Yhteentörmääminen Poudlardinessa

[Liliane Cetra]

"Minulla on sisko ja veli. Luna ja Louis. He ovat kumpikin ärsyttäviä, mutta toisaalta ihan okei...joskus!", Naurahdin. Hörppäsin ison kulauksen hehkusimastani ja katsoin ikkunasta ulos. Kiva sää, ajattelin. Join juomani loppuun ja laskin lasini pöydälle.
"Tullaanko näitä hakemaan vai viemmekö ne jonnekin?" Kysyin tytöiltä ja osoitin lasejamme.

[Sirena Rover]

Cèlina vastasi kieltävästi Lilianen kysymykseen. "Minulla on sisko ja veli. Luna ja Louis. He ovat kumpikin ärsyttäviä, mutta toisaalta ihan okei...joskus!", Liliane naurahti. Huokaisin. Minulla oli ikävä siskojani. No, näkisin heitä kesällä... Ja pääsisin uimaan meressä!

"Tullaanko näitä hakemaan vai viemmekö ne jonnekkin", Liliane kysyi. Hetkeen en ymmärtänyt mitään, mutta sitten tajusin, että tyttö tarkoitti lasejamme. Join kermakaljani nopeasti loppuun ja pyyhin suupielet.

"Ööh.. En tiedä. Näkyykö jotain paikkaa minne ne voitaisiin viedä. Muuten jätetään kai tähän..." sanoin.

[Cèlina Tourette]

Muut miettivät minne mukit pitäisiviedä.
"Kai nämä jätetään", Cèlina totesi. "Hei, pitääkö näitä viedä jonnekin?" hän huikkasi. Myyjä oli vaihtunut. Tuo uusi oli kuin eii olisi kuullutkaan mutta puhui sen siaan muulle pubille:
"Onko tuo joku nuorten vammaisten-kerho? Onko tuo yksi kuuro vai mitä? Päästetäänkö moisia edes Châteauhun? "
Viha kiehui Cèlinassa.
"Olen Cèlina Tourette ja olen käynyt Châteauta jo kolme vuotta tiedoksesi vaan!" tyttö huusi.
Myyjä oli kuin Cèlina olisi pahasti häiriintynyt. Hän puhui taas muille:
"Voi, hupsu luulee käyvänsä koulu. Eihän siellä mitään vammais-osastoa ole".

[Liliane Cetra]

Kai nämä jätetään", Cèlina totesi. "Hei, pitääkö näitä viedä jonnekin?" hän kysyi myyjältä.
"Onko tuo joku nuorten vammaisten-kerho? Onko tuo yksi kuuro vai mitä? Päästetäänkö moisia edes Châteauhun? ", myyjä kailotti. Se ei ollut enää se sama kohtelias ja mukava myyjä, joka oli meille antanut juomat vaan nyt joku 20 vuotias näppylänaama.
"Olen Cèlina Tourette ja olen käynyt Châteauta jo kolme vuotta tiedoksesi vaan!", Cèlina karjui.
"Voi, hupsu luulee käyvänsä koulu. Eihän siellä mitään vammais-osastoa ole", myyjä kuulutti pubille.
Asiakkaat nauroivat.

Viha alkoi minussakin kiehua ja olin valmis vaikka lyödä myyjää turpaan jos hän ei lopettaisi. Hillitsin itseni ja nousin ylös. Nauru lakkasi ja myyjä sanoi:
"Sinulla ei näytä olevan ulkoisia vammoja. Oletko kenties huono lukemaan vai osaatko puhua?".
"Itseasiassa osaan puhua ja lukea, tollo. Eikä siinä ole mitään vikaa jos ystävystyy sokean ja pyörätuolitytön kanssa. Ja tiedoksi pauka-aivo, on minullakin ominaisuus", sanoin maireasti ja irvistin niin, että hampaani näkyivät. Äkkiä tuli hiljaisuus ja vaikutti siltä, että kukaan ei edes hengittänyt. Jotkut nousivat jopa ylös ja hiippailivat ovea kohti.
"Kenet imisin ensin tyhjiin?", kysyin. Myyjäkin vaikutti jo kalpealta ja paikalla oli enää noin kymmenen henkilöä, jotka hekin olivat piiloutuneet pöytiensä alle.
Lähestyin myyjää hitaasti lipuen kokoajan hampaita esitellen puhuen maireasti:
"Tiedät kai mikä jo olen? Voin näyttää sinulle jos et tiedä", sanoin ja nojasin tiskin yli. Myyjä säikähti ja painautui seinään mahdollisimman kauas minusta. Hän oli paperinvalkea ja nyt hän liikkui seinän viertä takahuoneeseen. Loput kymmenen ihmistä karkasivat myös ovesta ulos ja jäimme kolmistaan pubiin.

