Tästä kesä voi alkaa

[Alwine Eldridge]

//Peli sijoittuu junamatkan 2.7. ja peliin odotetaan Anna Pretreä. :)//

Kesäloma oli virallisesti alkanut, vaikka istuinkin vielä pikajunassa matkalla Châteausta kotiin, Bordeuxhun. Seuranani vaunuosastossa olivat vain isoveljeni Brian Eldridge ja hänen kaverinsa Jep Lamar ja Kelvin Tennyson. En oikeastaan olisi halunnut olla heidän kanssaan juuri nyt, koska en aina tuntenut itseäni kovinkaan mukavaksi Jepin ja Kelvinin seurassa. Tietysti he olivat ystävällisiä minulle, mutta he olivat Brianin ystäviä, ei minun.

Kun Brian jutteli ystäviensä kanssa kesän huispausturnauksista, yritin esittää lukevani kirjaa nimeltä Gwenaëlle. Olin lukenut sen joululomalla ja olin todennut sen olevan aika kliseinen. Se kertoo nuoresta ja rikkaasta velhosta, joka tappaa morsiamensa, Gwenaëllen, koska epäilee tämän omistavan salarakkaan, kun lukee hänen päiväkirjaansa. Kirja on mielestäni ällöttävä, koska velho menee lopuksi naimisiin Gwenaëllen pikkusiskon, Toineten, kanssa ja he saavat tyttölapsen, jonka he ristivät Gwenaëlleksi.

Olin uppoutunut ajatuksiini, joten hätkähdin, kun Brian tuuppasi minua kevyesti kyynärpäällään. "Al, kauanko sinulla oikein menee yhden sivun lukemiseen?" hän kysyi ja hymyili ilkikurisesti. Brian istui vieressäni ikkunapaikalla. "Öh... En lukenut tätä. Taisin olla ajatuksissani..." sanoin hiljaa ja hymyilin pienesti. Brian hymähti. "Mitä sinä ajattelit?" Jep kysyi virnistäen, mutten ehtinyt vastata, kun vaunuosaston ovi jo aukaistiin.

"Brian, Kelvin, Jep! Tulkaa äkkiä katsomaan!" oviaukosta kuikuileva poika huudahti. Pojalla oli mustat tuuheat hiukset ja hänellä oli päällään farkut ja harmaa huppari. Muistaakseni poika oli Serdaiglesta ja samalla vuosikurssilla kuin Brian.

Jep ja Kelvin nousivat ylös, mutta Brian käänsi vielä katseensa minuun. "Tulen hakemaan sut viimeistään sitten, kun ollaan tarpeeksi lähellä Bordeuxta. Sopiiko?" hän kysyi. "Tietysti", muodostin huulillani. Brian taputti minua selkään ja hävisi vaunuosastosta muiden perässä ja niin jäin istumaan yksikseni.

Päätin käyttää yksinoloa hyväkseni ja nukkua pienet päiväunet. Siirryin sille penkille, jolla Brian oli vielä hetki sitten istunut, laskin sylissäni olevan kirjan viereiselle penkille ja painoin pääni ikkunaa vasten. Sitten nukahdin.

[Anna Pretre]

Anna yritti pysyä parhaansa mukaan kaksoissiskonsa Renéen mukana, kun tämä juoksi rautatieasemalla, leijuttaen matka-arkkuaan mukanaan.
"Tule jo Anna! Me myöhästytään kohta!" Kuin Renéen sanojen vahvistukseksi, pikajuna tööttäsi lähdön merkiksi. Renée kirosi hiljaa ja syöksyi sitten lähimmän oven luo, vetäisten sen hätiköiden auki ja hypäten sisään, matka-arkku edellä. Anna hyppäsi kyytiin sekunneja myöhemmin, juuri ennen kuin juna nytkähti liikkeelle. He olivat törmänneet suoraan sisälle valvojaoppilaiden osastolle, ja Pretren siskokset pahoittelivat kummatkin sisälle tuppautumistaan, samalla kun pujahtivat ulos tavalliselle vaunuosastolle. Sitten, tismalleen yhtä aikaa, he vetivät ilmaa keuhkoihinsa ja purskahtivat sitten nauruun.
"Tämä on ihan kokonaan sinun syytäsi! Sinä jäit hyvästelemään joitakin taikaolentoja! Ihan kuin sitä ei olisi voinut tehdä jo eilen!" Renée tuhahti, mutta ei mitenkään pahantahtoisesti. Ja Anna kyllä tunsi siskonsa niin hyvin, että tiesi tämän ainoastaan nauttivan pienestä adrenaliinisäväyksestä.

