Marraskuun haaste: Tulevaisuusskenaario

Ajatuseula on taikaesine, johon voidaan tallentaa ajatuksia ja muistoja. Se on kivinen ja matala allas, jonka reunoja kiertää outoja riimuja ja merkkejä. Ajatuseulaan talletetut muistot ja ajatukset muodostavat kirkkaan ja alati pyörteilevän muistiaineen, joka muistuttaa valkeahkoa hopeaa tai nestemäistä valoa. Ajatusseula toimii arkistona edellisten vuosien kuukauden haasteille.

Marraskuun haaste: Tulevaisuusskenaario

ViestiKirjoittaja Mila Molina » 04 Marras 2016, 02:43

Kuukauden haaste on jokaisen kuukauden alussa julkaistava tehtävä, jonka suorittamalla saa tupapisteitä. Tehtäviä on laidasta laitaan, mutta useimmiten ne liittyvät roolipelaamiseen tai taikamaailmaan. Jokainen tehtävä tulee suorittaa kyseisen kuukauden aikana saadakseen tupapisteet.

Marraskuun haasteena on viedä katse hahmon tulevaisuuteen. Saat itse valita, vietkö katseen kymmenen, kahdenkymmenen vai viidenkymmenen vuoden päähän. Tarkoituksena on pohtia, missä hahmo on tulevaisuudessa, mitä hän tekee ja kuinka hänen elämänsä on muuttunut kyseisten vuosien aikana. Jos et ole varma siitä, millainen tulevaisuus hahmollasi tulee olemaan, luo kuvaus yhden mahdollisen tulevaisuuden vision ympärille.

Haaste koostuu kahdesta osasta, kysymyksiin vastaamisesta sekä tarinan kirjoittamisesta. Molemmista osioista saa 5 pistettä, ja jos tarina on kerrottu erityisen pitkästi ja kuvailevasti, voin antaa siitä 1-5 pistettä lisää. Alla näet kysymykset, mutta voit halutessasi muuttaa kysymyksiä mielesi mukaan tai lisätä niitä, jos se on oleellista hahmosi tilanteen kannalta.

Mikä vuosi on?

Minkä ikäinen hahmosi on?
Missä hahmosi asuu?
Missä hän on koulussa / töissä?
Mitä harrastuksia hänellä on?
Millainen perhe hänellä on?
Mitä toiveita hänellä on?

Mitä muutoksia hahmossasi on tapahtunut?
Muuta mainittavaa?


Tarinan saat kirjoittaa haluamassasi muodossa ja se voi olla minkä pituinen tahansa. Pitkistä ja kuvailevista tarinoista saa enemmän pisteitä, mutta jo lyhyelläkin tarinalla voit saada viisi pistettä. Tarkoituksena on kuvailla joku oleellinen hahmosi elämään kuuluva tilanne tulevaisuuteen liittyen. Kyseessä voi olla esimerkiksi työpäivän tai vapaapäivän harrastusten kuvaamista tai ihan vain hahmon mietteiden kirjoitusta. Kirjoita hahmosi näköinen tarina, jossa tulee jollain tavalla ilmi hänen tulevaisuutensa.

Osallistumisaika: marraskuu 2016
Pisteytys: 5 + 5 (+1-5) p

Suuri kiitos haasteen ideoinnista Sylviane Grenille! Jos jollakulla muulla on ideoita kuukauden haasteeksi, niitä saa esittää minulle. Jos kysymyksiä tai muuta ilmenee haasteeseen liittyen, niitä saa esittää. Kaikki reippaasti mukaan!
Mila Molina (64): Taikakoulu Châteaun entinen rehtori, nykyään vain ennustuksen opettaja. Ankara ja määrätietoinen tiukkapipo.
Muut hahmoni: Ronja Blomroos, London Morel & Michelangelo Pele
Avatar
Mila Molina
Opettaja
 