"Ei haittaa Sirena, vaikka et nähnyt. Myyjän ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, mutta ei sille nyt voi mitään", kerroin kun olin istunut pöytään ja kuiskasin tytöille: "En minä oikeasti voi imeä verta kenestäkään. Olenhan puoli vampyyri!".

[Sirena Rover]

"Kai nämä jätetään", Cèlina sanoi, " "Hei, pitääkö näitä viedä jonnekin?" tyttö huikkasi myyjälle. Tunsin poreilevan vihan kuplivan sisälläni, kun myyjä kailotti: "Onko tuo joku nuorten vammaisten-kerho? Onko tuo yksi kuuro vai mitä? Päästetäänkö moisia edes Châteauhun? ", myyjä oli vaihtunut tiskillä.
"Olen Cèlina Tourette ja olen käynyt Châteauta jo kolme vuotta tiedoksesi vaan!", Cèlina huusi täyttä kurkkua.
"Voi, hupsu luulee käyvänsä koulua. Eihän siellä mitään vammais-osastoa ole", myyjä irvaili asiakkaiden nauraessa.

Kuulin Lilianen alkavan nousta seisomaan, mutta olin nopeampi. Ponnahdin pystyyn ja harpoin pubin poikki. Nappasin matkallani tiskille, jonkun nauravan miehen käsistä juoman mitä hän oli juuri ryystänyt. Harpoin tiskin luokse, paikansin myyjän ja kippasin silmänräpäyksessä nesteet tämän päälle. Myyjä päästi kirkaisun ja kirosanan.
"Hupsis, ollaanpas me vammaiset kömpelöä sakkia", ihmettelin ilman katumuksen häivääkään. "Ihan kuin ei olisi edes silmiä päässä."
Niine hyvineen selvitin tieni takaisin pöytäämme. Matkalla tyrkkäsin miestä, jolta olin napannut juoman, päähän kyynerpäällä. "Kiitos lainasta", sihisin miehen korvaan.

Lilianen show olisi pitänyt nähdä. Hän ajoi upeasti koko pubin asiakkaat -ja myyjän- ulos kerta heitolla.
"Ei haittaa Sirena, vaikka et nähnyt. Myyjän ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, mutta ei sille nyt voi mitään", Liliane kuiskasi meille. "En minä oikeasti voi imeä verta kenestäkään. Olenhan puoli vampyyri!" Ynähdin myöntävästi.

"Lähdetäänkö?" kysyin.

//Tekstissä oli pieni lainaus kirjasta Edes ystäviä.//

[Cèlina Tourette]

Sirena ryntäsi myyjän luo ja kaatoi nestettä tuon niskaan. Myyjä kirkaisi ja päästi suustaan kauhean kirosanan.
"Hupsis, ollaanpas me vammaiset kömpelöä sakkia", Sirena totesi.
"Ihan kuin ei olisi edes silmiä päässä", tyttö jatkoi.
"Ääliö sokea", myyjä karjui mutta Sirena kiirehti takaisin pöytään.



Liliane nousi ylös ja lähti kohti myyjää.
"Sinulla ei näytä olevan ulkoisia vammoja. Oletko kenties huono lukemaan vai osaatko puhua?", myyjä tiedusteli Lilianelta. Sitä Cèlina ei enää kestänyt.
"Itseasiassa osaan puhua ja lukea, tollo. Eikä siinä ole mitään vikaa jos ystävystyy sokean ja pyörätuolitytön kanssa. Ja tiedoksi pauka-aivo, on minullakin ominaisuus", Liliane sanoi vihaisesti. Cèlina ei jaksanut katsoa Lilianen ohjelmanumeroa ja heti Lilianen tultua Cèlina aloitti omansa.