He keräsivät tavaransa, Anna matka-arkkunsa sekä pienen olkalaukun sekä Renée arkkunsa sekä kissankorinsa. Äänekäs maukuminen sen sisältä paljasti, että toisin kuin omistajansa, Monsieur Joufflu ei arvostanut kovaa vauhtia. Renée aloitti iloisen puheensorinansa, samalla kun Anna kurkki sisään vaunuosastoihin etsien tuttuja. Niitä harvaa tuttua, joita hänellä oli. Ja huomatessaan yhdessä vaunuosastossa tutun pörröpään, Anna pysähtyi.
"Tuo on Alwine, eikö?" Renée tunnisti tytön myös, olihan tyttö se joka aikoinaan oli esitellyt Alwinen ja Annan toisilleen. Lisäksi Renée jakoi makuusalinsa tytön kanssa, sillä he olivat kummatkin Gryffondoreja sekä samanikäisiä. Kuten Anna ja Alwinekin olivat, luonnollisesti.

Alwine näytti nukkuvan, joten Anna avasi vaunuosaston oven hiljaa ja meni istumaan tyttöä vastapäätä. Renée jäi seisomaan oviaukkoon, joten tyttö luultavasti ei aikonut jäädä, ainoastaan tervehtiä tuttuaan.
"Ali?" Anna kosketti kevyesti ystävänsä polvea ja sanoi tämän nimen hiljaa, kysyvästi. Renée odotti siihen, että tyttö heräsi, ennen kuin avasi suunsa.
"Hei Alwine. Nukuitko hyvin?" Annan kaksoissisko virnisti, ennen kuin kääntyi poispäin. Selvästi tyttö oli nähnyt jonkun, sillä tytön ilme muuttui heti nolostuneeksi. "Minä, öh... Minun pitää mennä. Oli hauska nähdä. Toivottavasti pääset käymään meillä kesälomalla!" Anna hymyili tietäväisesti, kun Renéen kasvot muuttuivat tulipunaisiksi tämän pyyhältäessä pois pikavauhtia.
"Se seurustelee. Ihan varmasti." Anna totesi osittain itselleen, mutta virnisti sitten Alwinea hymyillen.

Alwinen voisi laskea ainoaksi ihmiseksi Châteaussa, joka oli hänelle läheskään yhtä läheinen kuin Renée oli. Hän kykeni olemaan jo oma itsensä tytön seurassa, vitsaili ja nauroi. Hän ei itsekään tiennyt, miksi juuri hänestä ja Alista oli tullut niin läheisiä, kun Renée ja Ali taas, jotka olivat todella samanlaisia, olivat ennemminkin tuttuja kuin ystäviä keskenään. Ehkä se johtui siitä, että Renée oli niin sosiaalinen, että häneltä vaati enemmnä ystävystyä, kun Anna taas oli ollut vaikuttunut jo siitä miten Alwine tuntui välittömästi pitävän hänestä. Ja ehkä hän piti Alista juuri siksi, että tämä oli niin samanlainen kuin hänen siskonsa. Renée ja Anna kun tasapainottivat toisiaan hyvin, niin kuin hän ja Alikin.
"Missä Brian on?" Brian oli Alin isoveli, samanikäinen kuin Annan isosisko Violaine. Se oli yksi niistä pienistä asioista, jotka yhdistivät häntä ja Alia. Myös Renée koki asian hauskana, ja olikin joskus ehdottanut että he järjestäisivät isosisaruksilleen sokkotreffit. Anna oli varma, että Violaine kokisi asian hauskana, mutta ei ollut Brianista yhtään varma. Hän kyllä piti poikaa mukavana, mutta tunsi tämän kuitenkin ainoastaan tasolla "no, hän on Alin isoveli".

