Pinnan alla sateella

[Melinda Fontaine]

Katherine mutisi jotain epämääräistä vastaukseksi, josta en saanut selvää. Ehkä hänellä vain oli niin kylmä, ettei hän saanut sanoja suustaan. Ilma olikin viilentynyt kylmäksi kuin pakastin. Hampaani kalisivat yhteen kun heitin pyyhkeen kuivaamisen päätyttyä ylleni ja kiedoin viitaksi.
Katherinekin oli kietoutunut pyyhkeeseensä ja totesi sen alta:
"Täällä on kylmä". Ajattelin, ettei hän tarvitsisi tuohon toteamukseen vastausta ja hymähdin vain kääntäen katseeni taivaaseen. Juuri meidän kohdallamme oli valtava tummanharmaa pilvi ja se tarkoitti, että sadetta oli tulossa vielä kauan, JA PALJON!
Menin aurinkovarjon alle seisomaan, jotten kastuisi yhtään enempää ja vaihdoin ohutkankaisen kimono-takkini päälleni. Se ei ehkä ollut kovin lämmin, mutta jostain syystä minä vain laitoin sen ylleni. Aloin pakkaamaan levällään olevia tavaroitani kassiini ja asetin pyyhkeeni kuivamaan aurinkotuolin selkänojalle.

"Hmm... Kannattaisi ehkä jo mennä hotellihuoneille", totesin. Aurinkorasva tuohon, hellehattu tähän kohtaan, aurinkolasit tuohon lokeroon... Näin! Olin pakannut jo vermeeni ja heitin kassin olalleni.

//loppuuko peli nyt tähän vai jatkammeko vielä tätä jotenkin?//

[Katherine Westwood]

// Joo, peli voisi pikku hiljaa loppua, mutta koska sinä aloitit, minä lopetan. Tämän jälkeen molemmilta siis vielä yhdet peliviestit? Tai vaihtoehtoisesti kahdet. Pahoittelut vielä viikon tauosta, mutta olin tosiaan mökillä ja mummilassa nauttimassa viimeisestä kesälomaviikosta. //

Nousin nopealla liikkeellä, heittäen pään nykäyksellä hiukset taakse. Tunsin nopean kylmäaallon märkien hiuksieni lyöttäytyessään selkääni. Huomasin Melindan heittäneen vaatetta jo päälleen. Itse olin vielä aivan märkä sellaiseen, ja harkitsin jo hetken, että menisi uikkarit ja pyyhe päällä takaisin hotelliin, mutta se kuulosti naurettavalta. Niimpä aloin kuivaamaan käsivarsiani pyyhkeeseen.

"Hmm... Kannattaisi ehkä jo mennä hotellihuoneille", Melinda sanoi miettivään sävyyn. Tyttö oli täysin oikeassa, koska sateelle ei näyttänyt tulevan loppua, ja molemmat taisimme olla kylmissämme. Katsoin kuinka Melinda pakkasi rantalaukkuaan tuolillaan olevilla tavaroilla.

"Olet oikeassa", totesin. Oletin tytön jaksavan odottaa pienen hetken aurinkovarjon alla, koska itse en ollut vielä läheskään valmis hitauteni takia. Sain käteni kuivattua helposti ja nopeasti, jolloin aloin taputtamaan pyyhkellä jalkojani, seisoen yhdellä jalalla kuivatessani toista. Sain jalkani kuivattua sen suurempaa yhdellä jalalla horjumista, jolloin käännyin taas puhumaan Melindalle.

"Oli tosi kiva tavata, nähdäänkö sitten junassa kun mennään kouluun?" kysyin Serdaiglelta hymyillen. Äh, totta kai Melindalla olisi paljon parempia Serdaigle ystäviä kuin minä, mutta itse en ollut junaseuraa keneltäkään saanut, ja matka kesti kuitenkin aika kauan. Kävelin pyyhe kädessä ihan tuolini viereen, heittäen pyyhkeen tuolille, ja otin paitani käsiini, alkaen vetämään sitä pääni yli. Saatuani paitani päälle, vedin farkkushortisinikin jalkoihini, joka oli hieman vaikeampaa niiden kireydestä ja märkyydestä johuten.

