Raivoa ja rauhaa raiteilla

[Damianus Blackwell]

Edwina vilkaisi otuksensa häkkiä, jossa gäätä vaikutti käpertyneen nukkumaan. Hän kertoi, että hän omisti myös pöllön, joka tosin ei ollut hänen mukanaan koulussa. Nyökyttelin vastaukseksi, jotta hän tiesi minun kuuntelevan. Monet omistivat niin sanotun kotipöllön, jota koko perhe käytti kirjeiden välittämiseen. Meilläkin oli ollut vanha pöllö, mutta hankimme sekä minulle että isälle uudet lemmikit jo silloin, kun aloitin koulun.

"Mikä pöllösi nimi on?" tyttö kysyi yllättäen ja tarkkaili häkkiä, jossa pöllöni istuskeli ja tutkaili vaaraa toisessa häkissä tytön lähellä.
"Se on Nox", vastasin ja pujotin sormen varovasti kaarevan pöllön häkin välistä silittämään pöllön sulkia. "Kutsun sitä Noksuksi."

Silittelyni ei kuitenkaan tuntunut onnistuvan. Noksu siirtyi hieman sivummalle, sillä se taisi tarkkailunsa aikana keskittyä vain siihen, että pysyisi turvassa. Ylimääräiset rapsuttelut häiritsisivät. Vedin käteni pois ja huokaisin. Saisin varmaan lepytellä sitä pöllönnameilla tämän viikon, jotte se kuskaisi kirjeitäni. Nox osasi olla aika itsepäinen, kun sille päälle sattui. Mutta toisaalta, olisin minäkin ehkä vähän loukkaantunut, jos joutuisin viettämään pitkän koulumatkan jonkun uhkaavan kanssa samassa vaunuosastossa.

"Onko tuolla gäädällä nimeä?" kysäisin kohteliaisuudesta. Yritin samalla osoittaa, että en ollut enää niin vihamielinen tyttöä kohtaan, vaikka otusta yhä epäilinkin. Jotenkin en luottanut siihen, vaikka otus parhaillaan nukkuikin sopuisan oloisesti. Ehkä se esitti ja odotti uutta tilaisuutta hyökätä muiden kimppuun.

Junan kolistelu loi rauhallisen tunnelma koko vaunuun. Tuttu matkustamisen tunne, uuden syksyn aloittaminen tuntui valtaavan hiljalleen minutkin. Sitten muistin, että edessä oli rankempi koevuosi ja ensimmäiset velhotutkinnot, joita viidesluokkalaisten olisi keväällä suoritettava. Työmäärä varmasti kasvaisi tänä vuonna entisestään.

Tutkailin samalla tyttöä katseellani ja yritin muistella, olinko joskus nähnyt häntä koululla. Ei sen puoleen, että se välttämättä olisi edes todennäköistä, että tuntisin hänet. Koulussa oli sadoittain oppilaita, en minä heitä kaikkia voinut muistaa. Ja saattoihan hän olla vaihto-oppilas tai koulua vaihtanut.

"Missä tuvassa olet?" jatkoin uteluani. En tavallisesti olisi aloittanut siitä, mutta en vain saanut yhdisteltyä Edwinaa mihinkään. Sitä minä aina yritin, yhdistää nimet johonkin, jotta muistaisin ihmisen.

[Edwina Underlake]

"Se on Nox" Damien sanoi ja koitti silittää pöllönsä sulkia, "Kutsun sitä Noksuksi".
Hymyilin pöllölle ja sanoin:
"Hei, Noksu!". Pöllö vain vilkaisi minua halveksivasti ja käänsi katseensa pois päin. Ehkä se oli nyt vähän rauhallisempi, mutta sen arvasin, ettei tuosta linnusta varmaankaan koskaan saisi laululintua. Damien lakkasi silittämästä lintua ja kysyi minulta:
"Onko tuolla gäädällä nimeä?".

"On. Hän on Cherry", vastasin pojalle.
Vaivuin hetkeksi ajatuksiini niinkuin ilmeisesti Damienkin.
Ehkä tämä koulumatka oli alkanut huonosti, mutta nyt se oli muuttunut paljon paremmaksi. Junan kolina ja vaimea puheensorina jossain toisessa vaunussa saivat minut rentoutumaan kunnolla. Katselin kenkiäni ja mietin mitäköhän äiti teki juuri nyt. Ja saisinko ystäviä Châteausta? Entä mihin tupaan kuuluisin? Tai millaista ylipäänsä koululla olisi opiskella. Uskoisin, että ainakin ruoka ja tietenkin kieli olisi erilaista kuin Tykypahkassa.

