Luudanhuoltoilta

[Michael Evans]

Michaelin mielestä oli aivan outoa, ettei liima toiminut. Pakkauksessa oli ohjeistettu, että ainekset tarvitsi vain kiehauttaa liisteriksi ja sitten sivellä syntynyttä vihreää tahnaa halkeamakohtiin. Mielestään hän oli noudattanut ohjeita ja oli siksi hieman kärsimätön. Oppilaita kerääntyi hänen ympärille katsomaan tarkemmin ja London Morel oli jo kyselemässä ohjeita. "Odotetaan ihan hetki, josko tämä typerä mömmö vaikka alkaisi toimia", hän vastasi pojan uteluille kääntämättä katsettaan luudan halkeamasta mihinkään.

Michael muisti ohjeen olleen, että liiman tarvitsee vaikuttaa noin minuutin ajan, minkä jälkeen ylimäärän voi pyyhkiä pois. Niinpä hä asetteli varovasti siveltimen pöydän reunalle ja käänsi katseensa hetkeksi taskuaan kohti löytääkseen rätin, jonka hän oli varannut mukaan tätä pyyhkimistä varten. Hän noukki vanhan ja harmaan puuvillarätin taskustaan ja katsoi sitten erittäin tarkasti luudanvarren halkeamaa. Ehkä se oli jopa vähän pienempi. Pyyhkiessään liimaa luudanvarren pinnasta hän huomasi, että halkeama olikin mennyt jokseenkin umpeen ja lima oli jämähtänyt täyttämään sitä.

"Kyllä tämä sittenkin näyttäisi toimivan, vaikka luudan vareen jääkin aika räikeän värinen vihreä liimaläikkä", hän totesi aika tyytyväisenä. Lopputuloksen ulkonäkö oli aika ikävä ja Michael toivoi tosissaan, että liiman väri katoaisi seuraavien päivien aikana, kun liima pääsisi kunnolla kuivumaan.

Michael käänsi nyt ensimmäistä kertaa katseensa kunnolla Londoniin ja tajusi, minkälaisen rämäluudan poika oli valinnut. Saisikohan siitä enää mitään. "Voit kokeilla levittää liimaa halkeamakohtaan tuolla siveltimellä. Katsotaan sitten, miten se toimii noin isoon halkeamaan. Ei tämän sen monimutkaisempaa pitäisi olla", Michael sanoi ja osoitti samalla pöydän reunalle jättämäänsä sivellintä. Mies laski käsittelemänsä luudan varovasti viereisen pöydän päälle ja oli valmiina pyyhkäisemään turhia liimoja Londonin luudasta hetken kuluttua.

[Maurice Poulin]

Maurice oli jäänyt paikalleen odottelemaan katselemaan rehtorin puuhia vihreän liman kanssa. Hän halusi nähdä liiman käytännössä toimivan ennen kuin menisi lähemmäksi. Poika ei oikeastaan edes yllättynyt, kun rehtori hieman närkästyneen kuuloisena sanoi jotain "typerästä mömmöstä". Rehtori ei selkeästi ollut erityisen kärsivällinen eikä hän oikein osannut peitellä reaktioitaan. Tämä huvitti Mauricea ja hän hymyili.

Lopulta liima näytti alkavan toimia ja Maurice asteli lähemmäksi. Rehtori oli asettanut luudan pöydän reunalle ja ohjeisti parhaillaan Mauricen vieressä toiminutta poikaa. Maurice käytti hyödykseen tämän tilanteen ja kävi lähempää katsomassa tätä jo liimattua luutaa. Vihreä mömmö näytti asettuneen varressa olevaan halkeamaan. Hän katsoi liimaa ja päätti sitten itsekin kokeilla luudan liimaamista.

Maurice kaivoi taikasauvan taskustaan ja kutsui luokseen yhden rikkinäisistä luudista. "Tulejo luuta", hän sanoi ja nappasi kohti lentävästä luudasta kiinni. Hän otti pari askelta Londonia kohti ja odotti tämän valmistuvan. Vaikka joku muu olisi mahdollisesti halunnut liimata luutia, ei Maurice tätä huomannut, vaan hivuttautui lähemmäs, kunnes oli seuraavana jonossa.

