Kaksi lukutoukkaa vain

[Gabrielle Blue]

// Peliin odotetaan Melina Fontainea. Sijoittuu 6.9 iltapäivään//

Taikuuden historian tunti oli juuri loppunut. Monien mielestä se on tylsää, mutta minun mielestä juuri kiinnostavaa. Olin siinä kyllä aika huono. Sain viime vuoden loppukokeeseen vain kelvollisen.

"Menisinkö tupaan vai kirjastoon tekemään läksyni?" Mietiskelen samalla kun katselen isosta ikkunasta. Sää on aika harmahtava, mutta ei siellä silti satanut. Päätän tehdä läksyni kirjastossa. Menen kuitenkin tuvan kautta jossa voin vaihtaa epämukavan koulupukuni.

Pääsen tupaan. Onneksi olen kävellyt aika nopeasti joten oleskeluhuoneessa ei ole minun lisäkseni kuin vain kolme tyttöä. Kävelen matka-arkkuni luokse ja mietiskelen mitä pistäisin päälleni. Sovitin asuja, mutta mikään ei vaan sopinut. Huokaan ja kaivelen arkkuani. Päädyn lopuksi tumman sinisiin farkkuihin ja koristeelliseen valkoiseen toppiin. Heitän vielä topin päälle harmaan villatakin ja katselen peilistä itseäni. Kallistelen päätäni ja haron hiuksiani sormilla. Laitan hiukseni korvan taakse josta ne kuitenkin valuvat pois. Nappaan sinertävän harmaan farkkureppuni jossa on ennustuksen kirja, yrttitiedon kirja, muodonmuutos kirja, PVS:sän kirja, sulkakynä, mustetta, pergamenttia ja rannekoru jossa roikkuu erilaisia symbooleita. Kaivan laukkuani ja otan koruni. Yritän saada koruni lukkoa kiinni. Kuulen kliksahduksen joka kuului siis rannekorulle.


Työnsin lasista kirjaston ovea ja kävelen sisään. Puikkelehdin puisien hyllyköiden välissä. Kohteenani on kirjaston sivulaidalla oleva minun läksyjen teko paikka. Siellä moni läksyjään ei tee joten saan olla rauhassa. Löysin paikan, koska vieressä oli yrttitiedon kirjojen hyllyjä. Ensimmaisellä luokalla Chateaussa siis etsin kirjaa auttamaan läksyjen teossa enkä jaksanut mennä samaan paikkaan jossa ennen olin ollut (laiska). Paikka näytti jotenkin kutsuvalta. Siitä asti olen tehnyt läksyni täällä. Silloin siis kun teen läksyni kirjastossa. Avaan yrttitiedon kirjani ja lueskelen läpi läksy kysymyksiä muistivihostani. Päätän hakea pari kirjaa viereeni joista voisi olla apua. Kun tartun kirjaan "Yrttitiedon salat" Havahdan ja katson viereeni hitaasti.

[Melinda Fontaine]

Saavuin taikuuden historian tunnilta samaan aikaan suuren ihmismäärän kera. Kävelin muiden vanavedessä ja erkanin suuresta oopilasryhmästä Serdaiglen tornin juurelle saavuttua. Muutama muu Serdaigle teki samoin ja menimme pienessä porukassa kulkien käkikellon luo ja sitten sisään oleskeluhuoneeseen. Sipsutin makuusaliin ja vaihdoin nopeasti vaatteeni koulupuvusta valkoiseen toppiin, jossa luki "You can fly, but not breathe". Tästä paidasta en niin pitänyt, mutta valitsin silti sen koska se sopi yhteen mustan ilmavan hameeni kanssa. Toppini päälle heitin vielä mustan neuletakin ja valitsin itselleni mukavemmat kengät. Hyppelehdin portaat alas jalassani kirkkaansiniset tennarit ja saman sävyinen hiuspanta päässäni.

Päätin mennä kirjastoon lueskelemaan niinkuin teinkin usein jos en keksinyt muuta tekemistä. Läksyjä minä en TODELLAKAAN heti koulun jälkeen halunnut tehdä. Ne saisivat jäädä hieman myöhemmälle.
Työnsin kirjaston oven auki ja huokaisin. Joka kerta kun tulin kirjastoon katseeni kohosi kattoon saakka ihastellen noita vanhoja puisia, metrejä korkeita, kirjoja täynnä olevia kirjahyllyjä. Jätin oven auki takanani ja hyppelehdin kädet levällään kirjastoon hyllyjen uumeniin. Nappasin vauhdista jonkun random kirjan käteeni jatkaen matkaani.

