Harjoitus tekee kaksintaistelumestarin

[Elliot de Rohan]

// Peliin odotellaan Opal Calypsoa! Peli sijoittuu keskiviikkoiltapäivään 21.9.2016 //

Elliot joutui siristämään silmiään astuessaan ulos koulun massiivisista ulko-ovista. Taivas oli pilvinen, mutta sitkeät auringonsäteet onnistuivat siitä huolimatta puskemaan lävitse, saaden pihamaan kylpemään kirkkaassa valossa. Kello oli vähän yli viisi iltapäivällä ja päivän viimeiset oppitunnit olivat päättyneet vain hetki sitten. Viidesluokkalaisten lukujärjestykseen oli keskiviikon viimeisimmiksi tunniksi merkitty huispausta ja lentämistä, ja joukko Elliotin vuosikurssilaisia tekikin parhaillaan matkaansa huispauskentältä kohti linnaa. Elliot ei kuitenkaan itse ollut valinnut kyseistä oppiainetta lainkaan vaan oli hän viettänyt viimeiset kaksi tuntia kirjastossa tehden taikuuden historian läksyjä ja syventyen ensimmäiseen velhosotaan.

Viidesluokkalaisten lukujärjestys oli tupaten täynnä eikä vapaa-aikaa ollut paljoakaan kun vielä otti huomioon kaiken sen ajan, mikä läksyjen tekemiseen kului. Elliotia se ei juurikaan vaivannut, sillä kotipetuksessa hän oli tottunut tiukkaan aikatauluun, jota hänen opettajansa oli vaatinut noudattamaan. Välillä jopa hänkin kuitenkin kyllästyi kirjastossa pakertamiseen ja hetki raikkaassa ulkoilmassa tulisi varmasti ihan tarpeeseen.

Kepein askelin Elliot lähti kävelemään kohti metsänreunaa, jossa he olivat Opal Calypson kanssa sopineet tapaavansa ja harjoittelevansa kaksintaistelua yhdessä. Opal oli vaikuttanut ihan mukavalta heidän ollessaan työparina loitsuissa, mutta Elliot ei tuntenut häntä vielä niin hyvin, että olisi osannut sen tarkemmin sanoa pitikö tytöstä vai ei. Elliot halusi kuitenkin kiihkeästi päästä harjoittelemaan kaksintaistelua (jonka hänen kotiopettajansa oli leimannut barbaarimaiseksi, eikä siksi ollut suostunut muuhun kuin loitsujen opettamiseen, mutta ei itse taistelemiseen) ja oli huomattavasti mukavampi ja helpompi harjoitella kaksintaistelua jonkun toisen kanssa kuin yksin. Muutenkin Elliot oli enemmän kuin halukas vihdoin tutustumaan muihin ikäisiinsä taikoviin vietettyään vuosikaudet käytännössä vain isoäiti ja perheen kotitonttu seuranaan.

Päästyään metsän reunaan Elliot pysähtyi ja laski koululaukkunsa maahan. Metsän reuna oli kaikin puolin ihanteellinen paikka harjoittelulle sen syrjäisen sijaintinsa takia. Elliot ei nimittäin kaivannut yleisöä ja opettajienkin katseilta oli hyvä välttyä ihan vain sen varalta, että he ymmärtäisivät väärin ja luulisivat kyseessä olevan oikea taistelu. Odotellessaan Opalia Elliot otti jalokuusitaikasauvansa koulukaapunsa taskusta ja ryhtyi leijuttelemaan maassa olevia pikkukiviä pyrkien tekemään sen sanattomasti taikoen.

[Opal Calypso]

Koulupäiväni oli loppunut tänään jo ennen ruokailua, sillä minulla ei ollut valinnaisena Numerologiaa eikä Lentämistä. Tylsyyteni ansiosta olin luvannut mennä katsomaan ystäväni huispauksen ja lentämisen kurssia kentän laidalle myöhemmin iltapäivällä. Itsehän en pitänyt lentämistä, mutta sen katselu ei tuottanut maailman suurinta tuskaa. Lentäminen vain itsessään oli vaarallista ja jokseenkin luonnotonta puuhaa. Ja kaikenlisäksi se sisältää liian korkealla hillumista. Tunnin loputtua jäin hetkeksi juttelemaan lentämisestä ja muista tyttöjen jutuista ystäväni kanssa, kunnes muistin mitä oli sopinut myöhemmälle.

