Shanietta Kein esittely

[Shanietta Kei]

// Näin heti alkuun: vaikka liityinkin Tylypahkan taikakouluun Shanietalla vuonna 2013, kuin hän olisi silloin aloittanut Tylypahkassa, lukukausijärjestelmän aiheuttamien kahden "puolikkaan" lukuvuoden takia Shanietta onkin pelinsisäisesti aloittanut Tylypahkan vuonna 2012, ja siten myös ensimmäisen ja toisen luokan välissä on ollut kesäloma. Toisen luokan loppukokeen arvosanan taas olen yrittänyt itse päätellä. Toivottavasti tämä on ok. Tuosta Shanietan vierailusta Elysian luona olen siis sopinut myöskin Essin kanssa enkä ihan omasta päähänpistosta.

Ilmoittakaa toki, jos jotakin tiedoissa pitäisi muuttaa.

Päivitetty viimeksi 8.9.2018, jolloin päivitetty ikä, luokka ja henkilöhistoria sekä tehty pieniä muokkauksia ulkonäkö- ja luonnekuvauksiin lukuvuotta 2018-2019 varten. //


PERUSTIEDOT

Nimi: Shanietta Kei
Sukupuoli: Tyttö
Syntynyt: 15.7.2001 (eläinradan aurinkohoroskooppi on rapu, kuumerkkien horoskooppi härkä, ikä 17 vuotta)
Syntymämaa: Iso-Britannia (Englanti, Lontoo)
Verisääty: Puoliverinen
Tupa ja luokka: Serdaigle, 6. luokka

KUVAAVAT TIEDOT

Ulkonäkö
Shanietta on ikäisekseen lyhyt; hän on nimittäin pituudeltaan vain noin 150 senttiä. Paino taiteilee ali- ja normaalipainon rajalla. Shanietta on kehonrakenteeltaan todella siro ja muutenkin pieni. Hän on iästään huolimatta melko muodoton, sillä esimerkiksi huonon ravitsemuksen takia tytön keho ei saanut kaikkea tarvitsemaansa kehittyäkseen. Toisaalta osittain Shanietta on myös perinyt kehotyyppinsä biologiselta äidiltään, joka myös oli siro eikä erityisen naisellinen, vaikkakin pidempi. Shanietan iho on vaalea.

Shanietan kasvot ovat kapeat ja otsa melko korkea. Hänellä on vihreät silmät, jotka ovat hieman suurehkot muihin kasvonpiirteisiin verraten. Silmistä näkee melko selvästi sen, mitä tyttö milloinkin tuntee. Ripset ovat vaaleahkot, mutta näkyvät silti jotenkuten. Ne eivät ole mitenkään erityisen pitkät tai tuuheat. Shanietan kulmakarvat ovat vaaleanruskeat kuten tytön hiukset. Ne ovat ohuet ja hieman kaarevat, aavistuksen normaalia harvemmat eivätkä ne anna kasvoille mitään voimakasta ilmettä. Shanietalla on kasvoihin nähden sopusuhtainen nenä, joka on pieni, kapea, jokseenkin terävä mutta kärjestään tietysti hieman pyöreä, ja nenänvarsi on hieman kaareva. Nenän ympäristössä on hieman pisamia. Suu on pieni, ja huulet melko ohuet ja väriltään vaaleanpunertavat.

Shanietan hiukset ovat, kuten jo mainittu, vaaleanruskeat. Ne ovat melko paksut. Hiukset ovat ehkä hieman keskivertoa huonompikuntoiset, mutta parempaan päin. Shanien hiuksissa on luonnonlaineita. Suurin osa Shanietan hiuksista ulottuu kymmenisen senttiä hartialinjan alapuolelle. Mukana on myös joitakin lyhyempiä hiuksia, mutta ne pääosin sulautuvat pidempien joukkoon. Shanietta pitää hiuksiaan oikeastaan aina vapaina, ja hiuksista huolehtiminen rajoittuu niiden shampoolla pesemiseen ja harjaamiseen. Shanietta tykkää piiloutua pitkähköjen etuhiustensa taa varsinkin oppitunneilla kirjoittaessaan muistiinpanoja.

Katulapsitaustansa takia Shanietalla on kehossaan joitakin arpia. Esimerkiksi säärissä on muutamia haaleita arpia, mutta ne eivät erityisemmin kiinnitä huomiota juurikin haaleutensa takia. Tytön käsissä taas on enemmän arpia, kymmeniä. Pahin erottuu todella selvästi, on väriltään tumman violetinsävyinen, ja ulottuu oikean käden ranteesta lähes kyynärpäähän kämmenselän puolelta. Tämän ison arven takia Shanietta ei tunne oikealla tavalla yhtä kohtaa oikeasta kämmenselästään, mutta se ei vaikuta toimimiseen sen ihmeellisemmin. Muut käsien arvet ovat pienempiä ja haaleampia. Kuitenkin myös muutama muu arpi näkyy isoimman tavoin selkeästi. Myös kasvoissa on arpia. Selkeimmät ovat molemmat suunnilleen vaakatasoisia ja sijoittuvat vasemman silmän ala- ja oikean silmän sekä kulman yläpuolelle. Poskissa on joitakin todella haaleita ja pieniä arpia, jotka tosin sulautuvat aika hyvin pisamiin. Arpia on myös keskivartalossa siellä täällä, mutta niitä muut eivät koskaan näe, eikä yksikään näistä arvista ole erityisen iso tai hyvin erottuva.

Shanietan olemus on trauman jälkeen palautunut tytölle ominaiseen. Yleensä hän näyttää olevan koko ajan ainakin hieman varuillaan, ja on vakavailmeinen. Tutut ihmiset tosin saattavat saada hänet hymyilemään hennosti ja rentoutumaan. Shanietta pelästyy helposti kaikkea äkkinäistä. Erehtyessään muistelemaan liikaa menneitä saattaa tyttö näyttää surulliselta ilman näkyvää syytä. Oppitunneilla tai läksyjen parissa saattaa tytön kasvoilla nähdä keskittyneen ilmeen, johon liittyy ominaisesti hieman kurtistuneet kulmat. Tytön ryhti on melko normaali, tosin pelästyessään tai ahdistuessaan hän saattaa vanhoille tavoilleen ominaisesti vetäytyä kyyryyn.

Toisin kuin monet teinit, Shanie ei juuri mieti pukeutumistaan tai yritä sulautua massaan, vaikka yleensä siihen ajattelematta sulautuukin, varsinkin käyttäessään koulupukua. Usein Shanietta käyttää koulussa myös vapaa-aikana osia koulupuvusta, tai muita sentyylisiä vaatteita totuttuaan niihin. Hän kuitenkin pyrkii tiedostamattaan pukeutumaan mustaan aina vain useammin, ja vierastaa hieman koulupuvun lilanvärisiä osia. Koruja tai muuta vastaavaa Shanie ei käytä - lukuunottamatta 17-vuotislahjaksi saamaansa siroa rannekelloa. Kotonaan Wynnejen talossa Shanie käyttää pukeutumisessa vielä toistaiseksi hieman enemmän värejä, kuten haaleaa ja tummaa sinistä ja vihreää sekä muita luonnollisia sävyjä + välillä tummanpunaista.

Luonne ja käyttäytyminen
Ujous ja arkuus kuuluvat vahvasti Shanietan perusluonteeseen. Shanie on kuitenkin pikkuhiljaa rohkaistumassa. Hän on myös vähän uhkarohkea, ainakin vielä toistaiseksi. Shanietta reagoi hyvin vahvasti väkijoukkoihin jännityksellä ja valppaudella, ja tiedostaa vahvasti ihmiset ympärillään. Ihmiset kiinnostavat Shaniettaa, mutta hän ei uskalla ottaa kontaktia oikeastaan juuri keneenkään vaan odottaa muiden sen sijaan ottavan kontaktia häneen - peläten sitä samanaikaisesti. Niiden ihmisten, jotka Shanietta tuntee hyvin, seurassa Shanietta on huomattavasti rentoutuneempi.

Shanietta on todella itsepäinen luonteeltaan, mutta arkuus usein peittää sen alleen. Tyttö on myös itseironinen, mutta sekään ei näyttäydy juuri mitenkään – paitsi tytön pään sisällä. Shanietta on todella huolehtivainen läheisiään kohtaan, mikä kasvattaa hänen kantamaansa taakkaa.

