Rantaan käy tieni

Lukuvuoden 2016-17 asiat löytyvät arkistoituna täältä.

Re: Rantaan käy tieni

ViestiKirjoittaja Maebh Coleman » 16 Marras 2016, 11:21

// Pahoittelut myös täältä, kovasti kiirettä viime viikkoina. //

Märkyys vaatteissani liimautui ihoa vasten, mutta auringon säteet lämmittivät vielä mukavasti. Olimme nauraneet aivan mahdottomasti, mikä sai hyvänolon tunteen kuplimaan vatsassa ja suupieliä melkein pakotti leveän hymyn jäljiltä. Sirena herätti minussa sen iloisen, leikkisän tytön, joka osasin olla vain tarpeeksi rentoutuessani. Halusin, että hän näkisi minut, sillä omalla tavallaan, mikä se ikinä olisikaan.

Sirena ehdotti, että hän tunnustelisi kasvojani. Olin hieman hämilläni, mutta tajusin silloin, että hän tosiaan näkisi minut sormillaan, piirtäisi minut eloon omiin mielikuviinsa kosketuksella ja tunnustelemalla. Sirena ei kuitenkaan vielä liikkunut, vaan vaikutti enemmänkin epäröivän. Tietysti, minunhan pitäisi kertoa ajatukseni ääneen, että hän tietäisi minun antaneen luvan.

"Joo, kokeile vain", sanoin ja puhalsin ilmat keuhkoistani. Yritin olla mahdollisimman rennosti, jotta en säpsähtäisi kosketuksen alla tai väistäisi hänen käsiään.

Miltä tämä tuntuisi? Millaista oli nähdä toinen kosketuksen kautta? Mitä Sirena näkisi koskettaessaan minua?
Uskalias ja pirteä, 14-vuotias tyttö Gryffondorista.
Icon by lacrimadargento.livejournal.com
Avatar
Maebh Coleman
Oppilas
 
Viestit: 57
Liittynyt: 12 Touko 2016, 12:10
Tupa: Gryffondor

Re: Rantaan käy tieni

ViestiKirjoittaja Sirena Rover » 22 Joulu 2016, 13:49

Maebh pysyi hiljaa ja ajattelin jo loukanneeni häntä kunnes hän antoi minulle luvan. Maebh puhalsi ilmat äänekkäästi keuhkoistaan ja tiesin hänen yrirttävän rentoutua.

Minusta tilanne oli jotenkin huvittava: seisoimme polvia myöten järvessä, vaatteet märkinä ja olimme molemmat todella hermostuneita siitä, että sokea henkilö halusi nähdä miltä toinen näytti. Normaalia? Ei todellakaan.

Kohotin kättäni, jep tässä oli olkapää. Nostin kättäni vielä hiukan ja seurasin Maebhin leukalinjaa, joka oli pitkä ja terävä. Sydämmenmuotoiset kasvot, hiukan terävä nenä. Piirsin mieleeni kuvaa näiden havaintojeni perusteella. Tunnustelin varovasti hiukset, kulmakarvat ja silmien muodon. Kysyin samalla oliko hänellä pisamia, mikä oli silmien väri ja minkä väriset hiukset tytöllä oli.

Kiiton Maebhia ja rentouduin, kun laskin viimein käteni. Oli jotenkin rauhoittavaa tietää miltä toinen näytti. "Mennäänkö rantaan", kysyinhiukan epävarmasti. Jalkojani alkoi jo pistellä viileässä vedessä seisomisesta.
Välillä itsepäinen, mutta ystävällinen sokea ruskeaverikkö. Närkästyy jos häntä yritetään auttaa liikaa tai tyttöä katsotaan erilaisena kuin muut.

Muut hahmoni: Linda Brown, Fanny Wiest.
Sirena Rover
Oppilas
 
Viestit: 120
Liittynyt: 27 Elo 2015, 15:03

Re: Rantaan käy tieni

ViestiKirjoittaja Maebh Coleman » 23 Joulu 2016, 10:48

Sirena kohotti kätensä ja seurasi sormenpäillään kasvojeni muotoja. Kosketus oli sen verran varovainen, että minua hieman kutitti, mutta pysyin paikoillani. Kun tyttö kyseli tarkentavia seikkoja, vastailin rennosti. Silmien väri, hiusten väri. Hän kysyi jopa onko minulla pisamia.

Kun Sirena kiitti minua, en osannut oikein vastata. Olin rentoutunut hänen kysellessään minusta ja piirtäessään sormillaan mielikuvaa kasvoistani. Mutta mitä sanoisin? Ole hyvä? Halusin itse kiittää, sanoa jotenkin, että minusta hetki oli tuntunut tosi tärkeältä, ihan kuin olisin lähentynyt tätä tyttöä sillä sekunnilla, kun hän pyysi saada nähdä minut sormillaan.

"Mennäänkö rantaan?" Sirena kysyi hieman epävarmasti. Olimme seisseet rantavedessä jo aika pitkään ja vesi oli imeytynyt vaatteiden läpi viilentämään ihoa.
"Juu, täällä alkaa varpaat palella", vastasin huvittuneesti ja ajattelin tarjota Sirenalle kättäni, mutta sitten tajusin, ettei hän näkisi elettä. Tyttö oli muutenkin sen verran päättäväinen, ettei hän varmaan apuani haluaisi.

Siirryin rannan puolelle ja yritin hieman ravistella ja pudistella vaatteita, jos ne vaikka kuivaisivat nopeammin. Olin läimäistä itseäni otsaan, kun tajusin mitä tein. Minähän olin noita. Voisin yrittää jotain lämmikeloitsua, olinhan kokeillut sitä talvisin entisessä koulussanikin, kun lumi kasteli kouluvaatteet ja sai minut palelemaan hyisessä linnoituksessa.

Kävelin kamppeideni luo ja hiekka sekä nurmen korret tarttuivat märkiin jalkapohjiini. Kaivoin sauvan laukusta ja loihdin nopeasti pienen loitsun, jonka oli tarkoitus kuivattaa vaatteita. Lämmin tuulahdus puhalsi lävitseni, mutta vaatteet jäivät yhä kosteiksi. Hieman lämpimät ne olivat, mutta märkyys ei ollut kovin tehokkaasti kadonnut. No jaa, parempi tämä kuin läpimärissä vaatteissa hytiseminen ennen kuin pääsisin tupahuoneeseen ne vaihtamaan.

"Voin kuivata vaatteesi, jos haluat", tarjosin samaa apua Sirenalle. "En ole kovin haka tässä loitsussa, mutta kyllä se vähän auttaa."
Uskalias ja pirteä, 14-vuotias tyttö Gryffondorista.
Icon by lacrimadargento.livejournal.com
Avatar
Maebh Coleman
Oppilas
 
Viestit: 57
Liittynyt: 12 Touko 2016, 12:10
Tupa: Gryffondor

Re: Rantaan käy tieni

ViestiKirjoittaja Mila Molina » 11 Kesä 2017, 18:23

Lukitaan keskeräisenä, kiitos teille!

Maebh Coleman, Gryffondor: 20 p
Sirena Rover, Gryffondor: 13 p
Mila Molina (64): Taikakoulu Châteaun entinen rehtori, nykyään vain ennustuksen opettaja. Ankara ja määrätietoinen tiukkapipo.
Muut hahmoni: Ronja Blomroos, London Morel & Michelangelo Pele
Avatar
Mila Molina
Opettaja
 
Viestit: 2369
Liittynyt: 11 Joulu 2011, 20:13
Opetettava aine: Ennustus

Edellinen

Paluu Lukuvuosi 2016-17

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron