// Peli Sirena Roverille ja Cerinna Crèinille. Sijoittuu maanantain ja tiistain väliseen yöhön 4.7/5.7. //
Kaivoin tulitikut työpöytäni laatikosta ja sytytin muutaman kynttilän. Katseli hetken liekkien lepatusta ja sitten siirsin taas katseeni paperiläjään pöydälläni. Lajittelin oppilaiden palauttamia läksyjä ja kopioita loppukokeista oikeisiin kansioihin. Minulla oli tapana tehdä jokaiselle opettamalleni oppilaalle oma kansio ja kerätä sinne kaikenlaista tietoa hänestä. Lukukauden aikana keräsin läksyt vain sekalaisiin pahvilaatikoihin, sillä en jaksanut lajitella niitä silloin. Tällä hetkellä minulla oli menossa neljännen luokan lajittelu.
Istuin pöydän ääressä ainakin kaksi tuntia, sillä kynttilät paloivat loppuun ja sytytin niiden tilalle uudet. Tuhahdin ärsyyntyneenä, kun steariinia tippui paperin päälle. Heilautin sauvaani laiskasti ja siivosin sotkun. Jatkoin lajittelua. Nuo läksyt tuonne, nämä tähän ja tämä tuonne... Työpöytä alkoi tyhjentyä paperista ja urakan loppu häämötti. Olin antanut neljännelle luokalle jokaiselta tunnilta läksyä, muutamaa poikkeusta lukuunottama, joten papereita oli paljon. Asetin neljä viimeistä paperia erään pouffsoufflepojan kansioon ja satuin vilkaisemaan päällimäistä. Hän oli tehnyt todella hyvää työtä. Tarkistin kalenteristani, minkä arvosanan hän oli saanut loppukokeesta. Upean, kuten vähän arvelinkin.
Pinosin kansiot takaisin pahvilaatikoihin ja nostin laatikot sauvanheilautuksella ilmaan. Avasin luokan oven ja lähdin viemään laatikoita varastoon. Kävelin käytäviä eteenpäin ja yhdet portaat alas. Varasto oli aika pieni ja siellä oli lähinnä loitsujen tunteihin liittyviä tavaroita. Pinosin laatikot hyllylle ja suljin oven perässäni. Kävelin takaisin luokkaani ja vilkaisin kelloani. Se oli jo vähän yli yksitoista illalla. Päätin mennä vielä hakemaan muutamat kirjat luokasta ja painua sitten nukkumaan.
Vilkaisin kävellessäni kohti luokkaani linnan ikkunasta ulos tiluksille. Olin aina hieman pelännyt pimeyttä, vaikka en sitä yleensä myöntänytkään. Nytkin olin tyytyväinen, että sain olla sisällä lämpimässä ja turvallisessa linnassa. Menin lähemmäs ikkunaa ja katselin järvelle. Ulkona tuuli oli yltynyt, sillä Kielletyn metsän puiden latvat taipuivat lähes maahan. Huomasin, että linnassakin oli tavallista koleampaa, vaikka ulkona ei ollut tuulesta huolimattakaan kovin kylmä. Ehkä sellaiset 18 astetta. Järvessä muodostui suuria aaltoja, jotka huuhtelivat rantahiekkaa. Hiekalla olleet jalanjäljet pyyhkiytyivät pois.
Siristin silmiä ollakseni varma näkemästäni. Kävelikö ulkona joku? Tällaisessa säässä? Hahmo lähestyi rantaa ja saatoin vain arvata hänen aikeensa. Kuka hullu menisi uimaan? Järvivesi oli hyytävän kylmää. Ja siellä eli kaiken lisäksi jättiläiskalmari. Päätin mennä hakemaan yöuintia suunnittelevan henkilön pois ulkoa ja antaa hänelle jälki-istuntoa. Tuollaisessa aallokossa voisi vaikka hukkua! Lähdin kiiruhtamaan käytävää eteenpäin kohti eteishallia.