[London Morel]

Tuntui, että professorikin alkoi menettää malttiaan liiman toimimattomuuden vuoksi, sillä tuo oli kutsunut sitä "typäeräksi mömmöksi". London virnisti ja vilkaisi Mauricea. Tuo näytti myös huvittuneelta.

Londonin ihmetykseksi pian professori keksikin ratkaisun, ja pian miehellä oli kädessään ihan kelvollisen näköinen luuta. Sillä olisi voinut jopa lentää. Seuraavaksi professori kääntyi Londonin puoleen ja katsahti pojan kädessä olevaa rikkinäistä luutaa. Mies vaikutti olevan hieman epäileväinen luudan korjauksen suhteen, mutta antoi Londonin yrittää.

London otti käsiinsä siveltimen, kastoi sen liimaan ja vei luudalle. Poika täytti luudan varressa olevan ison halkeaman liimalla ja heilutti sivellintä. Liimaa roiskui ympäriinsä, mutta poika ei välittänyt. Kun halkeama oli täynnä, poika asetti siveltimen takaisin pöydälle ja jäi odottamaan liiman kuivumista. Professori seisoi rätti kädessä vieressä ja ilmeisesi hänkin odotti onnistumista. Kun minuutti oli kulunut, poika ojensi luudan miehelle. Luuta näytti tähän mennessä melko lupaavalta.

[Michael Evans]

Rehtori oli yrittänyt olla erittäin tarkka siitä, ettei sotkisi liimaa pöydälle. Sen väri kun ei ollut mitenkään erityisen kaunis ja houkutteleva. Lisäksi Michael ei ollut selvittänyt etukäteen, miten liiman saisi pois pinnalta, jossa sitä ei kuuluisi olla. Siksipä hän olikin ollut niin varovainen.

Kun Gryffondor-poika London sitten huolimattomasti siveli liimaa roiskien sitä pitkin, Michael nyrpisti nenäänsä. "Olisihan pitänyt arvata, etteivät oppilaat ole näin tarkkoja", hän pohti hiljaa mielessään ja toivoi, että koulun kotitontut onnistuisivat siivoamaan liimat töiden valmistuttua. Rehtorilla ei nimittäin ollut aavistustakaan siitä, saisiko liiman pois puupöydän pinnasta. Londonin odottaessa liiman kuivumista Michael kuitenkin kiinnostui taas enemmän luudan kuin pöydän kunnosta ja onnistui sysäämään siivoukseen liittyvät ajatuksensa syrjään.

Pian London ojensikin luudan ja Michael pyyhkäisi sitä hellästi rätillä. Liima näytti ihme kyllä jämähtäneen myös tämän luudan suureen halkeamaan. "Mitenköhän liima vaikuttaa varren kestävyyteen ja taipuisuuten?" Rehtori sanoi mietteissään ja irrottamatta katsettaan luudasta. "Meidän pitääkin kokeilla näitä luutia käytännössä ensi viikolla", hän totesi Londonille ja hymyili taas. Sitten hän asetti luudan viereiselle pöydälle toisen jo korjatun luudan viereen.

Seuraavana jonossa näyttikin olevan jatko-opiskelija, joka illan aluksi oli esittäytynyt niin kohteliaasti. "Olkaa hyvä, herra Poulin!" Michael sanoi ja hymyili ystävällisesti.

[Maurice Poulin]

Maurice seurasi vierestä, kuinka vastikään tapaamansa pojan luudan korjaus onnistui. Kaikki näytti menevän hyvin ja suurikin halkeama näytti korjaantuvan. "Mitenköhän liima vaikuttaa varren kestävyyteen ja taipuisuuteen?" Rehtori pohti ja Maurice mietti samaa. Ehdotus luutien kokeilusta ensi viikolla kuulosti hyvältä. "Minäkin voisin lähteä kokeilemaan luutia ensi viikolla", Maurice vastasi rehtorin kommenttiin.

Seuraavaksi rehtori antoikin hymyillen Mauricelle vuoron korjata luutaa. Hän otti varovast siveltimen pöydältä, ettei tunkisi sormiaan vihreään limaan. Häntä ei kiinnostaisi, lähtisikö tämäntyyppinen aine sormista enää kuivuttuaan. Sitten hän siveli tarkkaavaisena vihreää ainetta luudanvarren halkeamiin. Varressa oli useampia pieniä halkeamia puun rengasmuotojen suuntaisesti. Pääosa niistä oli alle viiden senttimetrin mittaisia ja aika kapeita, joten liiman saaminen niihin oli haasteellista.

