Kirjoittaja Melinda Fontaine » 08 Loka 2016, 18:07
//ajankohta on 12.10.2016 klo: 17.50 :D
Istuskelin ikkunan syvennyksessä ja luin kirjaa. Oikestaan olin saanut kirjani jo luettua, mutta huvikseni selailin sen sivuja. Ulkona oli ulkoiluun sopiva sää. Jonksenkin viileähkö, mutta aurinkoinen ja muuten kiva. En kuitenkaan jaksanut lähteä ulos, sillä tämän hetkinen vibani ei sen kummemmin sopinut ulkoiluun. Minulle oli tullut paljon läksyjä ja olin tehnyt jo yrttitiedon, loitsujen ja tähtitiedon tehtävät. Olin päättänyt pitää taukoa ja lukea kirjani loppuun. Noh, olin lukenut sen loppuun ja päätin jatkaa kotitehtävien tekemistä.
Laskeuduin alas ikkunasyvennyksestä, vein kirjani makuusaliin ja menin oleskeluhuoneeseen. Tuolla palasin pöytäni ääreen, jonka luona aloitin tekemään taikuuden historian tehtäviä. Kesken tehtävien pysähdyin miettimään Grindelwaldia. Minulla ei ollut hajuakaan kuka hän oli, sillä muistini tuntui pyyhkiytyneen äsken kun olin lukenut kirjaani. Huokaisin ja kävelin kirjahyllyjen luo. Kuljetin sormiani kirjan selkämyksillä, mutten löytänyt pienintäkään tietokirjaa hänestä. Kummallista. Serdaiglen tilojen hyllyt eivät olleet koskaan ennen pettäneet minua näin. Päätin lähteä kirjastoon, sillä sieltä jos jostain saisin vastauksen kotitehtäviini.
Sipsutin Serdaiglen tilojen ovelle ja avasin sen. Astuin siitä ja pimeys lankesi ylleni. Kävelin portaat alas ja käännyin oikealle. Ohikin komeron. Aivan pian kaappikäkikello oli siirtynyt tieltäni ja juuri kun olin astumassa ulos portaikosta näin ihmisen. Annoin silmieni tottua hetken valoisaan ympäristöön ja räpyttelin silmäripiäni. Kun kuva selveni tunnistin tytön, joka seisoi edessäni Auroraksi. Siksi henkilöksi, joka osasi tanssia ja lukea ajatuksiani. Törmäsin lähinnä tyttöön.
"Äh, anteeksi", sanoin, kun kääppikäkikello liukui paikalleen. Tajusin, että Aurora oli Serpentard ja olin ihmetyksissäni.
"Mitä teet täällä?", kysyin. Kello takanani löi tasaa ja vanhan naisen kireä ääni kajahti ilmoille
"Kääk! Mikä on eläin, jolla on leijonan pää, vuohen ruumis ja lohikäärmeen pyrstö?".
"Kimeera", vastasin kellolle, vaikka se ei vastausta odottanutkaan.
"Blondi tiesi!", kello kiljaisi ja hymähdin.
Käännyin takaisin Auroran ja mittaili tätä ajatuksissani. Toivottavasti hän ei lukenut niitä parhaillaan. Itse olin jo vaihtanut koulukaavun vaaleanvihreään neuleeseen ja rikottuihin farkkuihin. Jalassani - niinkuin yleensä - olivat ballerinat ja kaulassani riippui kultainen ketju, jossa oli pöllö.
Katso mihin astut, niin tiedät minne olet menossaMelinda Fontaine (13v) Luova ja kokeellinen, positiivinen ja itsepäinen tyttö. Älykäs kirjatoukka, joka vihaisena muuttuu kylmäksi toisille. Animaagi, Cheerleader ja
Serdaiglen tukioppilas.