Kirjoittaja Lucas Joel Eaton » 18 Huhti 2017, 16:58
Anni kertoo pitäneensä karkeista jo pienestä asti. Joel kuuntelee puhetta kiinnostuneena. Oikeastaan vain sen takia, että toinen puhuu. "No, en ainakaan ole ainut", hän lisää perään. Joel on niin ikään pitänyt makeisista pienestä asti, vaikka välissä hän kyllästyi niihin. Vaikka hän ei yleisesti ottaen pidä juurikaan karkeista, nämä ovat poikkeus. Näitä voisi syödä vaikka kilon kerrallaan. Siihen hän ei kuitenkaan anna itselleen lupaa. Sellaisen määrän kuluttaminen olisi liian iso työ, vaikka pohja olisi kuinka hyvä.
Beauxbatons. Siitä koulusta Joel ei juurikaan ole kuullut, vaikka jotain sen vanhoja oppilaita tietää ja tuntee. "Millaista siellä oli?" hän kysyy ajatuksissaan. Muiden koulujen tavat alkoivat kiinnostaa häntä jatko-opiskelemaan tullessa. Opiskeltuaan aina vain yhdessä koulussa, hän oli kuvitellut kaikkien velhokoulujen toimivan samoin. Chateauhun tullessa ne erheet olivat muuttuneet. Kouluissa olikin yllättävän erilaista, vaikka tietyt tavat istuivat tiukassa niiden pohjalla. "Tylypahkassa", Joel vastaa päästessään ajatuksistaan takaisin keskusteluun. Hän oli jostain syystä Annin tienneen tai arvanneen sen, vaikka tosiasiassa vanhat tavat vanhasta koulusta eivät pistäneet niin pahasti silmään, kuin miehenalku itse luuli. Hän itse ei tosiaan pitänyt vanhan koulun jättämistä tavoista.
Anni ehdottaa kävelyä takaisin linnalle, takaisin tupaan. "Joo, ei mulla mitään oo tälle päivälle", Joel kohauttaa olkapäitään. Ainakin hän sai nyt hyvän syyn paeta tungoksesta, joka läheiseen kylään oli syntynyt. Vaikka kaduilla ei ollut tungosta, liikkeet olivat viettäneet koko päivän hyvin onnekasta päivää. Vapaapäivä koululta oli saanut opiskelijat ja opettajat läheiseen kylään. Ja sade oli ajanut yhden jos toisenkin liikkeisiin. Niin oli käynyt myös Joelille, joka tällä kertaa oli ihan tyytyväinen päätökseen eksyä karkkikauppaa. Olihan visiitti saanut aikaan hänelle uuden tuttavuuden, joka kaiken lisäksi vaikutti mukavalta, mutta miellytti myös silmää.
Joel laskee karkkipussin ja tikkarin kassalle, kun Anni on maksanut omat ostoksensa. Vain reilun sadan gramman karkkipussi ja tikkari ovat melko pieni lovi viikon rahoihin. Miehenalku kaivaa mustan, punaisilla yksityiskohdilla varustetun nahkatakkinsa taskuista kolikoita, joilla maksaa ostoksensa. Hän ojentaa muutaman kiiltävän kolikon tiskin takana seisovalle myyjälle, joka antaa hetken päästä kaksi pienempää kolikkoa takaisin. Käsi työntää ne avoimeen taskuun samalla, kun toinen nostaa pussillisen karkkia kassalta. Joel kävelee ovelle, avaa sen Annia varten. Hän astuu vasta tytön jälkeen ulos, hyvien käytöstapojen mukaisesti. Vaikka hän on saanut playerin maineen, jotain käytöstapoja hän silti tuntee. Ja oven avaaminen on niistä yksi.
18-vuotias jatko-opiskelija, joka tunnistaa itsensä loistavasti nimellä Joel tai tarpeeksi vaativalla äänensävyllä myös nimellä Lucas.