[Melinda Fontaine]

//no tämä on vaikka viimeinen viestini ja sinun on sitten koko pelin viimeinen. Kiitos tosiaan superhyperhirveenpaljon peliseurasta ja jatkamme sitten seuraavilla Melirine Westaine peleillä :D//

"Olet oikeassa", Katherine sanoi kun pohdin sisälle menoa. Seisoskelin sateenvarjon alla pakatun laukun kanssa odotellen Kattya. Katselin taivasta haikeana tietämättä miksi tein niin. Kuvittelin itseni lentävän siellä kanarialintuna animaagimuodossani. Havahduin mielikuvastani, kun Katherine alkoi puhumaan.
"Oli tosi kiva tavata, nähdäänkö sitten junassa kun mennään kouluun?" Hän kysyi minulta. Hymyilin Kattylle ja vastasin:
"Joo, oli oikein kiva tavata. Istutaan ihmeessä samassa vaunuosastossa. Sinä varmaan nouset sieltä Lyonista junaan?", kysyin ja jatkoin " Minä nousen Pariisista. Etsin sinut sitten sieltä junasta, koska jos oikein muistan ensimmäinen pysäkki on se Lyon".

Odotin Katherinea, kunnes hän oli kuivanut itsensä.
"Mennän sitten varmaan", sanoin pian tytön pukemisen jälkeen.
Nousin portaat ylös toiseen kerrokseen ja sipsutin sandaaleillani kassi olallani huoneen 241 ovelle. Huusin hyvästelyt Katherinelle ja avasin oven. Tämä näet oli minun ja äitini hotellihuone. Oli ihanan vapauttavaa ajatella, että kun tulen sisään Charlotte ei heitä kulhollista jauhelihaa kasvoille. Suljin oven perässäni ja jätin rantakassini eteiseen.

"Hey maman" sanoin vaiteliaana kun kävelin äitini Rosellan ohi. Hän oli lajittelemassa vaatteitamme puhtaasta pinosta jo likaisiin vaatteisiin.
"No hei", hän vastasi hiljaa. Avasin oman makuuhuoneeni oven ja rojahdin sängylle. Otin yksisarvis unileluni kainalooni ja jäin makaamaan siihen tuijottaen kattoa.

[Katherine Westwood]

En ollut onnekseni purkanut reppuani sen enempää, kuin mitä oli tarvinnut, joten pakattavana ei ollut mitään.Tai no, pyyhkeen olisi voinut pakata, mutta se oli liian märkä reppuun menemiseen. Niimpä vain heilautin pienen repun toiselle olalleni roikkumaan, ja nappasin pyyhkeen roikkumaan toiselle olalle.

"Joo, oli oikein kiva tavata. Istutaan ihmeessä samassa vaunuosastossa. Sinä varmaan nouset sieltä Lyonista junaan?" Melinda kysyi minulta, jolloin nyökkäsin nopeasti hymyillen. "Minä nousen Pariisista. Etsin sinut sitten sieltä junasta, koska jos oikein muistan ensimmäinen pysäkki on se Lyon", tyttö selitti vielä. Nyökkäsin naurahtaen. "Joo, tehdään niin, tulen vaikka käytävään odottelemaan sinua."

"Mennän sitten varmaan", Serdaigle totesi. Neiti oli oikein kohteliaasti odottanut minua, vaikka molemmat vain menisimme hotellihuoneisiimme. "Joo, kiitos", sanoin. Kiitos kuulosti varmaankin hassulta, mutta tarkoitin sillä juuri Melindan kärsivällisyyttä.

Nousin portaat neidin perässä, kunnes tuo toisessa kerroksessa lähtikin käytävälle. Pysähdyin katselemaan, kuinka Melinda avasi oven, ja katosi huoneeseen 241, huutaen vielä heipat. Vastasin käden heilautuksella. Nousin vielä yhden kerroksen verran portaita, kunnes olin omassa kerroksessani. Huone oli käytävän viimeisiä, enkä ollut oikein varma huoneen numerosta, mutta löysin oikean huoneen vain yhdellä väärällä koputuksella.

"Ethän kastunut kovin, kun siellä näytti alkaneen satamaan aika kovaa?" Naurahdin epäuskoisena äidin kysymykselle. "Äiti hei, mä olin uimassa, ja uimassakin kastuu." Mieleeni tuli keskustelu altaalla, jossa olin juuri vitsaillut kastumisesta, hymähdin ajatukselle, ja hyppäsin sängylleni, kuulematta enään äidin sanoja.

// Anteeksi lähes kuukauden odottelu. Syitä voisin alkaa ladella, mutta jätän sen tekemättä. Oli hauska ja mukava pelata tämä peli <3 Mä voisin kirjoitella kohtapuoliin sen junapelin aloituksen, jos sinä aloitat sitten kun ehdit, ihastumispelin?
Tämän pelin voi kai nyt sitten pisteyttää ja lukita :3 //

[Melinda Fontaine]

//joo niin voi//

[Mila Molina]

Melinda Fontaine, Serdaigle: 27 p
Katherine Westewood, Serpentard: 30 p

Kiitos pelistä!