Viestit: 2369
Liittynyt: 11 Joulu 2011, 20:13
Opetettava aine: Ennustus

Re: Marraskuun haaste: Tulevaisuusskenaario

ViestiKirjoittaja Matthias Frankowski » 10 Marras 2016, 16:51

Mikä vuosi on? 2036
Minkä ikäinen hahmosi on? 34-vuotias
Missä hahmosi asuu? Heathercliffissä
Missä hän on töissä? Hän ei ole käynyt varsinaisesti missään töissä viimeiseen kolmeen vuoteen.
Mitä harrastuksia hänellä on? Hän suorittaa itse kokeellisia tutkimuksia liittyen kasvien vaikutuksiin ihmiskehoon. Se on ainakin yksi harrastus, jos sitä edes harrastukseksi voisi sanoa.
Millainen perhe hänellä on? Hän itse ja kasvit ja muistot.
Mitä toiveita hänellä on? Toiveena vapaus.
Mitä muutoksia hahmossasi on tapahtunut? Ties mitä.
Muuta mainittavaa, jos on? Käy varmaan ilmi haastattelu -pätkästä (se alempi). Toki sitäkin pitää lukea hieman kriittisesti.

Ulkomaailman väistyvä hämäryys tuli taas tuttuna vastaan kellon viisarien tikittäessä kohti aamua. Mies käveli huoneen halki ainoan ikkunan luokse, raotti hieman sälekaihtimia, huokaisi ja antoi niiden olla. Hän hieroi käsiään ja napsautti lopuksi huoneeseen valon. Jos kerran oli jo pian aamu voisihan hän tehdäkin jotain. Ei sillä, että hän olisi viimeisten parin tunnin aikana tehnyt mitään hyödytöntä. Oli hän kauppakassinsa tyhjentänyt.

Valo valaisi huonetta. Oli pöytä, oli tuoli, oli matto, oli asioita siellä ja täällä järjestyksessä, ja muutenkin huone näytti ihan huoneelta. Ei huoneiden toki tarvinnut näyttää huoneilta, mutta tämä oli ihan kelpo mallikappale huoneesta. Joku mainosfirma olisi ehkä mieluusti ottanut tällaisen huoneen mainokseensa, mutta eivät he tästä huoneesta mitään tienneet. Asunnon ovessa kyllä luki huoneen omistajan nimi ja näin, ei se muuten tainnut erota muista ovista. Hänen asuntonsa huoneet taisivat kuitenkin erota naapurien huoneista ainakin sisustuksen puolelta, persoonallisuus sitä ja tätä…

Tekemiseksi valikoitui lopulta tietokantojen järjestely. Se oli ihan sopivaa sisätiloihin soveltuvaa puuhaa, joka ei varmaan häiritsisi nukkuvia naapureita. Olisi ollut aika kamalaa häiritä toisten unia. Ei naapurin rouvat sitä ehkä ymmärtäisi, että miksi aamuyöllä pitäisi tietokantoja järjestellä. Miehestä se kuitenkin oli ihan tavallista. Olihan hän tehnyt samaa useimpana aamuöinä tätä ennen. Kasvien luona hän oli vasta vuorokausi sitten ollut, joten mitään päiviteltävääkään ei olisi. Hän voisi hyvinkin suunnitella jo etukäteen, että mitä veisi järjestön tapahtumaan parin viikon päästä. Ehkäpä sitä escamolea, kuten rouva Thelma oli ehdottanut. Se olisi varmasti todella ystävällistä ele häneltä itseltään.

______________________________________________________________________________________

Millainen henkilö Frank Wiskoll on? Jos asiaa olisi kysytty mieheltä itseltään, hän olisi epäilemättä hymähtänyt hieman ja todennut jotain sen suuntaista, että ehkä sellainen kuin hän itse on, ennen kuin olisi asteittain vaipunut omiin ajatuksiinsa.