"Voih, Elliot on niin komea.. Voit toki pyytää häntä juttelemaan kanssani joskus." Vaaleahiuksinen ystäväni sanoi naurahtaen ja lähti sitten takaisin linnaa kohti silmäänsä iskien. Ystäväni oli kunnollinen miestenhaalija. Jokaikinen komea uros oli kokeiltava edes kerran. Luultavasti en kertoisi Elliotille mitään terveisiä häneltä, sillä hän kyllä tekisi sen itsekin jos todella sitä haluaa.

Minun oli mentävä tapaamispaikalle juoksuaskelin, sillä Elliot luultavasti odottaisi jo ja olin jäänyt suustani kiinni ihan mukavan pitkäksi aikaa. Punaiset hiukseni lepattivat takanani ja kengät iskeytyivät maahan minun juostessani. Huomasin Elliotin kauempana nostelemassa pikkukiviä sauvallaan ilmaan.

" Anteeksi että olen myöhässä..Jalokuusta?" Kysyin samalla kun pudotin tumman laukkuni maahan ja kaivoin oman taikasauvani esiin. En ollut nähnyt kenelläkään muulla vielä jalokuusesta tehtyä sauvaa. Se ei ollut nimittäin mistään helpoimmasta päästä. Vihreät silmäni tuikehtivat innokkaasti kun katselin toisen leijutusta. "Hajothus", minä kuiskasin hetken kuluttua hiljaa, sauvaani heilauttaen. Samassa toisen leijuttamat kivet värisivät ja lopulta hajosivat pieniksi palasiksi.
"Huh, pelkäsin jo että nolaan itseni. En aina onnistu tuossa. Voit koota kivet takaisin jos vain osaat. Ajattelin että jäät kivien pauloihin niin kovasti etkä kiinnostukaan enää taisteluharjoituksista." Hymyilin Elliotille ystävällisesti jotta tämä ymmärtäisi äskeisen tekoni olevan silkkaa hassuttelua enkä tarkoittanut sillä mitään pahaa.

"Oletko harjoitellut kaksintaistelua ennen? Minä itse olen muutaman kerran isoveljeni kanssa. Se ei tosin ollut hirveän tasaväkistä. Heires tuppasi aina juksaamaan minua." Isoveljeni osasi olla kunnon jekkuilija ja tiesi aina kaikki metkut minun pääni menoksi. Pyörittelin sauvaani kädessäni samalla kun tarkkailin vastustajani kasvoja. Komea on ensimmäinen sana mikä hänestä tuli mieleen. Silmät näyttivät kultaisilta kun auringonvalo iskeytyi niihin ja koko olemus oli muutenkin miellyttävä.

"Oletko valmis aloittamaan? Haluatko sopia joistain säännöistä näin ensialkuun?"

[Elliot de Rohan]

Ei mennyt aikaakaan kun Opal saapui paikalle juoksuaskelin punaiset hiukset takanaan liehuen. "Anteeksi että olen myöhässä..", tyttö sanoi laskiessaan laukkunsa maahan ja kaivaessaan itsekin taikasauvan esiin. "Jalokuusta?", hän lisäsi viitaten Elliotin taikasauvaan.

"Huh?" Elliot vilkaisi yhä kädessään olevaa taikasauvaa. "Joo, jalokuusta hyvinkin", hän vastasi hieman yllättyneenä Opalin tarkkaavaisuudesta ja vaikuttuneena siitä, että tämä tunnisti sauvapuun pelkästään sauvan ulkonäön perusteella. "Sauvaseppäni mukaan ne ovat oikukkaita, mutta minulla se on aina toiminut ilman mitään ongelmia", hän tokaisi Opalin osoittaessa leijuvia pikkukiviä sauvallaan loitsien ne murusiksi.

"Vaikuttavaa", Elliot kommentoi hymyillen vinosti. Se oli lähinnä vain kohteliaisuus, sillä hajotusloitsu ei ainakaan Elliotin mielestä kuulunut niihin taidokkuutta vaativiin loitsuihin. "Huh, pelkäsin jo että nolaan itseni. En aina onnistu tuossa. Voit koota kivet takaisin jos vain osaat. Ajattelin että jäät kivien pauloihin niin kovasti etkä kiinnostukaan enää taisteluharjoituksista", Opal selosti hymyillen saaden Elliotin naurahtmaan. "Ei huolta, vaikka kivet toki onkin erittäin kiinnostavia, niin kaksintaistelen silti kanssasi mieluummin", hän sanoi ja astui sitten muutaman askeleen hieman kauemmas saadakseen heidän välilleen hyvän taisteluetäisyyden.

"Itseasiassa en", Elliot vastasi tytön kysymykseen siitä, oliko hän ennen harjoitellut kaksintaistelua. Hän ei ollut aivan varma siitä, oliko se täysin ennenkuulumatonta. Opal kuitenkin kertoi harjoitelleensa veljensä kanssa, joten luultavasti koulu ei ollut tarjonnut aikaisempinakaan vuosina kaksintaisteluopetusta. "No, lupaan, että minä en ainakaan juksaa sinua", poika tokaisi naurahtaen.