Kun luuta oli valmis, Maurice odotti hetken ja ojensi sen sitten rehtorille.

[London Morel]

Londonkin katsahti aikaansaannostaan. Luuta oli ehjä! Rehtori epäili, että liimaaminen voisi vaikuttaa luudan kestävyyteen ja taipuisuuteen, ja London oli täysin samaa mieltä. Hän ei pitäisi lainkaan epätodennäköisenä sitä, että luuta rapsahtaisi poikki liimauskohdasta. Rehtori ehdotti myös, että luutia voitaisiin kokeilla käytännössä ensiviikolla.

"Niin...", London vastasi epämääräisesti. Hän ei tiennyt, haluaisiko olla ensimmäinen henkilö kyseisen luudan kyydissä. Jos hän joutuisi kyseisellä luudalla lentämään, hän ei suostuisi nousemaan paria metriä korkeammalle. Kaiken lisäksi hänellä oli oma upea Nimbus 2011:nsa. Maurice ilmoitti kuitenkin innokkaana olevansa mukana.

Seuraavaksi olikin Mauricen vuoro yrittää luudan korjaamista. Kyseinen luuta oli todella huonossa kunnossa ja siinä oli monta halkeamaa. London katseli pojan touhuamista ja haukotteli sitten. Pistäisiköhän kukaan pahakseen jos hän liukenisi paikalta ja kävisi kokeilemassa lähes uuden veroista Nimbustaan huispauskentällä? Poika otti askelen taaksepäin, mutta seurasi edelleen luudan korjausta.

[Michael Evans]

Rehtori katsoi vierestä Mauricen korjausta ajatusten jälleen harhaillessa liiman siivoukseen. Pata oli vielä aika täynnä liimaa, eikä senkään siivoaminen varmaan onnistuisi. Toisaalta, vanha rautapata voisi saada toimia pelkästään tähän liiman lämmittämiseen jatkossa, jolloin sen siivoaminen ei ehkä olisi ihan niin tarkkaa.

Saatuaan työn valmiiksi, jatko-opiskelija ojensi luudan rehtorille, joka tunnollisesti pyyhki ylimääräisen liiman jokaisesta halkeamasta. Liimasta tuli vähän epätasaista, sillä se ehti jämähtää pariin halkeamaan liian pitkän aikaa. Rehtorin olisi pitänyt seurata tarkemmin, missä järjestyksessä Maurice oli niitä halkeamia täyttänyt... Ehkä liiman voisi vielä hioa pois huomenna. Joka tapauksessa Michael arvioi luudan toimintakelpoiseksi epätasaisuuksista huolimatta. Hän nosti sen pöydälle muiden luutien viereen.

Muita liimaamisesta kiinnostuneita ei näyttänyt olevan, joten rehtori otti seuraavan haljenneen luudan pinosta ja alkoi sivellä siihen liimaa. Kastaessaa sivellintä pataan, hän huomasi kuitenkin liiman koostumuksen muuttuneen. Se ei enää ollut yhtä helposti levitettävää tahnaa, vaan siihen oli ilmestynyt paakkuja. Jotkut paakut eivät mahtuneet kunnolla halkeamiin ja tästä rehtorin toisesta luudasta tuli lopulta aika huonokuntoinen, kun halkeamiin jäi ilmakuplia paakkujen väliin. Oliko hän mokannut jotain muutakin liiman kanssa?

Kaikki neljä haljenneiden luutien pinossa ollutta lentovälinettä oli kuitenkin nyt liimattu. Niinpä Michael päätti, että liimalla leikkiminen riittäisi tältä illalta. "Eiköhän tämä ole tässä liimaamisen osalta. Loput haljenneet luudat ovat niin huonossa kunnossa, ettei niistä välttämättä enää saa lentokelpoisia. Jätetään ne siksi tulevaisuuden murheeksi", hän sanoi ympärillä oleville oppilaille. Vihreän mömmön paakkuuntuminen harmitti miestä hieman, eikä hän saanut aikaiseksi kuin hymynkaltaisen huijauksen happamalle naamalleen. Hän siirtyikin sitten penkomaan ohjeesta selitystä liiman käytökselle, kiinnittämättä sen enempää huomiota ympärillä oleviin oppilaisiin.