Jutustelua ja karkkien mutustelua

[Anni Swan]

Joel laskee karkkipussin ja tikkarin kassalle, kun Anni on maksanut omat ostoksensa. Vain reilun sadan gramman karkkipussi ja tikkari ovat melko pieni lovi viikon rahoihin. Miehenalku kaivaa mustan, punaisilla yksityiskohdilla varustetun nahkatakkinsa taskuista kolikoita, joilla maksaa ostoksensa. Hän ojentaa muutaman kiiltävän kolikon tiskin takana seisovalle myyjälle, joka antaa hetken päästä kaksi pienempää kolikkoa takaisin. Käsi työntää ne avoimeen taskuun samalla, kun toinen nostaa pussillisen karkkia kassalta. Joel kävelee ovelle, avaa sen Annia varten. Hän astuu vasta tytön jälkeen ulos, hyvien käytöstapojen mukaisesti. Vaikka hän on saanut playerin maineen, jotain käytöstapoja hän silti tuntee. Ja oven avaaminen on niistä yksi.

Ihmettelen sitä, kuinka kiinnostunut Joel voi olla siitä, kun puhun meidän molempien lempikarkeista. Ehkä hän pitääkin niistä niin paljon, että kun hän saa tietää jonkun muunkin pitävän niistä hän haluaa heti tietää asiasta lisää. "No, en ainakaan ole ainut", Joel toteaa sitten. "Juu et", vastaan hymyillen. Kyllä varmaan monet näistä karkeista pitivät juuri siksi, että ne olivat sopivan makeita ja sopivan kirpeitä. En ollut oikein ikäinä pitänyt hirveän kirpeistä karkeista, vielä vähemmän yltiömakeista. Niistä tuli jotenkin niin huono olo. Vaikka kyllä minä muistakin karkeista pidin, mutta näistä kaikkein eniten. En pystynyt tosin näitäkään kovin paljon kerralla syömään, en mitään karkkeja paljoa. En ollut ikinä syönyt karkkeja kiloa kerralla, ainakaan muistaakseni. En kyllä kovin paljoa käynyt salillakaan rai muuten kuntoillut, paitsi toisaalta tanssin ja käyn usein juoksulenkeillä, mutta en tee ikinä mitään lihaskuntoja.

Kun kerroin, että opiskelin aiemmin Beauxbatonsissa, Joel kysyi uuden kysymyksen:
"Millaista siellä oli?" hetken mietinnän jälkeen vastaan: "No mielestäni siellä oli aika kova kurinpito" "Tai sitten olin oikeasti vain liian villi", naurahdan "Ulos piti mennä joka ikisellä viidenkin minuutin välitunnilla, vaikka olisi kuinka paljon pakkasta, muuten sai jälki-istuntoa muistaakseni puoli tuntia per sisällä oltu välkkä... Erityisluvan saatuaan sai olla yhden välkän sisällä, mutta siihen piti aina olla todella hyvä syy, muuten joutui ulos... Mutta oli se muuten ihan mukava koulu," naurahdan.
Olikohan kaikissa muissa velhokouluissa paitsi Chateaussa sama käytäntö... Tietysti kaikissa taikakouluissa toteutuvat perus taikakoulujen periaatteet, mutta omiakin käytäntöjä niissä oli jonkin verran. Joel kertoi opiskelleensa Tylypahkassa. Olin itse jostain syystä aina halunnut tietää millaista siellä oli, joten kysyn: "Millaista siellö sitten oli?" Olin kyllä jo aika lailla arvannut, että hän oli opiskellut siellä, jotenkin vain tiesin sen, ehkä poissulkutekniikalla. Vaikka Tylypahka onkin minulle aika vieras, niin kyllä minä jotain siitä olen kuullut.

Kysyin Joelia tulemaan kanssani tuvalle ja odotan nyt vastausta. "Joo, ei mulla mitään oo tälle päivälle", Joel vastaa kohauttaen olkiaan. Jes, olin niin iloinen mielessäni, että hän suostuu viettämään kanssani aikaa tuvassa. Jotain syystä toivon, ettei siellä olisi muita. En tiedä yhtään, miksi ajattelen niin. Yritän saada sellaiset ajatukset karkoitettua mielestäni, mutta en onnistu siinä. Olisi hyvin todennäköistä, että joku olisi siellä, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Joel avaa kohteliaasti minulle oven. Kiitän ja astun ulos karkkikaupasta.

//Kirjoittaisitko seuraavan roolipeliviestin sinne Cerfeurin tupaan?//

[Lucas Joel Eaton]

Anni kertoo aiemmassa koulussaan olleen kova kurinpito. Tai sitten tyttö oli vain ollut villi. ”Niin no, se varmaan riippuu vähän keltä kysyy”, Joel hymyilee vastaukseksi. Tarkan kurin pitäminen ei juurikaan yllättänyt nuorta miestä, joka oli omalla tavallaan odottanut asioiden olevan kaikkialla niin. Tylypahka oli vähän omaa laatuaan, siellä ketään ei pidetty liiaksi silmällä. Mutta annettuja sääntöjä tuli joka tapauksessa noudattaa pilkulleen, tai sai ansaitsemansa rangaistuksen. Se säännöissä varmaankin oli ideana, mutta välillä sääntöjen turhan tarkka oli turhauttanut itse kutakin. Vaikka jotkut Annin kertomat säännöt tuntuivat vähän turhilta - esimerkiksi ulkovälitunnit. Turhaa, jos Joelilta kysytään.

Anni kysyi Tylypahkasta. Joel ei varsinaisesti yllättynyt, yleensä ihmiset kysyivät. Historia koululla oli toki omiaan, joka ehkä herätti ihmisten mielenkiinnon. Vaikka koulussa opiskelleet eivät pitäneet paikkaa mitenkään ihmeellisenä, se oli lähes aina muiden mielestä kiinnostava. Hän itse ei silti tykännyt kertoa omista ajoistaan. ”No, aika tavallista. Säännöt siellä oli ja niitä tuli noudattaa, mutta ei niitä mitenkään turhan paljon ollut muistettavaksi. Tosin jos niitä rikkoi, joutui poikkeuksetta jälki-istuntoon.” Joel kertoo mahdollisimman ympäripyöreää tietoa koulusta. Omiin kokemuksiin hän ei välttämättä olisi halunnut palata, mutta sille ei voi mitään.

Joelin vastatessa myöntävästi Annin esittämään ideaan lähteä takaisin koululle, tyttö hymyilee sanomatta mitään. Miehenalku itse ei pidä yhtään pahanaan sitä, että oli saanut seurakseen varsin viehättävän tytön. He astuvat ulos karkkikaupasta, astuvat muutaman portaan alas kadulle. Ovi kolahtaa heidän takanaan kiinni, kun askeleet kuljettavat heitä takaisin koulun linnaa kohti.

// Vastasin tänne nyt vielä viimeiset vastauksen Annin kysymyksii, mutta lisäilin myös Cerfeurin tupaan jatko-pelin aloituksen :) //

[Mila Molina]

Kiitos hienosta pelistä!

Anni Swan, Cerfeur: 8 + 5 = 13 p
Lucas Joel Eaton, Cerfeur: 13 + 5 = 18 p