Shanietta on luova ihminen, ja pitää kirjoittamisesta ja piirtämisestä, joista piirtäminen on tällä hetkellä tärkeämmässä roolissa. Shanietta rakastaa auringonlaskuja, vaikkakin nykyään ne aiheuttavat myös haikeutta. Auringon kanssa on sama juttu, ja aurinkoisina päivinä Shanietta saattaa yhä taipua siihen, että etsii jonkin pimeän kolkan ja pysyy siellä. Mitä tuulisempaa, mitä synkempää, mitä sateisempaa – se kiehtoo Shaniettaa omalla tavallaan. Shanietta tykkää kulkea ulkona yöllä päivää enemmän, ja kuljeskeltuaan koulussakin ympäriinsä mielensä mukaan lukuvuonna 2016-2017, hän saattaa yhä mennä ulos yöllä toteuttaen näin myös uhkarohkeuttaan. Näitä kertoja on kuitenkin yhä harvemmin.

Shanietta on useimpina vuosina ollut todella tunnollinen oppilas, ja niin myös nykyään. Koska hän on nyt kuudennella luokalla, hän on pystynyt jättämään pois kaikki ne aineet, joista ei pidä... ainakin periaatteessa. Tiedonjanoisuuttaan hän on kuitenkin pitänyt lukujärjestyksessään joitakin ei-niin-lempiaineita, kuten taikajuomia ja -liemiä sekä taikuuden historiaa, joihin ehkä panostaa hieman vähemmän kuin esimerkiksi taikaolentojen hoitoon ja loitsuihin, jotka ovat Shanietan lempiaineita. Useimmilla tunneilla Shanietan mielestä parasta on muistiinpanojen tekeminen. Käytännön tehtävät ovat Shanietalle yhä vaikeita, mutta hän yrittää silti osallistua ohjeiden mukaisesti. Shanietta saattaa tukeutua vahvasti professoreihin, ja niillä tunneilla, joilla professoriin ei voi syystä tai toisesta tukeutua, on tytön olo ahdistuneempi ja toimiminen vaikeampaa.

Shanietta ei hirveästi arvosta viihdettä, huumoria, naurettavia asioita ja vastaavaa. Nauraminen ei ole tytölle ominaista, ja hän nauraakin todella harvoin ja lähes poikkeuksetta ainoastaan Hestian seurassa. Vastuu pelottaa Shaniettaa, ja hänen onkin vaikeaa ottaa vastuuta mistään. Shanietta ei yleisesti ottaen tykkää puhua. Hän kammoaa ajatusta tulevaisuuden ennustamisesta, ja saattaa usein panikoida, jos joku hänen aisteistaan tukitaan.

Jos sattuu puhumaan, Shanietta puhuu usein vähän normaalia hitaammin. Hän pitää aika paljon taukoja, mutta on jo aika hyvin oppinut olemaan pitämättä niitä keskellä lauseita, mikä on pitkään ollut hänelle ominainen ongelma. Hän saattaa ahdistuksen ja jännityksen takia unohtaa, mitä oli sanomassa. Shanietan äänestä yleensä kuulee, mitä hän sillä hetkellä tuntee. Hänen äänensä on hiljainen. Tytöllä on tapana huokailla, mutista ja hymistä sanojen sijaan. Hän käyttää mahdollisimman lyhyitä sanoja ja puhuu muutenkin mahdollisimman vähän.

Shanietta on aina ollut todella herkkä aisteiltaan ja tunteiltaan, ja hänet voisikin todennäköisesti luokitella erityisherkäksi. Vuosien kuluessa Shanietasta on tullut myös ailahtelevainen, ja käytös saattaa välillä olla vaikeasti ennustettavaa.

Shanietan on pitkään ollut vaikea määritellä mitään toiveita, haaveita, tavoitteita, päämääriä tai mitään vastaavaa. Toiveista kuitenkin varmaan ensimmäisenä tulee toive siitä, ettei joutuisi menettämään enää lisää läheisiä, sillä Anthan (noita, joka toimi Shanietan huoltajana siitä lähtien, kun tyttö täytti yksitoista) kuolema – ja sitä ennen äidin menettäminen - satutti tyttöä jo tarpeeksi – ja liikaa. Taikaopintovuosien kuluessa Shanietan haaveeksi on alkanut muodostua halu oppia lisää kaikenlaisista taikaolennoista ja näiden kanssa toimimisesta, ja pienenä haaveena hänellä onkin erikoistuminen ammattiin, joka liittyy taikaolentoihin. Lisäksi Shanietta haluaa olla mahdollisimman taitava loitsija, ja tietää paljon kaikesta, varsinkin liittyen taikamaailmaan.

Taustat
Elämän kulku
Shanietta syntyi varhain aamulla heinäkuussa 2001 Edith Kei-nimiselle naiselle Lontoossa. Shanietan isä, Noe Kei, kävi katsomassa vastasyntynyttä tytärtään kerran ennen kuin lähti, poistui Edithin ja Shanietan elämästä, katosi jäljettömiin. Edith vaihtoi pian sukunimensä takaisin vanhempiensa ja sukunsa nimeen, Crewe, mutta Shanietan sukunimi pysyi samana. Osittain se oli Edithille ainainen muistutus siitä, millaisen virheen hän oli tehnyt.

Edithiä ei hyvällä tahdollakaan olisi voinut luonnehtia rikkaaksi, mutta hänellä oli silti varaa elättää itsensä, ja myös Shanietta. He asuivat melko pienessä kaksikerroksisessa asunnossa Lontoossa, eivät ihan keskustassa vaan syrjemmällä, kuitenkin keskellä katusokkeloa korkeiden seinien ympäröimänä. Edith yritti parhaan taitonsa mukaan huonopalkkaisen työnsä lomassa pitää huolta Shanietasta, ja opetti tälle perustaidot kuten kävelemisen, puhumisen ja pukeutumisen.

Shanietta meni kouluun viisivuotiaana, vuonna 2006, ja oppi siellä lisää tärkeitä perustaitoja. Hänellä oli muutama sellainen kaveri, jonka kanssa hän oli, mutta hän ei koskaan kuulunut niihin suosittuihin oppilaisiin, päinvastoin. Monet tiesivät Shanietan herkkyydestä ja huonoista sosiaalisista taidoista, ja ne olivat tekosyitä kiusaamiselle. Reilun vuoden jälkeen Shanietta oli yksin, eikä hän viihtynyt koulussa ollenkaan hyvin. Hän piti opettajista paljon enemmän kuin oppilaista, ja hänen lempikouluaineitaan olivat kuvataide ja äidinkieli. Suoranaisia ongelmia hänellä ei ollut missään oppiaineessa.

Edith hyläsi Shanietan Lontoon kaduille kesällä 2009 Shanietan ollessa melkein 8-vuotias. Shanietta oli edelleen nuori eikä ymmärtänyt ollenkaan äitinsä tekoa, koska oli ollut hyvin kiintynyt häneen, mutta tajusi, ettei hänen äitinsä halunnut jostakin syystä olla hänen kanssaan enää. Hyläämistä ennen hän oli havainnut äidissään joitakin häiritseviä muutoksia. Shanietta vakoili äitiään ja huomasi pian, että tämä oli lähtemässä pois. Shanietta jäi yksin.

Shanietalle ei tullut mieleenkään hakea apua ihmisiltä, jotka aika varmasti olisivat voineet auttaa häntä. Ensinnäkään hän ei olisi halunnut kertoa mitään kenellekään. Hän pelkäsi ihmisten reagointia. Ajatus siitä, että hän joutuisi orpokotiin tai johonkin vastaavaan, pelotti häntä, koska hän tiesi, että siellä olisi muitakin lapsia. Shanietta ei myöskään missään nimessä olisi halunnut tulla sijoitetuksi johonkin tuntemattomaan perheeseen. Hänellä ei ollut eläviä sukulaisia, ei ainakaan sellaisia, jotka olisivat kertoneet olemassaolostaan. Shanietta muisteli äitinsä sanoja: "Sinä olet omillasi." Jokin niissä sai tytön ajatukset vahvistamaan sen tiedon, että hän jäisi kaduille yksin. Jos hän ei näyttäisi tunteitaan, olisi vahva ja sitkeä, hän selviäisi hengissä. "Hölmöt itkevät. Sinä kuolet." Niin hänen äitinsä oli sanonut.

Aluksi Shanietalla oli hankalaa kaduilla. Ruokaa oli vähän, eikä ollut kunnollista suojaa, eikä muita vaatteita kuin ne, jotka hänellä oli päällään. Shanietta yritti elää pelkillä muiden poisheittämillä ruoilla yms., mutta se oli hankalaa, joten hän sortui varastelemaan, vaikka aina niin tehdessään hänestä tuntui surulliselta, hieman itseinhoavalta. Monesti alkuvuosina hänet huomattiin ja hän joutui pakenemaan täyttä juoksua syrjäisimmille kujille. Mutta Shanietta oli nopea juoksemaan ja pienen kokonsa ansiosta mahtui pieniin koloihin piiloon, joten häntä ei saatu kiinni.

