Lempinimi: Marq
Syntymäpäivä: 31.1.2000 (virallinen sellainenhan on 5.2., mutta sitähän ei kukaan tiedä :"))
Luokka: 6.
Tupa: Pouffsouffle
Verisääty: Luullakseen jästisyntyinen
Laji: Vampyyri & Velho
Sauva: Eebenpuuta (hyvin tumman ruskea, lähes musta), ydin lumitiikerin kulmahammas. 15½ tuumaa
Valinnaisaineet: Loitsut, Muodonmuutokset, Pimeyden voimilta suojautuminen, Yrttitieto, Taikaliemet ja -juomat, Tähtitieto ja Taikaolentojen hoito
Ulkonäkö
Ilman, että edes tajuat mitä ihmeellistä pojassa on, saatat vain jäädä tuijottamaan häntä ja kummastelemaan tuon mielenkiintoista olemusta. Kyseessä on niin kutsuttu ”vampyyrien virheettömyys”. Iho on lähes kermanvalkea, ei ainuttakaan haavaa tai epäpuhtauksia missään, ja silmissä lumoava charmikkuus.
Marque omaa blondit hiukset, jotka kihartuvat olkapäihin asti. Hiukset eivät takkuunnu kuohkeista kiharoista huolimatta, eikä poika niiden kampaustakaan suosi. Hiukset ovat tärkeä osa korostamaan noita jopa kolkon kapeita kasvoja. Mainitun ”vampyyrien virheettömyydestä” johtuen ei Marquella ole havaittavissa kasvoilla ainuttakaan finniä tai muuta teini-iän epäpuhtauksia. Ja mikäli pojalle haavoja ilmestyy, katoavat ne viimeistään seuraavana päivänä. Mitä pienempänä hänellä nyt sattui olemaan muutamia pisamia kasvoillaan, ovat ne kadonneet.
Silmät Marquella ovat lähes mustat, mutta vivahtavat silti ruskeaan. Silmien väriin ei oikeastaan edes kiinnitä muuten huomiota, koska pojalla on aina ollut luonnottoman tumman ruskeat silmät, jotka ovat vain korostuneet vampyyriytensä mukana. Silmiä kehystävät ripset ovat tummat, mutta eivät kovinkaan paksut. Silmissä on kuitenkin jotain kiinnostavaa, ikään kuin iänikuinen pilke, joka voisi lumota kenet tahansa vastaan tulevan tytön.
Marquella on ohuet, mutta pehmeät huulet, jotka eivät ole muun ihon mukaan vaaleammat, vaan pikemminkin tummemman punaiset. Nenä on sopusuhtaisen kokoinen muuhun kasvon osiin nähden, kuten korvatkin.
Marque painaa pituuteensa – 186cm – nähden huomattavaa alipainoa, luokkaa 54-57kg. Painon alhaisuus johtuu täysin siitä, ettei pojan suuhun muuta mene, kuin verta. Noh, kyllähän häneltä tietysti lihaksia löytyy, mutta eivät ne ole tuoneet juurikaan lisäpainoa. Niimpä Marque vain on tottunut valehtelemaan painavansa enemmän, ja syövänsä omia eväitä, kun ei ruokailuun saavu ”ruoka-allergian takia”.
Kuten sanottu, Marquen iho on lähes kermanvalkea, jolloin se erottuu turhankin hyvin joukosta. Tästä syystä käyttää poika yleisemmin pitkiä housuja, sekä pitkähihaista. Toisin sanoen, Marque käyttää koulussa ainoastaan koulupukua, usein kaapu kuitenkin puuttuen. Mustat farkut, valkoinen kauluspaita, jonka päällä tumman harmaa villapaita, ja Pouffsoufflen keltainen kravaatti (joka sattuu kuitenkin yleensä olemaan hukassa).
Suurimmaksi osaksi pojan kasvoilla loistaa kaikkea inhoava ja ylimielinen katse, joka yleensä keskusteluita käydessään muuttuu flirttailevaksi virneeksi, joka lumoaa tytön kuin tytön (kyllä, Marque yrittää olla mahdollisimman hetero, suuren naiskatraansa takia).
