// Tänne odotellaan Warren Clarkea :) Peli sijoittuu festaripäivään 30.7.2016 vähän yli puolenyön - noin kello yhden ja kahden välillä aamuyöllä //
Leirintäalue oli täynnä ääniä: naurunpyrskähdyksiä, erilaisten radioiden ja soitinten tuottamaa musiikkia, askelten töminää nyt jo hieman mutaista maata vasten, puheensorinaa sekä satunnaista poksahtelua ihmisten kaikkoontuessa alueelta. Illan pääesiintyjän eli Kohtalottarien esitys oli päättynyt hetki sitten ja porukka alkoi hiljalleen poistua paikalta tai tehdä matkaansa omalle teltalleen leirintäalueella. Inés kuului jälkimmäisiin henkilöihin. Yhdessä ystävänsä Thérèsen he tallustivat pienehkön poikajoukkion perässä jutellen rattoisasti kesäillan viileydessä.
”Oletko nyt aivan varma, ettet halua jäädä? Teltassani on hyvin tilaa kahdelle”, Inés sanoi ystävälleen heidän lähestyessään telttapaikkaa. ”Taidan olla, porukat murhaavat minut jos jään”, Thérèse vastasi luoden Inékseen anteeksipyytävän katseen. Inés ymmärsi yskän paremmin kuin hyvin. Hänenkään äitinsä ei ollut tarkalleen ottaen antanut Inékselle lupaa jäädä yöksi telttailemaan festarialueelle, mutta onneksi äiti elikin siinä uskossa, että Inés yöpyisi jonkun ystävänsä luona Pariisissa. Ei ollut lainkaan Inéksen tapaista valehdella äidilleen, mutta kyseessä oli ollut hätätilanne. Hänen olisi ollut erittäin vaikea saada järjestetyksi matkaa takaisin kotiin Biarritziin tähän aikaan yöstä, sillä Ortegojen kerrostaloasunnossa ei ollut takkaa, jonka olisi saanut liitettyä osaksi hormiverkkoa. Ja jos hän ei kerran saanut matkaa järjestetyksi ei äiti olisi takuulla antanut Inékselle lupaa tulla festareille ollenkaan. Ja sitähän hän ei ollut voinut riskeerata, kun oli kerran säästänyt kyseistä tapahtumaa varten vuoden päivät.
Tyttöjen saavuttua Inéksen teltalle heidän tiensä erkanivat. Thérèse jatkoi matkaansa kohti isoveljensä kanssa sovittua tapaamispaikkaa, josta he voisivat yhdessä kimppailmiintyä kotiinsa. Halattuaan ystäväänsä hyvästiksi Inés kääntyi telttansa puoleen. Hän potkaisi lyhytvartiset maiharinsa jaloistaan, avasi teltansuun heittäen reppunsa sisään ensimmäisenä ja kömpi sitten itse perässä sisälle teltan hämäryyteen. Vaivautumatta vaihtamaan vaatteitaan Inés levitti makuupussinsa ja käpertyi sen sisälle kerälle vaipuen hetkessä tervetulleeseen uneen välittämättä leirintalueelta yhä kantautuvista äänistä.