Kolmen vuoden jälkeen Shanietta oli jo lähes 11-vuotias, ja selviytyi kohtalaisen hyvin kaduilla. Hän tiesi, missä kannatti liikkua ja mistä saattoi varastaa hieman ruokaa kenenkään huomaamatta. Pääosin hän oli päässyt irti itseinhosta ja hengissä säilyminen oli noussut ehdottomasti tärkeimmäksi asiaksi, vaati se sitten mitä tahansa. Shanietta oli kehittynyt juoksemisessa, kestävyydessä, piiloutumisessa ja hiljaa liikkumisessa, ja hänen kuulonsa oli tarkentunut hieman, tai sitten hän vain oli oppinut hyödyntämään sitä enemmän kuin alussa. Suurimpana ongelmana, luultavasti, oli vuoden kylmin jakso, mutta Shanietta selvisi siitäkin, hengissä. Shanietan majapaikkana toimi kesäisin yhden syrjäisen kujan pahvilaatikkoröykkiö, jota hän oli hieman parannellut, ja kylminä aikoina yhden hylätyn syrjäisen talon kellari, jossa kylläkin vilisi hiiriä ja varsinkin rottia, joita Shanietta inhoaa. Hän oli järjestänyt itselleen kellariin jonkinlaisen riippumaton, jotta pääsisi pois nelijalkaisten ulottuvilta. Shanietta saattoi kesäisin nukkua myös luvatta Lontoon puistojen isoissa puissa. Shanietta piti lämpimistä ajoista enemmän kuin kylmistä, kuten ehkä voi ymmärtää.

Shanietan piiloutumiskyvyt voivat olla hänen noituutensa ansioita, ainakin osittain. Joskus hän saattoi muuttua huomaamattomaksi, kun oli jäämässä kiinni. Shanietta ei kuitenkaan yleensä huomannut tai kiinnittänyt outoihin asioihin sen enempää huomiota, vaikka vanhempana häntä alkoikin mietityttää, ettei hän ehkä ollut aivan tavallinen. Shanietta kuitenkin tuumi, että jos hän vaikka olisikin jonkinlainen kummajainen, sitä hän ei koskaan saisi varmasti tietää, ja hänellä oli voimakas mielipide siitä, että jokainen ihminen oli erilainen, ja nuo oudot asiat voisivat olla hänen erilaisuuttaan, eikä niihin siten edes olisi tarvetta kiinnittää huomiota. Kun Shanietta asui vielä äitinsä kanssa, hän kiinnitti seitsemän vuotta täytettyään huomaamiinsa kykyihin enemmän huomiota. Hän oli monesti katkaisuut lyijy- ja värikyniä ärsyyntyessään, vaikkei erityisemmin ollutkaan yrittänyt katkoa niitä, tai saanut jonkun häntä inhoavan lapsen kompastumaan pelkästään ajatusten ja katseen voimalla, ilman näkyvää syytä kaatumiselle. Hän ei tajunnut yhteyttä tapahtumien välillä, kun ne olivat niin erilaisia.

Kesän loppupuolella 2012 Antha Wynne-niminen täysi-ikäinen noita tuli kertomaan Shanietalle, että hän on noita ja taikuutta on olemassa, ja toi Shanietalle myös kirjekuoren sisällä olleen kutsun Tylypahkaan. Antha joutui todistamaan Shanietalle, että hän puhuu totta ja häneen voi luottaa. Antha sanoi, ettei hän ehkä voi mitenkään todistaa sitä, ja kehui Shaniettaa siitä, ettei tyttö heti luottanut häneen. Antha kuitenkin todisti olevansa noita: ensin hän sytytti taikasauvansa päähän valon Valois-loitsulla, ja sen jälkeen - Shanietan ollessa edelleen epäluuloinen - hän käytti Siipirdium lentiusa-loitsua lähellä olleen pahvinpalan leijuttamiseen. Lopulta Shanietta suostui uskomaan Anthaa, ja he lähtivät yhdessä Vuotavaan noidankattilaan (Antha käytti nopeinta keinoa, ilmiintymistä, joka oli Shanietan mielestä hirveää).

Ollessaan Anthan kanssa Viistokujalla ostamassa koulutarvikkeita Shanietta sai viimein tietää isänsä nimen, kun Antha ja sauvaseppä Ollivander vaihtoivat muutaman sanan keskenään. Antha oli kertonut jo tavatessaan Shanietan esimmäisen kerran, että tytön isä oli kuollut.

Ensimmäisellä junamatkallaan Tylypahkaan Shanietta pyrki istumaan yksin eräässä hieman rikkinäisessä vaunuosastossa. Hänen seuraansa liittyi kuitenkin samanikäinen tyttö Calypso Underwood, jonka kanssa Shanietta vaihtoi muutaman sanan, lähinnä vastaillen tytön kysymyksiin. Kun Shanietalla oli ongelmia liian painavan matka-arkun kanssa, eräs vanhempi tyttö auttoi häntä.

Ennen lajitteluaan Shanietta pohti ankarasti lajitteluhatun laulun kuultuaan sitä, mihin tupaan hänet sijoitettaisiin. Shanietta oli kiinnostunut Korpinkynnen tuvasta, eikä uskonut sopivansa muualle, jos sinnekään, vaikka mietti myös Puuskupuhin tupaa mahdollisena vaihtoehtona. Kun muodonmuutosten professori ja vararehtori Minerva McGarmiwa sitten lausui Shanietan nimen, tyttö jäi paikoilleen kauhistuneena. Professori McGarmiwan toistettua nimen Shanietta asteli täristen lajiteltavaksi, ja oli jonkinasteisen epäuskoinen, kun hänet lajiteltiin Korpinkynteen. Shanietalle oleminen Suuressa salissa, joka oli täynnä ihmisiä, oli koettelemus.

Ensimmäisenä vuonnaan Tylypahkassa Shanietta teki ahkerasti muistiinpanoja jokaiselta - tai ainakin melkein jokaiselta - oppitunnilta. Hän ei erityisemmin viihtynyt luokissa, joissa oli paljon muita hänen ikäisiään ihmisiä, ja huomasi, että opettajille oli paljon helpompaa puhua kuin oppilaille. Shaniettaa inhotti mennä taikajuomien ja -lienten tunnille, koska hän pelkäsi ilkeää professori Kalkarosta. Shanietalla ei kuitenkaan ollut erityisempia hankaluuksia yhdessäkään oppiaineessa. Hän ei pitänyt mitään ainetta erityisesti toisia parempana.

Kerran kirjastossa ollessaan Shanietta ajautui erinäisten tapahtumien jälkeen Adrienne Aspenin (Luihuinen) ja Elysia Fawleyn (Puuskupuh) seuraan. Shanietta oli ollut etsimässä tietoa Voldemortista, koska aihe kiinnosti häntä, ja Elysian kertoessa velhosodista Shanietta sai vastauksia moniin mielessään pyörineisiin kysymyksiin. Shanietan olo ei sinä päivä ollut mikään paras mahdollinen, vaan itseasiassa aika huono ja pahenemaan päin, ja siksi keskittyminen tuotti hänelle enemmän vaikeuksia kuin normaalisti. Lopulta Elysia lähti - Shanietta epäili olleensa syyllinen Elysian lähtöön ja ahdistui. Adrienne ja Shanietta puhuivat vielä hetken, ja sitten Shanietta pyörtyi heikon olonsa takia. Adrienne järjesti Shanietan sairaalasiipeen, ja siellä hän jutteli erään vanhemman tytön kanssa. Tuo tyttö paljastui Anthan tyttäreksi, Hestia Wynneksi. Shanietta tunsi olonsa hänen lähellään lähes yhtä turvatuksi kuin Anthan seurassa ja tuli hänen kanssaan paljon paremmin toimeen kuin kenenkään muun oppilaan. Adriennekin oli jäänyt Shanietan luo sairaalasiipeen, mutta lähti pian Shanietan heräämisen jälkeen. Kun Hestia lähti matami Pomfreyn pyynnöstä, Shanietta alkoi suunnittelemaan luvatta sairaalasiivestä häipymistä. Kun matami vihdoin lähti hetkeksi huoneesta pois, Shanietta karkasi ja lähti ykkösluokkalaisten korpinkynsityttöjen makuusaliin tekemään tekemättömiä läksyjä.

