseinen raja on hankala saavuttaa, mutta ahkerimmat oppilaistamme ovat siihen kyenneet. Pokaalin on saanutRenée Mason, ja mitalin ovat saaneet Renée Mason (302 p), Evelyn Clément (274 p), Katherine Westwood (252 p), Cyan Grenier(227 p), Aurora Smith (225 p), Katrine Wall (214 p), Ĉiela Fairchild (213 p) sekä Lloyd Frankowski (211 p)." Taputin muiden mukana, tämä oli jo toinen palkintoni tänään. Menin lavalle ja otin mitalin vastaan kotitontulta, kättelin ja kiitin häntä sen jälkeen menin omalle paikalleen.

Kun kaikki olivat paikoillaansa professori jatkoi "Myös koulun henkilökunta tarvitsee palkintonsa. Tänä lukuvuonna jaamme poikkeuksellisesti aktiivisimman opettajan kunniamaininnan sijasta vuoden henkilökunnan jäsen -palkinnon. Palkinnon saa Ruth Rousseau! Hän on hoitanut mallikkaasti työnsä sairaalasiivessä, ja on niin oppilaiden kuin opettajien mieleen. Onnittelut." Taputin muiden mukana ja katsoin tyhjää palkinto pöytää, miettien mitä sitten tapahtuisi. Yhtäkkiä lavalle tuli joukko kotitonttu ja kantaen iso pokaalia.

Professori sanoi Hän sanoi "Tupamestaruuspokaali on viimeinen tänä iltana jaettava palkinto. Se on vuoden kohokohta ja jokainen tupa tekee kaikkensa sen voittaakseen. Tämän vuoden tupakamppailu oli erittäin tasaväkinen, mutta yksi selkeä voittaja meillä oli. Aloitetaan kuitenkin viidennestä sijasta. Viidenneksi eniten pisteitä tänä vuonna keräsi CERFEUR! Kyseinen tupa keräsi yhteensä 747 pistettä, onnittelut heille. Neljänneksi eniten pisteitä keräsi GRYFFONDOR! Kyseinen tupa keräsi yhteensä 909 pistettä, mikä on huima määrä. Paljon onnea Gryffondorille. Kolmanneksi eniten pisteitä keräsi SERDAIGLE! He saivat kerättyä yhteensä 1047 pistettä, mikä on oikein hyvä lukema. Ensimmäisen ja toisen sijan välillä oli tiukahko kamppailu, mutta kilpailu on ratkennut. Toiselle sijalle pääsiPOUFFSOUFFLE! Kyseinen tupa keräsi hienot 1820 pistettä. Tämä tarkoittaa sitä, että SERPENTARD on voittanut tämän lukuvuoden tupamestaruuden! Kyseinen tupa keräsi 2150 pistettä, jollaista lukemaa ei ole ennen nähty tämän koulun historiassa. Paljon onnea jokaiselle Serpentardin tuvan oppilaalle sekä heidän tuvanjohtajalleen! Kiitos hyvästä vastuksesta myös muiden tupien oppilaille." Aloin hurramaan ja taputtamaan muiden Serpentardien kanssa. Professori yrittää saada salia hiljaiseksi ja onnistuukin siinä hetken päästä.

Professori sanoo "Kiitos kaikille kuluneesta lukuvuodesta! Nyt on aika sanoa näkemiin, ja nauttia maittavasta juhlaillallisesta. Bon Appétit!". Pöydille ilmestyy ruokia ja juomia ja kaikki alkavat syömään. Kun olen syönyt lähden pokaalini ja mitalin kanssa tupaan tarkelleen ottaen makuusaliin.

[Cyan Grenier]

Cyan istui Serpentardien pöydässä parin ikäisensä pojan seurassa. Hän selosti näille suureen ääneen miten taikaolentokerhon jäsenenä tiesi lohikäärmeistä kaiken ja aikoi lentää unkarilaisen sarvipyrstön selässä kesälomalla. Puheissa ei tietenkään ollut mitään perää, tai kenties tässä tapauksessa pyrstöä. Cyan yritti vain saada huomiota ja ihailua keksityillä jutuilla. Mikä ei valitettavasti näyttänyt oikein onnistuvan. Toinen tupatovereista pyöritteli silmiään kyllästyneen näköisenä, ja toinen vain näpelöi paitansa helmaa ujostellen kuin lähinnä kiusaantuneena. Yritys oli kuitenkin sinnikäs, ja Cyan hiljeni vasta, kun joku valvojaoppilas huomautti hänelle tiukasti, että rehtori aikoi puhua.

Rehtori Molina aloitti lukukauden huispausmestaruuden voittaneen tuvan julkistamisella, ja Cyan hurrasi innoissaan muun pöytäkunnan mukana, kun selvisi, että se oli Serpentard. Siinä välissä Cyan myös kuiskutti sen kyllästyneen kaverinsa korvaan, että oli liittynyt äskettäin myös huispauskerhoon ja tulisi varmasti pääsemään joukkueeseen ensi vuonna. Niin hän ainakin itse uskoi.

