Kirjoittaja Lily-Bella Davies » 15 Heinä 2016, 22:09
"Olen kohta kolmetoista. Täytän kymmenes elokuuta", Melinda kertoi. Suuni loksahti auki hämmästyksestä, mutta en näyttänyt sitä hänelle, sillä olin selin häneen ja kiillotin erästä huispauspokaalia. Oliko Melinda kaksitoista? Niin nuori? Olin arvellut tytön olevan ainakin neljätoista. Hän ei mielestäni näyttänyt niin nuorelta. Toisaalta ihmisten ikiä oli aika haastava arvioida ja minuakin oli kerran luultu kuusitoista vuotiaaksi ja olin ollut silloin neljätoista.
Kysyin tytöltä hänen lempioppiaineistaan ja kerroin mistä itse pidin. Melinda vaikutti kuuntelevan kiinnostuneena ja hän alkoikin selittää yllättävän pitkästi omista mieltymyksistään. Kuuntelin ja nyökkäilivät hänen kertomukselleen. Melinda kertoi pitävänsä tähtitiedosta ja taikuuden historiasta. Hän ei kuulemma pitänyt yrttitiedosta, mutta eihän kaikki pitäneet samoista asioista. Ei sitä tarvinnut pahoitella tai erikseen tulla minulle kertomaan, että se oli okei. Luultavasti tyttö oli koettanut vain olla kohtelias, joten päätin olla takertumatta pikkuasioihin.
Tyttö kertoi löytämistään tähtikuvioissa. Minäkin pidin tähtikuvioissa ja niitä oli mukava etsiä. Melinda kertoi nimenneensä erään tähden Fontaineksi. Ihmettelin asiaa hetken mielessäni, mitta sitten tajusin sen luultavasti olevan hänen sukunimensä. "Minäkin pidän tähtikuvioiden etsimisestä, se on jotenkin rentouttavaa", kommentoin ja hymyilin. Yhtäkkiä minua alkoi ärsyttää todella paljon. Miksi ihmeessä en ollut tajunnut sitä aiemmin? Miksen ollut tajunnut niin itsestäänselvää keinoa selvitä tilanteesta viettämättä pokaalin parissa koko iltaa? Crèinin akka ei edes saisi meitä kiinni siitä. Ja jos saisi, voisin muistuttaa häntä siitäs että hän itse opetti kyseisen "tempun" meille neljäsluokkalaisille.
"Jos haluat, voisimme kyllä mennä tekemään jotain muuta kuin kiillottaa näitä hemmetin pokaaleja", tokaisin hivenen omahyväisenä. Melinda varmaan säikähtäisi siitä, mitä aioin kohta tehdä. Ja varmaankin epäilisi sitä laittomaksi. Voisin kyllä koettaa taikoa sanattomasti, olin nimittäin harjoitellut sitä jo jonkin aikaa. Viime aikoina harjoittelu oli alkanut tuottaa tulosta, sillä olin silloin tällöin onnistunut kutsumaan tavaroita luokseni sanattomasti. Kaivoin sauvan taskustani ja laskin rätin pöydälle. Otin kiillotusainepurkin rätin viereen. Suljin silmäni hetkeksi ja koetin keskittyä.
Osoitin kiillotusainepurkkia sauvallani. Komennu, lausuen hiljaa mielessäni. Käskin mielessäni purkkia suihkuttamaan kiillotusainetta pokaalin päälle. Purkki lennähti ensimmäisen pokaalin päälle ja suihkutti ainetta. Kun kaikissa pokaaleissa oli kiillotusainetta, komennetun rätin sanattomasti hinkkaamaan niitä. Hymyilin näylle tyytyväisenä ja laitoin sauvani takaisin taskuuni. "Aika siistiä, vai mitä?", kysyin Melindalta. Tyttö olisi varmaankin kiitollinen minulle, kun ei joutunutkaan tekemään töitä iltaan asti. Siinä nimittäin olisi todellakin kestänyt kauan, jos olisimme joutuneet tekemään sen ilman taikuutta.
Rätti sai työnsä tehtyä ja se tippui lattialle. Nappasin kiillotusainetta ja rätit ja laitoin ne takaisin kaappiin. Tarkastelin muutamaa pokaalia tarkemmin ja totesin, että rätti (tai no, tavallaan minä) oli tehnyt hyvää työtä. Pokaalit kiilsivät eikä Crèin epäilisi mitään. Jos emme olisi palkintohuoneessa, kun professori tulisi, voisimme sanoa lähteneemme, sillä olimme saaneet työn valmiiksi. Crèin varmaankin nielisi selityksen kyselemättä ja antaisi meille tupapisteitä hyvin hoidetusta hommasta. Hymyilin ajatukselle ja kuvittelin mielessäni, kun Serdaiglen ja Serpentardin tiimalaseihin valuisi lisää pisteitä. Serdaigle oli toki voittanut tupamestaruuden, mutta Serpentardit tulisivat voittamaan kesän pistekisan. Siitä saisi sadan tupapisteen edun ensi vuoden kisaan ja se jos mikä olisi mahtavaa.
"Mentäisiinkö tekemään jotain hauskaa?" kysyin Melindalta. Halusin tehdä jotakin, minkä avulla unohtaisin ärtymykseni professori Crèiniä kohtaan. Minun kuului kunnioittaa tuvanjohtajaani, ei vihata häntä. Viha oli ehkä liian voimakas ilmaisu, mutta kuitenkin. "Voisimme esimerkiksi käydä Poudlardinessa tai mennä uimaan. Nyt täytyy tehdä jotain kivaa, jotta ärtymys Crèiniä kohtaan unohtuu", sanoin lausuen viimeiset sanat hieman hiljempaa, vaikka tiesinkin ettei palkintohuoneessa ollut ketään meidän lisäksemme. Mutta seinilläkin oli korvat. Ja silmät.
// Jos Melinda ja Libe menevät Poudlardineen tai uimaan, voisimme seuraavan viestisi jälkeen siirtää pelin toiselle pelialueelle? //
Lily-Bella Davies (15): Taiteellinen ja kunnianhimoinen, 5-luokkalainen serpentardtyttö. Teräväkielinen ja fiksu lukutoukka.
Muut hahmoni: Cerinna Crèin (28), Effie Solender (20) ja Alisha Marshall (16)