"Ainiin." Anna puhui harvoin näinkään paljon, mutta koska vaunuosastossa olivat vain he kaksi, sanat eivät tuntuneet kiusallisilta. Hätäisesti tyttö kaivoi olkalaukkuaan, jonka oli aiemmin laskenut viereiselle penkille, nostaen sieltä sitten nahkakantisen, paksun kirjan. "Professori Martin antoi tämän minulle tänään, juuri ennen lähtöä. Melkein myöhästyin sen takia junasta." Kyseessä oli ensimmäinen painos kirjasta "Maailman suurin lohikäärmekirja", ja vaikka Anna tiesi että Ali ei jakanutkaan hänen intohimoaan taikaeläimiä kohtaan, tyttö ei tuomitsisi häntä siitä että hän oli näin innoissaan yhdestä vanhasta kirjasta.

[Alwine Eldridge]

"Ali?" kuulin tutun äänen jostain läheltä ja jokin kosketti minua kevyesti. Havahduin unestani, jonka viimeiset rippeet hävisivät mielestäni. Viimeinen mielikuvani oli jonkinlainen outo pyramidimainen esine, mutta pian olin jo unohtanut senkin, kun tuttu ja leppoisa puksuttelu kantautui korviini. Avasin silmäni ja katsoin edessä olevaa henkilöä. Se oli Anna Pretre.

Anna oli varmaan paras ystäväni Châteaussa. Viihdyin hänen seurassaan samalla tavalla kuin Brianinkin, mutta Annassa oli se ero, että hän tuntui olevan kanssani omasta vapaasta tahdostaan eikä velvollisuudentunnosta. Oli onni, kun Annan kaksoissisko eli tupalaiseni Renée tutustutti meidät toisiimme. Muuten olisin niin yksinäinen kaiken aikaa. Vaikka viihdyinkin hyvin kaikkien tupalaisteni seurassa, Anna oli korvaamaton.

Kuulin toisen tutun äänen vaunuosaston ovensuusta. "Hei Alwine. Nukuitko hyvin?" En ollut huomannut Renéetä heti, mutta kun katsoin tätä, näin virneen tämän kasvoilla. Virnistin takaisin, mutta pian Renée olikin jo kääntynyt pois enkä voinut olla huomaamatta nolostunutta katsetta tämän kasvoilla. "Minä, öh... Minun pitää mennä. Oli hauska nähdä. Toivottavasti pääset käymään meillä kesälomalla!" hän selitti ja katsoin hänen peräänsä kummastuneena, mutta koska Renée oli jo häipynyt näköpiiristä, käänsin katseeni Annaan. Olin juuri kysymäisilläni "Mitä tuo oli?", kun sainkin jo vastauksen.

"Se seurustelee. Ihan varmasti", Anna sanoi ja käänsi katseensa takaisin minuun virnistäen. Kohotin kulmiani. "Oho! Kenen kanssa?" en voinut vastustaa kysyä ja olin lähellä kikatuskohtausta. Näin mielessäni Renéen loikoilemassa rannalla auringon laskiessa komean ja lihaksikkaan huispaajapojan kanssa. Tietenkään en tiennyt, olisiko sellainen Renéen tapaista, mutta romanttista ainakin.

"Missä Brian on?" Anna kysyi. Mietin hetken itsekin, ennen kuin muistin. Päikkärit tosiaankin sekoittivat päätäni, mutta oloni tuntui ainakin virkeämmältä kuin aiemmin. "Hän meni jonnekin muutaman kaverinsa kanssa. Katsomaan jotain", vastasin epämääräisesti. Brian oli jättänyt kaikki tavaransa, myös pöllönsä Bonon, joka nukkui häkissään pää siiven alla kolmepaikkaisen penkkirivin käytäväpaikalla. Gigi sen sijaan oli löytänyt paikan matkatavarahyllyltä, jolla musta kissa kehräsi tyytyväisenä ja tarkkaili minua ja Annaa. "Hän tulee tänne takaisin vähän ennen kuin on aika jäädä pois."