Cèlina syöksähti päin myyntitiskiä.
"No, oho! Taisinpa törmätä, jopas kävi moka, anteeksi!", Cèlina kailotti. Cèlina nousi vasemmalle jalallaan seisomaan pyörätuolilleen. Cèlina veti yhdellä jalalla voltin ja laskeutui pöydän takana olevalle tuolille.
"Olen treenannut kotona!"
Cèlina veti vielä päkkärin takaisin tuolilleen mutta tuolia ei enää ollut. Cèlina laskeutui lattiaan sujuvasti mutta koska ei ollut varautunut ja kaatui lattialle. Mies, jolta Sirena oli vienyt juoman piteli pyörätuolin selkänojasta ja näytti kerrassaan mielipuolelta.

[Liliane Cetra]

Saavuttuani pöytään hautasin käteni kasvoihini. Olin väsynyt tähän esiintymiseen. En tahtonut enää valokeilaan takaisin. Hampaiden paljastaminen on minulle suuri pala haukattavaksi. No, olin uhrautunut ja selvinnyt.

En jaksanut seurata Cèlinan ohjelmanumenoa. Nostin silti katseeni Cèlinaan vaikka en tosiasiassa edes seurannut hänen puuhiaan. Toisaalta en edes kuulut mitä hän sanoi, sillä olin niin ajatuksissani. Kuulin kuitenkin kolauksen ja havahduin. Cèlina makasi lattialla ja joku oli vetänyt hänen pyörätuolinsa taakse. Pongandin ylös tuolistani kuin vieteri ja marssin miehen luo. Nyt tunnistin hänet siksi mieheksi, jonka päälle Sirena oli kaatanut nestettä.

"Lopeta tuo senkin...", emmin. Tönäisin miestä kylkeen ja hän horjahti jalan taaksepäin. Autoin pikaisesti Cèlinan tuoliin. Mies oli vetänyt sauvansa esiin ja niin tein nyt minäkin.
"Karkotaseet!", huusin ennenkö mies ehti avata suutaan. Hänen sauvansa lensi ilman halki ja ikkunasta ulos.

//aion varmaan erottaa tämän hahmon Châteausta, joten pelaamme varmaan tämän pelin loppuun? Jos tytöt vaikka nyt menisivät ulos pubista ja peli loppuisi suunnilleen siihen?//

[Sophie Brown]

//Joo, Sirena voi vielä pelata ja minä sitten vielä lopetan. Ok? Oon siis Cèlina.//

[Sirena Rover]

Olin aivan sekaisin kaikesta mitä tapahtui, mutta ymmärsin sen, että istuin yksin pöydässä. Tuhahdin ja kuulin kuinka kaksi tyttöä melusivat pubin etuosassa. Tarkistin nopeasti mitä kello oli. Voi ei! Katy oli odottanut minua jo viisi minuuttia portilla.

Selvitin tieni nopeasti ovelle ja yritin paikantaa riitapukarit. Nyt ei suoraan sanoen kiinnostanut mitä he tekivät, selvitkööt itse, ei minun apua kuitenkaan tarvita. "Sori tyypit!", huikkasin heille, "minun pitää mennä." Ja niine hyvine avasin oven ja astuin ulos raittiiseen ilmaan. Avasin nopeasti keppini ja lähdin linnaa päin virnistellen.

//Tämä on viimeinen viestini tähän peliin. Kiitos peliseurasta :)//

[Cèlina Tourette]

"Lopeta tuo senkin...", kuului Lilianen ääni.
Cèlina tunsi jonkun auttavan häntä pyörätuoliin muttei avannut silmiään:
Hän pelkäsi hetkeä jolloin näkisi pubin uudestaan;saati hänet kaataneen miehen.


"Kiitos Liliane", Cèlina mumisi tietyllä tavalla kiitollisena.
"Karkotaseet!"
Cèlinan silmät rävähtivät auki. Miehen sauva lensi ulos ikkunasta.
"Sori tyypit!", huikkasi Sirenan ääni. "minun pitää mennä."
"Hei Sirena!" Cèlina vastasi ja rullasi Sirenan perässä ulos.

//Kiitti peliseurasta! Kaiketi saa siis pisteyttää & lukita. Tulipa vauhdikasta menoa.//