Ronjan kasvot punertuvat hieman, mutta Joel tuskin huomaa asiaa. Hänelle on turhan tyypillistä kiusoitella tarkoituksellisesti tai tarkoituksettomasti muita. Kuten nyt, myös muulloin. Se ei yllättänyt varmaan ketään. Hän itsekin ymmärsi vasta sanomansa jälkeen, että saattoi vähän kiusoitella toista. Siitä sen enempää välittämättä hyppäsi kuitenkin seuraavaan asiaan.
Joelin silmään Ronja näyttää yllättyneeltä, hänen kertoessaan illasta. Se oli ehkä tarpeeksi kaunisteltu käsitys siitä, mitä illan aikana tapahtui. Toisaalta se saattoi olla ehkä hieman riski, mikäli totuus joskus tulisi ilmi. Se tosin edellyttäisi, että muut paikalla olleet paljastaisivat myös itsensä. Ja sen todennäköisyys on melko pieni - tai niin Joel luultavammin toivoo. Toisaalta pettymyksien jälkeen on melko yllättävää luottaa muihin. Ehkä uusi koulu on tehnyt tehtävänsä.
Kaksikon välillä on pieni hiljaisuus sen jälkeen, kun Joel ehdottaa ulos menoa. Se saattoi olla pettymys, mutta tanssiminen ei häntä hirveämmin kiinnosta. Juhlissa on paljon muutakin tekemistä kuin tanssiminen. Tai se on Joelin mielipide, hän harvemmin viihtyy tanssilattialla. Todennäköisemmin hänet tanssilattian sijaan löytää alkoholillisten juomien alueelta kavereiden kanssa.
”… minä käyn nopeasti vessassa, käydään sen jälkeen tanssimassa pari biisiä ja mennään sitten ulos”, Ronja sanoo. Joel nyökkää aavistuksen, mutta toinen ehtii jo nousta penkiltä ja lähteäkseen vessaa kohti. ”Joo, sopii”, hän sanoo vielä varmistukseksi. Joel seuraa Ronjaa kohti käytävää, jonka varrella WC-tilat sijaitsevat. Hänen tarkoitus ei suinkaan ole mennä tanssimaan, jos hyvä tuuri osuu vastaan. Tarjoilusalin oven vieressä hän huomaa pari kaveria ja luo näihin painavan katseen. ”Ulos”, hän ennemminkin käskee kuin ehdottaa näille. Se olisi hänen pakokeinonsa tanssilattialta. ”Mä odotan tässä”, Joel sanoo Ronjalla nojautuen seinää vasten. Se toivottavasti vakuuttaisi toisen siltä varalta, että tämä epäilisi Joelin pakenevan johonkin.
Vain puolta minuuttia myöhemmin salin ovesta astuu ulos samat kaksi tuttua, joille Joel puhui hetki sitten. Joel lähtee heidän mukaansa, kohti linnan ovea. Hän vetää päälleen mustan nahkatakin, jossa on punaiset yksityiskohdat. Yksinkertainen, siisti ja sopiva. Sen taskusta hän ottaa käteensä yhden savukkeen, jonka piilottaa nyrkkiinsä. Muutamaa metriä ennen linnan ovea hän kuulee takaansa oven aukeavan. Toivoen, ettei se ole Ronja, hän työntyy ulos ovesta. Nahkatakki saattaa olla hieman paljastava merkki siitä, että hän on kuka on. Toisaalta Ronja ei ehkä ole nähnyt sitä. Joel tunkeutuu ulkoilmaan, sytyttää savukkeen muutaman askeleen päässä ovesta. ”No, mitä tällä kertaa?” hän kysyy kavereiltaan, joiden ilmeet näyttävät vakavilta ottaen huomioon illan positiivisen luonteen.
// Tuo "pakeneminen" tilanteesta sopi hyvin Joelille, joten käytin nyt sitä ideaa johdatellessani hänen tietään kevyesti ulos pelistä. Saat nyt itse valita, oliko kyseessä Ronja, tunnistiko hän Joelia, tuleeko perään ja näkeekö polttamisen (vai säilyttääkö mieluummin liian ruusuisen kuvan seurastaan) :D Mikäli Ronja päätyy seuraamaan, voin vielä yhden vuoron kirjoitella. Joka tapauksessa kiitän peliseurasta, tätä oli kiva pelailla (sopi varsin hyvin Joelin luonteelle tämä!) :) //