(Marquelle löytyikin aivan ihana näyttelijä, Benjamin Stone <3)
Vampyyriulkonäkö
Hetkinä, jolloin Marque on tuossa inhottavassa vampyyrin roolissaan - verta juomassa, ei poika enään komea ole. Silmät muuttuvat täysin mustiksi ja kulmahampaat nousevat esille. Iho saattaa kalveta entistä enemmän, ja nopeus kuin kuulokin paranevat entisestään.
Joskus taas, kun Marque ei ole juonut verta aikaan, nousevat verisuonet kuumottavasti esille, ja pienikin veren tuoksu saa kulmahampaat nousemaan, jolloin ne uppoavat vain ikävästi huuleen.
Luonne
Marque on mukava ja kohtelias nuori herra. Aivan sama, onko poika vampyyri tai ei, on tuon luonne selvin päin (eli silloin kuin ei ole juomassa verta) aivan yhtä ihmismäinen kuin muillakin.
Marque on tupansa arvoinen. Luotettava, ahkera, mukava, ja mitä muita positiivisia piirteitä tälle tuvalle onkaan. Poika pyrkii olemaan ystävällinen jokaiselle, ja auttaa apua tarvitsevia. Vaaleaverikkö kuuntelee jos jollakin on asiaa, eikä varmastikaan ole epäluotettava. Marquen puhe on pääasiassa sivistynyttä ja kohteliasta.
Noh, jos siirrytään pojan niin mahtavista hyvistä puolista niihin huonompiin…
Aloitetaan sentään normaaleista ”huonoista päivistä”. Marque osaa suuttuessaan olla ilkeä, ja laukoa suustaan loukkauksia, ja pahimmassa tapauksessa jopa kirota jonkun. Suru yhdistyy vihaan, joten poika tuskin itkee, vaan purkaa pahan olonsa muihin. Näinkin on käynyt, eikä poika välttämättä osaa anteeksi enään pyytää.
Suuttuessaan saattaa helpostikin pojassa tulla vampyyrimäisiä piirteitä, kuten tuon silmät saattavat tummua, tai joskus jopa kulmahampaat alkavat kasvamaan vampyyrikokoon. Muita poika ei silti pure. Hän ei halua, eikä pysty muita tappamaan. Se on osa vampyyriyttä, mutta Marque ei halua ainuttakaan vampyyrivauvaa, tai kuolonuhria itselleen.
Pojan rakkauselämästä voisi kertoa, ettei hän ole koskaan tuntenut rakkautta tyttöä kuin poikaakaan kohtaan. Marquen on kyllä tullut seurusteltua, tai edes säätävän useidenkin tyttöjen kanssa, jotka tuohon ovat ihastuneet. Tietysti poikakin on heitä kohtaan sitten vetoa tuntenut, mutta ei ole koskaan ollut vakavissaan kenenkään kanssa, tai tuntenut sen suurempaa kuin ihastusta. Eikä poika edes halua rakastua. Hän kuitenkin tappaisi tuon vahingossa nälkäisenä. Tai joutuisi eroamaan neidistä viimeistään, kun paljastuisi pojan vampyyriyys.
Marque on ovela kuin viisaskin, muttei tuo koulullisissa asioissa loista. Arvosanat kallistuvat yleensä Kelvolliseen tai hylättyihin arvosanoihin. Rehellisesti sanottuna poikaa ei edes kiinnosta koulun käynti kuin arvosanatkaan. Ainut, mikä blondin saa pakotettua kouluun, on elämä. Paikka, jossa saa elää melkein kuin kuka tahansa muukin. Jästikoulu nyt olisi vielä tavanomaisempi paikka, mutta taikakykyjensä takia on hänen parempi käydä taikakoulua.
Vaikka Marquesta olen paljon väittänyt, on tuo silti kaverina kuin kuka tahansa muukin. Huumorintajuinen, ystävällinen, mukavaa keskustelu seuraa, ja toivon mukaan osaa murheissakin lohduttaa.
Menneisyys
Marque Elias Betancenin syntymäpäivää, tai edes -kuukautta ei tiedetä.
On monia muitakin asioita mitä Marquesta ei tiedetä.
Kuten vanhemmat.
Kuten melkein koko lapsuus.
Pelkkää pimeää pojan muistoissa, eikä ketään, joka haluaisi auttaa selvittämään asioita.
Ei edes Marque halua.
Miksi etsiä vanhempia, jotka ovat kuitenkin jättäneet oman onnensa nojaan?