Seuraavaksi jaettiin pokaali ja stipendejä aktiivisimmille oppilaille.
"Aurora Smith, mä tiedän ton tytön! Se oli mukana kun pelasin pullonpyöritystä joittenkin vitosluokkalaisten kanssa, ja et usko mitä se teki! Se söi kissan..." Mutta kenties Auroran onneksi lause jäi kesken, kun Cyan kuuli yllätyksekseen rehtorin lausuvan hänen omankin nimensä.
"Häh? Mitä mä nyt oon tehnyt?" Poika ihmetteli ällistyneenä, sillä ei ollut juuri kuunnellut rehtoria. Mutta ilmeisesti hän oli tehnyt tällä kertaa jotakin oikein, sillä kotitonttu kävi tuomassa 50 kaljuunan palkinnon.
"Oo, jes! Tällä sais monta kiloo karkkia!"

Mutta mitä kummaa, Cyanin nimi mainittiin uudemmankin kerran. Ja nyt piti mennä lavalle? Cyan kapusi sinne vähän epäilevällä ilmeellä toivoen, ettei häntä taas julistettaisi joksikin ihmeen missiksi tai käskettäisi tekemään jotakin typerää kuten tanssimaan balettia niin kuin kevätjuhlassa. Mutta ei suinkaan. Lavalla hänelle ojennettiinkin kultamitali ahkerasta tupapisteiden keräämisestä. Cyan katsoi mitalia riemastuneella ilmeellä ja vilkaisi sitten ylimielisesti Gryffondorin pöytään, missä hänen isosiskonsa istui. Cyan ei malttanut odottaa, mitä hänen vanhempansa sanoisivat, kun hän tulisi kotiin mitalin ja stipendin kanssa, mutta Margaret ei ollut voittanut mitään. Ja isoveli Cale olisi varmasti todella ylpeä Cyanista.

Vuoden henkilökunnan jäsenen palkinto meni sairaanhoitaja Rousseaulle, ja sen jälkeen kotitontut kantoivat esiin valtavan tupapokaalin. Eikä Cyan ollut melkein uskoa korviaan, kun sekin osoitettiin hänen omalle tuvalleen Serpentardille. Poika oli täynnä voitonriemua ja hurrasi lähes äänensä käheäksi. Lukuvuosi ei olisi voinut päättyä paremmin. Margaretin äärimmäisen harmistunut ilme Gryffondorin pöydässä oli kuin kirsikka kakun päällä. Voi sitä riemun määrää kun Cyan oli päihittänyt siskonsa ja tämän tuvan pahanpäiväisesti.

Ainoa mahdollinen ilonpilaaja oli todistus, joka jaettiin seuraavaksi. Cyan katsoi omaa kirjekuortaan epäröiden. Hän ei osannut ollenkaan sanoa, oliko suoriutunut kokeissa hyvin vai huonosti. Ehkä olisi parempi avata se vaikka vasta junassa, etteivät mahdolliset huonot arvosanat ainakaan pilaisi sen hetken hyvää fiilistä. Joo, niin hän päätti tehdä ja laittoi todistuksen toistaiseksi laukkuun. Nyt Cyan halusi vain nauttia juhla-ateriasta, ja kohta hän jo söikin oikein hyvällä ruokahalulla.


// Paljon kiitoksia palkinnoista! <333 Siis apua, miksi niitä on noin monta. :'DD Olette ihania. n_n Pelitovereille myös onnittelut palkinnoista ja isot kiitokset kivoista peleistä sekä tietysti meidän ahkeralle ylläpitäjälle Molinalle kaikesta panostuksesta! <3 Tää kevätlukukausi Châteaussa oli mahtava, ja innolla oottelen (ja vähän suunnittelenkin) mitä kaikkea täällä tapahtuukaan jatkossa. ;) Pysykää mukana! //

[Shanietta Kei]

Istuin käytävässäni, kuten niin usein, ja katsoin ulos. Päivän sää ei vastannut mielentilaani yhtään. Päinvastoin. Ilmeeni oli synkkä ja toivoin, että sataisi. Tällaiset päivät olivat osaltaan pahoja minulle.

Vaikka sää teki päivästä pahan, mieleni oli aika selkeä, niiltä osin päivä oli siis niitä parempia. Mietin, miten näkisin Hestian jo huomenna. Tosin pessimistinen mieleni pyrki muistuttamaan, että sitä ennen olisi vielä selvittävä vaikka mistä. Yhteiset tilaisuudet olivat aina olleet minulle vaikeita, entistä enemmän nyt: kaikki olisivat kamalan iloisia kesäloman alkamisen johdosta, mikä tarkoitti nauramista ja muutenkin iloisuutta. Minä olin menettänyt taitoni edes hymyillä, jos olin niin koskaan osannutkaan tehdä. Eikä maailma ansainnut nauraa enää.

Oli sitten hyvä tai huono päivä, itkin silti, koska ajattelin liikaa. Minulla oli ikävä – ihan yleisesti ottaen, asioita oli niin paljon. Päälimmäisenä elävä Antha ja iloinen Hestia. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin ja kirosin sitä, koska olin päättänyt mennä päätösseremoniaan joka tapauksessa. Syytä en tiennyt itsekään, vaikka jotakin oli oltava.