Shanietta luki ensimmäisen luokan loppukokeeseen paljon ja huolella, ja yritti painaa kaiken mieleen, vaikka olikin huomannut, että helposti unohti lukemansa, ellei keskittynyt tarkasti. Shanietta onnistui kaikesta huolimatta saamaan loppukokeesta Upean (pistein 50/59), ja hänen koetuloksensa oli ykkösluokkalaisten tuloksista parhain.

Ensimmäisen kesälomaviikon Shanietta vietti Vuotavassa noidankattilassa ja Viistokujalla. Tarkoitus oli ollut, että ensimmäisen viikon jälkeen Antha hakisi Shanietan Vuotavasta noidankattilasta ja tyttö asuisi Anthan ja Hestian luona jonkin aikaa, Anthan ja muutaman muun aikuisen ajatuksissa tuo "jonkin aikaa" luultavasti olisi tarkoittanut koko kesälomaa. Shanietan mielestä tuossa oli kuitenkin aivan liikaa ongelmia. Hän ei halunnut olla taakaksi kenellekään, eikä varsinkaan Anthalle. Niinpä hän karkasi Vuotavasta noidankattilasta Lontooseen kolmantena iltanaan yrittäen paetessaan vakuuttaa itselleen, että hänen tekonsa on kaikkien kannalta paras mahdollinen ratkaisu.

Shanietta sai taas pian muistutuksen siitä, miltä nälästä kärsiminen tuntuu, kun hän huomasi oletuksensa hengissäselviämistaitojensa ruostumisesta osuneen ikävästi totuuden ytimeen. Hän huomasi myös varastamisen yhteydessä tuntemansa itseinhon palanneen, ja se sai hänet tuntemaan itsensä jälleen 7-vuotiaaksi.

Taidot kuitenkin palautuivat nopeasti Shanietan mieleen, ja kaikki alkoi sujua hieman paremmin, vaikka helppoa ei todellakaan ollut eikä tulisikaan olemaan. Sen Shanietta tiesi. Kaikkien vanhojen ongelmien lisäksi Shanietalla oli myös vähintään yksi uusi ongelma, sillä hän tiesi, että joku velhomaailmasta saattaisi tulla etsimään häntä. Niinpä hän yöpyi jokaisena vuorokautena eri paikassa, minimiväliaikana hän piti kahta viikkoa edellisestä yöpymiskerrasta samassa paikassa.

Kesä kului Shanietan mielestä kohtuuttoman hitaasti. Hän ikävöi Tylypahkaa, itkikin sen takia ajoittain, mutta ärsyyntyi lopulta aina itselleen ja ajatteli tiukasti: "Riippuvuus on heikkoutta." Hänen pitäisi olla tarrautumatta kiinni mihinkään, oltava siinä suhteessa tunteeton. Mietittävä ainoastaan sitä, miten selvitä taas yhdestä vuorokaudesta luovuttamatta. Hänelle luovuttaminen merkitsi siinä tapauksessa lähes varmaa kuolemaa.

Lopulta Shanietta kuitenkin huomasi, että koulun alkuun oli enää noin kaksi viikkoa aikaa. Hän oli kuin olikin selvinnyt, eikä ollut edes saanut mitään vammoja lukuunottamatta muutamaa pientä haavaa vasemmassa kädessä ja saman puolen pohkeessa, ja hän arveli, että niistä jäisi vain lähes näkymättömät arvet tai ei arpia ollenkaan. Hän oli selvinnyt jopa ihmeen hyvin. Hän päätti kuitenkin viettää kaksi viimeistä viikkoa Vuotavassa noidankattilassa, joten hän valmistautui henkisesti tuohon koettelemukseen ja eräänä myöhäisiltana astui jälleen kerran sisään hämärään ja hieman nukkavieruun pubiin. Pienen alkusananvaihdon jälkeen Shanietta sai selville, että hänen tavaroitaan oli säilytetty siellä. Ne olivat olleet siellä koko kesän.

Seuraavana päivänä Shanietta kävi Irvetassa ja maksoi kahden viikon majoituksesta Vuotavan noidankattilan omistajalle. Vielä samana päivänä Antha ja Hestia tulivat tapaamaan Shaniettaa, ja sen jälkeen kun Hestia oli valittanut Anthan kiittämättömästä, raa'asta suhtautumisesta, Shanietta sai selville, että Antha oli pitänyt häntä silmällä koko ajan: "Jos sinulla olisi ollut suurempia hankaluuksia, olisin puuttunut tilanteeseen välittömästi. Mutta sinä pärjäsin hyvin. Minä ymmärrän, mistä kiikastaa ja uskon, että ymmärrät pian itsekin." Antha ei kertonut, että alunperin rehtori Dumbledore oli pyytänyt häntä pitämään Shaniettaa silmällä, mutta vaikka rehtori ei olisikaan esittänyt minkäänlaista pyyntöä, Antha olisi toiminut täysin samalla tavalla. Shanietta tunsi itsensä idiootiksi Anthan sanojen jälkeen, mutta hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä hänen pitäisi ymmärtää. Shanietta hyväksyi Anthan tuomat toisen luokan oppikirjat - ne, jotka vaihtuivat ykkösluokasta - , koska ne olivat Anthan ja Hestian vanhoja, ja pienen keskustelun jälkeen luovutti Anthalle ne kirjat, joita ei enää tarvinnut koulussa. Hestia vietti Shanietan kanssa koko loppupäivän Anthan lähdettyä tekemään työasioita.

Toisena vuonnaan Tylypahkassa Shanietta pyrki menestymään yhtä hyvin kuin ensimmäisenä, mutta hän huomasi silti asioiden olevan hänelle aavistuksen hankalia, vaikka taso vaikutti pääosin myötäilevän ensimmäistä luokkaa. Hän huomasi, ettei pystynyt tekemään kaikkea niin hyvin kuin mahdollista, ei edes yrittämään. Hän ei vain kyennyt siihen. Esimerkiksi tarantallegro-loitsu oli Shanietalle mahdoton, hän ei myöskään kyennyt kirskuristaja-aiheisella pimeyden voimilta suojautumisen tunnilla tekemään käytännön harjoitusta, koska se olisi tehnyt hänen olonsa liian turvattomaksi.

Eräällä taikaliemien ja -juomien tunnilla Shanietta ajautui tekemään pippurijuomaa ensimmäisenä vuonna tapaamansa Elysian kanssa. Tunnin kuluessa Shanietta tutustui juomanteon lomassa Elysiaan hieman paremmin, muunmuassa vastailemalla tytön esittämiin kysymyksiin joihin tuo pääosin itsekin vastasi. Kysymykset saivat Shanietan päättämään esimerkiksi sen, että hänen lempiaineitaan olivat loitsut ja pimeyden voimilta suojautuminen, ja sen, että hän ottaa valinnaisaineikseen luultavasti muinaiset riimut, taikaolentojen hoidon ja numerologian. Shanietta tosin jäi miettimään, kannattaisiko hänen jättää yksi niistä pois, kun Elysia puhui siitä, miten paljon läksyjä V.I.P.-vuonna tulisi olemaan.

Tunnin jälkeen Shanietta suuntasi Elysian kanssa seuraavalle tunnille. Eräs luihuiskiusaajajoukko päätti kuitenkin hyökätä Shanietan kimppuun, ja Shanietta järkyttyi syvästi kun kävi ilmi, että nämä tiesivät hänen katulapseudestaan. Elysia puolusti Shaniettaa, jälleen kerran, ja tytöt pakenivat juosten ennen kuin professori Kalkaros olisi liittynyt tilanteeseen mukaan. Lopulta Shanietta vahvisti Elysialle tiedon siitä, että hän oli katulapsi. Tämän tiedon johdosta Elysia ehdotti, että Shanietta tulisi kesälomalla kylään hänen luokseen joksikin aikaa, ja lopulta Shanietta suostui tähän miettien, oliko juuri tehnyt suuren virheen.

Toisena vuonnaan eräänä aamuna Shanietta ajautui puhumaan ekaluokkalaisen Chelsea Crèinin - joka myös oli korpinkynsi - kanssa käytävillä. Shanietta alkoi pian tuntea pakokauhua omasta mielestään hyvin inhottavan tilanteen takia, ja lopulta hän lähti juosten ja poti niin suurta ahdistusta, ettei mennyt lainkaan päivän ensimmäiselle oppitunnille vaan vietti sen ajan Tylypahkan linnan syrjäisen käytävän päässä.

Toisen vuoden loppukokeeseen lukiessaan Shanietta pyrki samaan huolellisuuteen kuin ensimmäisellä luokalla. Hän ei kuitenkaan menestynyt kokeessa aivan yhtä hyvin, saaden arvosanaksi O:n eli Odotukset ylittävän. Shanietta oli kyllä tulokseen aivan tyytyväinen odotettuaan huonompaa tiedostaen esimerkiksi sen, miten huonosti oli suoriutunut käytännön tehtävistä loitsuissa ja liemissä.

