Châteaun etsivätoimisto

[Katherine Westwood]

// Peliin odotetaan mukaan Célina Tourettea, ja Gabriel Lebanccia, 30.7, noin kello 22.45. Pelaamisjärjestys oisko siis Katherine - Célina - Gabriel ? //

Löin käsiäni kiivaasti yhteen pääni yläpuolella, kiljahdellen aina välillä jotain 'Jee' tai vastaavaa. Siinä samassa myös hymyilin leveää hymyäni, ja nauroin. Tunsin kasvojani kuumottavan suuren ihmismassan seassa, jossa lämpötila oli varmasti paljon. Välillä joku tönäisi minua hyppiessään, mutta en antanut sen haitata minua. Vaikkei juuri loppunut Lorcan d'Eathin esitys ollut kovinkaan mieleinen minulle, eläydyin porukkaa täysin. Mitä sitten jos en pitänyt siitä? Kai sentään sain olla silti siitä innoissani?

Valot lavalla sammuivat, ja hahmot siellä lähtivät taakse, luultavasti backstagelle. Katsomon äänetkin alkoivat pikkuhiljaa hiljetä, mutta jotkut huutelivat jo seuraavan bändin nimeä, Kohtalottaria. Se oli esitys, jota odotin kaikista eniten. Olin pitänyt ja kuunnellut aina heidän musiikkiaan, ja tiesin, että esitys tulisi olemaan paras kaikista! Lopetin käsien hakkaamisen yhteen, ja laskin ne vierelleni. Musiikki alkoi taas pauhaamaan, mutta se oli vain toistoa äskeisestä esityksestä.

Aloin tuntemaan enemmän tönimistä, kun väkeä alkoi lähtemään yleisöstä. Tuskin he olivat nukkumaan vielä menossa! Paras esitys olisi vielä tulossa! Katsoin heitä kauhuissani, mutta lopulta tyynnytin itseni ajatukseen, että he olisivat menossa vain vessaan, tai tapaamaan kavereitaa.

Tapaamaan kavereitaan! Voi ei! Minun pitäisi tavata Gabriel aivan näillä sekunneilla! Ei siis voi ei siksi, että poika olisi huonoa seuraa, vaan, että tulisin varmasti myöhässä, ja poika loukkaantuisi siitä, koska luulisi, etten haluaisi tavata häntä! Mutta menettäisin myös paikkani yleisöstä!

Lopulta ryhdistäydyin, kun muistin, että Gabriel oli kaverini, ja tärkeämpi, kuin hyvä paikka festareilla. Lähdin siis hymyillen kävelemään kauemmaksi lavasta. Tahtomattanikin tuupin ihmisiä, mutta minkäs teet, kun he eivät huomioi sinua, eivätkä väistä? Enkä ollut edes rynnimässä eturiviin, vaa KAUEMMAKSI, jolloin HE pääsisivät edemmäksi.

Festareilla oli ollut aivan liian mukavaa, vaikka alussa olinkin yksinäinen ollut. Päivä tuskin unohtuisi vielä pitkiin aikoihin, saatika sitten koskaan. En ollut koskaan aikaisemmin ollut festareilla, ja tämä täytti odotukseni supermaallisesti!

Olimme sopineet Gabrielin kanssa tapaavamme festariaalueen suuren kartan luona, kun olimme aikaisemmin kesällä tavanneet. Olisi mukava päästä taas vaihtamaan kuulumisia, ja kuulla, mitä poika oli kesän aikana puuhaillut. Toki kesälomaa oli vielä puolet jäljellä, mutta olihan heinäkuu siitä jo iso osa!

Huomasin kartan häämöttävän jo edessä päin. Ei ihmekkään, koska kartta oli valehtelematta jättimäinen. Vähintään kaksi metriä korkea. No okei, ehkei se sitten niiin iso ollut, mutta tarpeeksi iso, jotta sen kaukaa jo näki. Aloin tähyilemään, näkisinkö Gabrielia valotolppien alla.

[Cèlina Tourette]

Lorcan d'Eathin konsertti oli loppu. No, se oli vain hyvä asia. Koska seuraavana esiintyisi Kohtalottaret.
Onhan bändillä jo ikää..., Cèlina tuumasi, mutta silti se voittaa kaikki. Cel äkkäsi Katherine Westwoodin - tytön Châteausta jonka oki tavannut kummissa merkeissä hieman ennen loppukokeita - tähyilemässä jotain kartan luona. Cel tuli lähemmäs ja ollessaan Katherinen vieressä tokaisi:
"Hei, Katherine! Etsitkö jotain?"


//Joo.//

[Mila Molina]

Katherine Westwood, Serpentard: 3 p
Cèlina Tourette, Pouffsouffle: 1 p

Peli lukitaan keskeneräisenä, kiitos!