"Missä tuvassa olet?", Damien kysyi uteliaasti tappaakseen hiljaisuuden. Havahduin ja käänsin katseeni takaisin poikaan. Kesti hetki ennenkuin tajusin mitä hän tarkoitti.
"En tiedä vielä. Olen uusi. Olin vielä viime vuonna Tylypahkassa", kerroin.
"Olin siellä Luihuinen", lisäsin.
"Millä tavalla oppilaat lajitellaan tupiin täällä? Ja mitkä ovat ne tuvat?", kysyin Damienilta.

[Damianus Blackwell]

Edwina tervehti Noksua, mutta se ei kummemmin innostunut sosiaalisuudesta. Mokoma mököttäjäpöllö. No jaa, ymmärsin sitä kyllä. Tyttö esitteli oman otuksensa Cherryksi, joka kuulosti korvaani hieman liian suloiselta nimeltä mokomalle hyökkääjälle, mutta olin päättänyt olla tuomitsematta otusta enää - ainakaan ääneen - joten en sanonut mitään.

Yllätyin tytön kertoessa, ettei hän vielä tiennyt tupaansa. Selitys saapui pian: Hän oli ollut aiemmin Tylypahkassa. Nyökytin hänen puhuessaan ja muistelin, mitä tiesin brittien taikakoulusta. Tunsi jotakin tuvista ja perustajajäsenistä, oli meillä paljon vaihto-oppilaitakin siltä suunnalta. Ja tietysti niitä, jotka vaihtoivat koulua kokonaan, kuten Edwinakin ilmeisesti oli tehnyt.

"Meillä oppilaat lajitellaan lajitteluhatun kanssa, niin kai tehdään Tylypahkassakin", selitin esittäen varovasti oletukseni brittikoulusta. "Tupia on neljä: Gryffondor, Serdaigle, Pouffsouffle ja Serpentard. Itse kuulun viimeiseen."
En ollut varma, mitä kertoa. Tupien erilaisuudesta? Jostain lajittelutapahtumista? Tietysti tupien välillä on toisinaan rajua kilpailuakin ja oma tupani arvostaa pitkälti puhdasverisyyttä ja veressä virtaavaa taikavoimaa. Ehkä se ei tyttöä kiinnostanut, kaipa hän enemmän vain jännitti, mihin tupaan saattoi päätyä.

"Meillä on myös jatko-opiskelijoiden ryhmä Cerfeur", jatkoin selitystäni. "Tuvilla on omat ominaisuutensa, kaipa meidän persoona ja tavat vaikuttavat siihen, mihin hattu meidät sitten lajittelee."
Totta puhuen hatun ominaisuudet olivat aikamoinen mysteeri. Luulen, että lajitteluhattuja tutkitaan taikamaailmassa yleisesti, ehkä niistä tiedetäänkin jotain enemmän, kun niitä kerran on päätetty käyttää tupalajitteluun useammassakin koulussa. Ei sillä, että olisin kauhean kiinnostunut. Olin päätynyt hyvään tupaan, jossa olin tyytyväinen ja tunsin oloni kotoisaksi. Ennenkaikkea kotona oltiin tyytyväisiä, mikä helpotti oloani edes vähän.

"Miten päädyit vaihtamaan koulua?" kysyin jatkaakseni jutustelua. Edwina oli kertonut olleensa luihuisessa. Muistelin tupaa, jonka tunnusvärit taisivat olla samat kuin oman tupani. Sielujen kumppani tupa, kovin samankaltaisia ne ainakin taisivat olla. Olin puhunut kauhean paljon, ehkä vähän enemmänkin kuin tavallisesti vieraan ihmisen seurassa ja hiljenin odottamaan tytön vastausta.

[Edwina Underlake]

//anteeksi kamalasti vastaamiseen kulunut aika//

"Meillä oppilaat lajitellaan lajitteluhatun kanssa, niin kai tehdään Tylypahkassakin", Damien sanoi varovasti, mutta myös hieman kysyvästi. Nyökkäsin keikauttaen päätäni.
"Tupia on neljä: Gryffondor, Serdaigle, Pouffsouffle ja Serpentard. Itse kuulun viimeiseen.", poika kertoi. Gryffondor, Serdaigle, Pouffsouffle ja Serpentard? Jotenkin nimet kuulostivat samanlaisilta kuin Tylypahkassa.