Sopimuksen mukaan Shanietta meni kesäloman alettua juna-asemalta suoraan Elysian luokse, jonne he kimppailmiintyivät Elysian isän kanssa. Elysian äiti tuli myöhemmin illalla. Ensimmäisinä päivinä Shanietta oli todella varuillaan koko ajan ja pyyteli todella usein anteeksi tekojaan kuten sitä, että koski johonkin tavaraan vaikka ei olisi ollut tarvetta, ehkä vahingossa, ja sitä että Elysian perheeltä kului rahaa hänen takiaan. Kaikki kuitenkin vakuuttelivat Shanietalle, että kaikki oli okei eikä anteeksipyytelylle ollut tarvetta.

Pikkuhiljaa Shanietta tottui siihen, että Elysian perhettä eivät haitanneet sellaiset asiat kuin hän oletti, ja viikon jälkeen hän oli hieman rentoutuneempi. Jokaisena päivänä hän kuitenkin vietti ulkona yksin muutaman tunnin, joskus nuo kaikki tunnit peräkkäin vaikuttaen kadonneelta. Shanietan onneksi Elysian perheellä oli tapana pitää ovea auki eikä lukossa. Liikkuessaan ulkona yksin Shanietta kulki alussa Brockenhurstin keskustan paikkeilla etsien ruokaa ja suojaa. Hän ei kuitenkaan kertaakaan varastanut. Hän sai sekä ruokaa että suojaa Elysian perheeltä. Aika pian Shanietta alkoikin liikkumaan enemmän luonnossa, metsässä, tarkkaillen erilaisia eläimiä, jos sattui niitä kohtaamaan. Hän myös kiipeili puissa aina välillä.

Shanietta vietti Elysian luona yhteensä kaksi viikkoa. Siitä seurasi, että Shanietasta ja Elysiasta tuli läheisimpiä. Elysia kertoi Shanietalle menevänsä toiseen brittiläiseen kouluun Ranskan sijaan. Shanietta kertoi Elysialle siitä, miksi oli katulapsi. Hän kertoi myös isäänsä liittyvistä ajatuksista ja joistakin arvista kehossaan. Parin viikon jälkeen Shanietta ja Elysia menivät yhdessä Viistokujalle ostamaan koulutarvikkeita ja muuta vastaavaa. Tuota ennen Antha ja Hestia olivat ottaneet kirjein Shaniettaan yhteyttä. Nuo kaksi olivat kehottaneet Shaniettaa jäämään Vuotavaan noidankattilaan, ja niin Shanietta jäi sinne.

Vuotavassa noidankattilassa ollessaan Shanietta päätyi juttelemaan hieman vanhemman tytön, Julieth Cornwallin, kanssa. Hän kiinnostui tytöstä huomatessaan tuon olevan jollakin tapaa erilainen kuin niinsanotusti 'normaalit' ihmiset. Shanietta kuitenkin koki tilanteen todella ahdistavana, sekavassa mielentilassa, kuten yleensäkin sosiaalisissa tilanteissa.

Antha ja Hestia tulivat hakemaan Shanietan päivää aiemmin kuin tyttö oli olettanut heidän tulevan. Aluksi käytiin kaikkien kolmen kesken turha keskustelu, kun Shaniettaa häiritsi se, miten paljon Wynnet näkivät vaivaa hänen vuokseen - nyt Antha oli ottanut hänet huollettavakseen ja luokseen asumaan. Antha ja Hestia kuitenkin saivat Shanietan vakuutetuksi siitä, että oikeasti tekivät sen, koska välittivät tytöstä.

Loppukesäloman ajan Shanietta totutteli siihen ajatukseen, että hänellä oli oikeasti paikka, jota saattoi kutsua kodiksi, ja joka vielä kaiken lisäksi oli sellainen, josta hän todella piti. Shanietta vierasti aluksi ajatusta omasta huoneesta, mutta loman aikana totesi sen olevan sittenkin ihan hyvä asia. Tyttö vietti paljon aikaa Hestian kanssa. Vanhempi tyttö yritti esimerkiksi opettaa hänelle velhoshakin pelaamisen perusteita, aikalailla tuloksetta tosin. Eniten Shanietta piti lähimetsässä kulkemisesta joko yksin tai Hestian kanssa, ja myös Anthan silloin, kun tuolla oli aikaa.

Shanietta tutustui myös perheen kahteen lemmikkiin. Häntä ahdisti kamalasti, kun hän ensimmäisiä kertoja oli kosketuksissa Rimiin, sillä hän ajatteli kissan vihaavan häntä - Shanietta oli nähnyt niin monta kuollutta ja kuolevaa kissaa ja tunsi syyllisyyttä, kun ei ollut koskaan kyennyt auttamaan. Kissa suhtautuikin varovasti Shaniettaan, mutta lähinnä vain siitä syystä, että aisti Shanietan jännittyneisyyden. Hestia opetti Shanietalle ns. 'oikeanlaista' käyttäytymistä kissan läheisyydessä ja pikkuhiljaa Shanietta ymmärsi jopa nauttivansa Rimin kanssa olemisesta. Hän myös oppi hieman tulkitsemaan Rimiä Hestian annettua tuohon taitoon alun. Rowanin kanssa Shanietta oli vähemmän, mutta suhtautui silti pöllöön kiinnostuneesti ja myönteisesti. Hän tykkäsi katsella, miten Rowan ja Hestia toimivat yhdessä.

Kun syyskuu lähestyi, Antha, Hestia ja Shanietta pohtivat enemmän ilmoitusta siitä, että Shanietta ja Hestia vaihtaisivat koulua Tylypahkasta ranskalaiseen Châteauhon. Hehän eivät siihen juuri voineet vaikuttaa, sillä osa oppilaista vaan oli siirretty Tylypahkasta Châteauhon tarjouksen takia. Shanietta ei ollut asiasta ollenkaan mielissään. Lähinnä häntä ahdisti, vaikka Hestia painottikin, että näin Shanie voisi päästä eroon kiusaajista. Pessimistinä Shanietta ei kuitenkaan uskonut pääsevänsä kiusaamisesta eroon.

Kesäloman loputtua Shanietta lähti Hestian kanssa bussilla kohti Ranskaa muiden brittiläisten oppilaiden kanssa. Shanietta päätyi Hestian lisäksi Lora Shellyn seuraan, sillä vanhemmat tytöt olivat samanikäisiä ja toisilleen tuttuja Tylypahkan ajoilta. Aluksi Shanietalla oli aika rauhallinen olo, mutta ennen pitkää häntä alkoivat ahdistaa ajatukset uudesta koulusta ja uusista professoreista, uudesta kielestä, koulun juhlista ja kaikesta muusta vastaavasta.

Châteaussa kolmasluokkalainen Shanietta selvisi kuin selvisikin koulun 10-vuotisjuhlista, vaikkei ahdistumatta. Hän pysyi Hestian luona ja aiemmin suunnittelemansa mukaan pakeni paikalta niin pian kuin mahdollista kestämättä valtavaa väenpaljoutta. Oikeastaan ainoa asia, mikä häntä kiinnosti, oli aikuiset; ne aikuiset, jotka tulisivat olemaan hänen professoreitaan.

Koulussa Shanietta pyrki olemaan mahdollisimman paljon yksin tai Hestian kanssa. Aluksi hän käytti paljon aikaa myös vapaa-ajasta siihen, että opetteli reittejä eri luokkiin ja muihin keskeisiin paikkoihin, kuten pöllötorniin ja – tietysti – Suurten saliin. Hän myös yritti opetella keskeisimpiä ranskan kielen sanoja Hestian kanssa menestyen tosin aika huonosti. Shanietta ei millään opi ääntämään niin kuin pitäisi.

Vuoden 2015 alkupuolella Shanietta alkoi olemaan yhä enemmän yksin ja vältteli Hestiaa, koska oli saanut päähänsä, että Hestia varmaan halusi olla muiden kanssa. Tilanne kärjistyi, kun Shanietta kohtasi Iseeviot-peilin ja näki itsensä vanhempiensa kanssa. Hän meni kertomaan asiasta Hestialle, ja lopulta kaikki asiat selkenivät, ja Shanietan tuntema ahdistus helpottui. Hän kuitenkin alkoi kaivata oikeita vanhempiaan paljon enemmän, ja vielä lisää, kun selvisi, ettei Shanietan äiti ollut hylännyt tytärtään omasta päätöksestään vaan pakotettuna hyväksikäytettynä.

