Kerran pubissa

[Benjamin Blanchard]

Toinen uskoi, että ei Benjamin voinut auttaa. Cerinna kuitenkin kiitti ja hymyili. Olihan totta, että ei Blanchard olisi osannut hänen isoäitiään auttaa, mutta kyllä Benjamin nyt varmasti olisi jotenkin osannut neiti Crèinin mieltä kohottaa. Sellaista auttamista hän oli sanoillaan tarkoittanut, mutta eipä mies viitsinyt selitellä sanojaan enää sen tarkemmin. Hän tyytyi vain olemaan hiljaa ja kuuntelemaan toisen puhetta.

Vararehtori kertoi, että oli lähdössä isoäitinsä kanssa reissuun elokuussa. Professori Blanchard nyökkäsi ja saattoi vain arvella, kuinka tärkeä reissu olikaan Cerinnalle. Toinen hymyili jälleen kaunista hymyään.

Crèin naurahti, kun Benjamin kysyi oudoista tavoista. Ensin nainen totesi, ettei mitään outoja tapoja tainnut olla. Valhetta, professori Blanchard ajatteli. Kuitenkin Cerinnalla oli jotain todella outoja tapoja, mutta hän ei vain suostunut kertomaan niistä. "Eikun hetkinen..." No niin, aivan varmasti tuon täydellisen kuoren alla piili jotain edes hiukan omituista. Eihän mitään noin täydellistä oikeasti voinut olla olemassa.

Nainen alkoi selittämään poliittisista keskusteluista tai tarkemmin ottaen väittelyistä. Benjamin nyökkäili. "No onhan se aika erikoista", hän myönsi ja otti kulauksen juomastaan. Mies ilmoitti, että vararehtorin juoma oli lopuillaan ja niinpä nainen lähti nopeasti hakemaan uuden. Benjamin katsoi, kuinka Cerinna viiletti tiskille ja palasi pian takaisin. "Sinähän kävit koulusi Tylypahkassa, eikö niin?"

Benjaminin mieleen muistui päivä, jolloin hän opetti suojeliuksen neiti Hillille professori Crèinin kanssa. He olivat silloin keskustelleet hieman hänen Tylypahka-ajoistaan ja Cerinnan seitsemännestä lukuvuodesta Beauxbatonsissa. "Kyllä kävin."

"Minkälaista siellä oli? Lukuunottamatta niitä ikäviä tapahtumia, joista kerroit." Benjaminia hymyilytti. "Siinä koulussa oli ikäviä tapahtumia melkein koko ajan", mies huomautti naurahtaen. "Mutta oli siellä silti ihan kivaa", hän mutisi. "Pidän Châteausta enemmän kuin Tylypahkasta, mutta se varmaan johtuu osittain siitä, että pidän enemmän Ranskasta kuin Englannista", Blanchard mietiskeli. "Minkälaista Beauxbatonsissa oli?" Benjamin ei oikein osannut puhua opiskeluvuosistaan tai muodostaa järkevää mielipidettä Tylypahkasta. Asiat Tylypahkassa olivat nykyään hyvin, joten ei hänen kannattanut koulua moittia, jos se joskus vuosia sitten oli ollut hieman.. noh, huono.

[Cerinna Crèin]

"No onhan se aika erikoista", Benjamin kommentoi, kun kerroin vanhempieni oudosta tavasta pitää poliittisia väittelyitä syntymäpäivinään. Nuorempana minua oli ihmetyttänyt kyseinen tapa, mutta nykyään väittelyyn oli ihan hauska osallistua. Minuakin kiinnosti politiikka ja olin valmistuttuani harkinnut myös hakevani töitä taikaministeriöstä. Olin kuitenkin päätynyt opettajaksi, sillä siihen aikaan taikaministeriö oli ollut hieman sekaisin, enkä halunnut mennä sotkuun mukaan. Ainahan voisin vielä vaihtaa ammattia, jos opettajana toimiminen alkaisikin joskus tökkiä.

