Uljaita hevoskotkia

[Gabrielle Blue]

//Peliin on tervetullut Renée Mason! Sijoittuu 24.9.//


Sain muodonmuutoksen läksyt vihdoin valmiiksi. Pamautan kirjan kiinni. Vennyttelen ja otan takkini. Päätän lähteä ulos haukkaamaan happea. Lähden pois oleskeluhuoneesta ja suunistan kohti ulko-ovea. Astun ulos linnasta ja vedän syvään henkeä. Taikaeläin alueella näytti olevan jotain kiinnostavia eläimiä.

Kävelen iloisena sekä jännittyneenä taikaeläin alueelle. Siellä näytti olevan isoja olentoja. Varmaankin hevoskotkia. Minua hieman pelotti. Pysähdyn hieman kauemmas aitauksesta. Hevoskotkia on kahdeksan. Ne olivat uljaan näköisiä. En tiennyt miten lähestyä niitä oikein joten tyydyin katseluun. Aurinko paistoi todella kuumana taivaalla. Riisun takkini. Harvoin oli niin lämmintä syyskuussa. Katson taakseni kun kuulen ääniä. Minua varmasti vanhempi oppilas tulee taikaeläin alueelle myös. Katselen häntä. Pouffsouffle ei hän ollut. Luultavasti olisin tunnistanut hänet Pouffsouffleksi. "Moi!" Sanon tytölle hiljaiseen ääneen ja hymyilen. "Ovatko hevoskotkat kilttejä?" Kysyn tönkösti ja punastun hieman outoa kysymystäni.

[Renée Mason]

//Hirveän paljon anteeksi kesto. Mulla on tää vuosi tosi kiireinen, joten oon huomattavasti epäaktimpi chateaunki puolella//

Vaikka syksy oli vasta edessäpäin, lähipäivät Châteaussa olivat olleet kylmiä ja tuulisia. Sadekaan ei ollut loistanut poissaolollaan. Ihmettelin, ettei järvi ollut jo tulvinut yli tai vastaavaa. Ukkonenkin oli ollut kova ja jatkuva. Tänään kuitenkin aurinko paistoi kunnolla ensimmäistä kertaa viikkoihi eikä taivaalla näkynyt ainoatakaan pilveä. Tänään siis oli hyvä päivä tehdä kaikkea kivaa, esimerkiksi moikata hevoskotkia!

Olimme riistanvartijan kanssa kuin vanhoja tuttuja. Hän myös lähetteli minulle pöllöjä aina, kun kouluun saapui uutta opetusmateriaalia taikaolentojen hoidon tunnille. Muutama päivä sitten hevoskotkat olivat saapuneet, mutta en ollut käynyt katsomassa niitä vielä, sillä juuri pari edellistä päivää oli ukkostanut rajusti. Eikä minua oikein houkutellut lähteä salamoiden sekaan juoksemaan.

Rynnistin rinteen alas taikaolentoalueelle niin, että olin kaatua. Se onneksi jäi vain kompuroinniksi, ja jatkoin juoksuani kohti aitausta. Kuolleita frettejä kuulemma olisi riistanvartijan talon takana, tarpeeksi kaukana hevoskotkista.

Hidastin vauhtia, kun huomasin taikaolentojen luona jo olevan jonkun. "Moikka!" huikkasin tuolle leveästi hymyillen, ja tyttö vastasi hiljaa: "Moi". Pieni hymy tytön kasvoilla kuitenkin näkyi, joten oletin, ettei saapumiseni haitannut. Tyttö oli minua nuorempi, mutta en uskonut hänen olevan ekaluokkalainen. Ehkä kolmannella, vaikka menin vaikka takuuseen, etten ollut noin pienen näköinen, kun itse saavuin Châteauhon.

"Ovatko hevoskotkat kilttejä?" tyttö kysyi. "Ovat ne, jos käsittelet niitä oikein", vastasin hymyillen. "Mitä tiedät hevoskotkista?" kysyin, kun jatkoin matkaani aitauksen luo. Sysimusta hevoskotka, jonka silmät leiskuivat meripihkan värisinä, tuijotti minua haastavasti. Se oli upean värinen. Minun täytyisi kokeilla, miten se suhtautuisi lähestymiseeni. Muut hevoskotkat nimittäin olivat minulle jo tuttuja, mutta tämä yksilö oli Châteaussa ensimmäistä kertaa.