Mutta millainen oli oikeasti tämä Frank Wiskoll, josta saimme nyt lukea lehdestä?
Hän oli muuttanut puolitoista vuotta sitten Heathercliffiin. Kuulemma suruaikanaan. Kauheasti missään häntä ei nähnyt. Kaupassakin hän kävi aamuyön aikaan, kun vapautuneet aukioloajat sen sallivat. Silloin siellä ei ollut ruuhkaa, ja taivas oli kirkas. Asiallisesti pukeutuva, ystävällinen, hiljainen, mutta muutoin ihan kelpomies. Toki vaimon kuolema varmaan jättää jälkensä mieheen. Aiemmin herra Wiskoll aivan varmasti oli eloa täynnä ja puhui ilmeikkäästi.

Minä kyllä kuulin, että hän oli jo eläkeläinen. Ai oliko, hänhän oli vielä niin nuori? Oli, oli. Jonkun sairauden tai sitten työkyvyttömyyden vuoksi. Enpä olisi uskonut, kun hän niin ahkerasti kasvejaankin aina hoiti ja niistä huolehti. No kasvit ovat sentään vähän eri asia kuin merien ylittäminen. Siellä olisi taas tulossa yksi hyökyaalto meidän suuntaan, tiesitkö sitä rouva hyvä.

Oliko Frank Wiskollilla perhettä? Enpä tiedä. Ei hänen luonaan kauheasti kukaan käynyt vierailulla, mutta hän kyllä oli oikein kunnon kansalainen: oli mukana paikallisen hyväntekeväisyyspiirin toiminnassa. Sitä se teettää, kun on menettänyt perheensä. Haluaa auttaa muita ja tehdä muiden olon paremmaksi, vaikka oma hyvinvointi olisi oikeastaan se tärkein. Aina yhtä varovainen herra Wiskoll oli, vaikka olisi voinut luulla, että puolessa vuodessa tietää suoriutuvansa kaikesta hyvin. Vähän säikkykin hän ehkä oli, mutta ei sillä, että minulla olisi jotain sitä vastaan ollut. Mieluummin säikky kuin uskalias.

Sanoitte, että Frank Wiskoll oli menettänyt perheensä? Ai sanoinko? Totta tosiaan, sanoin kuin sanoinkin. Niin, kuulkaas. Tämä on varmaan vähän henkilökohtaista, mutta kuulin yhdeltä toiselta *pään vinkkausta vasemmalle* ja hän sanoi kuulleensa yhdeltä toiselta, että kerran oli asuun pukeutunut. virallisen näköinen mies, soittanut ovikelloa herra Wiskollin huoneiston edessä, ja oven avauduttua, ja muutaman sanasen vaihdettuaan herra Wiskoll näytti todella murtuneelta eikä sitten poistunut asunnostaan yli viikkoon. Tätä te, ette sitten kuulleet minulta.

Missä te olitte, kun kuulitte onnettomuudesta? Kotonahan minä, rouva Thelman kanssa. Olimme juuri keskustelleet säästä, kun kuulimme, että aivan tässä parin korttelin päässä oli tapahtunut onnettomuus. Huumehörhöjä me syyttelimme hetken ajan, sillä niitähän kuolee tällä suunnalla eniten. En voi ymmärtääkään mistä nämä nykyajan niin-kehittyneet-ihmiset hankkivat kaikki tavaransa, satsaavat koko elämänsä niihin, ja sitten noin vain kuolevat.

Herra Wiskollin osallisuudesta tapahtuneeseen kuulimme vasta, kun neiti Satherday mainitsi siitä ystäväni tee -illan aikana. Aivan käsittämätöntä tosiaan. En olisi koskaan uskonut, että naapurini vaihtuisi taas niin nopeasti. Tiedättehän, että tämä seutu on vähän sellainen… Ihmiset tulevat ja muuttavat muutoinkin vähän miten heitä huvittaa, ja vähät he välittävät naapureistaan, joiden pitää aina tottua uudestaan uuteen henkilöön.