Katsoin Gigiä silmiin ja se hyppäsi alas telineeltä sen alla olevalle penkille ja loikki syliini silitettäväksi. Nostin sen ilmaan ja haistoin sen hunajantuoksuista turkkia. Rakastin Gigin tuoksua ja sitä kun sain painaa kasvoni sen pehmeään turkkiin. Olin tehnyt sitä aina ja muista ihmisistä se oli varmaan outoa, mutta minusta se oli ihanaa. "Ai niin", kuulin Annan sanovan ja laskin Gigin takaisin syliini ja rupesin silittämään sitä.

Anna veti esiin laukustaan paksun näköisen kirjan. Mikäköhän kirja se oli? Ehkä jokin jännittävä seikkailuromaani tai elämäkerta? Muistin, että olin lukuvuoden aikana hehkuttanut Annalle varmaan kymmeniä kirjoja, mutta ne eivät häntä kauheasti ollut kiinnostanut. Ne eivät kai vain olleet ollut Annan tyylistä kirjoja.

"Professori Martin antoi tämän minulle tänään, juuri ennen lähtöä. Melkein myöhästyin sen takia junasta", Anna sanoi. Vaikken ollutkaan ajatellut asiaa aiemmin, se selitti miksi Anna tupsahti paikalle vasta sitten, kun juna oli jo lähtenyt liikkeelle. Nojauduin eteenpäin ja nappasin kirjan Annan kädestä ja katselin sitä. Maailman suurin lohikäärmekirja, se oli kirjan nimi. Niin Annan tapaista. Selasin kirjaa ja osoitin mielestäni nättiä lohikäärmettä, jolla oli kauniit punaiset sileät suomut ja ulkonevat silmät. "Tuo on söpö", tokaisin ja osoitin lohikäärmettä Annalle.

[Anna Pretre]

Alwine heräsi nopeasti, eikä näyttänyt siltä, että pahastui herätyksestä. Tyttö virkosi nopeasti tähän maailmaan, ja viimeistään Renéen kummallisen käytöksen jälkeen tyttö oli taas täysin oma itsensä.
"Oho! Kenen kanssa?" Anna ei itsekään tiennyt kyseisen henkilön nimeä, mutta oli nähnyt tämän pari kertaa. Kyseessä oli eräs Serpentardtyttö, ja vaikka se ei Annalle ollut yllätys tai järkytys, hän ei ollut varma tiesikö Ali Renéen suuntautumisesta. Hänellä ei olisi ollut mitään ongelmaa luottaa kyseistä asiaa parhaan ystävänsä tietoon, mutta Renée oli itse kertonut niillä henkilöille joille halusi. Se ei ollut hänen asiansa jakaa siskonsa ´salaisuuksia.
"Joku Serpentard." Anna vastasi kohauttaen hartioitaan, vilkuillen vielä hetken siskonsa perään, ennen kuin käänsi katseensa takaisin Aliin. Sitten, yllättäen, tyttö tuhahti. "Niin Renéen tapaista. Rikkoo ihan tahallaan kaikkia stereotypioita ja järkyttää ihmisiä sillä Gryffondor-Serpentard-jutulla. Vaikka se kilpailu teidän ja Serpentardien välillä ei olekaan mitään vakavaa, ihmiset jaksavat silti kohista siitä. Siis siitä, että te tulette oikeasti toimeen ihan hyvin." Tämän purkauksen jälkeen Anna virnisti pahoittelevasti. Ei ollut tavatonta, että tyttö purki ajatuksiaan tällä tavalla yhtäkkiä. Hän piti ajatuksensa suurimman osan ajan itsellään, ja lopulta hänen oli vain pakko keventää sydäntään.