Shanietta pyrki harjoittelemaan kolmannen luokan loppukokeeseen parhaansa mukaan. Tehtävien tekeminen oli epävarmalle tytölle hankalaa. Loppujen lopuksi hän suoriutui niistä jopa yllättävän hyvin ja sai kokeesta arvosanan Odotukset ylittävä. Hän oli tuohon ihan tyytyväinen, sillä oli pelännyt huonomman arvosanan saamista. Kolmannen luokan lopuksi Shanietta kuitenkin päätti lopettaa numerologian opiskelemisen, jotta hänellä olisi hieman helpompaa. Hän ei myöskään ollut hirveästi tykästynyt kyseiseen oppiaineeseen.

Kesälomaksi Shanietta meni uuteen kotiinsa Hestian ja Anthan sekä Rim-kissan ja Rowan-pöllön luo. Hestian kanssa hän kuitenkin ajatteli mennä Châteauun retkelle koulun lähimetsään, kun sellainen järjestettäisiin.

Kesäloman keskivaiheilla Shanietta ja Hestia matkasivat Oxfordiin yöpyen ensin kuitenkin Anthan Thalie-kaverin luona Lontoossa. Bussissa Lontoosta Oxfordiin he kohtasivat Shanietan ikäisen gryffondortytön Renée Masonin. Väsynyt Shanietta oli alkuun varautunut, mutta uskaltautui jonkin ajan päästä puhumaan ja kyselemään Renéeltä asioista enemmänkin. Lopulta Shanietta myönsi itselleen Renéen olevan jopa kiva. Tytöt suuntasivat yhdessä löytöeläintaloon, jossa käymistä Thalie oli ehdottanut.

Löytöeläintalolla Shanietta keskittyi eläimistä oikeastaan pelkästään kissoihin. Epävarmuus vaikeutti kissojen kanssa toimeentuloa, mutta Hestia auttoi Shaniettaa varsinkin alussa. Erottuaan toisista kuljeskelemaan vapaasti yksin ja ollessaan eräässä toisessa kissahuoneessa huoneeseen tuli aikuinen nainen kahden nuoren lapsen kanssa. Shanietta tietenkin ahdistui heti enemmän, mutta päätyi lopulta vaihtamaan pari sanaa nuoremman lapsen, pojan, kanssa. Hän ohjasi epävarman pojan silittämään yhtä kissoista, mutta ahdistui sitten ja pakeni paikalta.

Hestia ja Shanietta erosivat Renéestä käveltyään takaisin bussipysäkille. Siitä tytöt suuntasivat Oxfordin keskustaan ja kiertelivät erilaisia museoita ja linnoja. Mikäli he sattuivat eksymään, sosiaalinen ja helposti lähestyttävä Hestia kysyi paikallisilta apua. Samalla he saivat myös tietoa suosituista ja parhaista kohteista.

Koulunalkuun Shanietta suhtautui ristiriitaisin tuntein. Toisaalta hän oli kiinnostunut siitä, mitä uutta oppisi, mutta samalla tiedosti, että vuosi olisi Hestian viimeinen, minkä jälkeen hän olisi omillaan. Myös ajatus muista nuorista ahdisti Shaniettaa.

Kun koulu sitten alkoi, Shanietta oli matkustaessa ja koulun alkajaispidoissa normaalia ahdistuneempi ja jännittyneempi sekä melko väsynyt. Hän yritti kuitenkin muistuttaa itselleen, että oli turvassa; ei mitään pelättävää. Hän oli kuitenkin hyvin helpottunut ja kiitollinen, kun pääsi nelosluokkalaisten Serdaiglelaisten makuusaliin turvaan, omaan sänkyyn verhojen taakse muilta piiloon. Unensaanti oli kuitenkin hyvin vaikeaa ensimmäisinä öinä Châteaussa.

Syyslukukaudella Shanietta suoriutui opiskelusta suurimmilta osin hyvin, mutta oli muuten todella paljon yksin, eikä tutustunut uusiin henkilöihin. Taikaolentokerhon kokoontumiseen hän kuitenkin osallistui Hestian kanssa, ja näki samalla Renéetä. Joululoman hän vietti kotona Hestian ja Anthan kanssa.

Kevätlukukaudella Shanietta oli enemmän mukana koulun meiningeissä ja hänestä huomasi selkeästi parantuneen elämäntilan positiiviset muutokset. Tuolloin toteutettiin myös Turnajaiset kahden muun taikakoulun kanssa, ja Shanietta otti osaa kaikkiin kolmeen haasteeseen, vaikkei pärjännytkään kovin hyvin. Hän kuitenkin halusi harjoittaa taitojaan noitana.

Shanietta tapasi myös uusia ihmisiä – tosin pääosin tahtomattaan. Kerran käytävillä harhaillessaan Shanietta törmäsi pelottavaan tummiin pukeutuneeseen tyyppiin (Athelard J. Gryan). Shanietta pelästyi näkyvästi ja Athelard päätti, ettei päästä tuota vaan kävelemään ohitseen. Kerran loitsujen tunnin loputtua Shanie huomasi, että eräältä oppilaalta oli jäänyt laukku, ja Shanietta koki velvollisuudekseen palattaa tuon hänelle – hän oli aika varma laukun omistajasta (Lloyd Frankowski). Siitä seurasi epämiellyttävä arvoituksellinen keskustelu, jonka jälkeen Shanietta päätti vältellä poikaa. Pimeyden voimilta suojautumisen tunnilla taas Shanietta joutui tekemään parityötä Sharnee Ispahanin kanssa, mikä aiheutti molemminpuolin negatiivisia tunteita.

Lopulta Shanietan vuosi nelosluokkalaisena päättyi. Hän pääsi luokalta suoriutuen eri kokeista eri menestyksellä. Arvosanoista kaksi oli hylättyjä ja loput seitsemän hyväksyttyjä (kolme Upeaa, neljä Odotukset ylittävää). Erityisen tyytyväinen Shanie oli aineisiin joista sai Upean, eli loitsuihin, taikaolentojen hoitoon ja riimuihin. Taikuuden historian kokeen hän päätti uusia ja tavoitteli siitä K:ta (tulos ei ole vielä tullut). Hän oli myös iloinen Serdaiglen voitosta tupamestaruudessa.

Shanietta siirtyi kesälomalle hyvin mielin Hestian kanssa. Vaikka Châteaussa olisi ollut kesätoimintaa, molemmat päättivät viettää lomansa kotona. Suunnitelmissa ei ollut mitään erikoista. Tietysti Shanie stressasi etukäteen seuraavasta vuodesta, jolloin olisi V.I.P.-tutkinnon aika – ja ensimmäinen vuosi ilman Hestian tukea. Hän ei olisi millään voinut osata aavistaakaan, että kesästä tulisi hirvein ikinä.

Shanietan kesä 2016 alkoi hyvin ja normaalisti – tosin Antha oli normaalia enemmän töissä ja stressaantuneempi. Shanietta ei kuitenkaan aluksi ajatellut sen tuovan tullessaan mitään kovin ihmeellistä, eikä myöskään uskaltanut hirveästi kysellä Anthalta mitään tämän ollessa kotona, sillä halusi naisen voivan rentoutua mahdollisimman hyvin työvuorojen välillä – eli lähinnä nukkua.

Päivien ja viikkojen kuluessa Shanietta alkoi kuitenkin pohtia Anthan kiireen syytä syvemmin. Hän arveli, ettei Antha suinkaan ollut ainoa aurori, jolla oli kiireitä töissä. Varovaisesti hän alkoi miettimään, että taikamaailmassa oli kai jokin hieman normaalia suurempi ongelma, johon aurorien piti yrittää löytää vastausta, vaikkei siitä yleisesti mitään kerrottukaan. Hän kirosi mielessään Anthan osittain vaarallistakin työtä, sillä välitti tästä kovasti eikä halunnut hänelle sattuvan mitään.

Sitten tuli kuitenkin eräs heinä- ja elokuun vaihteen päivä, jolloin Anthaa ei taaskaan kuulunut kotiin siihen aikaan, jolloin hänen olisi pitänyt töistä päästä. Se ei sinänsä ollut vielä mitenkään poikkeavaa, sillä Antha oli usein ylitöissä. Aika kuitenkin kului ja kului, tunteja, eikä Anthasta edelleenkään kuulunut mitään. Silloin Shanietta ja Hestia alkoivat ajatella, että jokin oli nyt varmasti pielessä.

