// Huispauskerhon ensimmäinen tapaaminen sijoittuu Colmarsin kauniisiin maisemiin, ajankohtaan 16. huhtikuuta lauantaina. Tarkoituksena on lentää lähellä sijaitsevaan kylään ja nauttia picnicistä hyvän seuran parissa. Kaikki ovat tervetulleita mukaan pelaamaan. Tarkemmin pelistä on kerrottu täällä. //
Oli erityisen kaunis lauantaipäivä. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, ja ulkona oli noin 15 astetta lämmintä. Pieni tuulenvire puhalsi koulun pihamaiden läpi, mutta muuten ilma oli täydellinen pienelle lentoretkelle. Kesä oli lähestymässä kovaa vauhtia ja ilmat lämpenivät lämpenemistään. Koulun pihalla ei ollut enää pisaraakaan lunta, ja puut olivat aivan näinä hetkinä puhkeamassa lehteen. Varmaan ensimmäiset kukatkin ilmestyisivät pian.
Kello oli noin puolisen tuntia vailla puolenpäivän, kun 19-vuotias jatko-opiskelijapoika, London Morel, asteli loivaa rinnettä alaspäin kohti huispauskenttää. Poika oli pukeutunut tutun tyylinsä mukaisesti valkoiseen hihattomaan paitaan, mustaan nahkatakkiin ja mustiin farkkuihin, joissa oli viillot polvien kohdalla. Jaloissaan hänellä oli punaiset Converset, korvassaan pieni torahammaskorvakoru ja huulessaan hopeinen rengas. Kasvoilleen hän oli asettanut Ray Banin pilot-tyyppiset aurinkolasit, jotka suojasivat auringonvalolta ja tulevalta viimalta lentäessä. Poika kantoi molemmissa käsissään eväskoreja, jotka olivat täynnä picnic-herkkuja, joita he pääsisivät nauttimaan Colmarsissa. Poika itse ei ollut syönyt vielä mitään tänään, joten hän odotti innolla perille pääsyä.
Kun London saapui huispauskentälle, hän asetti eväskorit maahan ja ryhtyi odottamaan muiden saapumista kentälle. Hän oli erittäin innoissaan huispauskerhon ensimmäisestä tapaamisesta ja oli yllättynyt siitä, kuinka moni oli jo ilmoittautunut retkelle mukaan. Toivottavasti kaikki ilmoittautuneet myös saapuisivat paikalle. Poika hymyili, kun hän näki ensimmäisten oppilaiden saapuvan luokseen kentälle. Hän heilautti heille tervehdykseksi ja kyseli muodon vuoksi myös kuulumisia. Kun kello oli tasan 12, poika aloitti puheensa. Hän yskäisi, pyysi huomion suuntaansa ja ryhtyi kertomaan tulevasta retkestä.
”Moi kaikki! Tosi kiva, kun pääsitte tulemaan mukaan reissuun. Tää on siis huispauskerhon ensimmäinen tapaaminen, ja päivän tavoitteena on lentää lähikylään, Colmarsiin, ja sieltä takaisin. Mukana on sekä aloittelijoita että vanhempia oppilaita, ja me vanhemmat tietenkin autetaan mielellämme teitä nuorempia. Suurimmalla osalla näyttäisi olevan oma luuta mukana, mutta jos ette omista vielä omaa luutaa, voitte ottaa lainaksi jonkun koulumme luudista. Ne ovat ihan… hyviä.”
London puhui melko voimakkaalla äänellä, jotta kaikki varmasti kuulisivat, ja heilautti kädellään kohti luutia, jotka hän oli kerännyt kentän reunalle varmuuden vuoksi. Siellä oli Puhtolakaisuja eri vuosimalleina, ja vaikkei London itse tuota luutamerkkiä arvostanutkaan, varmasti niilläkin pääsisi turvallisesti lentämään pidempiäkin matkoja. Poika oli lähettänyt jokaiselle ennakkoon ilmoittautuneelle kirjeen, jossa oli kertonut päivän aikataulutuksen sekä muutamia vinkkejä luutiin ja pukeutumiseen liittyen. Toivottavasti jokainen oli noudattanut ohjeita ja pukeutunut lämpimästi, sillä yläilmoissa tuulisi lujempaa ja olisi huomattavasti viileämpää.
"Nyt jorinat kuitenkin sikseen. Mun puolesta voimme alkaa jo tehdä lähtöä. Tästä tulee varmasti tosi hauska reissu. Jos jollain on vielä jotain kysyttävää, mä vastaan mielelläni."
Poika kertoi rennosti ja kuunteli kaikki hänelle esitetyt kysymykset. Kun hän oli vastannut kysymyksiin, porukka alkoi tehdä lähtöä. Jos joku tarvitsi apua luudalle nousussa tai lentämisessä, London auttoi mieluusti. Onneksi jokainen oli opiskellut lentämistä ainakin hiukan, joten pojan ei tarvinnut selittää lentämisen alkeita. Näin pitkä lentoretki oli kuitenkin monille ensimmäinen pidempi retki, ja poika aisti ilmassa leijuvan jännityksen.
Kun kaikki oli valmista, London asetti eväskorit kiinni luutansa molemmille puolille. Hän kipusi luudan selkään, potkaisi maasta vauhtia ja kohosi yläilmoihin. Hän teki muutaman kierroksen ilmassa ja tarkisti, että jokainen oli turvallisesti mukana. Ylimääräisen painon kanssa oli huomattavasti hankalampi lentää kuin ilman eväskoreja, mutta London osasi ohjata luutaansa mainiosti siitä huolimatta. Poika osoitti kädellään eteenpäin näyttääkseen suunnan, kiihdytti vauhtiaan ja aloitti lentonsa kohti Colmarsin kylää. Hänen hiuksensa lepattivat tuulessa ja olo oli vapautunut - niin kuin aina luudan kyydissä ollessa.
// Kirjoitan noin viikon päästä osan, jossa porukka laskeutuu Colmarsiin. Voitte vapaasti alkaa nyt pelailla matkaanlähtöä. Jos hahmolla esiintyy kysymyksiä tai ongelmia ennen retkelle lähtöä tai sen aikana, reagoin Londonilla niihin. Tervetuloa mukaan! :) //