Kavahdin yhtäkkiä seisomaan. Päätösseremonia alkaisi ihan kohta! Katsoin lähes syyttävästi rannekelloani, joka yhä kaiken jälkeen toimi. Pyyhin kyyneleet liian ison ja nuhruisen kaapuni hihaan huolimattomasti, enkä jaksanut välittää siitä, että minun saattoi helposti nähdä itkeneen. Sitten suuntasin ripeät askeleeni kohta Suurten salia. Matkalla painoin pääni aina kun joku tuli kohdalle: pelkäsin katseita. Muutoin tarkkailin ympäristöä todella levottomana, kädet nyrkissä.

Olin kaikesta huolimatta Salissa ajoissa, sillä matkaan oli mennyt arvioitua vähemmän aikaa. Parhaat paikat Serdaiglen pöydästä oli jo varattu; otin paikan mahdollisimman läheltä Salin ovea, jotta pääsisin tarvittaessa mahdollisimman nopeasti pois. Ahdistus oli nousussa jo nyt, samoin masennus. Piilouduin jälleen tunteettomuuden muurin taakse ja tuijotin mitään ajattelematta pöytää edessäni, kun sali ympärilläni täyttyi vielä.

Vihdoin rehtori Molina aloitti puheensa, johon kykenin jopa ajoittain keskittymään. Muuten huomioin levottomana vähäisimmänkin läheltäni kuuluvan äänen ja sivusilmällä näkemäni liikkeen. Säpsähdin, kun ensimmäiset aplodit annettiin Serpentardille huispausmestaruuden johdosta. Itse en liikahtanutkaan, ja tuijotin koko ajan pöytää. Siksi huispauspalkintojen jakoon tuntui kuluvan uskomattoman pitkä aika, ja ehdin tuskastua. Mietin, lähtisinkö jo pois ja huomaisiko sitä kukaan, mutta sitten rehtori jatkoi.

Sama toistui useamman kerran, ja säpsähdin lähes jokaisella kerralla kun ihmiset ympärilläni puhkesivat taputtamaan. Ainoa asia, joka minut sai tuntemaan hieman iloa, oli se, miten hyvin Renée oli vuotena menestynyt: hänet mainittiin useamman kerran. Kaduin kuitenkin pienen ilon tunnetta heti, ja minun oli entistä vaikeampi olla.

Tupamestaruuden voitti Serpentard, ja jotenkin ironisesti se tuntui käyvän järkeen. Olin pettynyt Serdaiglen kolmannesta sijasta, vaikkakin epäoikeudenmukaisesti, sillä en ollut itse tehnyt tupapisteiden eteen yhtään mitään. Pakottaessani itseni hakemaan todistukseni olin jopa yllättynyt siitä, että minuun oli tuhlattu pergamenttia, sillä paperini oli luultavasti tyhjä (en tosin vilkaissutkaan sitä). Hakiessani sen loin tuvanjohtajaani todella synkän katseen, jonka pohjalla näkyi tyhjyys. Paikallani kuuntelin sieltä täältä muiden oppilaiden hiljaista päivittelyä omista todistuksistaan, mutten kiinnittänyt niihin sen enempää huomiota.

Kun ruoat ilmestyivät pöytiin, tunsin välitöntä kuvotusta. En ollut pystynyt syömään lähes vuoteen juuri mitään, ja saatoin hyvin uskoa kehoni olevan ihan sekaisin sen johdosta. Se ei kuitenkaan hätkähdyttänyt minua sen enempää, en jaksanut kiinnostua. Lähipiirissäni oli ihminen, jonka asiat olivat varmasti vielä paljon huonommin. Nousin ylös ja häivyin Salista välittämättä mistään.

Kun pääsin pois Suurten salin ympäristöstä, tunteettomuuden muuri ensin värähti ja sitten sortui, jokseenkin kauniisti kuitenkin. Päätin suunnata Serdaiglen torniin, sillä siellä ei olisi varmaankaan ketään juuri siihen aikaan. Oleskeluhuoneeseen päästyäni nakkasin vilkaisemattoman todistukseni tuleen ja etsiydyin sitten nopeasti vitosluokkalaisten makuusaliin ja omalle sängylleni istumaan. Uskaltauduin koittamaan leijutusloitsua sänkyni vierestä löytyneeseen tyhjään pergamentinpalaan ja keskityin oikein kovasti, mutten saanut aikaan muuta kuin pienen, aavistuksenomaisen liikahduksen. Taikuuteni oli suurimmilta osin poissa, enkä kyllä ihmetellyt, että sekin oli hylännyt minut. Epätoivoiset ajatukset valtasivat minut. Kävin sängylle makaamaan, tuijotin kattoa kyynelten valuessa kasvoillani verhojen peittäessä kaiken muulta maailmalta.

[Mila Molina]

Kiitos osallistuneille!

Aurora Smith, Serpentard: 4 + 5 = 9 p
Cyan Grenier, Serpentard: 4 + 5 = 9 p
Shanietta Kei, Serdaigle: 4 + 5 = 9 p