[Gabrielle Blue]

//Ei mitään//

"Ovat ne jos käsittelet niitä oikein", tyttö toteaa minulle. Katsoin pelokkaana hurjan näköisiä hevoskotkia. "Mitä tiedät hevoskotkista?" hän kysyy. Tyttö kävelee sysimustan hevoskotkan luo. Hevoskotka tuijotta häntä upeilla meripihkan värisillä silmillään. "Hevoskotkat on mulle vähän oudompi laji. En oo koskan tätä ennen nähnyt. Eikö ne voi jopa hyökätä jos niitä haukkuu (wuh wuh XD)?" vastaan tytölle. "Mikä sun nimi on?" kysyn tytöltä ja tuijotin häntä. Silitän yhtä hevoskotkista, mutta se vihaisesti nokkaisee minua. En halua tytön luulevan minua ihan tumpeloksi joten kysyn äkkiä jotain "Missä tuvassa olet?Entä millä luokalla?". Äänen sävyni oli hermostunut.

//Anteeksi lyhyys//

[Renée Mason]

”Hevoskotkat on mulle vähän oudompi laji. En oo koskan tätä ennen nähnyt. Eikö ne voi jopa hyökätä jos niitä haukkuu?” tyttö kertoi. Nyökkäsin osoittaakseni väitteen oikeaksi. ”Joo, ne ovat ylpeitä eläimiä, joten kannattaa kohdella niitä kunnioittavasti”, kerroin samalla, kun saavuimme aitaukselle. ”Mikä sun nimi on?” tyttö kysyi. ”Olen Renée Mason”, vastasin iloisesti ja esitin vastakysymyksen: ”Kukas sinä olet?”

Tyttö ojensi kätensä ja silitti yhtä hevoskotkista. Eläimen nokkaisu oli vihainen ja varoittava, ja tyttö veti viisaasti kätensä kauemmas. ”Varovasti. Niitä täytyy lähestyä kunnioittaen”, varoitin, ”Eihän sattunut?” Kun tyttö kysyi tuvastani, vastasin: ”Olen gryffondor ja nel-, anteeksi, viidennellä luokalla.” Sekosin joka ikinen syksy tässä samassa asiassa, sillä edellinen vuosi oli vielä tuoreena ja pinttyneenä mielessä. ”Entä sinä?”

”Tule tähän”, kehotin ja tartuin tyttöä kädestä vetääkseni hänet viereeni seisomaan. ”Lähesty hevoskotkaa aina näin. Vaikka se olisi sinulle ennestään tuttu, käyttäydy kohteliaasti. Kumarra hevoskotkalle hitaasti, älä räpyttele silmiä, ja odota, että se vastaa kumarrukseen. Sitten voit mennä silittämään sitä. Jos ei vastaa, peräänny hitaasti, mutta älä käännä selkääsi”, ohjeistin. ”Kokeile tätä yksilöä”, sanoin ja osoitin kullanruskeaa hevoskotkaa. ”Se pitää kovasti oppilaista ja on kiltti. Ja katso kuinka upea ja komea se on!” kehaisin kovaan ääneen ja iskin vaivihkaa tytölle silmää. Hevoskotkat pitivät kovasti kehuista.

Katsoin hetken, että tyttö pärjäisi hevoskotkansa kanssa ja lähestyin sitten hitaasti upeaa meripihkasilmäistä hevoskotkaa. Kumarsin syvään hitaasti, antamatta silmieni räpsähtääkään. Hevoskotka nousi takajaloilleen ja päästi närkästyneen äänen. En kuitenkaan noussut kumarruksestani, vaan venyin vielä enemmän maata kohden. Hetken oli hiljaista ja minä ja hevoskotka katselimme toisiamme. Sitten se venytti päätänsä eteenpäin hitaasti kumarrukseen. Hehkuen voitonriemuisuutta astelin sen viereen ja silitin kiiltävänmustaa sulkapeitettä. ”Miten menee?” kysäisin tytöltä ja katsahdin hymyillen hänen suuntaansa.

[Gabrielle Blue]

"Joo, ne ovat ylpeitä eläimiä joten kannattaa kohdella niitä kunnioittavasti." Nyökyttelen päätäni tytölle. "Mikä sun nimi on?" Kysyn tytöltä ja tuijotan häntä. "Olen Renée Mason" , Renée sanoo iloisesti ja kysyi minulta samaa. "Mä oon Gabrielle, Gabrielle Blue", sanon.