"Oletko valmis aloittamaan? Haluatko sopia joistain säännöistä näin ensialkuun?", Opal kysyi. "Hmm...Ei kai tässä tarvitse sopia sen kummempia. Vaaralliset kiroukset ovat tietysti kiellettyjä, ei tässä sentään haluta päätyä sairaalasiipeen", Elliot sanoi hymyillen pehmeästi. Hänestä tosin tuntui, ettei Opal varmaan joka tapauksessa osannut mitään niin vaarallista, että sitä ei voisi käyttää. "Niin ja etiketin mukaan meidän kai kuuluisi kumartaa aluksi, mutta tämä ei ole virallinen taistelu, joten voinemme jättää sen osan pois". Vaikka Elliot ei ollutkaan muuten harjoitellut kaksintaistelua, oli hän lukenut lukuisia opuksia täynnä kaksintaisteluvinkkejä ja koosteita kuuluisista kaksintaisteluista vuosisatojen ajalta.

"Koska meillä ei ole tuomaria, lasketaan vaikka kolmeen ennen kuin aloitetaan?" Elliot ehdotti ja otti sitten valmiusasennon taikasauva hieman kohotettuna kädessään.

[Opal Calypso]

"Joo, jalokuusta hyvinkin", Elliot vastasi jokseenkin kummastuneen oloisena. Hymyilin tälle hennosti ja vedin hiukset korvani taakse. "Ymmärrän ihmetyksesi. Olen opiskellut koko elämäni aikana meilkein kaiken taikasauvoista. Osaan erottaa ne aika hyvin pelkästään vilkaisemalla. Olin joskus jopa harjoittelussa taikasauvojen myymälässä." Toden totta, taikasauvat olivat kiinnostavia ja pidin niistä lukemisesta. Osasin ulkoa meilkeinpä kaikki mahdolliset ainekset mistä taikasauvoja voisi tehdä, ydintä myöten. Vielä helpompi oli erottaa toisen taikasauva kun itsellä oli samanlainen. "Jalokuusi ei ole helpoimmasta päästä. Vaatii omistajakseen mieleltään tasapainoisen ja vahvan persoonan."

Elliot naurahti sanoilleni rikkomista kivistä, joten ymmärsin ettei tämä ollut ottanut tilannetta loukkauksena. Tämä muutenkin mieluummin harjoittelisi kaksintaistelua kanssani kuin leijuttelisi kiviä loppupäivän. Hän myös kertoi ettei ollut ennen harjoitellut kaksintaistelua, mutta uskoin että poika pärjäisi enemmän kuin mainiosti. "Pojat ovat kuulemma parempiakin kaksintaistelussa, joten en usko sen haittaavan mitään. Muutenkin vaikutat fiksulta pojalta joka saattaa osata kaikenlaisia hyödyllisiä loitsuja", sanoin hiljaa. Olin nähnyt Elliotin joinain iltoina kirjastossa ja oloani jotenkin kutkutti se fakta että toinen vietti suurimman osan ajastaan opiskellen. En tosin tiedä mitä tämä opiskeli.

"No, lupaan, että minä en ainakaan juksaa sinua", tämä naurahti. Vastasin lauseeseen vain väläyttämällä valkoista hymyäni samalla kun työnsin reppuni jalalla syrjään.

Emme laatineet erikoisempia sääntöjä. Tietenkään kirouksia tai mitään vakavia loitsuja muutenkaan ei saisi loitsia, mutta sen olinkin osannut arvella. Eikä minulle tulisi mieleenkään satuttaa ketään. Ainakaan vakavasti, jos pienoinen naarmu jostain singahtaa niin sille en voi mitään. Nyökkäsin hitaasti ja vein kroppani toisen eteen, muutaman metrin päähän ja kohotin sauvaani, osoittaen sitä toista kohti melkein vaakasuorassa.
"Yksi.. Kaksi.. Kolme!", huudahdin ja heilautin taikasauvaani oikeaoppisessa liikkeessä, loitsien loitsun suoraan tähdättynä Elliotin jalkoja kohti. Yritykseni oli siis saada kaadettua toinen jaloilleen, olisihan se sallittua. Seuraavana tähtäisin heilautukseni toisen sauvaa kohti mumisten; "Tulejo"

[Mila Molina]

Kiitos keskeneräisestä pelistä!

Elliot de Rohan, Serdaigle: 6 p
Opal Calypso, Pouffsouffle: 6 p