Meillä on myös jatko-opiskelijoiden ryhmä Cerfeur."
"Tuvilla on omat ominaisuutensa, kaipa meidän persoona ja tavat vaikuttavat siihen, mihin hattu meidät sitten lajittelee", Damien jatkoi. Käänsin katseeni pojan silmiin joita tuijotin hetken. Taisin vaikuttaa hieman pelottavaltakin kun tein niin.
"Miten päädyit vaihtamaan koulua?" Damien kysyi ja irroitin intensiivisen katseeni hänestä.

"Öh... No siis äitini Nicole on töissä ministeriössä, josta hän sai siirron Ranskan taikaministeriöön. Muutimme Ranskaan ja olisin voinut kylläkin jatkaa Tylypahkassa opiskeluani, mutta, koska aina olen osannut ranskaa Nicole totesi, että minun olisi hyvä käyttää kielitaitoani. Minut siis siirrettiin tänne Châteauhon", kerroin yrittäen tiivistää kaiken mahdollisimman lyhyesti.

[Damianus Blackwell]

// Ei haittaa, itsellänikin taas hieman vastaaminen venähti. :) Kiirettä piisaa. //

Edwina vaikutti kuuntelevan minua aika tarkasti, ainakin hänen katseensa pysyi minussa pitkään. Kun kysyin, miten hän päätyi koulua vaihtamaan, tytön katsee viimein irtautui minusta. Hän puhui lyhyesti, melkein sanat pujahtivat ulos ennen kuin ehdin huomata, mitä hän kertoi. Tytön äiti oli siirtynyt Ranskan ministeriöön töihin - sydämeni sykähti vähän - ja tyttö oli vaihtanut koulua perheen muuton myötä.

"Minun vanhempani työskentelevät myös ministeriössä", sanoin, vaikka en heistä niin mielelläni yleensä puhunutkaan. "Äiti on kansainvälisyyshommissa, isä taikaolentojen sääntely- ja valvontaosastolla."

Tuntui kuitenkin mukavalta mainita jotain yhteistä tytölle, joka oli matkalla ihan uuteen koulumaailmaan. Vieraassa koulussa vieraiden ihmisten keskellä ei välttämättä olisi helppoa. Mutta kyllä hän pärjäisi, hänen kielitaitonsakin oli sujuva. Tuskin kuulin hänen ranskassaan vierasta aksenttia. Hymyilin vähän samalla, kun nojasin rennosti penkkiini ja annoin aikaisemman vakavan kuoren sulaa hiljalleen pois.

Ajatuksissani hieman kaduin, että otin vanhemmat puheeksi. En välttämättä ollut innoissani, että koulukaverit tunsivat äitini. Tai että vanhemani tunsivat heidän vanhempansa, vaikka tietysti noin tärkeässä työssä se oli aika todennäköistä tulla tunnetuksi. En kuitenkaan lähtenyt perumaan sanojani, en vain enää jatkanut aiheesta.

"Jännitätkö? Uuteen kouluun tuloa siis?" kysyin siirtäen aihetta pois vanhemmista. Olin tainnut tehdä aika unohtumattoman ikävän kokemuksen hänen ensimmäisestä junamatkastaan Châteauhon. Hitsi. Vilkaisin taas sitä hänen lemmikkiään, joka oli hyökännyt minun ja pöllöni kimppuun. No, ainakin jäin varmaan tytön mieleen. Toivottavasti en pilannut kuvaa kaikista tupani pojista.

"Tylypahka taitaa myös olla linna-rakennuksessa?" jatkoin. "Tulet huomaamaan, että Château on aika mieletön. Sellaisia maisemia ei muualla ole."

[Edwina Underlake]

"Minun vanhempani työskentelevät myös ministeriössä. Äiti on kansainvälisyyshommissa, isä taikaolentojen sääntely- ja valvontaosastolla", Damien kertoi.
"Minun äitini työskentelee Ilmiintymiskeskuksessa", mainitsin.

