Joululahjoja joka lähtöön

[Katrine Isabell Wall]

Heather virnisti takaisin. ”Totuus.”

No niin, sitten alkoikin vaikein osuus. Pitäisi keksiä jokin hyvä kysymys. Ei mitään liian tylsää, mutta ei myöskään liian ilkeää. Jotain, mihin on kiva vastata, joka kertoo jotain ihmisestä itsestään, siis muutakin kuin vastauksen kysymykseen... Mihin oli kiva vastata? Kysymyksiin ajatuksista, tuli ensimmäisenä mieleeni. Käsitykseen tai mielipiteeseen jostain, esimerkiksi oli kiva pohtia, oliko vaikkapa eläintarhat oikein. Minusta eläintarhat olivat kyllä ihan käsittämättömän kamalia, enkä ollutkaan ikinä käynyt. Oli täysin moraalitonta pitää eläimiä pienissä ja julmissa häkeissä.

Ehkä se ei kuitenkaan ollut sopiva kysymys, eikö pelin idea ollut kertoa jotain itsestään eikä kannastaan eläintarhoihin? Mieleeni ei tullut kuin pari peruskysymystä, kuten Mitä pelkäät? ja Mikä on elämäsi noloin hetki?, mutta en halunnut kysyä sellaisia. Jotain kiinnostavaa, mieti, mieti...

”Jos haaksirikkoutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaasi viisi tavaraa ja kaksi ihmistä, mitä ottaisit?” Tuo oli minusta sopiva kysymys. Kiinnostava, muttei ilkeä. Halusin vähän laajentaa perinteistä kolmen esineen kysymystä, koska halusin Heatherin pohtivan vähän pidempään.

Siemaisin vähän glögiä, joka oli jo aika viilennyttä, hyh. Otin glögin ja kaadoin lisää sitä mukiini. Termoksessa kuumana pysynyt juoma paransi lämpösuhdetta ja join pari kulausta lämmintä glögiä tyytyväisenä.

//No mun vikahan se tavallaan oli :D//

[Katrine Isabell Wall]

//Heatherin luvalla autohittaan tämän loppuun. Kiitos pelistä, Heather! Tämä on nyt valmis pisteytettäväksi&lukittavaksi.//

Iltapäivä kääntyi vähitellen illaksi meidän pelaillessamme totuutta vai tehtävää. Jollakin ihmeellisellä konstilla melkein kaikki herkutkin alkoivat olla syöty päivällisaikaan mennessä. Päivä oli ollut todella mukava, oli ollut ihanaa viettää aikaa Heatherin kanssa.

“Pitäisiköhän meidän mennä päivälliselle?” Pohdin jälleen yhden kierroksen päätyttyä. Samassa vatsani murahti: herkut eivät pitäneet nälkää yhtä hyvin kuin ruoka. Sitä paitsi paloin jo halusta päästä syömään jouluruokia. Kunnon ruokia siis. Heather nyökkäsi tuumivan näköisenä, ajattelikohan hänkin juustoja ja patéita.

Nousin tuolistani ja venyttelin. Pitäisiköhän meidän viedä astiamme pois? Varmaan, koska vaikka Suurten salista kotitontut hakivat ne tai jotain, eivät he voineet tietää meidän pihistäneen ruokaa oleskeluhuoneeseen. Mainitsin seikasta Heatherille ja pinosimme yhdessä astiat isoimpaan vatiin.

“Kuinka ihmeessä me saamme kannettua yhtä aikaa sekä kaikki lahjat, että astiat, varsinkin kun emme ole menossa makuusaleihin?” Tuumin muistaessani lattioilla ja pöydillä sikin sokin lojuvat tavarat.

Heather ehdotti, että veisimme kumpikin ensin lahjamme makuusaleihimme ja palaisimme sitten hakemaan astiat.

Nyökkäsin ehdotukselle ja aloin pinota syliini tavaroitani ja myös tyhjiä lahjapapereita, sillä en voinut jättää niitäkään lojumaan pitkin poikin. Heather teki saman.

“Minä voin käydä hakemassa astiat, meitä ei tarvita molempia siihen, minulle yhteisen oleskeluhuoneen kautta palaaminen ei ole yhtä iso lenkki kuin sinulle”, tarjouduin.

Kävelimme pois oleskeluhuoneesta, ja pysähdyimme hetkeksi, koska meidän pitäisi lähteä eri suuntiin.

“Tämä oli paras joulu ikinä”, sanoin hymyillen. “Nähdään taas!”

Halasimme kömpelösti yhdellä kädellä tavarapinot syleissämme ja lähdimme sitten kulkemaan vastakkaisiin suuntiin.

[Cerinna Crèin]

Pelin pisteytys:

Katrine Wall (serdaigle): 61 p
Heather Rose (pouffsouffle): 53 p

Kiitos upeasta pelistä, lukitsen tämän nyt (: