Vesikammo?

[Katherine Westwood]

Toteamukseeni Cassian olevan kunnossa, tuo vasta luultavasti olevansakin. Tytön kasvoilla oli koko ajan osin pelokas ilme, ja toisaalta tiesin, etten olisi saanut pakottaa tyttöä veteen. Mutta emme voineet olla kavereita, jos Cassia pelkäsi vettä, ja minä rakastin. Vitsi vitsi.

Kuulin takanani veden ääntä, joten tiesin Gryffondorin seuraavan minua, tosin hitaammin. Pääasia oli kuitenkin, että pääsisimme pois vedestä. Ei vesi minua tosin haitannut. Mutta koulupukuni ei tosiaankaan ollut se asu, jossa halusin uida.

Pian olinkin jo laiturin päässä, puisilla portailla. Ehdin jo nostaa jalkani alimmalle rappuselle veden alla, kun kuulin Cassian luultavasti yrittävän uida kunnolla. Naurahdin ja käännyin katsomaan tyttöä, mutta näkynä oli jotain muuta - Cassian platinablondit hiukset ja kädet erottuivat veden pinnalla, jotka heittivät vettä ympäriinsä, muummuassa minuun.

"Cas?!" huudahdin kauhuissani, ja ponkaisin pois tikkailta. "CAS?!" huudahdin uudestaan, kovempaa. Polskin vedessä tytön luo, joka oli onnekseni vain muutaman metrin päässä. Tyttö ei enään heitellyt vettä, vaan oli melkein vajonnut veteen. Huusin tytön nimen luultavasti useampaan otteeseen, yrittäen tavoittaa tyttöä käsilläni.

Uiminen märän ja painavan koulupuvun kera oli jo tarpeeksi haastavaa, mutta kun samaan aikaan piti uida paikoillaan pelastaen toista ihmistä. Ei ihan sitä, mihin olin tottunut. Että tälläistä tällä kertaa.

Lopulta tunsin saavani kierrettyä molemmat käteni Cassian kainaloiden ympärille, ja yritin raahata tuota vedessä, mutta lopputulos oli minä veden alla. Nousin taas pinnalle, haukkoen henkeä. Tajusin, etten pystynyt uimaan ilman käsiä, joten minun täytyi vetää Cas yhdellä kädellä.

Kun varmistuin, että käteni oli tiukasti tytön ympärillä, sain lopulta uitua. Sain toisella kädelläni kiinni tikkaiden kaiteesta, johon vedin itseni. Menin seisomaan huterasti tikkaalle, ja vedin Cassian veden ylle. Olin tyhmä, kun en ollut ensimmäisenä varmistanut, oliko tytön pää pinnan alla. Enkä ole oikein varma, oliko se ollut kuljetukseni ajan. Nyt tyttö oli kuitenkin rinnoista ylöspäin pinnan yllä.

"Cassia?!" sanahdin kiivaasti. Tytön pää nojasi vasten tuon rinnuksia, silmät kiinni. Lähdin hitaasti hinautumaan tikkaissa ylöspäin, toinen käsi vahvasti Cassiaan kiedottuna. Pääsin istumaan laiturille, ja nostin mahdollisimman nopeasti platinablondin viereeni makaamaan. Polvistuin tuon viereen. "Cas?" huohotin kauhistuneena. "Kai sä oot elossa?"

[Cassia Finch]

Pääni sisällä tuntui outo sumeus ja tykytys, enkä pystynyt oikein ajattelemaan mitään. En saanut kiinni mistään ajatuksesta, enkä tiennyt, että mikä olin ja missä.

"Cas!?" Yksi ääni tunkeutui yllättäen aivoihini ja hätkähdin koko ruumiini voimalla. "Kai sä oot elossa?" Jatkoi vielä samainen ääni.

Silmäni rävähtivät auki, ja kaikki palasi - palasi olinpaikkani, laituri, ja palasi kaikki edelliset tapahtumat. Myös kaikki muutkin äänet Katherinen äänen lisäksi palasivat.

Kohottauduin käsivarsieni varassa ylemmäs ja silmäilin ympärilleni. Oppilaat paistattelivat auringossa, nauroivat ja juttelivat. Kukaan ei onneksi pannut merkille meitä kahta laiturilla - olimme märkiä kuin uitetut koirat ja haisimme varmasti samalta.

Olin vain hetki sitten tavannut Katherinen, ja nyt jo olin meinannut kai heittää henkeni hänen seurassaan. Minua hytisytti. En minä kylläkään häntä tosissani mistään syyttänyt. Oma vikanihan se oli, etten osannut uida, ja että pelkäsin niin kovasti vettä.

Käänsin katseeni tuohon tummahiuksiseen - märkään - neitoon, joka ei kyllä tällä hetkellä ollut ulkonäöltään kaikista edustavimmillaan. Ennen veteen joutumistaan oli hän kyllä ollut hyvin, hyvin kaunis. No, se siitä.

Rykäisin ja päätin avata suuni sanoakseni jotakin. "Anteeksi." Sana tuli suustani vain pienenä piipityksenä. Yhtäkkiä en enää jaksanut kannatella itseäni ylhäällä, joten laskeuduin nopeasti takaisin makuulle laiturin päälle.