Istahdin tuoliin pöydän ääreen ja katosin kirjan taakse hetkeksi. Luettuani kirjaa hetken huomasin sanan Akonikum. En ymmärtänyt käsitettä ja päätin katsoa kirjahyllystä jos löytäisin kirjan yrttitiedosta. Kuljetin sormeani kirjojen selkämyksillä. "Yrttitiedon salat" luki yhden kirjan selkämyksessä. Tartuin kirjaan, mutta näin sen selkämyksessä toisenkin käden. Joku oli yrittänyt ottaa samaa kirjaa kuin minä. Vedin kirjan hyllystä pitäen siitä edelleen kiinni ja annoin katseeni seurata toisen siroa kättä ylös asti. Katsahdin hänen tytön pyöreisiin kasvoihin ja päästin irti kirjasta.
"Öm... Olit ottamassa tuota kirjaa... Saat sen.. Voin varmaan itse etsiä jotain muuta...", sössötin, mutta rykäisin ja keräsin itseni.
"Saat sen kirjan. Minä etsin jonkin muun kirjan", sanoin diplomaattisesti.
"Olen Melinda, hei!", totesin perään.

[Gabrielle Blue]

Katson tyttöä joka on myös ottamassa kirjaa. Tyttö alkoi puhumaan, mutta en ymmärtänyt söössötyksen keskeltä yhtään sanaa. Olen aika hämmentynyt ja meinaan kysyä tytöltä mitä hän sanoi. En ehdi aloittamaan lausettani kun tyttö rykäisee ja sanoo "Saat sen kirjan. Minä etsin jonkin muun kirjan." Tyttö sanoo. "Oi kiitos todella paljon!" Sanon tytölle ja väläytän hymyn. "Olen Melinda, hei!" Melinda sanoo. "Moikka Melinda! Mä oon Gabrielle tai sano vaan Gabi." Sanon Melindalle ystävälliseen, mutta ei kuitenkaan viralliseen äänensävyyn.

"Oletko Serdaigle? Kysyn Melindalta. Otan "Yrttitiedon Salat" kirjan käteeni ja avaan sen sivulta jossa käsitellään pirunnuoria. "Olisi mahtavaa jos meistä tulisi ystäviä." Mietiskelen ja hymyilen ajatuksesta. Selaan kirjaa ja löydän oikean sivun josta voisi olla apua läksyissä. Otan yksisarviskirjanmerkkini jonka olen saanut Julietilta joululahjaksi. Se on todella koristeellinen ja jotenkin minun tyylinen. Juliet oli todella hyvä piirtämään. Pistän sen kirjan väliin ja pamautan kiinni. "Onhan minulla rutkasti aikaa vielä tehdä läksyjä." Mielessäni sanoo hiljainen ääni. "Sinä kuitenkin unohdat ne" Sanoo hitusen ivaallisempi ääni päässäni. "Tämä on tilaisuutesi" Sanoo hiljainen ääni. "Tämä voi vaikuttaa tulevaisuuteesi jos unohdat läksyt!" Ennen ivallinen, mutta nyt ennenminkin huolehtiva ja muistuttava ääni. "Olkaa hiljaa!" Sihahdan ja ravistan päätäni, jotta äänet loppuisivat. Silloin muistan Melindan läsnäolon joten lavastin sen aivastukseksi. En tiedä mitä Melinda ajatteli, mutta halusin hänen unohtavan sen. "Tykkäätkö lukemisesta?" Kysyn Melindalta uteliaana.

[Melinda Fontaine]

"Oi kiitos todella paljon!", tyttö sädehti.
"Moikka Melinda! Mä oon Gabrielle tai sano vaan Gabi", hän jatkoi esittäydyttyäni.
"Oletko Serdaigle?", Gabi kysyi minulta, "Olisi mahtavaa jos meistä tulisi ystäviä".
"Olen Serdaigle juu", vastasin hämilläni. Miten hän osasi arvata juuri minun oikean tupani ensimmäisenä? Hymyilin vinosti, mutten tekopyhästi.

