Hahmon nimi: Oiho
Rotu: Kotitonttu
Sukupuoli: Tyttö
Mihin tehtävään haluat: Kotitonttu
Syntymäpäivä: Vuosi on jo päässyt unohtumaan vuosien vieriessä, päivämäärä saattanee olla 15. tai 25. marraskuuta. Koska täyttä varmuutta Oiholla ei ole, Oiho tietenkin juhlii molempina päivinä tekemällä kaikkein rankimmat kotityöt ja lunten luomiset juuri silloin
Ulkonäkö: Harmaahapsinen, isokorvainen vanha kotitonttu, joka ylpeänä kantaa päällään rei'itettyä Châteaun tyynyliinaa, jonka rinnuksilla on koulun logo. Muutama hammas on jo tipahtanut Oihon suusta eikä sen silmätkään vaikuta enää kaikkein terävimmiltä, mutta vapisevin käsin ja kotitontun ihmeellisin voimin se yhä ahkeroi selkä kumarassa koulun ja oppilaiden hyväksi
Luonne: Oiho on tyypillisen kotitontun tapaan uskollinen, ahkera ja pyyteetön olento. Omat omituisuutensa silläkin toki on, se muun muassa rakastaa sulkakynien keräilyä eikä voi sietää pöllöjä.
Oiho on hyvin ylpeä paikastaan koulun kotitonttuna ja se rakastaa sydämestään henkilökuntaa ja lapsia, varsinkin heitä, jotka syövät lautasensa tyhjiksi (tarkoittaa, että keittiössä tarvitaan lisää ruokaa!), jättävät tavaransa hujan hajan kotitontuille tekemiseksi ja menevät nukkumaan ajoissa, jotta Oiho voi vapaasti liikkua tuvissa ilman turhan suuria taikaponnisteluja. Silti ihmiset ovat sille myös hieman tuntemattomia ja vieraita olentoja, jopa kunnioittavan pelon aiheita, eihän se ole puhunut yhdellekään vuosikausiin.
Epäonnistuessaan Oiho on hyvin nolostunut olento eikä oikein saa sanaa suustaan, kunnes pääsee alkujärkytyksen yli ja alkaa selitellä tekojaan. Varsinkin viime aikoina Oiho on alkanut kovasti selitellä kömmähdyksiään itselleen mitä mielenkiintoisimmin perustein aina pöllöjen salajuonista oppilaiden kujeisiin ja pimeyden olentojen lähellä olon sekoittavaan vaikutukseen, myöntämättä itselleen tulleensa yksinkertaisesti vanhaksi.
Taustaa (Perhe, historia yms.) Nuoruudessaan Oiho kuului puhdasveriselle, muttei mitenkään tyrannimaiselle suvulle. Suvun viimeinen jäsen kuitenkin kuoli vuosia sitten, ja Oihon omistajuus siirtyi hyvin kaukaista sukua olevalle yksinhuoltajajästiäidille, joka Oihon saapuessa uuteen kotiinsa oli juuri lajittelemassa kolmilapsisen perheensä pyykkejä. Oiho ei ehtinyt edes kummarrusta saamaan loppuun ennen kuin nainen jo kiljui ja heitti sille hupparin. Sydän kurkussa Oiho lähti tämän kotitontun syvimmän häpeän hetken keskeltä yhdellä sormien napsautuksella, ymmärtämättä missä se oli mennyt pieleen. Pari vuotta Oiho etsi ja etsi uutta kotia, mutta kukaan ei halunnut isännötöntä kotitonttua itselleen. Châteaun silloinen rehtori lopulta otti Oihon kouluunsa avuksi ja siitä asti se on ollut koulun nurkissa, näkymättömissä, auttamassa, siivoamassa ja tekemässä parhaansa, ettei se koskaan enää joutuisi samanlaiseen isännöttömän tontun häpeään.