//Nyt ei multa jotenkin lähtenyt kovin hyvin, anteeks :DD

[Katherine Westwood]

Aloin hetki hetkeltä pelkäämään vain enemmän, ettei Cassian heittäminen veteen ollutkaan se paras ratkaisu ystävyyden alkajaisiksi. Niin... köh. En saanut katsettani irti tytön vaaleista kasvoista. Ja se olikin hyvä, nimittäin sain nähdä sen sekunnin, kun tuon silmät avautuivat.

Katsoin hiljaa hymyilemättä platinablondin kohottautumista istumaan. Sain kuitenkin huokaista helpotuksesta, ettei pikku pilani sentään ollut saanut tytön tajua pois kovinkaan pitkäksi aikaa. Ja nyt tietysti tajusin voineeni käyttää herpaannu loitsua... Tosin, siinä olisi ollut liikaa riskejä, en ollut muutenkaan kovin hyvä loitsuissa.

"Anteeksi", keskeytti lopulta hiljaisuuden. Cassia katsoi minua, enkä oikein tiennyt, millä ilmeellä. Mutta jos jotain en tiennyt, niin sitä, että miksi tuo anteeksi nyt pyysi. "Ei, sinun on turha pyytää anteeksi mistään. Minun niin pitäisi tehdä. Olisin pahimmassa tapauksessa saattanut sinut kuolemaan", sanoin vakavasti.

"Minuun on vaarallista tutustua." Noh, se siitä vakavuudestani. En tainnut oikein hallita sitä. Olin oikeastaan hauskempi kuin luulinkaan. Eikun enpäs ollutkaan, olin juuri meinannut tappaa kaverini.

Katselin taas, kun Cassia kävi takaisin makuulle laiturille, joten tein niin perässä. Menin ihan tytön märkää kylkeä vasten selälleni. Laituri oli puisempi - tai kovempi, kuin kuvittelin. Lisäksi se oli epämukavan tuntuinen. Mutta jos Gryffondor siinä pystyi olemaan, niin miksipäs minä en?

[Cassia Finch]

"Ei, sinun on turha pyytää anteeksi mistään. Minun niin pitäisi tehdä. Olisin pahimmassa tapauksessa saattanut sinut kuolemaan", Katherine vastasi vakavahkolla äänellä - hän oli tosissaan. "Minuun on vaarallista tutustua", hän sanahti perään. Se oli ilmeisesti tarkoitettu vitsiksi. Hymähdin.

Pidin Katherinesta. Pidin hänestä paljon, mutta silti... Ehkä tuossa äskeisessä lauseessa oli kuin olikin jotain perää. Suupieleni nytkähtivät ylöspäin, kuin joku olisi vetänyt niitä koukuilla kohti taivasta. "Joo, ehkä onkin", sanoin ja pidin silmiäni kiinni edelleen pienesti hymyillen. "Mutta jollain tapaa minä pidän siitä", sen sanottua avasin heti silmäni. Virke oli karannut suustani ilman lupaa - vannon, en tehnyt yhtään mitään omasta tahdostani.

Okei, ei tuo sanomani ehkä nyt niin paha asia ollut, mutta entä jos Katherine ajatteli, että minä...?
Pyöräytin silmiäni ja huiskaisin tuon typerän asian mielestäni, jossa pitäisi ennemminkin pyöriä huoli siitä, olinko itse edes kunnossa Katherinen tempauksen takia.

Tunsin Katherinen kyljen omaani vasten, kun hän laskeutui laiturille aivan viereeni. Sisälläni ailahti pieni lämmin tunne, kun ajattelin hänen makaavan aivan vierelläni.

Tuijottelin sinistä taivasta, jolla ajelehtivat erimuotoiset pilvet kuin kilpaillen toisiaan vastaan. Ne tyynnyttivät mieleni, mutta kun aloin taas ajattelemaan, että lähelläni oli puistattavan upea neito, sydämeni syke kiihtyi jälleen.

[Katherine Westwood]

Ehkä oli jotain, mitä olisin voinut itsessäni muokata - tai siis, aika montaakin asiaa, mutta nyt oli kyse siitä, että olin aina iloinen, kun sain kuulla jonkun tekevän liikkeen tai eleen tai äänen, joka merkitsi, ettei hän ollut minulle vihainen. Joka siis tarkoitti, että tiesin itsekkin, että olisin voinut käyttäytyä rauhallisemmin tai edes sitten ystävällisemmin.

"Joo, ehkä onkin", Cassia totesi, ja huolestuin samassa, että oliko tyttö sittenkin sitä mieltä, että minuun tutustuminen oli ollut huono asia - jota se siis saattoi olla, mutta en olisi toivonut Cassian olevan sitä mieltä. "Mutta jollain tapaa minä pidän siitä", platinablondi sanoi, joka sai minut virnistämään, ja kääntämään katseeni häneen ja hänen suljettuihin silmiin.