Lopulta ajatuksiinsa ja huoleensa vaipuneet tytöt kuulivat kaksi koputusta ovelta. Shanietta yritti ensin vakuuttaa itselleen kuulleensa väärin, mutta nähtyään Hestian kauhistuneen ilmeen hänen oli pakko sisäistää tämä tosiasia. Totuus nimittäin oli, että talo ja pihapiiri oli suojattu Anthan langettamalla loitsulla, eikä kenenkään olisi pitänyt päästä sisään – ei edes ovelle. Jonkin oli siis oltava todella, todella pahasti pielessä.

Lopulta tytöt pakottivat itsensä liikkeelle ja avaamaan oven, ottamaan vastaan sen takana odottavien noidan ja velhon suru-uutisen: Antha oli kuollut. Shanietan oli vaikea kuunnella, hän upposi omaan suruunsa, mutta tiedosti sanoista sen verran, että sai selville murhaajan olleen Anthan kauan sitten lähtenyt isä, joka oli nyt saatu kiinni ja jota odotti tuomio velhovankilassa.

Tuon käänteentekevän päivän jälkeen Shanietta upposi suruunsa, mutta Hestia uppoutui siihen vielä syvemmin, ja Shanietta sai pidettyä itsensä edes jotenkuten, osittain järjissään. Hän oli huolissaan Hestiasta, jonka oli ollut tarkoitus mennä kouluttautumaan parantajaksi, mutta joka perui kaikki suunnitelmansa Anthan kuoleman takia. Shanietta yritti pitää huolta Hestiasta, vaikka oli itsekin palasina. Heidän luonaan kävi myös viikottain joku Anthan ystävistä tai joku noiden perheestä, mutta suurimman osan ajasta tyttöjen piti yrittää pärjätä keskenään.

Eräänä päivänä Shanietta saavutti todellisen romahtamispisteensä, pakeni talon surua ja Anthan ystävän hymyä metsään eikä jaksanut palata. Hänet löydettiin parin vuorokauden päästä liikkumattomana, täysin suruunsa vaipuneena ja tiedostamatta mitään. Eräänä toisena kertana paettuaan jälleen metsään hän jäi hiuksistaan kiinni johonkin kasviin ja leikkasi hiuksensa osittain päästäkseen irti, muttei välittänyt pätkääkään ulkonäöstään vaan antoi hiustensa pysyä vielä epäsiistimpinä kuin ne sitä ennen olivat olleet.

Syyskuun ja seuraavan lukuvuoden lähestyessä Shanietta alkoi pohtimaan, jättäisikö kokonaan menemättä kouluun. Hän tiesi, ettei pystyisi tekemään siellä juuri mitään. Hän kuitenkin lopulta kääntyi ajattelemaan, että olisi pakko mennä, koska olisi hänen V.I.P.-vuotensa – vaikkei sekään tosin sen enempää mihinkään vaikuttanut, ja Shanietan mielessä kävi, että hän todennäköisesti joutuisi uusimaan V.I.P.-vuotensa kokonaan. Jos siis koskaan pääsisi pois surun ja huolen synnyttämästä kuopasta.

Lopulta koitti päivä, jolloin Shanietan oli lähdettävä Châteauhon ja jätettävä Hestia muiden armoille. Shanietta anoi Hestiaa kirjoittamaan hänelle säännöllisesti, ja saattoi vain toivoa parasta. Lukuvuoden alkaessa ja edetessä Shanietta eli kuin sumussa, osallistui vain murto-osalle oppitunneista ja saattoi osallistuessaankin vain istua apaattisena ja jopa lähteä pois kesken tunnin. Usein hän vietti aikaa erään syrjäisen käytävän päässä – paikassa, jonka oli löytänyt jo ensimmäisenä vuotenaan linnassa siirryttyään sinne Tylypahkasta. Hestia kirjoitti kuin kirjoittikin Shanietalle – vaikkakin kirjeet olivat todella lyhyitä, joskus sekavia, eikä niitä todellakaan tullut säännöllisesti, mikä huononsi Shanietan oloa entisestään. Renée yritti puhua Shanietalle, muttei lopulta saanut juuri mitään aikaan.

Joululoman Shanietta vietti kotona Hestian luona, ja oli helpottunut voidessaan huolehtia Hestiasta edes jotenkuten ja tuntea tuo olemassaolo, vaikka se olikin heikkoa. Joululoman jälkeen Shanietta alkoi vaipua yhä enemmän tunnottomuuteen, ei jaksanut enää tuntea mitään. Hän osallistui tunneille yhä harvemmin, sillä hän ei pystynyt sietämään professoreja, jotka puhuivat aina vain enemmän tulevista V.I.P.-kokeista. Kun koepäivät lopulta koittivat, ei hän osallistunut yhteenkään kokeeseen. Hän ei uskonut olonsa paranemiseen, ja lähti kesälomalle ajatellen, ettei ehkä palaisi enää kouluun. Hänellä oli kuitenkin tavoite: pysy hengissä, pidä Hestia hengissä – ja yritä kasata itsesi, jos mitenkään mahdollista. Sen verran hän oli havahtunut kuopassa eläessään.

Kesäloma alkoi lopulta paremmin kuin mitä Shanietta oli odottanut. Häntä ei odottanut pelkästään Hestia vaan myös kaksi muuta ihmistä, ja Hestia vaikutti olevan hieman enemmän elossa kuin edellisellä tapaamiskerralla.

Nuo kaksi muuta Shaniettaa vastassa ollutta ihmistä olivat Genia ja Glenn Swift, äiti ja poika. Shanietta huomasi pian Hestian turvautuvan vahvasti häntä pari vuotta vanhempaan, pitkähiuksiseen Glenniin, joka myös oli talolla todella usein. Shanietta päätti lopulta, että tuon läsnäolo oli hänelle okei niin kauan kuin se oli okei Hestialle – ja niin se vaikutti olevan. Hestia ja Glenn viettivät paljon aikaa yhdessä, ja Shanietta huomasi Hestian välillä jopa syttyvän miehen seurassa.

Shanietta etääntyi Hestiasta ja tunsi olonsa irtonaiseksi. Samalla hän tunsi myös uudenlaista turvallisuudentunnetta, jonka lopulta tiedosti johtuvan luottamuksesta Glenniin ja siihen, että tuo pitäisi Hestiasta huolta. Eräänlainen paino nousi pois Shanietan harteilta, ja hänen oli hieman helpompi olla. Hän alkoi kuluttamaan aikaa piirtämällä, kirjoittamalla ja lukemalla koulukirjoja, joko huoneessaan tai ulkona, ja hänen mielessään vahvistui ajatus siitä, että hän menisi loman loputtua jälleen Châteauhon ja yrittäisi vielä selvitä vitosvuodesta. Pikkuhiljaa hän myös alkoi uskoa, että saattaisi jopa selvitä siitä kunnialla.

Kun loman viimeinen päivä valkeni, oli Shanietan aika lähteä kohti Ranskaa ja Châteauta. Tällä kertaa hän pystyi lähtemään Hestian luota turvallisin mielin, tiedostaen Glennin – ja myös muiden – pitävän tuosta huolta. Pikkuhiljaa Hestia oli myös alkanut taas huolehtia myös itse itsestään. Shanietalla oli kuitenkin itsellään edessään täysin uusi luokka, johon hän saapuisi ehkä ainoana uutena, sillä hän ei uskonut kenenkään muun jääneen luokalle – tai mitään muutakaan. Hän yritti kuitenkin tiedostaa lisäksi, että luvassa oli myös hyviä ja tuttuja juttuja – esimerkiksi hänen ”oma” käytävänsä, ja muutenkin tuttu ympäristö. Ja pikkuhiljaa myös uudenlainen vahvuus. Hän vakuutti itselleen, että selviäisi. Ei hänellä toisaalta oikein ollut muuta vaihtoehtoa.

Shanietalta meni hetki tottua jälleen koulunkäynnin rytmiin, mutta hän ylitti itsensä joka päivä jo pelkästään osallistumalla jokaiselle hänen lukujärjestyksessään lukevalle tunnille, sillä edellisenä vuonna näin ei todellakaan ollut tapahtunut. Hän alkoi jälleen myös nauttia joistakin tunneista, kuten loitsuista ja erityisesti taikaolentojen hoidosta. Hänellä oli edelleen vaikeita hetkiä ja hän saattoi rikkoa koulun sääntöjä tuntiessaan pakkoa päästä ulos yöllä, mutta hän selvisi. Ja jo sekin oli huikea saavutus, jos mietti esimerkiksi puolen vuoden takaista tilannetta. Lomat hän vietti kotona, ja ajan kuluessa huoli Hestiasta hupeni ja katosi lähes kokonaan; Shanietta alkoi uskoa hänen pärjäävän. Hän oli mielessään kiitollinen Glennille, muttei koskaan sanonut miehelle mitään asiasta.