Säikähdin kun Gabrielle pamautti kirjan kiinni ja peruutin salamannopeasti muutaman tuuman taaksepäin. Käännyin takaisin kirjahyllylle päin ja yritin etsiä toista kirjaa yrttitiedosta. Gabrielle takanani alkoi liikkumaan hitusen levottomasti ja käännyin häneen päin kädessäni "Tuhat taikayrttiä ja -sientä"- teos, josta arvelin löytyvän jotain, vaikka se ei käsitellytkään haluamaani aihepiiriä. Katselin ihmetyksissäni Gabia, joka näytti poissaolevalta, kunnes hän yht'äkkiä heilutteli päätään ja aivasti. Puhuivatko henget hänelle? . Naurahdin pääni sisässä tuolle ajatukselleni. Kohotin kulmakarvojani hivenen, mutta ennenkuin ehdin sanoa mitään, Gabi kysyi:
"Tykkäätkö lukemisesta?".
"Joo tykkään", sanoin ja käännyin takaisin hyllylle. Tähyilin katonrajaan saakka etsien katseellani kirjaa.
"Mikä on lempikirjasi?", kysyin Gabilta edelleen etsien jotain hyllystä.

[Gabrielle Blue]

"Joo tykkään", Melinda sanoo. Nyökyttelen päätäni Melindan vastaukselle. "Mikä on lempikirjasi?" Melinda kysyy minulta. Mietiskelen hetken ja vastaan. "Öö...ehkä Kolme noitaa ja lohikäärme tai Jästin seikkailu velhomaailmassa. Entä sun?"

//Apua mikä tän viestin pituus on... Sori siitä en oikeen keksinyt muuta//

[Melinda Fontaine]

"Öö... Ehkä Kolme noitaa ja lohikäärme tai Jästin seikkailu velhomaailmassa. Entä sun?", Gabi vastasi.
"En tiedä yhtään", vastasin vaiteliaasti.

//joo tässäkin tulee kahden rivin viesti :/ //

[Gabrielle Blue]

"En tiedä yhtään", Melinda vastasi vaiteliaana. "Mikä on sun lempi kouluaine?" kysyn Melindalta jatkaakseni keskustelua. Mietin mitä muuta minun piti kirjastossa tehdä. Silloin muistin, että minun piti lainata kirjat "Rakkautta ja ryhmyjä ilmassa" ja "Kiiturit". Kapuan tikapuille ja otan kirjat. Molemmat kirjat ovat huispauksesta kertovia, vaikka en itse huispausta osaa pelata enkä ymmärrä vieläkään kaikkia huispaus sanoja. Luen molempien kirjojen takakansi tekstit. Toinen niistä kuuluu näin: "Kirjan alussa tyttö nimeltä Mary pääsi paikalliseen huispaus joukkueeseen jahtaajaksi. Kirjan aikana käydään sairaalassa monesti sekä Mary rakastuu. Keneen hän rakastuu? Ja miten käy huispauksen MM-kisoissa?

Suositun kirjailijan William Fontainen kirjoitustyyli vetää mukaansa. Muita kirjoja häneltä on esimerkiksi kuuluisa "Vain Kyhmien Elämää" ja uuni tuore "Pilataikasauvan kirous"

"Onko William Fontaine sinulle sukua?" kysyn Melindalta ja tulin alas tikapuilta.

[Melinda Fontaine]

//miten Gabrielle tietää Melindan sukunimen, vaikkei Melinda ole edes maininnut sitä XD//

"Mikä on sun lempi kouluaine?", Gabreille kysyi. Hän ilmeisesti halusi jatkaa keskustelua, mutta itse olisin halunnut jo vetäytyä omiin oloihini.
"Taikajuomat ja tähtitiede", vastasin. Gabrielle nousi tikkaille ja haparoi hyllystä pari kirjaa. Käänsin päätäni ja ehdin lukea selkämykset ennen kuin Gabi otti kirjat syliinsä. "Rakkautta ja ryhmyjä ilmassa" ja "Kiiturit". Gabrielle jäi tikapuille lukemaan teosten takakannet ja yritin sillä välin hivuttautua pois hänen luotaan.