"Kyllä kävin", mies vastasi ja vahvisti muistikuvani opiskelupaikastaan. Kysyin Benjaminilta, millaista Tylypahkassa oli ollut. Odotin hieman epäröiden, mitä hän kertoisi. Tulin myös ajatelleeksi, että mies oli opiskellut Tylypahkassa toisen velhosodan aikaan, joten epäilin ettei siitä välttämättä löytäisi kovin paljoa positiivisia puolia. Minä olin aloittanut kouluni Benjaminin ollessa varmaankin seitsemännellä luokalla, ellen nyt ihan väärin laskenut. Lisäksi olin opiskellut täällä Ranskassa eikä sota oikeastaan ollut näkynyt täällä. Mitä nyt joskus uutisissa kerrottiin Britannian tapahtumista.

Benjamin hymyili. "Siinä koulussa oli ikäviä tapahtumia melkein koko ajan. Mutta oli siellä silti ihan kivaa", mies kertoi.. "Pidän Châteausta enemmän kuin Tylypahkasta, mutta se varmaan johtuu osittain siitä, että pidän enemmän Ranskasta kuin Englannista", hän jatkoi ja kysyi puolestaan vastakysymyksen: "Minkälaista Beauxbatonsissa oli?". Jouduin taas miettimään hetken, miten minun kannattaisi koulua kuvailla. Sehän riippui pitkälti siitä, kuka oli ollut rehtorina.

"Beauxbatons oli vähän turhan hienosteleva koulu. Opettajat olivat kyllä pääasiassa asiansa osaavia ja hyvin kouluttautuneita. Säännöt olivat ehkä hieman turhankin tiukat, mutta toisaalta se oli kyllä hyvä asia. Ruoka nyt ainakin oli hyvää, mutta en sanoisi sen olleen parempaa kuin Châteaussa. Beauxbatonsissa olin Serdaiglessa ja tuvanjohtajamme oli tosi kiva", selitin ja naurahdin loppuun. Minulla oli Beauxbatonsista paljon hyviä muistoja. Olin saanut heti paljon kavereita ja suurimpaan osaan pidin edelleen yhteyttä. Olin seurustellut kouluaikanani pariin kertaan, mutta useimmiten suhde oli loppunut aika lyhyeen.

Otin taas kulauksen juomastani ja nautiskelin sen makeudesta. Pubin työntekijä laittoi jotain musiikkia soimaan, mutta en tunnistanut mikä kappale oli kyseessä. Paikkaan oli tullut lisää väkeä ja huomasin yllättävän monen olevan jo hieman humalassa. Nyrpistin nenääni hieman inhoavasto. Humalaiset ihmiset olivat kenties ällöttävintä mitä tiesin. Päätin, että seuraava juomani olisi Coca Cola, sillä en halunnut tosiaankaan juoda liikaa alkoholia. Tai ainakin siinä olisi mahdollisimman vähän alkoholia.

"Aiotko järjestää jonkin aktiviteetin kesäleirillä?", kysyin Benjaminilta. Huomaamattani keskustelu oli alkanut edetä omalla painollaan, eikä minun tarvinnut enää tuskissani ja puoliväkisin keksiä puheenaiheita. Se tarkoitti sitä, että olin rentoutunut hieman. En tosin tiennyt johtuiko se alkoholista vai jostakin muusta. "Itse ajattelin pitää ainakin jotain leivontaan liittyvää", kerroin. Minulla ei ollut hajuakaan, mitä Benjamin mahtaisi järjestää. En oikein tiennyt hänen kiinnostuksen kohteistaan. Mietin oliko hän maininnut jotain... Mies oli maininnut maalaavansa... Ehkä jotakin siihen liittyvää? Otin kulauksen juomastani, mutta päätin pitää pienen tauon ettei se loppuisi ihan heti.

[Benjamin Blanchard]

Beauxbatons oli turhan hienosteleva, Cerinnan mukaan. Professori Blanchard ei yllättynyt. Hän oli kuullut saman joskus ennenkin. Nainen kertoi opettajista ja säännöistä, sekä hyvästä ruoasta.

"Beauxbatonsissa olin Serdaiglessa ja tuvanjohtajamme oli tosi kiva", Crèin kertoi ja naurahti jälleen. "Hieman arvelinkin, että olitte serdaigle", Benjamin totesi. "Minäkin olin fiksujen tuvassa", hän jatkoi vielä ja hymyili. Miestä huvitti hieman, että he molemmat olivat korpinkysiä, tai siis serdaigleja, mutta silti he pyytelivät koko ajan toisiltaan anteeksi typeryyttään.