Te siis uskotte, että se oli onnettomuus rouva…? Fankurg, rouva Fankurg. Totisesti minä uskon näin. Ja sitä paitsi olemme jo vähän puhuneet ystävättärieni kanssa siitä herra Wiskollin onnettomuudesta. Jos se olisi ollut jotain muuta kuin pelkkä onnettomuus, niin ei niitä sentään ihan tällaisilla teillä tehdä… Niin harvoin, kun tuota tietä käytetään. Sitä paitsi suoraan päin ajaminen, nokkakolari, olisi varmasti ollut paljon parempi. Ei mikään kylki edellä. Siitä ei ikinä tiedä miten käy. Näin poikanikin jo minulle siitä sanoi, ja nyt minä joudun jo asiantuntijoillekin siitä selittämään. En kyllä usko, että herra Wiskoll voisi tehdä mitään sellaista…

Niin voivat ajatella vain ne, jotka eivät tunteneet häntä laisinkaan. Ystävällinen nuori herra Wiskoll, joka oli aina niin varovainen ja nyt jokin tuollainen... väittämä! Pötypuhetta.

Totta tosiaan.
"Kävele sata metrii mun kengissä, selviit hengissä, mut sun elämäs ei oo enää entistä"
- Huge L, Matka mun kengissä

Matthias Frankowski, 6.-luokkalainen Serpentard. Arkielämä koostuu kouluelämästä selviytymisestä ja kaverin kanssa oleilusta.
Matthias Frankowski
Oppilas
 
Viestit: 311
Liittynyt: 03 Syys 2014, 21:32
Tupa: Serpentard

Re: Marraskuun haaste: Tulevaisuusskenaario

ViestiKirjoittaja Sylviane Gren » 12 Marras 2016, 13:34

Mikä vuosi on? 2026
Minkä ikäinen hahmosi on? 22-vuotias
Missä hahmosi asuu? Kolmiossa kahden muun hyvän ystävänsä kanssa
Missä hän on koulussa? Hän opiskelee kasvitiedettä
Mitä harrastuksia hänellä on? Matkustelu (kun {siis jos} on varaa), tanssiminen, haaveilu, kasvit, eläimet ja hyvän tuulen levittäminen!
Millainen perhe hänellä on? Koko maailma ja sen ihmiset ja eläimet ja eliökunta ja kasvitkin kuuluvat hänen maailmaansa
Mitä toiveita hänellä on? Haaveilee omasta jälkipolvesta ja siihen liittyvästä ihanasta ja yllätyksellisestä arjesta sekä hyvästä suhteesta kumppaniin. Ah <33
Mitä muutoksia hahmossasi on tapahtunut? Ystävyyskenttä on laajentunut sekä tavallaan pienoinen kalvava yksinäisyyden tunne omilleen muutosta on hävinnyt kokonaan tutustuttuaan uusiin ihmisiin, saatuaan niin ihanat kämppäkaverit sekä ihanimman henkilön ikinä ja vieläpä mahdollisuuden jakaa huone tämän kanssa.

Vuoristojen halkoma maisema suli vedeksi. Metsät muuttuivat hakkeeksi ja ennen pitkään katosivat jäljettömiin. Aika jatkoi juoksuaan. Juna kolisi vanhojen kiskojen yli, kunnes ne loppuivat. Matka kuitenkin jatkui, sillä pysähtyneisyys ei ollut se tavoiteltu olomuoto enää missään, kun teknologia kävelee kadulla vastaan ja parhaimmassa tapauksessa tulee jo ihan pyytämättä avuksi. Apua Sylviane ei kuitenkaan tarvinnut. Hänellä oli jo kaikkien apujen ultimatiivinen ilmentymä ja henkilöitymä seuranaan. Se oli kaunista katseltavaa.