” 5.2.2000
Lapsi syntyi viimein. Olin varma, että kyseessä olisi tyttö, mutta arvaukseni osoittautuivat vääriksi. Enhän minä nyt muutenkaan synnytys- kuin mikään muukaan lääkäri ole. Saan vain toivoa, että poika kuin Adakin ovat vielä huomenna elossa. Olen ensimmäinen, jota epäiltäisiin murhasta. Ada tosin ei ole huomenna enään elossa, kuten ei tänäänkään. Minun oli pakko muuttaa hänet, hän ei olisi selviytynyt mitenkään muuten kuin näin. Ada tulee vihaamaan itseään. Jos hän tappaa poikansakin, en voi moittia häntä. Olisi pitänyt ottaa hänet turvaan. Myöhäistä.
Minun on lähdettävä. Ada on aina ollut heikko. Hän ei tule selviämään tästä. Tuskin siis poikakaan. Mutta en saa olla epäilylistalla ensimmäinen. Minun täytyy kumota kaikki todisteet siitä, että olin mukana paikalla. Olen kuvitellut, etten koskaan ilmoittaisi asioistani taikaministeriölle. En aio paljastaa vampyyriyttäni. Mutta tämä on hetki, jolloin se on välttämätöntä. Liikaa ihmisiä kuolee vampyyrivauvojen takia. Ada on nyt toinen vampyyrivauvani. Minun pitäisi huolehtia hänestä. Mutta en osaa.
12.2.2000
Ada ei ole palannut vieläkään. Pojasta ei ole tietoakaan. Mutta ihmisiä on kuollut. Löysin tuoreen puoliksi juodun ruumiin metsästä. Minun oli hävitettävä ruumis. Aion jättää heidät onnensa nojaan. Tulen etsimään pojan vielä, mikäli tuo säilyy elossa. Vampyyriä hänestä ei voi tulla vielä moneen vuoteen, tai tuo kuolisi ennen kuin hänet ehditään muuttamaan vampyyriksi. Lähden nyt.
6.2.2001
Siitä on nyt vuosi ja päivä. Luulen, että mikäli kukaan edes koskaan etsi Adaa, ei etsi enään. On siis turvallista lähteä etsimään tuota. Hänen pitäisi olla nyt 16-vuotias. Olen koko vuoden osannut vain toivoa, ettei tuo ole murhannut itseään, tai kuollut muuhun. Samaa toivon pojasta.
16.11.2001
Poika on minulla. En tiedä hänen nimeään, mutta hänellä on vaaleat kiharat, ja naurava suu. Ada on kuollut, tai esittää niin. Vaikka onkin mahdollisuus elossa olemisesta, luovutan hänen suhteensa. Hän ei ole koskaan merkinnyt minulle muuta kuin huolta. En aio pitää poikaakaan itselläni. Vien tuon ensimmäiseen parveen. Se saattaa olla vaarallista, mutta pidän häntä silmällä.
23.2.2004
Poika on taas minulla. Hän on neljä vuotias. Nimi kuulemma Elias. Kiharat ovat upea pörrökasa, silmät loistavat, ja suulla vekkulimainen virne. En haluaisi luopua hänestä taas, mutta tiedän sen olevan parasta molemmille. Parveen en tuota vie enään. Hän oli liian lähellä kuolemaa – luultavasti useampaankin otteeseen. Vien hänet johonkin luotettavaan jästiperheeseen. Poika on kärsinyt liikaa. Jos kaikki menee hyvin, tuosta kasvaa normaali jästiteini. Ei tietoakaan menneisyydestään. Sen huolehdin unhoituksella. ”
Mutta Eliaksesta ei tullut normaalia jästipoikaa.
Vampyyri, jonka päiväkirjaa sait lukea, ei ole tavannut poikaa viimeisen kirjoituksensa jälkeen.
Niimpä täytyy itse selostaa loppuun, ja muistaa ettei Marque muista mitään kirjoitetuista tarinoista.
Elias päätyi lapsettomaan perheeseen. Poika eli siellä nelivuotiaasta kuusivuotiaaseen, kesään 2006. Eliaksen silloiset vanhemmat erosivat, ja isä, jolle tuo jäi, sai huonon huumeriippuvaisen elämän. Tietysti poikakin oli osana – tahtomattaan. Elias selvisi vähällä, saaden kuitenkin päänsä sekaisin siitä kohdasta elämäänsä.