Benjamin huomasi, kuinka vararehtori katsoi ympärilleen, eikä pitänyt näkemästään. Moni muu pubissa oli jo humalassa. "Sano sitten, kun haluat lähteä", Blanchard sanoi kollegalleen. Pubissa soi jokin ranskalainen kappale, jota Benjamin ei tunnistanut. Se oli ihan hyvä, mutta oli hän parempiakin kuullut.

"Aiotko järjestää jonkin aktiviteetin kesäleirillä?" Benjamin pudisti päätään. Hän oli kieltämättä hieman laiska, kun ei jaksanut suunnitella ylimääräisiä juttuja, ei edes päivän pituisia. "Itse ajattelin pitää ainakin jotain leivontaan liittyvää", Cerinna kertoi ja kieltämättä yllätti kollegansa. "Oh, pidättekö paljonkin leipomisesta tai ruoanlaitosta?"

[Cerinna Crèin]

"Minäkin olin fiksujen tuvassa", Benjamin kertoi hymyillen. Naurahdin hieman, sillä käsitys oli kenties hieman stereotypinen. Serdaiglet olivat toki usein älykkäitä, mutta se ominaisuus ei ollut se, jota tuvassa kenties eniten arvostettiin. Serdaiglen aatteita olivat ahkeruus ja ymmärrys tiedon tärkeydestä. Nämä asiat olivat syitä siihen, miksi tuvan oppilaat pärjäsivät keskimäärin muita paremmin. Ei se, että he vain sattuivat olemaan fiksuja ja älykkäitä. Oli asia erikseen luonnostaan jossakin asiassa lahjakkaat, mutta he olivat harvinaisempia.

En kuitenkaan korjannut miehen käsitystä millään tavalla, sillä se olisi saattanut olla hänestä hieman ärsyttävää. "Sano sitten, kun haluat lähteä", Benjamin sanoi huomattuaan hieman inhoavan ilmeeni, kun huomasin pubissa joukon humalaisia ihmisiä. En tosiaankaan pitänyt siitä, muttei se minua toisaalta niin paljoa häirinnyt, että olisin halunnut lähteä. Varsinkaan kun meillä oli kerrankin rento ilmapiiri ja keskustelu eteni omalla painollaan. Yleensä jouduin väkisin vääntämään jutunaiheita.

Mies vastasi kieltävästi, kun kysyin aikoiko hän pitää kesäleirillä jonkin aktiviteetin. Nyökkäsin. Olin hieman yllättynyt. Eikö Benjamin pitänyt opettamisesta? Aktiviteetin järjestäminen olisi mukavaa vaihtelua lomaan eikä se vienyt kuin pari tuntia aikaa. Mies taisi olla hieman laiska, mistä en oikein pitänyt. Kun rehtori oli kertonut kesäleiristä ja mahdollisuudesta järjestää aktiviteetti, olin tulkinnut sen velvollisuudeksi järjestää edes jotakin. Ei parin tunnin rupeama ollut liikaa pyydetty. No, asia ei kuulunut minulle, joten päätin olla hiljaa. Ei olisi kohteliasta komennella aikuista ihmistä.

"Oh, pidättekö paljonkin leipomisesta tai ruoanlaitosta?", mies kysyi. En pitänyt hänen tavastaan teititellä minua, sillä olin häntä nuorempi. Ehkä hän teki niin, koska olin vararehtori? Ei se kyllä mielestäni antanut aihetta moiseen... "No, nyt Châteaussa ollessa ei tietystikään tule paljoa laitettua ruokaa tai leivottua, mutta kyllä se mukavaa on. Sillon kun kävin University of Magicia, laitoin paljon ruokaa ja leivoinkin jonkin verran", kerroin. Otin ihan pienen kulauksen juomastani ja pyyhkäisin kasvoille valahtaneen hiussuortuvan korvan taakse. Opiskeluaika oli ollut ihanaa. Oli saanut tehdä töitä oman tulevaisuutensa eteen ja samalla pitää hauskaa ystävien kanssa. Olimme pienellä kaveriporukalla tehneet myös paljon matkoja ympäri maailmaa ja nytkin meillä oli suunnitteilla reissu jouluksi.