Aurinko porotti. Sylviane veti lierihattuaan syvemmälle kasvoilleen. Päivettyneet kasvot, eloisat silmät, virne. Pää hieman kallellaan pirtsakka reppureissaaja katseli matkakumppaniaan pyöritellessään samalla yhtä hiussortuvaa sormensa ympärille. Hiusten kunto oli hieman huonontunut viime kuukausien aikana, ja hän ei oikeastaan tiennyt mitä teki niiden kanssa muka väärin. Ehkä ilmaston vaihdos tuotti ongelmaa tai sitten se oli paikallinen vesi. Ei Sylviane sitä oikein tiennyt, muttei hän oikein välittänytkään siitä. Matkustelu oli ihanaa – etenkin maailman parhaan matkakumppanin kanssa!

Vain sukunimestään välittävä kanssareissaaja seisoi kielekkeen reunalle tähystäen kiikareidensa kanssa niin louhikkoon kuin myös vastarannalle, jonne Sylvianen silmät eivät kantaneet. Nuori tyttönen otti hyräillen askeleen, jos toisenkin tämän suuntaan ennen kuin pyörähti hitaasti ympäri ahmiakseen niin paljon ilmaa, aurinkoa, maisemia, tunteita ja maailmankaikkeutta itseensä kuin vain oli mahdollista. 22 vuotta, ja maailma oli kutakuinkin vielä kunnossa ja avoinna hänelle!

Rennosti pukeutunut, nyt jo vapautunut repunorja, seisoskeli yhä katselemassa maisemaa, kun Sylviane lähestyi tuota hiljaa. Neitonen nousi varpaidensa varaan, kietoi kätensä toisen kaulan ympäri ja hautasi päänsä toisen hiuksiin. Pitkät hiukset toisella oli. Joku olisi varmaan voinut ennustaa tämän, että Sylviane päätyisi pitkähiuksisen kanssa yhteen. Eivät he toki yhdessä olleet. Kavereita vain. Hyviä sellaisia.

Hyviä kavereita voi painaa rintaansa vasten. Hyvän kaverin kanssa voi jakaa huoneen. Hyviä kavereita ei haittaa, jos perheeseen kuuluu yksi toinenkin hyvä kaveri vielä. Sellaisia ovat hyvät kaverit. Ihailtavia henkilöitä ja persoonia, ainakin näin kuului Sylvianen mielipide.

Ennen kuin lierihattuinen huomasikaan oli hänet jo nostettu ylös ilmaan. Joku toinen olisi ehkä pelännyt tippuvansa alas tai sitä, että jos joku toinen tekisi virheen tippuisivat he molemmat kielekkeeltä alas mukkelis makkelis, mutta tällainen ajatus ei edes juolahtanut Sylvianen mieleen. Miksi hänen pitäisi epäillä yhden elämänsä tärkeimmän henkilön taitoja ja osaamista? Etenkin, jos ei edes ollut mitään syytä epäillä. He olivat vielä nuoria ja koko maailma olisi vielä edessä. Euroopan mantereella jatkettaisiin vielä seuraavaksi. Lippuja oli, kuten myös matkakohteita. Uusia, vanhoja, menneiden lehtien havinaa kuin myös uusia tuulia. Tällaista kaikkea hienoa.

Sylviane nautti hetkestä. Se ei ollut ohikiitävä niin kuin nykypäivänä vähän kaikki tuntui olevan, ellei heittäytynyt hetkeen kuten tämä nuori teki. ”Ja noin”, todettiin, kun Sylvianen jalkojen alle ilmestyi taas tukeva maapohja. Sylviane vastasi iloisella leveällä hymyllään virneeseen. Hän asetteli lierihattunsa hieman paremmin ennen kuin yritti kulmakarvoja hullunkurisesti liikutellen ottaa pari askelta lähemmäs ja tervehtiä toista, tehdä se hongi -juttu, josta hän oli kuullut. Laskea vasen käsi Roberton oikealle hartialle, minkä jälkeen koskettaa toista nenällä ensiksi kerran ja sitten toisen kerran. Kaveri nosti ensin kätensä suunsa eteen pyyhkiäkseen pois kasvoiltaan.