Kerran Elias unohtui kadulle, isänsä ollessa kännissä. Niin poika jäi yksin. Meni vain viikko ilman kunnollista elämää, kunnes poikaa vastaan tuli vanhuspariskunta, jotka ottivat säälistä pojan kotiinsa. Elias sai siellä asua muutaman kuukauden. Kadottaen taas elämänsä menneisyyteen.
Nizzassa, Kaakkois-Ranskassa (ties miten sinne päätyneenä) Elias sai kodin. Ehkei sitä kuitenkaan kodiksi voinut kutsua, mutta paikaksi, missä sai ruokaa ja sängyn. Vaaleaverikkö asui orpokodissa yli puoli vuotta.
Sitten päädymme kesään 2007, jolloin Elias liittyy sukuunsa, eli muuttuu vampyyriksi. Oli aamu, Elias oli karannut ulos saadakseen aikaa itsekseen. Tuolla ihanan rauhallisella ja tyhjällä paikalla olikin oiva paikka murhalle. Ei, ei murhalle. Elias kuoli, muttei häntä murhattu, vaan tapettiin muuttaen vampyyriksi. Niissä on vissi ero.
Sinä päivänä ei Elias palannut ”kotiinsa”, ei koko viikolla, eikä lopulta koskaan. Tokkurassa muuttumisesta poika oli monet viikot, lähellä kuolemaa. Niin nuorena muuttuminen saattaa tappaa, mutta poika pysyi vahvana.
Meni monia kuukausia, ennen kuin Elias ymmärsi kuka ja mikä on vampyyri. Poika ei syönyt kuin juonutkaan mitään – edes verta. Veren juomattomuus teki vaaleaverikön heikoksi ja jaksamattomaksi.
Lopulta saapui pelastus. Cannesin eräs vampyyriparvi löysi Eliaksen, ottaen tuosta parven uuden jäsenen.
Elias sai verta, kuin myös lopullisen selityksen siitä, mikä oli. Paras saama asia oli kuitenkin perhe. Ensimmäinen perhe, joka pysyi.
Pojan nimi muutettiin Marque Betanceksi. Elias on tuon oma haluama toinen nimi.
Mitä vampyyriparvi siis oli ja teki? Marquen parvessa oli parikymmentä vampyyriä, jotka hankkivat yhdessä verta eläimistä, tulivat toimeen elämässä, kiersivät lähialuetta, ja pitivät huolta toisistaan.
Menneisyydestään ei poika tiennyt muuta, kuin olleensa orpokodissa ennen muuttumista.
Vampyyriyden rinnalla alkoi erottumaan pojassa muitakin piirteitä, nimittäin taikuutta, josta saatiin selville pojan olevan kaiken lisäksi myös velho. Niin kävi, 2011 kesällä Marque sai kutsukirjeen taikakoulu Châteauhun. Aluksi poika oli sitä mieltä, ettei lähtisi, vaan jäisi parvensa luo ikiajoiksi. Mutta taikakykyjen hallitsemattomuus oli asia, mitä ei suosittu. Niinpä Marquen suunta muuttui taikuuteen.
Vampyyrinä koulussa, jossa opiskelee monta sataa oppilasta, oli tietoisesti huono juttu. Marquella oli salaisuus, jota ei koulussa tiennyt ensimmäinenkään rehtori.
Marquen ensimmäinen salaisuus ikinä, ja luultavasti vaikein salaisuus ikinä. Mutta poika osasi pitäytyä piilossa ja huomaamattomana. Toisin sanoen; ei kaveruussuhteita, ei juttelua kellekään, ei viittaamista tunnilla, ei erinomaisia arvosanoja, ei huomiota herättäviä vaatteita, eikä mitään poikkeavaa.
Poika metsästi eläimiä koulun viereisestä metsästä. Eka luokkalaisena eläin tai kaksi per viikko riitti, mutta kasvaessaan tuli veren tarve suuremmaksi.
Kavereita oli lopulta pakko hankkia. Edes sellaisia, joiden kanssa nauraa vähän, ja jutella. Voi silti olla, ettei kukaan muu koulussa, kuin muutama luokkalainen tiennyt edes Marquesta. Ja se oli hyvä.