Vuoden vaihduttua vuoteen 2018 ja päivien sekä viikkojen hiljalleen kuluessa alkoi stressi V.I.P.-kokeista kasvaa, ja painostusta tuli sisältä ja ulkoa, Shanietan omasta mielestä ja professoreiden taholta. Shanietta sai kuitenkin myös tukea Hestialta ja opetteli purkamaan stressiä silloin tällöin piirtämisen, kirjoittamisen, kävelemisen ja lempiloitsujensa avulla. Kevät oli raskas, ja stressi kokeista häipyi vasta lukuvuoden päätösseremoniassa, kun Shanietta sai eteensä V.I.P.-todistuksensa ja huomasi saaneensa Upean molemmista lempiaineistaan (taikaolentojen hoito ja loitsut). Yllätyksenä ei tullut myöskään tähtitiedon reputtaminen eikä taikajuomien ja -lienten Kelvollinen, sillä hän ei ollut panostanut tähtitietoon eikä ollut erityisen taitava taikajuomissa. Sen sijaan taikuuden historian Upea tuli yllätyksenä, sillä Shanietta oli arvellut saavansa enintään O:n, koska oli joutunut arvailemaan joitakin asioita.

Kesä 2018 oli Shanietan osalta kerrankin rauhallinen. Koho-kohtana oli tytön täysi-ikäistyminen heinäkuun 15. päivänä. Shanietta tiesi useimpien velhojen ja noitien saavan 17-vuotispäivänään lahjaksi kellon, mutta oli arvellut olevansa tässä poikkeus. Hän ei kuitenkaan ollut, vaan sai kellon yhteisenä lahjana Hestialta ja Glennin perheeltä. Kello oli musta-hopea, siinä oli taikaolentoihin viittaavia kuvioita ja sen kellotaulu hohti himmeästi. Rakenteeltaan kello oli siro, ja sopi siksi hyvin tytön ranteeseen.

Loman loppupuolella Shanietta iloitsi oikeudestaan taikoa koulun ulkopuolella opetellen itsenäisesti – ja välillä Hestian avulla – erityisesti taloudenhoitoon liittyviä käytännöllisiä loitsuja sekä joitakin niistä koulussa opetetuista loitsuista, joissa ei vielä ollut niin taitava. Hän yritti myös harjoitella kaksintaistelua Hestian kanssa, muttei pärjännyt siinä ollenkaan epävarmuutensa takia ja lähinnä katseli, kun Hestia ja Glenn harjoittivat taistelutaitojaan toisiaan vastaan. Joidenkin viikkojen jälkeen Shanietta alkoi opettelemaan myös suojelius-loitsua. Loman loppumetreillä hän sai jo aikaan valkoisen häivähdyksen, jolla ei kuitenkaan ollut mitään selkeää muotoa. Hän oli kuitenkin iloinen kehittymisestään, sillä tiedosti loitsun vaikeuden.

Paluu kouluun sujui vielä kevyemmin mielin kuin vuosi sitten, vaikkei Shanietta edelleenkään tuntenut koulusta oikeastaan ketään ja oli aina yksin. Se ei kuitenkaan ollut siihen mennessä juuri haitannut – tai oli, mutta Shanietta alkoi vasta hiljalleen myöntää sen itselleen. Shanietta oli kiitollinen siitä, että V.I.P.-vuosi oli ohi, vaikka tiesikin tason kovenevan edelleen. Se ei kuitenkaan tuonut niin paljon paineita kun taustalla oli tieto siitä, ettei taikaolentojen parissa työskenteleminen välttämättä vaatinut kovin hyvää suoriutumista koulussa. Toisaalta Shanietta myös piti uuden oppimisesta ja itsensä haastamisesta – tuvalleen ominaisesti.

Suhteet
Shanietalla ei ole sisaruksia, eikä hänellä ole mitään muistikuvaa isästään. Hän ajattelee, ettei koskaan ole nähnyt isäänsä, vaikka todellisuudessa onkin nähnyt hänet kerran, muttei muista sitä, koska oli niin pieni silloin. Shanietta tietää isästään vain muutaman asian kuten sen, että hän on kuollut ja hän oli velho. Lisäksi hän tietää isänsä nimen: Noe. Tuo nimi kuitenkin tulee varmaan aina olemaan Shanietalle tuntematon, ilman muita muistoja kuin se, kun Antha kertoi Shanielle tästä.

Shanietan ja hänen äitinsä suhde oli lämmin, kun Shanietta oli pieni, ja 8-vuotiaanakin hän ikävöi äitiään välillä, mutta sen jälkeen hän ei enää välittänyt äidistään, vaan tuon normaalisti niin tärkeän ihmisen ajatteleminen saattoi usein saada Shanietan tuntemaan inhoa tai jopa vihaa. Kaduilla eläminen vieroitti tytön täysin äidistään ja äiti- tai isähahmon tarpeesta, vaikka tämä tarve virkosikin hänen ollessaan 11-vuotias. Kun Shanietta sai 13-vuotiaana tietää, ettei hänen äitinsä ollut hylännyt häntä omasta halustaan vaan pakotettuna hyväksikäyttäjien taholta, hän alkoi taas kaivata biologista äitiään. Antha ei koskaan ollut hänelle läheinen ja tärkeä samalla tavalla, sillä samalla, kun Shanie oli itselleen tärkeimmän ihmisen kanssa, asui hänessä aina pieni haikeus biologisen äitinsä takia.

Ennen Anthan kuolemaa kyseinen noita oli Shanietalle mitä luultavimmin tärkein ihminen maailmassa. Tytön tuntema luottamus Anthaa kohtaan oli aivan ehdotonta ja Shanietta tunsi olevansa turvassa, jos oli Anthan lähellä. Antha tunsi Shaniettaa kohtaan jonkintasoista suojelunhalua ja myötätuntoa. Antha oli Shanietalle toinen niistä ainoista ihmisistä, jotka hän tunsi joksikin ystävänkaltasiksi ja luottamuksen arvoisiksi. Anthan seurassa Shanietta kykeni rentoutumaan, jolloin tulivat esille Shanietan luonteen piilevät piirteet, kuten ironisuus ja välittäminen.

Hestia on nyt ainoa ihminen, johon Shanietta luottaa lähes täysin ehdoitta. Hän on myös ihminen, josta Shanie on eniten huolissaan, sillä äidin kuolema on arvattaen murtanut Hestian lähes täysin. Alunperin Antha pyysi Hestiaa pitämään Shaniettaa silmällä, mutta Shanietta ja Hestia ystävystyivät melko helposti tuosta välittämättä. Se, miten paljon Hestia muistuttaa Anthaa sekä ulkonäöltään että luonteeltaan, auttoi tämän suhteen kehittymisessä paljon.

Vuosia sitten Tylypahkan Taikakoulussa Shanietta ystävystyi Puuskupuhin tuvassa opiskelleen Elysia Fawleyn kanssa, mutta koska kyseinen tyttö ei Shanietasta poiketen siirtynyt Taikakoulu Châteauhon, ovat nämä kaksi erkaantuneet toisistaan täysin.

Tylypahkassa oli joitakin oppilaita, jotka eivät pitäneet Shanietasta ja kiusasivat häntä. Tällaisia olivat esimerkiksi eräs muutaman luihuispojan ryhmä ja yksi rohkelikkopoika. Shanietta oli olettanut, että jotkut alkaisivat kiusata häntä, niinhän monet olivat tehneet hänelle myös hänen aikaisempina kouluaikoinaan, mutta silti hän mietti, miksi esimerkiksi rohkelikkopoika oli ottanut tehtäväkseen kiusata häntä ja horjuttanut Shanietan tuntemaa ihailua rohkelikkoja kohtaan. Shanietan mielessä on aina ollut aikalailla vahva käsitys siitä, että kiusaaminen ei ole rohkeutta.

Myös Châteaussa on ilmentynyt hyvin samankaltaista kiusaamista/syrjimistä. Toisaalta Shanietta on myös muodostanut jonkinlaisen kaverisuhteen ikätoveriinsa Renée Masoniin (Gryffondor), ja Hestian suoritettua kaikki seitsemän luokkaa, on Renée yhä suuremmassa roolissa Shanien kouluarjessa.

TÄYDENTÄVÄT TIEDOT

Taikasauva: Puuaines katajaa, ydin hevoskotkan silmäripsi ja pituus 8,5 tuumaa
Suojelius: Kolibri (Shanietta ei osaa loitsia suojeliusta ainakaan vielä)
Erikoistaidot: Shanietan erikoistaitona voisi pitää hänen taitoaan selviytyä