Rehtori Molina huomasi, kuinka hänen sanansa eivät miellyttäneet Rousseauta. Tuo pudisteli päätään ja naurahti sitten teennäisesti. Rehtori Molina kohotti kulmiaan. Rousseau osasi aina yllättää; juuri kun vaikutti siltä, että tuo oli taipumassa naisen tahtoon, tuo käänsi taas kelkkansa. Ilmeisesti tuolla ei ollut aikomusta pitää etäisyyttä neiti Diouriin.
"Sinullahan tässä sitä juttua tuntuu riittävän. Liityt törkeästi yksityiselämääni. Mitä aiot vielä tehdä tai sanoa?", kuuluivat Rousseaun seuraavat sanat. Tuo nousi äkisti tuoliltaan, eikä rehtori Molina ehtinyt tehdä tai sanoa mitään ennen kuin huomasi teekupin lentäneen hänen jakkupuvulleen ja levittäneen suuren, polttavan tahran puhtaalle kankaalle. Mitä ihmettä oli juuri tapahtunut?
Rehtori Molinan ajatuksiin mahtui yhtäkkiä vain pelkkiä yllättyneitä lauseita ja kirosanoja. Nainen avasi suunsa sanoakseen neiti Rousseaulle muutaman valitun sanan, mutta nainen oli jo astellut ovelle ja aukaissut sen. Tuo oli tekemässä lähtöä - kaiken tämän jälkeen.
"Rousseau, sinä hulttio! Tämä ei jää tähän!", Rehtori Molina huudahti todella vihaisella äänellä. Hän kaivoi taikasauvan jakkunsa taskusta ja heilautti sillä ovelle päin. Loitsu osui päin ovea ja ilmeisesti myöskään sanat eivät tavoittaneet kuulijaansa. Pahus. Rehtori Molina katsoi vihaisesti oven pintaan jäänyttä palanutta jälkeä ja mietti hetken, lähteäkö Rousseaun perään vai jäädäkö työhuoneeseen. Lopulta nainen päätti jäädä työhuoneeseen.
Rehtori Molina istahti tuolille, jossa Rousseau oli vielä hetki sitten istunut, ja huokaisi syvään. 'Aikuisten jälki-istunto' ei ollut sujunut niin kuin nainen itse oli kuvitellut. Neiti Rousseau ei ollut taipunut hänen tahtoonsa, eikä lopputulos ollut todellakaan sellainen, millaista nainen itse oli toivonut. Rehtori Molina ei ollut varma, mitä tästä kaikesta tulisi seuraamaan, mutta yhdestä asiasta hän oli varma: Rousseau ei tulisi pääsemään tästä helpolla, eikä hän ei todellakaan aikoisi jättää tuota naista rauhaan.
// Kiitos upeasta peliseurasta! :3 Hurjaa. //