Silitän yhtä hevoskotkista, mutta se vihaisesti nokkaisee. "Varovasti. Niitä täytyy lähestyä kunnioittaen", Renée varoittaa minua ja hän vielä kysyi "Eihän sattunut?" Pudistan päätäni nolona yritin jatkaa keskustelua joten kysyn. "Missä tuvassa olet?Entä millä luokalla?". Äänen sävyni on hermostunut. ”Olen gryffondor ja nel-, anteeksi, viidennellä luokalla”, Renée kertoo. Renée on varmaan viime vuodesta tottunut sanomaan jo hänen olevan neljännellä. "Entä sinä?"
"Olen Poufflesouffle ja oon kolmannella" kerron Renéelle.


"Tule tähän", Renée kehotti minua ja tarttui minua kädestä. Hän veti minut viereensä. ”Lähesty hevoskotkaa aina näin. Vaikka se olisi sinulle ennestään tuttu, käyttäydy kohteliaasti. Kumarra hevoskotkalle hitaasti, älä räpyttele silmiä, ja odota, että se vastaa kumarrukseen. Sitten voit mennä silittämään sitä. Jos ei vastaa, peräänny hitaasti, mutta älä käännä selkääsi”, Renée selosti minulle. Nyökyttelen päätäni.

"Kokeile tätä yksilöä" , Renée kehottaa ja osoittaa kullanruskeaa hevoskotkaa. Minuun iskee hirveä jännitys. Katson hevoskotkaa, jota Renée tarkoitti. Se yhtäkkiä näyttää todella pelottavalle. "Se pitää kovasti oppilaista ja on kiltti. Ja katso kuinka upea ja komea se on!" Renée sanoo hieman kovemalla äänellä ja iskee minulle silmää. Virnistän ja naurahdan Renéelle.

Minun pelon rippeet karisevat pois ja otan hieman rohkeamman asenteen. Menen hevoskotkan eteen aika ison välimatkan päähän. Sitten kävelen sitä kohti ja kummarran syvään. Yritän pitää silmäni auki. Vilkuilen sitä ja myös Renéetä, joka oli toisen hevoskotkan luona. Hätkähdän, kun Renéen hevoskotka yhtäkkiä nousee takajaloilleen ja pitää kummallisen äänen. Taas minua alkaa pelottaa. Tajuan nyt, että hevoskotani ei ollut vielä kumartanut. Katson sitä. Se vihdoinkin se kumarsi minulle.

Katson Renéetä. Hänkin oli jo silittelemässä hevoskotkaa. "Miten menee?" Renée kysäisee minulta ja hymyilee. "Mainiosti! Onko hevoskotkat sun lempi taikaolentoja?" vastaan Renéelle ja taputtelin hevoskotkaa.

[Renée Mason]

//tässähän kävi aivan niin huonosti kun lupailinkin. Anteeksi TAAS kesto. Oikeasti, olen syvästi pahoillani...//

Nyökkäsin tytön esittelylle. "Kiva nimi", totesin hymyillen.

"Olen pouffsouffle ja oon kolmannella", Gabrielle kertoi. Hän kuulosti hivenen hermostuneelta, ja mietin, johtuiko se minusta vai hevoskotkien läsnäolosta. Toivoin jälkimmäistä.

Selvitettyäni yhteisen sävelen hevoskotkan kanssa, katsahdin miten Gabrielle pärjäsi. Hänen hevoskotkansa oli antanut tytön lähestyä aivan kuten olin arvannutkin. Tuo yksilö ei välittänyt, vaikka oppilas olisikin ollut hermoraunioina sen edessä. Se oli kiltti ja kohtelias kaikille. Käänsin kuitenkin katseeni omaan hevoskotkaani. Se oli selkeästi toista ylväämpi ja itsepäisempi. Silittelin varovasti nokkaa, liu'utin kättäni sen kaulalla. Hevoskotka näytti nauttivan hyväilystä, joten jatkoin sitä kysyen samalla Gabriellen tilannetta.

"Mainiosti!" hän vastasi. Hymyilin iloisena. "Onko hevoskotkat sun lempiolentoja?" tuo kysäisi. "Eivät", pudistin päätäni. "Pidän kaikista oikeastaan. Oli eläin mikä hyvänsä. Onhan minullakin omat suosikkini, mutta eivät hevoskotkat yllä sille tasolle." Hevoskotkani näykkäisi minua närkästyneenä. Näpäytin sille takaisin: "En sanonut, että sinussa olisi mitään vikaa. Tietysti olet suosikkini. Tarkoitin hevoskotkia yleisesti. Totta kai olet spécial."

"Entä sinä? Pidätkö taikaeläimistä? Mikä on suosikkilajisi?" kysyin hymy huulillani.

[Mila Molina]

Kiitos pelistä, vaikka se jäikin hieman kesken!

Gabrielle Blue, Pouffsouffle: 6 p
Renée Mason, Gryffondor: 8 p