Gabrielle helpottui selvästi, kun Liina totesi, ettei uskonut kenenkään tulevan.
"Oikeesti?" Gabrielle sanoi kun Liina tunnusti oikean syyn lähdölleen makuuhuoneesta.
Hän inhosi valheita, ja sydämessä nipisti katumuksentunne. Gabrielle ei varmasti puhuisi hänelle enää sanaakaan, ja Liina pelkäsi, että tyttö lähtisi pois paikalta.
Siinä tuo kuitenkin seisoi sanoen "Jatketaanko?"
mutta Liina aavisti tytön kysymyksessä asteen viileämmän sävyn kuin äsken, vaikka tuo hymyili puhuessaan. Miksi totuus pit noin töksäyttää, Liina ajatteli kurjana. Olisi voinut sanoa myöhemmin. Mutta paras silti näin, omatunto jankkasi Liinan korvanjuuressa itsepäisenä.
"Tuota, oikeesti," Liina yritti vastata iloisesti, vaikka häpeä poltti vatsassa. Hän oli valehdellut, ja Gabrielle oli varmaan oikeutetusti vihainen. Mitä professorit sanoisivat? "Jatketaan eteenpäin" Liina sanoi vielä vaisusti hymyillen.
Gabrielle meni jo vauhdikkaasti kohti keittiötä, joten Liina lähti kipittämään hänen peräänsä tietämättä oliko tyttö kuullut hänen sanojaan. Olisi yritettävä sopua, ja toivottava ettei ketään tulisi.
//Otammeko jonkun proffan mukaan peliin kohta, jos joku haluaa tulla mukaan peliin tai eksyykö M. Trichie paikalle vai jatkuuko peli niin, että vain Liina ja Gabrielle ovat paikalla?