Kesälomat Marque vietti Cannesissa parvensa luona, johon liittyi uusia vampyyrejä vain lisää.
Elämä oli inhottavaa, tylsää, ja kelvotonta, mutta Marque teki minkä piti.
Elämänsä aikana ei poika ollut muuta kuin eläimien verta juonut. Kunnes tämä fakta vanhentui.
Maaliskuussa 2016, pojan siis juuri täyttäneen 16 vuotta, kävi vahinko. Marquella olisi ollut siihen aikaan koulua, mutta pöllö toi surullisen kirjeen, jonka oli lähettänyt parven toisiksi ylimpänä ollut jäsen. Tiedon mukaan Johtaja oli kuollut johonkin velhoon. Haikeana Marque meni Cannesiin, jossa parven johtaja haudattiin, ja Marque oli yhden asteen korkeammalla arvojärjestyksessä.
Marque oli ollut läheinen Johtajan kanssa, joka oli ollut hänelle kuin isä. Ottanut huostaan, opettanut todellisen elämän… Sinä iltana poika oli yksin kävelemässä, kuohuksissaan, vampyyrin muodossa. Hän halusi kostaa velholle, ihmiselle, joka oli tappanut Johtajansa. Sisimmässään Marque tiesi, ettei löytäisi oikeaa henkilöä, joten kostettavaksi päätyi ensimmäinen, joka silloin vastaan tuli.
Muuta vaaleaverikkö ei tuosta muista, kuin että tuo oli nainen, ja tätä nykyä vampyyri.
Poika ei pystynyt juomaan naista kuiviin, hän murhaisi viattoman ihmisen. Niin Marque luovutti naiselle omaa vertaan, luoden ensimmäisen vampyyrivauvansa, josta pojalla ei ollut harmainta aavistusta.
Pienestä välikohtauksesta ei tullut mainita kenellekkään. Hänet saatettaisiin potkaista ulos parvesta, kun sen Johtaja oli vaihtunut tylympään, ja Marquesta välittämättömämpään vampyyriin.
Ja niin jatkui Marquen ”tavallinen” arki…
Muuta
- Marque ei ole ole tietääkseen millekään allerginen
- Pitää yötäpäivä vasemman käden nimettömässä hopeasormusta, johon kirjoitettu ”Nos omnes mortui sunt” eli ”Olemme kaikki kuolleita”, joka on vampyyriparvensa tunnussitaatti
- Ei osaa luoda suojeliusta
- Osaa puhua ranskaa (äidinkieli), englantia (sujuvasti) ja latinaa (heikosti)
- Hermostuneena Marquella on tapana hiplata toisella kädellään toistaan
Vampyyrismiä yleisesti
- Vampyyri syntyy, kun ihminen kuolee vampyyrinverta elimistössäään. Muutoksen loppuun viemiseksi täytyy juoda ihmisverta.
- Vampyyrin voi tappaa vain iskemällä puinen vaarna sydämeen, polttamalla, vetämällä sydämen ulos tai katkaisemalla pään (ovat muuten kuolemattomia).
- Vampyyrit ovat yliluonnollisen nopeita ja vahvoja.
- Vampyyrit vanhenevat puolet hitaammin kuin muut (hidastuminen alkaa kun täyttää 25).
- Vampyyrit eivät hengitä, koska sydän ei lyö (hengityselimistö ja sydän kuolleet).
- Vampyyrit kuulevat ja haistavat tavallista paremmin.
- Vampyyrit eivät kestä auringonvaloa, mutta suojaloitsun avulla oleilu auringossa on mahdollista, tosin ei miellyttävää (ilman suojaloitsua saavat vakavia palovammoja ja pitkän auringossa oleilun seurauksena voivat jopa syttyä tuleen ja kuolla ).
- Vampyyrit eivät pysty syömään (ruoansulatuselimistö kuollut) ja oksentavat kaiken kiinteän ruoan ulos.
- Vampyyrit eivät nuku (eikä heidän tarvitse nukkua).
- Vampyyreilla haavat paranevat todella nopeasti.
- Joillain vampyyreilla tunteet ovat voimakkaampia, kuin aiemmin.
(Sama teksti löytyy Effie Solenderilta, jonka kanssa lista suunniteltiin)