Siinä missä joskus inuiittien tervehdys – se nenien hierominen – oli ollut suosittua, oli nyt se maorien hongi -tervehdys levinnyt laajempaan tietoisuuteen. Asiaa tosin saattoi vaikuttaa myös se, että Sylvianen ja Roberton kolmas perheenjäsen opiskeli jotain siihen liittyvää. Sylviane oli toki monta kertaa yrittänyt ymmärtää, että mitä toinen nyt oikein opiskeli, mutta oikein kunnolla hän ei ollut vielä päässyt perille siitä. Ei nuori neito kuitenkaan halunnut ihan toisen mieltä pahoittaa ja pyytää tuota selittämään koko asiaa neljättäkymmenettä kertaa, jos hänelle kerran jo yhdestä kerrasta jäi mieleen tuo hongi -tervehdys. Se tosin oli ollut aika mielenkiintoinen, ja tavallaan aika söpökin toteutumistavaltaan!

Tervehdyksen jälkeen Sylviane luovutti kanssamatkustajansa kiusoittelun suhteen, vaikkei sitä kiusoitteluksi olisi voinut kutsuakaan. Hän oli vain kiltti ja yritti olla tosi mukava ja kerta kaikkiaan ihana. Tuoden sen vain tässä muodossa ilmi, hih.

”Haluatko myös katsoa?” kaveri kysyi kamppaillessaan aaltoilevia hiuksia vastaan, jotka eivät ihan heti innostuneet ideasta, jonka mukaan kiikarit lähtisivät kimpsuineen kampsuineen hänen päänsä yli kohti Sylvianea. ”Joo, se olisi mukavaa”, Sylviane naurahti ja yritti päästä perille siitä, että halusiko oikeasti rientää auttamaan vai vain ihailla toista. Mihinkään kunnolliseen lopputulokseen hänen ei tarvinnutkaan päästä, kun kiikarit olivat jo hänen hallinnassaan. Lierihatun yli niitä ei saanut vedettyä. Raskain mielin Sylviane veti lierihattunsa oikealla kädellään pois päästä ja toisella kädellä kiesi kiikarin päänsä yli, kaulaan roikkumaan. Hattu palasi päähän, ja tadaa kiikarit olivat nyt hänen hallinnassaan!

Nostettuaan kiikarit silmien tasolle Sylviane siristi silmiään ja tähysti niiden läpi. Oli vähän puita, kielekkeen reuna, pilviä, maisemia, epäselviä kohtia… Kunnes koko näkökenttää peitti jokin suurea vaalea tummaksi käyvä epäselvyys. Hän rypisti hieman mietteliäästi kulmiaan. Äsken kaikki oli ollut vielä ihan hyvin ja nyt… sitten Sylviane tajusi sen. ”Hei, ei saa!” hän huudahti vähän harmistuneesti, mutta laskettuaan kiikarit ja nähdessään toisen ilmeen, hän ei voinut muuta kuin vastata varovaisesti hymyyn.

Varovainen hymy. Se kertoi jo paljon.
Und du drehst dich in deiner kleinen Welt.
Mit deinen großen Farben, wie sie dir gefällt.
Ob trist ob manchmal grau, ob blau und wunderschön.”

Philipp Dittberner, In deiner kleinen Welt
Sylviane Gren, eloisa ja hieman hupsu Pouffsouffle, joka on vastikään palanut takaisin Taikakoulu Châteauhon vuoden kestäneen Ameriikan vaihtonsa jälkeen.
esittely | rooli pääjuonessa
Avatar
Sylviane Gren
Oppilas
 
Viestit: 255
Liittynyt: 04 Heinä 2014, 16:51
Paikkakunta: Sainte-Gemme-la-Plaine, Ranska
Tupa: Pouffsouffle

Re: Marraskuun haaste: Tulevaisuusskenaario

ViestiKirjoittaja Evelyn Clément » 01 Joulu 2016, 00:13

// En nyt ole ihan varma Evelynin tulevaisuudesta, liekö hän itsekään, mutta täytyy jotain kirjoitella. Heh, saa nähä mitä tästäkin taas tulee, mutta joo... //

Mikä vuosi on? Vuosi 2026.