"Kuulin, että Adrienne aikoo järjestää oppilaille telttaretken. Hän on kyllä viitseliäs ja ahkera nainen", sanoin hymyillen. Arvostin kollegaani hyvin paljon, sillä retken järjestäminen ja oppilaiden valvominen siellä ei tulisi olemaan mikään helppo homma. Kahden tunnin leivontasessiokin oli pientä sen rinnalla. Toisaalta, Adriennella taisi olla myös auktoriteettia ja oppilaat varmaankin tottelivat häntä aika herkästi. Kyllä minuakin toteltiin, mutta en silti tiennyt, olisiko rahkeeni riittäneet vuorokauden kestävään retkeen.

"Pidät ilmeisesti taiteesta?", kysyin Benjaminilta. "Millaisista tyylisuuntauksista pidät? Minua itseäni viehättää ehkä eniten abstrakti taide ja surrealismi", sanoin. Minäkin pidin taiteesta ja saatoin viettää taidemuseoissa tuntikausia vain ihaillen teoksia. En voinut kutsua itseäni miksikään asiantuntijaksi taiteen saralla, mutta tiesin aika paljon eri tyylisuuntauksista ja tunsin joiltakin taiteilijoilta hyvin paljon teoksia. Epäilin Benjaminin tietävän aiheesta huomattavasti enemmän kuin minä. Mutta ei sillä ollut väliä kumpi tiesi enemmän, olisi kivaa kuulla hänen mieltymyksistään ja keskustella aiheesta. Ehkä oppisin samalla jotain uutta.

[Benjamin Blanchard]

"No, nyt Châteaussa ollessa ei tietystikään tule paljoa laitettua ruokaa tai leivottua, mutta kyllä se mukavaa on. Sillon kun kävin University of Magicia, laitoin paljon ruokaa ja leivoinkin jonkin verran", Cerinna kertoi ja joi juomaansa. Benjamin nyökkäsi. Hän itse ei ollut kummoinen leipoja, mutta kokata hän osasi hieman kaikenlaista. Blanchard ei oikeastaan koskaan onnistunut leivoksissaan. Jostain syystä hän vain aina tavalla tai toisella pilasi ne.

"Kuulin, että Adrienne aikoo järjestää oppilaille telttaretken. Hän on kyllä viitseliäs ja ahkera nainen", Cerinna totesi. Professori Blanchard mietti uudelleen aktiviteetin järjestämistä. Moni muu hänen kollegansa aikoi järjestää jonkin aktiviteetin. Ehkä hänenkin siis pitäisi? "Mm, totta", Benjamin totesi hieman tylsästi. Blanchardin mielestä neiti Ender oli myös hieman vinksahtanut. Ei kukaan täysjärkinen käyttänyt korkokenkiä yöllä. Aikoikohan hän telttaretkelläkin rämpiä ties missä pusikoissa ja soissa korot jaloissaan? Ajatus huvitti Benjaminia liikaa.

"Pidät ilmeisesti taiteesta?" Blanchard nyökkäsi. Hän rakasti taidetta. "Millaisista tyylisuuntauksista pidät? Minua itseäni viehättää ehkä eniten abstrakti taide ja surrealismi", nainen kertoi. "Ajattelinkin, että pidätte abstraktista taiteesta", Benjamin kertoi hymyillen.

"Pidän myös surrealismista. Abstrakti illusionismi on ihan mielenkiintoista myös, mutta en itse maalaa tai osta abstraktia taidetta", hän selitti. Benjamin ei oikeasti arvostanut abstraktia taidetta juuri lainkaan. Eräs hänen taidekollegansa kertoi kerran myyneensä 400 eurolla taulun, joka oli mukamas abstraktia taidetta. Tämä taiteilija oli oikeasti vain testannut uusia maalejaan taulukankaaseen, ei mitään sen ihmeellisempää. Muutama roiske, sudin veto ja nimikirjoitus alakulmaan. Siinä oli "taideteos".

"Fauvismi, ekspressionismi ja impressionismi ovat erityisesti mieleeni", Benjamin kertoi lyhyesti. "Maalaatko sinä tai oletko taiteellinen jollain muulla tapaa?"

[Cerinna Crèin]

"Ajattelinkin, että pidätte abstraktista taiteesta", mies sanoi kerrottuani tyylisuuntauksista, joista pidin. Lause kuulosti hieman omituiselta. Tuskin lempitaidesuuntauksia pystyi päättelemään, varsinkaan kun emme olleet koskaan aiemmin puhuneet mistään taiteeseen liittyvästä eikä minulla ollut esimerkiksi luokassani esillä taidetta. Minua ärsytti hieman tuollainen small talk tai miksi ikinä kohteliaisuudeksi verhottua mielistelyä kutsuttiinkaan. Säilytin kuitenkin malttini ja pidin ilmeeni neutraalina, vaikka oikeasti minun teki mieli sanoa jokin ivallinen kommentti.

