Jos metsään haluat mennä nyt

[Damian Moon]

//Tämä roolipeli on varattu Damianille ja Verka Serovalle//

Damian henkäisi syvään. Päivän tunnit olivat vihdoin ohi ja vapaailta oli edessä.

Hän käveli koulun käytävillä kohti Serdaiglen oleskeluhuonetta. Damian nousi rappuset ylös torniin ja suuntasi kulkunsa neljäsluokkalaisten serdaigle poikien makuukammioon. Hän riisui koulupuvun yltään ja vaihtoi päällensä mustan niitein tuunatun nahkatakin. Hän laittoi mustat kuulokkeensa korvilleen ja sulkeutui ulkomaailmalta.

Hän katsoi ikkunasta ulos hämärtyvälle pihamaalle. Lumi oli jo peittänyt nurmen alleen ja metsän puutkin olivat saaneet lumiset peitteet.

Damian halusi käydä haukkaamassa vähän happea pihamaalla. Hän laittoi jalkoihinsa mustat nahka kengät. Niiden paksut pohjat pitivät hyvin jalat lumen pinnalla. Damian laski hetkeksi kuulokkeet pois korviltaan ja laittoi mustan pipon päähänsä. Hän laittoi kuulokkeet takaisin ja lähti makuukammiosta.

Hän ei nähnyt matkalla ketään. Damian lampsi Chateaun käytäviä pitkin kohti pihamaita. Hän laskeutui portaita alas aulaan, josta hän kääntyi suurista ovista ulos pakkaseen.

//Huhhuh minähän olen ruosteessa. Toivottavasti vetreydyn nyt pelin aikana. :) //

[Verka Serova]

//Täällä vihdoin. Oli vähän säätämistä tuon kirjaston koneen kanssa. Se tilttasi ja pelkäsin koko varausajan menevän hukkaan. :D//

Viimeinen tunti oli ollut huispausta ja lentämistä. Tyttö oli unohtanut sen täysin. Jättänyt urheilulliset vaatteet nurkkaan lojumaan, ne jotka oli ottanut muilta. Saatuaan ylimääräistä aikaa, tietämättään tosin, Verka oli kuluttanut sen johonkin. Ei hän muistanut mihin.

Ulkona oli lunta. Oli talvi. Musta pipo päässä, vihreät hiukset avoimina roikkuen, Verka istui koulun portailla. Niissäkin oli vähän lunta ja sitten niitä pieniä outoja kiviä, jottei kukaan loukkaantuisi ja katkaisi niskan. Housut eivät kastuneet istumisesta, koska pitkä takki ylettyi lähes polviin asti. Tytöllä ei ollut kaulahuivia, vaikka takki ei ollut ylös asti kiinni napitettu. Sen alla oli tosin jo pari paitaa, huppari ja liivi. Ei takki ollut talvitakki.

Verka ei muistanut, että miten oli päätynyt sinne istumaan. Hän muisti nähneensä iloisia, pettyneitä, hymyileviä, irvisteleviä katseita sen viimeisen oppituntinsa jälkeen. Hän muisti nähneensä miten kissa yritti miellyttää omistajaa ja miten kuuma kaakao valtasi läksyvuoren. Se oli ollut aika hauskaa. Hän oli nauranut.

Nyt hän ei nauranut. Tyttö istuskeli siinä ja pitäen yhtä hansikastaan suussa, kaiveli hansikattomalla kädellään taskujaan.

Verka otti sieltä sauvan esille, koska hänen kätensä oli osunut sauvaan. Hän törkki hieman sauvansa kärjellä vieressään rappusella olevaa lunta. Mahtoikohan se sulata valois -loitsulla? Hän yritti.

[Mila Molina]

Harmi, että peli jäi kesken. Tässä kuitenkin pisteet:

Damian Moon, Serdaigle: 2 p
Verka Serova, Gryffondor: 2 p