"Jännitätkö? Uuteen kouluun tuloa siis?", poika kysyi.
"Öh, no kyllä vähän", sanoin hitaasti, kun Damien vilkaisi Cherryn häkkiä. Eläin oli herännyt ja alkanut venytellä ja haukotella. Kerrassaan söpöä!! Kurkkasin itsekin häkkiin ja katsoin säälivästi otusta. Varmasti oli kamalaa olla noin ahtaassa häkissä, mutta tiesin, että jos olisi ottanut sen pois sieltä pöllö olisi varmaan löytynyt kuolleena lattialta. Okei, ehkä vähän liioittelin, mutta ainakin poika olisi saanut sätkyn.

"Tylypahka taitaa myös olla linna-rakennuksessa?" Damien kysyi ja vastasin lyhyesti "Joo."
"Tulet huomaamaan, että Château on aika mieletön. Sellaisia maisemia ei muualla ole."
"Niin. Onhan se etelä-Ranskan vuoristossa. Olen nähnyt kuvia sen maisemista, mutten ole koskaan käynyt lähelläkään. Olen käynyt vain keski- ja pohjois-Ranskassa", hymähdin rennosti.

Tajusin, että Châteauhon täytyi vaihtaa koulupuku junamatkan aikana ja sanoin Damienille:
"Menen vaihtamaan koulukaavun", ja avasin vaunuosaston oven. Suljin sen perässäni ja kävelin käytävän päähän lähelle vessoja. Otin taikasauvani hameeni taskusta ja loitsin "Tulejo koulukaapu!" ja musta kaapu lepatti luokseni matkatavaravaunusta. Otin sen ja menin vessaan vaihtamaan sen ylleni.
"Menejo päivävaatteet!", ja vaatteeni katosivat käytävään ja menivät arkkuuni. Ainakin toivottavasti. Katsoin kaavun paikkaa johon kohta minullekin kiinnitettäisiin tulevan tupani rintamerkki.

//tämä oli nyt viimeinen viestini, koska aion erottaa tämänkin hahmoni :))
Kiitos mahtavasta peliseurasta!!//

[Damianus Blackwell]

// Kiitos peliseurasta ja hauskasta pelistä! Oli mukava pelailla tätä kouluun matkaamista. :) //

Olimme tehneet matkaa jo aika pitkään. Edwina piipahti vaihtamassa ylleen koulukaavun ja minä istuskelin sillä välin vaunuosastossa ja silmäilin ulkona viliseviä maisemia. Noksu oli jo hieman rauhoittunut, mutta se varmaan vihoittelisi minulle vielä ainakin viikon. Noh, ei minulla ollut kiire lähetellä viestiä kotiinpäin.

Mitenköhän Gwen pärjäsi kotona? Äiti osasi olla ärsyttävän niuho ja sisko ei vielä pistänyt vastaan, ei ainakaan tarpeeksi. Kauhuissani mietin, olikohan vanhemmillani samanlaisia suunnitelmia siskoni osalle kuin minulle. He olivat jo päättäneet tulevan puolisonikin puolestani, mitä muuta he vielä aikoisivat tehdä? Ja toteuttaisivatko he myös pikkusisareni elämän kuin näytelmän, jonka he halusivat käsikirjoittaa?

Kun Gwen ensi vuonna aloittaisi koulussa, saisin ainakin vähän vahtia häntä ja ainoa yhteydenpitomme ei tapahtuisi pöllöjen välityksellä. Gwen varmaan haluaisi jonkin lemmikin myös, ehkä hän ei edes valitsisi pöllöä. Hän saattaisi tyttömäiseen tapaan haluta jotain tuollaista kuin Edwina, jonkin söpön ja kärttyisän olennon.

Edwinan lemmikkiotus oli jäänyt vaunuosastoon häkkiinsä ja näytti ainakin olevan suhteellisen rauhallinen. En tosiaan kaivannut, että se olisi vielä päässyt vapaaksi vaunuosastossakin. Tarpeeksi kaukana toisistaan pöllö ja mokoma gäätä pärjäsivät juuri ja juuri.

Odottelin rauhassa ja valahdin rennompaan asentoon penkissäni. Mukava odotuksen tunne kupli vatsanpohjassa. Oli mahtavaa päästä takaisin Châteauhon. Kaipasin sitä rauhaa ja kaveriporukkaa, jonka kanssa sain olla minä.

Juna kolisi kulkiessaan. Suljin silmäni hetkeksi ja annoin ajatusten viedä minut mukanaan. Pian olisimme perillä.

[Mila Molina]

Damianus Blackwell, Serpentard: 31 p
Edwina Underlake, Serpentard: 24 p

Kiitos mukavasta pelistä!