"Pidän myös surrealismista. Abstrakti illusionismi on ihan mielenkiintoista myös, mutta en itse maalaa tai osta abstraktia taidetta", Benjamin selitti. Nyökkäsin hänen sanoilleen ilmaistakseni kuunnelleeni. Minua ärsytti miehen puheet entistä enemmän. Virkkeen viimeiset seitsemän sanaa haiskahtivat vahvasti siltä, että hän ei todellisuudessa pitänyt abstraktista taiteesta. Saatoin toki olla väärässäkin, mutta olin hyvin kokenut valehtelijoiden tunnistamisessa. Luuliko mies tosiaan, että loukkaantuisin, jos hänellä olisi kanssani eriäviä mielipiteitä? Se olisi lapsellista. Kyllä aikuiset ihmiset nyt osasivat keskustella sivistyneesti aiheuttamatta konfliktitilannetta vastakkaisista mielipiteistä.

"Fauvismi, ekspressionismi ja impressionismi ovat erityisesti mieleeni. Maalaatko sinä tai oletko taiteellinen jollain muulla tapaa?", Benjamin kysyi. Ensimmäisestä tyylisuuntauksesta en tiennyt oikeastaan mitään, mikä oli aika harvinaista. Yleensä tiesin kaikesta edes jotain. Ainoa asia, mikä mieleeni tuli fauvismista, oli kirkkaat ja epärealistiset värit. Aavistin, että tyylisuuntauksessa maalauksessa saattoi olla esimerkiksi sinistä ruohoa, mikä oli todellisuudessa luonnotonta. Kaksi jälkimmäistä olivat minulle kyllä tuttuja, mutta eivät erityisesti mieleeni. Impressionismi oli mielestäni liian epätarkkaa, enkä siksi pitänyt siitä. Ekspressionismi taas oli mielestäni hieman omituista.

"En maalaa, mutta piirrän aina silloin tällöin", kerroin. Se oli oikeastaan valhe, sillä piirsin ehkä kerran puolessa vuodessa syntymäpäiväkortin jommallekummalle kummitytöistäni. Silloinkin tyydyin piirtämään jotain tuttua ja turvallista, missä varmasti onnistuisin, sillä en kestänyt kritiikkiä kovin hyvin. Viimeksi oli piirtänyt kortin täyteen kukkia ja vaikka se oli aika turvallinen valinta, kaikki olivat hämmästelleet kuinka upea kortti mukamas oli. Olin piirrellyt samanlaisia kukkia monta monta kertaa kalenterini tyhjille sivuille. Siihen piirtämiseni sitten jäikin. Kalenterin tyhjiin sivuihin ja kummityttöjen kortteihin.

Joten lauseeni todellakin oli valhe. Enkä tiennyt miksi valehtelin ja se sai minut hämilleni. Oliko minulla tarve näyttää Benjaminille itsestäni se parempi puoli? Se, jonka kuka tahansa kanssani jutellut näkisi? Oliko minulla oikeasti tarve esittää täydellistä? Pelkäsinkö, että mies ei enää pitäisi minusta, kun tajuaisi, etten olisi oikeasti sellainen kuin väitin. Niin se taisi olla. Halusin vetää sanani takaisin, mutten enää voinut.

Peittääkseni ärtymykseni sekä Benjaminia että itseäni kohtaan, otin kulauksen juomastani ja vilkaisin muita pubissa olevia. Jessica ja hänen porukkansa olivat yhä paikalla. Tajusin tuntevani muutkin heistä, kun oikein kaivoin muistini sopukoita. Pitkä, tummatukkainen ja ihan komea mies, Liam, oli myös ollut UOM:ssä. En koskaan ollut tutustunut häneen paremmin ja tiesin vain, että hän oli järjestänyt alkuaikoina paljon opiskelijabileitä ja valinnut pääaineekseen pimeyden voimilta suojautumisen. Toinen mies, jonka nimi taisi olla Eric, oli Liamin kaveri ja aika hauska tyyppi. Muistan miten hän oli heittänyt usein läppää luennoilla ja kaikki luokassa olleet opiskelijat olivat nauraneet. Sitten oli Jessican kaveri Anna ja eräs mies, jonka nimeä en muistanut, mutta jonka pääaine oli ollut loitsut, aivan kuten minullakin.