"Ai", sain sanotuksi. Olin hämilläni, että iloinen. Okei, ei se siis niin hämmästyttävää ollut, mutta Cas osasi olla kunnon jeccuilia, sanoessaan ensin jotain, joka sai minut jo vihaamaan itseäni tekojeni takia. "Se on... ihan mukavaa kuulla", kerroin hymyillen, kirkkaan sinistä taivasta katsellen.

Vaikka ulkoilma olikin lämmintä, ei se tuntunut riittävän lämmittämään minua kylmästä vedestä. En olisi halunnut meidän yhteisen aikamme tältä päivältä päättyvän, mutta kylmyys alkoi tehdä voittoa - ja sitä paitsi, tietystihän me näkisimme vielä uudestaan. "Kuule Cas, minulla on kylmä", totesin, hievahtamattakaan. Mikäli tytöllä jostain syystä oli jotain vastaan, voisin tietysti jäädä paikalleni pitämään seuraa, mutta epäilin Gryffondorilla olevan samanlaisia ongelmia kuin minulla.

[Cassia Finch]

Katherine virnisti sanoilleni. "Ai", hän lausui ja piti pienen tauon. "Se on... ihan mukavaa kuulla", hän jatkoi edelleen hymyillen. Minäkin hymyilin, en voinut olla hymyilemättä hänelle tai hänen sanoilleen.

Hiukset lehahtelivat kasvoilleni aina satunnaisten tuulenpuuskien iskiessä. Pyyhkäisin silmiltäni muutaman hiussuortuvan ja yritin olla ajattelematta kahta asiaa: märkiä vaatteitani ja tunteitani Katherinea kohtaan.

Okei - tuo kuulosti siltä, että pitäisin hänestä jotenkin enemmän kuin laki sallisi, mutta... ehkäpä asia onkin niin. Tai siis kyllähän laki sallisi sen, että pidän hänestä, mutta en minä kuitenkaan missään tapauksessa voinut tykätä hänestä sillä tavalla.

Toinen asia, mitä en haluaisi tällä hetkellä ajatella, on siis märät vaatteeni. Ne tuntuvat inhottavan kylmiltä ja limaisilta ihoani vasten, enkä viitsinyt olla se, joka ensimmäisenä valittaa siitä.

Ajatukseni keskeytti Katherinen puhuminen: "Kuule Cas, minulla on kylmä", hän totesi. Vilkaisin häneen ja melkein huokaisin helpotuksesta. Tajusin hänen odottavan vastaustani, joten rykäisin. "Joo, niin minullakin. Ehkä meidän pitäisi nyt erota. Tai siis - ei sillä tavalla, emmehän me yhdessä ollakaan oltu, mutta... tiedät mitä tarkoitan", vastasin punastuneena omasta typeryydestäni.

[Katherine Westwood]

Mielessäni kävi useamman kerran, mitä Cassia ajatteli nämä pitkät hiljaiset hetket. Pelkoaan vettä kohtaan? Koulujuttuja? Ehkä jopa minua? - ainakin negatiivisessa mielessä, jos ei muuten. Okei, olinhan jo sen tajunnut, ettei tyttö minua missään nimessä vihannut, kun oli jo itsekin pyytänyt anteeksi. Niimpä minun pitäisi ehkä jo lopettaa itseni syytteleminen ja ajattelu siitä, että Gryffondor minua vihaisi.

Kuulin Cassian rykäisevän, jolloin valmistauduin kuulemaan vastauksen. "Joo, niin minullakin. Ehkä meidän pitäisi nyt erota. Tai siis - ei sillä tavalla, emmehän me yhdessä ollakaan oltu, mutta... tiedät mitä tarkoitan", tyttö selitti, ehkä hieman nolostuneella äänellä loppua kohden. Naurahdin Casin puheille - tietenkään emme olleet sillä tavalla yhdessä olleet, vaan yhdessä ajanvietolta. Se olisi sitä paitsi outoa - seurustella tytön kanssa - tai siis, jos itse oli tyttö. En olisi voinut, tai ehkä edes halunnut kuvitella itseäni tytön pariksi.

"Joo", vastasin nauraen. Nousin istumaan, hieman kankeana kovasta makuualustasta. Istuin muutaman sekunnin niskaani venytellen, nousten lopulta kömpelösti seisomaan. Katsoin hymyilevää Gryffondoria iloisena, itsekin hymyillen. "Oli mukavaa tavata, Cassia Finch. Pahoittelut vielä aiheuttamastani kohtauksesta", sanoin virnistäen ystävällisesti, kääntyen linnaa kohti. Asteltuani nurmikolle, käänsin vielä päätäni nähdäkseni platinablondin, jolle soin nopean vilkutuksen, jatkaen matkaa linnaan.

// Tässä oli minun viimeinen roolimiseni tähän tapaamiseen, oli hauskaa ja mukavaa pelata tämä peli kanssasi :3 Au revoir! //

[Cassia Finch]

// Lopetan tämän omalta osaltanikin, eli tämän saa pisteyttää ja lukita :) Oli kiva peli! //

[Mila Molina]

Katherine Westwood, Serpentard: 29 p
Cassia Finch, Gryffondor: 29 p

Kiitos jännästä pelistä!