Siis hetkinen... nytkö Serdaigle olikin samaa mieltä kanssani? Näytin varmaankin taas aika hölmistyneeltä kuullessani hänen puheenvuoronsa. Olin kai odottanut, että hän puolustaisi hyviä käytöstapoja, kaikkien ihmisten kohtelemista ystävällisesti tai jotakin sen tapaista. Mutta ei vaan hänkin oli sitä mieltä, että noita sanoja viljeltiin liikaa, ja ennemmin olisi syytä tarkoittaa mitä sanoi, kun niitä käytti. Nyökkäsin hitaasti ja siirsin kädellä vähän tukkaa taaemmas otsalla ennemminkin hiukan hermostuneena eleenä kuin siksi, että se olisi ollut tiellä. Ei tästä ainakaan väittelyä saanut aikaan, ja jostain syystä minua nolotti hiukan, kun en saanut provosoitua häntä mitenkään. Vanhempi poika pysyi rauhallisena koko ajan, mutta silti minulla oli kumma aavistus, ettei hän oikein pitänyt minusta. En tiennyt, oliko siinä mitään perää, mutta ehkä siksi minusta tuntui niin rauhattomalta ja ärsyyntyneeltä hänen seurassaan. En edes tiennyt halusinko suututtaa hänet, tutustua häneen vai mitä oikein yritin, mutta pieleen se tuntui menevän joka tapauksessa. Tosin kai minun olisi pitänyt olla vain kiitollinen, kun hän oli kuitenkin pelastanut minut puusta maahan ilman syöksylaskua ja mustelmia. Hetken aikaa olin vain hiljaa ja katselin levottomasti jonnekin isomman pojan selän taakse.
Sitten yllättäen hän astui taaksepäin ja sanoi menevänsä takaisin sisälle, opiskelemaan.
"..Ai? No selvä", vastasin vähän epäröiden. Ehkä olisi hyvä, jos vain nyt lähtisin eri suuntaan. Pääsisin ainakin pois tästä vähän oudosta tilanteesta. Otin itsekin muutaman perääntyvän askeleen katsellen häntä vielä. Mutta miksipä minua olisi kiinnostanutkaan roikkua hänen perässään, jos hän ei ollut menossa tekemään mitään opiskelua jännittävämpää.
"Moi vaan sitten", sanoin ja käänsin selkäni alkaen harppoa ripeästi poispäin katsomatta taakseni. Minulla oli samaan aikaan sekä helpottunut että jotenkin haikea olo, kun jatkoin matkaani toiselle puolelle linnaa. Voisin mennä kohta itsekin sisälle ja kirjoittaa Calelle vaihteeksi. Ehkä sen jälkeen en enää ajattelisi veljeäni koko ajan, vaan voisin keksiä jotain kivaa tekemistä.
// Lopetellaan siis varmaan tähän. Kiitos pelistä! //