Tajusin tuijotelleeni heitä hieman liian kauan ja käänsin katseeni takaisin Benjaminiin. Hätkähdin hieman, kun pubin työntekijä laittoi jotain teinien musiikkimakua vastaavaa musiikkia soimaan. En erityisemmin pitänyt kappaleesta. Ärsyttävää jumputusta jossa toistettiin samaaa What Do You Mean-kysymystä ainakin miljoona kertaa. Tajusin, että pubissa oli sen ikäistä porukkaa, että kukaan ei luultavasti pitäisi tuollaisesta musiikista. Itse esimerkiksi arvostin enemmän klassista musiikkia.

[Benjamin Blanchard]

Cerinna kertoi, että maalaamisen sijaan hän piirsi. "Oh, olisi ihan kivaa nähdä joitakin sinun piirustuksiasi", Blanchard kommentoi hymyillen. Hän mietti, että piirsiköhän Cerinna jotain abstrakteja juttuja.

Crèin otti kulauksen juomastaan ja katsoi pubissa olevia henkilöitä. Benjaminkin vilkaisi muita ihmisiä, mutta vain pikaisesti. Hänen katseensa kävi kahdessa humaltuneessa miehessä, jossain porukassa ja palasi sitten takaisin Cerinnaan. Crèinin katsellessa joitakin muita, Blanchard katsoi häntä.

Nainen oli niin kaunis. Kerrassaan täydellinen, Benjamin ajatteli. Hän katsoi kollegansa kasvoja pitkään, mutta kun Cerinna lopulta lakkasi katsomasta muita, käänsi professori Blanchard katseensa kollegansa pieniin käsiin.

Jokin hirvittävä kappale alkoi soimaan pubissa ja Cerinna näytti hätkähtävän. Benjamin joi lasinsa tyhjäksi ja ajatteli, että voisi ihan oikeasti lähteä pois pelkän huonon kappaleen takia. Ei hän kuitenkaan alkanut lähtöä tekemään, sillä hänellä oli ainakin yksi hyvä syy jäädä. "Aika vaikeat sanat tässä biisissä", Benjamin vitsaili, kun kappale oli soinut jonkin aikaa.

[Cerinna Crèin]

"Oh, olisi ihan kivaa nähdä joitakin sinun piirustuksiasi", Benjamin sanoi. Hymyilin hivenen. En oikein uskonut, että se päivä koittaisi kovinkaan pian. En luultavasti tulisi näyttämään niitä yhtään kenellekkään, ikinä. "Ehkä näetkin joskus", vastasin kuitenkin naurahtaen.

Saatoin sivusilmällä nähdä, että mies katsoi minua ja punastuin aavistuksen, mikä ei ollut minulle kovinkaan tyypillistä. Mietin, mitä hänen mielessään mahtoi liikkua. Joistakin ihmisistä näki aika helposti, mitä he ajattelivat, mutta Benjamin ei mielestäni kuulunut heihin. Tai sitten vika oli tulkitsijassa.

"Aika vaikeat sanat tässä biisissä", mies hymähti hetken kuluttua. Hymyilin hieman ja katsoin vuorostani häntä. Katseeni pysähtyi hetkeksi kirkkaansinisiin silmiin. Hätkähdin hieman ja siirsin katseeni lasiini. Juoma oli yhtäkkiä alkanut hieman kuvottaa minua. Otan silti kulauksen vain tehdäkseni jotain ja kadun heti. Alkoholikiintiö taisi täyttyä siinä. Voisin ehkä hakea hieman vettä tasoittaakseni oloani.

"Haen vettä", lausahdin lyhyesti ja suuntasin tiskille. Pyysin kivennäisveden ja palasin Benjamin luokse. "Tuleekohan ensi lukukaudelle uusia opettajia?", sanoin pohdiskelevaan sävyyn vaihtaen ehkä hieman tökerösti puheenaihetta

// Tönkömpää tekstiä saat etsiä kauan, heh. //

[Mila Molina]

Upean pitkiä peliviestejä! Kiitos tästä keskeneräisestä pelistä.

Benjamin Blanchard: 21 p
Cerinna Crèin: 29 p