Minkä ikäinen hahmosi on? 25 vuotta.

Missä hahmosi asuu? Epäolennaista, mutta luultavasti Evelyn lienee eksynyt Pariisiin, vaikka suurkaupunki ei olekaan hänen mieleensä. Töiden takia se on kuitenkin järkevintä.

Missä hän on koulussa / töissä? Ministeriössä. Kansainvälisen velholiiton Ranskan jaosto. Ainaisen tiedonjanoisena yrittää myös oppia yhäkin uutta ja käy kirjeenvaihtoa muutaman eri alan professorin kanssa muun muassa muodonmuutoksista ja loitsuista.

Mitä harrastuksia hänellä on? Harrastuksia? Töitä, töitä ja töitä. Joskus sitä tulee haaveiltua ajankääntäjästä, mutta sellainen nyt on ajantuhlausta. Muutamia kirjoja nyt sentään on tullut luettua.

Millainen perhe hänellä on? Elää yksin. Haluaisi hankkia kissan, mutta kokee, ettei juuri kyseisessä elämäntilanteessa pystyisi huolehtimaan siitä tarpeeksi hyvin.

Mitä toiveita hänellä on? Itse asiassa Evelyn on alkanut kiinnostumaan professorin urasta. Vaikka ministeriön työ lienee luonteva vaihtoehto, niin Evelyn kaipaa työtä tiedon parissa. Ministeriön työ kuitenkin tuntuu melko stressaavalta, mutta muutos taas lienisi sitäkin järkyttävämpää.


Mitä muutoksia hahmossasi on tapahtunut? Evelyn on kasvanut ja murrosiän minäkeskeisyys on hieman haihtunut. Ajatuksissaan tuo elää yhäkin, joskin on kasvattanut itselleen itsevarmemman ulkokuoren.

Muuta mainittavaa? Evelyn on "nykyisin" animaagi. Eläimenä on kissa :3


// Jooh, nyyh, nyyh, en ehi kirjottaa tarinaa Even tulevasta enää xD kannatti söhläillä foorumin kanssa pari tuntia, kröhm, mut joo, säästyitte siltä//
Tämä hahmo ei ole roolipelillisesti enää mukana, mutta jos näet uuden viestin, niin haamuilen todennäköisesti ylläpidon asioilla :)

Hahmoni: Evelyn Clément, Deborah Samatha Fey ja Nicolas Cartier
Evelyn Clément
Ylläpitäjä
 
Viestit: 850
Liittynyt: 04 Loka 2014, 16:27

Re: Marraskuun haaste: Tulevaisuusskenaario

ViestiKirjoittaja Mila Molina » 06 Joulu 2016, 00:01

Kiitos kaikille osallistumisistanne! Vastauksenne kysymyksiin olivat mielenkiintoisia, ja Frankowskin sekä Sylvianen tarinat todella upeita!

Lloyd Frankowski, Serpentard: 15 p
Sylviane Gren, Pouffsouffle: 15 p
Evelyn Clément, Serpentard: 5 p
Mila Molina (64): Taikakoulu Châteaun entinen rehtori, nykyään vain ennustuksen opettaja. Ankara ja määrätietoinen tiukkapipo.
Muut hahmoni: Ronja Blomroos, London Morel & Michelangelo Pele
Avatar
Mila Molina
Opettaja
 
Viestit: 2369
Liittynyt: 11 Joulu 2011, 20:13
Opetettava aine: Ennustus


Paluu Ajatuseula

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa