Retki Colmarsiin (Huispauskerhon tapaaminen)

[Rebecca Hope]

"Jos sä haluat hävitä, niin mikä ettei", London sanoi ja naurahti. "Kumpi on viimeisenä vastarannalla, tarjoaa toiselle kermakaljat? Sovittu!", London ilmoitti. "Okei!", vastasin. N-Y-T - NYT!

Ponnistin vauhtia kallioseinämästä, ja sukelsin pinnan alle. Potkin jalollani kovaa ja kauhoin käsilläni nopeasti vettä pinnan alla. Huomasin lammen toisen laidan ja ojensin käteni. Painoin kämmeneni seinämää vasten ja nousin pinnalle.

Katsahdin ympärilleni ja huomasin Londonin, joka oli juuri koskettanut lammen toista päätä. "Mä taisin voittaa", sanoin kun London nousi istumaan lammen reunalle. "Sä tarjoot kermakaljat", sanoin ja virnistin. Uiminen oli kivaa. Monet ihmiset sanoivat että olin vedessä kuin kala... No vedessä! Pinnan alla oli niin rauhallista.

Vedin keuhkoihini ilmaa ja sukelsin. Alas. Vesi oli jäätävää, mutta samalla myös jotenkin rentouttavaa. Avasin silmäni. Harmi kun tänne ei voisi jäädä ikuisesti lillumaan.

//Päätin pistää Reben voittamaan, ihan vain tietääkseni miten London siihen reagoi :'D//

[London Morel]

London ei tiennyt, milloin hän oli viimeksi ollut vastaavanlaisessa tilanteessa; hän oli hävinnyt tytölle! Yhtä aikaa hän tunsi pienoista häpeää häviämisestään, mutta samaan aikaan ihailua ja kunnioitusta Rebeccaa kohtaan. Tuolla tytöllä täytyi olla aikamoiset lihakset sirossa vartalossaan, koska oli onnistunut uimaan Londonia nopeammin. Tai sitten tytöllä oli vain parempi taktiikka. Poika oli hetken hiljaa, mutta sai sitten sanotuksi jotain.

"Olet aikamoinen mimmi, mua ei nimittäin ihan joka tyttö voitakaan, uskotko", London sanoi ja naurahti perään. "Olen ilmeisesti nyt kermakaljan sulle velkaa, meidän pitää varmaan joskus siis poiketa Poudlardinessa", poika jatkoi. Itse asiassa hän tarjosi ihan mielellään tuolle tytölle kermakaljan.

***

London uiskenteli vielä hetken aikaa lammessa, mutta päätti sitten siirtyä takaisin muiden ihmisten pariin. Hän yritti kuivattaa päällänsä olevia vaatteita taikasauvansa avulla, ja saikin suurimman osan vedestä haihtumaan. Hän asteli piknik-alueelle päin ja moikkasi muita huispauskerholaisia. Heillä näytti olevan oikein mukavaa ilman Londoniakin, joten pojan ei tarvinnut tuntea omantunnonpistosta ollessaan hetken muualla. Hän istahti alas ja vietti aikaansa muiden kanssa syöden ja jutustellen vielä hetken, ennen kuin oli aika lähteä takaisin koululle päin.

"Kello alkaa olla jo kaksi, joten lähdetään pikkuhiljaa koululle päin!"

London huudahti kaikille paikallaolijoille. Hän odotti, että tytöt saisivat laittaneen kaiken tavaran takaisin piknik-koreihin, ja asetti sitten itse korit kiinni luutaansa. Sitten poika kipusi luutansa selkään, varmisti, että kaikki olivat valmiita lähtemään ja ponkaisi itsensä ilmaan.

// Huispauskerhon tapaamiseen voi osallistua vielä lokakuun loppuun saakka. Mukaan ehtii tulla kaikki, jotka olivat mukana koululla keväällä 2016. :) Itse kirjoitan vielä ainakin yhden peliviestin, jossa kuvaan saapumisen koululle. Voin pelata myös useamman viestin, jos joku kaipaa reaktiotani reissun aikana. //

[Rebecca Hope]

Päätin että ikuisuus oli aika pitkä aika käytettäväksi lillumiseen vedessä, joten ponkaisin pohjasta vauhtia ja lähdin uimaan kohti pintaa.

Kun pääsin ylös huomasin että London oli nousemassa vedestä ja ilmeisesti lähdössä. Nousin vedestä j nappasin reppuni ja vaatteeni mukaan kun kipitin sinne random koloon vaihtamaan vaatteita.

Kipusin ulos sieltä luolasta ja huomasin Londonin ja ne muut tyypit hiukan kauempana. Kävelin heidän perässä muden luo picnichuovalle ja istahdin sen reunalle. Nappasin käteeni omenan ja haukkasin siitä. Se oli kyllä hyvänmakuinen omena.

"Kello alkaa olla jo kaksi, joten lähdetään pikkuhiljaa koululle päin!" London huudahti. Nousin viltiltä ja nostin reppuni maasta. Muut tytöt siivosivat picnicjutut niin äkkiä ettei minulle jäänyt mitään tehtävää.

Nousin luutani selkään ja odotin että muut lähtisivät. Pian London ponkaisi maasta vauhtia ja tein itse samoin.

[London Morel]

London ja muut huispauskerholaiset olivat nousseet jo toistamiseen yläilmoihin. Viileä kevätilma pörrötti pojan hiuksia, kun hän kiihdytti vauhtiaan ja suuntasi kohti Taikakoulu Châteauta. Hän lensi itse etummaisena, mutta varmisti vähän väliä, että jokainen oli mukana matkassa. Vaikka matka oli melko pitkä, pojan mielestä aika kului todella nopeasti. Tuntui, kuin olisi kulunut vain muutama minuutti, kun heidän oli aika laskeutua. Poika nosti kätensä ylös ja laski sen nopeasti alas. Oli taas aika laskeutua.

Kun jokainen oli päässyt takaisin maanpinnalle, poika antoi kaikille minuutin aikaa hengähtää. Hän itse irrotti eväskorit luudastaan ja asetti luutansa nojaamaan huispauskentän reunaa vasten.

"Upea reissu! Ainakin mun mielestä. Kiitos teille kaikille! Tehdään viimeistään ensi vuonna taas uusi reissu jonnekin, toiveita saa esittää. Lisäksi voitaisiin harjoitella joitain haastavempia temppuja kentällä, jos ootte kiinnostuneita. Mä olisin nimittäin aika hyvä ope"

London kertoi ja virnisti perään. Hän hyvästeli kaikki oppilaat ja jäi itse vielä hetkeksi lentelemään kentälle. Tämä oli yksi parhaista koulupäivistä ikinä. Poika ei olisi malttanut odottaa seuraavaa huispauskerhon reissua.

// Tämä on näillä näkymin minun viimeinen peliviestini. Reagoin tietenkin Londonilla teidän peliviesteihinne, jos se on tarpeellista. Peliin ehtii osallistumaan vielä tämän vuoden loppuun, eli 31. joulukuuta asti. Myös uusia lentäjiä saa tulla mukaan reissulle, ja retkeen voi osallistua myös vain yhdellä peliviestillä. Muistakaa, että peli sijoittuu in-game ajankohtaan 16. huhtikuuta 2016. :) //

[Mila Molina]

Kiitos kaikille retkelle osallistuneille!

London Morel, Cerfeur: 23 p
Rebecca Hope, Serdaigle: 18 p
Liliane Cetra, Pouffsoufle: 7 p
Lora Shelly, Gryffondor: 8 p