"Onko William Fontaine sinulle sukua?" Gabrielle kysyi yht'äkkiä ja laskeutui tikapuilta. Jaiks, olin juuri päässyt hyllyn kulmalle ja sieltä olisin voinut ehtiä livahtaa pois, mutta käännyin Gabiin päin nojaten hyllyn kulmaan ja sanoen.
"Tuota... Kuinka niin?", nauroin, sillä en ollut edes maininnut sukunimeäni, "Joo on hän. Miten osasit arvata?". Olin jo todistanut itselleni tytön olevan innokas, pirteä, väsymätön, höpsö ja outo, mutta miten hän osasi kysyä jotain Wilistä? En tiennyt, mutta toivottavasti Gabi vastaisi. Naureskelin itsekseni ja koskettelin hyllyssä olevien kirjojen selkämyksiä.
Silmiini osui "Hämärät Hämykeijut" kirjan kirjoittajan Chantay Fontainen nimi.
"Kappas! Tässäkin on sukulaiseni kirjoittama kirja! Chanin", naurahdin äänekkäästi ja nappasin kirjan hyllystä. Lukaisin takakannen nopeasti, joka kuului näin:

Oletko koskaan ajatellut miltä Hämykeijujen siivet tuntuvat? Tai missä ne asuvat? Kenties asumusten liepeillä vai metsän uumenissa? Mistä niiden pienet lyhdyt on tehty ja milloin ensimmäinen Hämykeiju on havaittu? Kaiken tämän saat selville fantasiaromaani tyyppisessä tietokirjassa, joka sopii niin vauvoille kuin vanhuksillekin.

Upouusi tietokirja mysteerisistä hämykeijuista, joka on muutettu sadun muotoon on oiva tapa oppia uutta ja saada tuntua näihin salaperäisiin taikaolentoihin. Chantay Fontainen kirjoitustyyli vetoaa, joka lukijaan, eikä kukaan edes huomaa lukevansa tietokirjoja hänen teoksia lukiessaan

"Tässä Williamin vaimo", sanoin ja näytin kirjan sisäkantta Gabille. Kuvassa hymyili sinisilmäinen, vahvasti meikattu, vaaleansiniseen kaapuun sonnustautunut ja blondi nainen. Alapuolella oli lyhyt teksti naisen kirjoittamista kirjoista, kuten "Vasta viime vuonna", "Menninkäisten filosofia" ja "Abraxan-hevoset".

[Gabrielle Blue]

//oppitunnilla tietääkseni puhutellaan sukunimillä? Tai Gabi osaa lukea kasvoista sukunimen? :))//

Melinda nojasi hyllynkulmaan. "Tuota... Kuinka niin?" , Melinda kysyi ja naurahti. "Joo on hän. Miten osasit arvata?". Kohautin olkani ja nauroin. Melinda käveli kirjahyllylle ja kosketteli kirjan selkämyksiä. "Kappas! Tässäkin on sukulaiseni kirjoittama kirja! Chanin" , hän naurahti ja nappasi kirjan jota oli kai tarkoittanut. Kirjan nimi oli "Hämärat hämykeijut". Melinda luki takakansi tekstiä. Vaivuin omiin ajatuksiin. Miltäköhän William näyttää? Mitä sukua hän on Melindalle? Hätkähdän, kun Melinda alkaa puhua. "Tässä Williamin vaimo", hän sanoi ja näytti kuvaa blondista vaaleasilmäisestä naisesta. Katsoin tarkemmin kuvaa. Naisella oli paljon meikkiä ja hänen kaapunsa oli vaaleansininen. Sen alla luki kirjoja joita myös kyseinen nainen oli kirjoittanut. Esimerkiksi kirja jonka Gabi oli lukenut "Vasta viime vuonna". "Olen lukenut tuon kirjan! Se oli aivan mahtava!", huudahdin ja osoitin kirjasta kohtaa jossa luki Vasta viime vuonna. "Voisin muuten lainata tuon kirjan. Onko suvussasi vielä muita kirjoittajia?" Sanoin ja kysyin Melindalta.

[Melinda Fontaine]

"Olen lukenut tuon kirjan! Se oli aivan mahtava!", Gabi kiljaisi. Hymyilin tytölle ja kysyin:
"Eikö se kerro tytöstä, joka löytää hevoskotkan metsästä ja alkaa hoitamaan sitä? Mistä sen kirjan nimi oikein edes tulee? Itse en ole lukenut sitä, mutta siskoni on", aloin mietiskelemään ääneen.
"Voisin muuten lainata tuon kirjan. Onko suvussasi muita kirjoittajia?", Gabi kysyi. Ojensin kirjan tytölle.
"Öh.. Kyllä kai joskus on ollut, mutten tiedä heistä juurikaan mitään", vastasin.

//anteeksi vastaamiseen kulunut aika. Voitaisiinko lopettaa tämä peli kohta? Tämä on vaikka minun toiseksi viimeinen viestini//