Ali vastasi Annan kysymykseen Brianista, sen jälkeen kun oli itsekin miettinyt asiaa hetken. Poika oli kuulemma lähtenyt kavereidensa kanssa ja tulisi takaisin juuri ennen kuin heidän pitäisi jäädä pois junasta Bordeauxissa. Junamatka sinne kestäisi muutamia tunteja, ja sen jälkeen Anna matkustaisi vielä puolet matkasta kahdestaan Renéen kanssa. Tai yksin, sillä nyt näytti siltä että Renéellä oli parempaa seuraa. Ajatus ei kuitenkaan ollut katkera, sillä Anna ymmärsi siskoaan. Eivät he kokoajan voisi olla yhdessä, varsinkin kun kesäloman he kuitenkin viettäisivät kotona kahdestaan, äidin ja isän ollessa luultavasti töissä. Violainesta taas ei koskaan tiennyt, sillä vaikka tyttö tulisikin Beauxbatonsista kotiin kesäksi, hänellä oli aina niin paljon menoa että häntä näki vain iltaisin, kun tyttö tuli kotiin nukkumaan.

Ali vaikutti yllättävän kiinnostuneelta Annan kirjasta, ja tyttö hymyili leveästi kun hänen ystävänsä kumartui kohti kirjaa ja nappasi sen käsiinsä ja alkoi selata sitä. Tytön sormi pysähtyi yhdelle kuvalle, ja Anna kumartui uteliaana katsomaan, mikä lohikäärmeistä oli saanut Alin huomion.
"Tuo on söpö." Samaa mieltä oli Anna, joka tunnisti lohikäärmeen hetkessä.
"Kiinalainen pallosalama." tyttö nyökkäsi. "Se on aggressiivinen mutta yllättävän suvaitsevainen omia lajitovereitaan kohtaan toisin kuin suurin osa lohikäärmeistä." Tieto tuli tytön suusta ennen kuin hän ehti hillitä itsensä. Hetken ajan hän hymyili taas pahoittelevasti, mutta hymy muuttui nopeasti kiusoittelevaksi virneeksi. "Se syö myös ihmisiä." Oli tytön viimeinen toteamus, ennen kuin tyttö otti kirjan omiin käsiinsä ja selasi sitä hetken.
"Tämä taas on minun suosikkini. Antipodien opaalisilmä." Sitä kutsuttiin maailman kauneimmaksi lohikäärmelajiksi, eikä Anna voinut väittää vastaan. Sen suomut olivat helmiäishohtoiset ja silmät moniväriset ja kimaltevat, ilman pupilleja. Ulkonäkö ei kuitenkaan ollut ainut syy miksi Anna piti lohikäärmeestä; lisäksi se ei ollut kovinkaan aggressiivinen ja tappoi vain harvoin. Se oli helpoin lohikäärmelaji kouluttaa, ja Annan haave olikin joskus päästä kouluttamaan sellainen.

"Haluatko sinä muuten tulla meille kesällä? Me asumme yleensä puolet kesästä tavallisessa asunnossamme Pariisin keskustassa ja puolet kesästä yhdessä vanhassa kartanossa Senlisissä. Kummassakin paikassa on tarpeeksi tilaa sinulle, vaikkakin Senlisin paikka on minusta kauniimpi." Kaksi asuntoa ei ehdottomasti ollut normaalia, eikä varsinkaan se että heidän perheensä omisti yhteensä 5 asuntoa, yksi Pariisissa, yksi Senlisissä, yksi Toulonissa, yksi New Yorkissa ja yksi jossakin päin Espanjaa. Tosiasia kuitenkin oli, että he olivat erittäin varakkaita, vaikka Anna ei yleensä kehuskellutkaan asialla. Se ei oikeastaan vaikuttanut hänen elämäänsä, muuta kuin ehkä sillä tavalla että he olivat matkustelleen paljon. Anna oli aina ollut hyvin nöyrä, järkevä rahankäyttäjä.
"Briankin voisi tulla, jos haluaisi. Sen jälkeen kun lähetimme Violainelle kuvan hänestä, Vivi on puhunut hänestä yllättävän paljon." Taas kerran Anna hymyili leikkisästi. Hänestä oli hauskaa tehdä pilaa isosiskostaan, varsinkin kun tämä ei ollut paikalla eikä siis voinut tietää.

[Alwine Eldridge]

Anna kertoi Renéen uuden ystävän olevan vain joku Serpentardista ja jätti asian sikseen. Luultavasti hän ei tiennyt kyseisestä henkilöstä juuri mitään, mutta toisaalta eihän asia minulle sinänsä edes kuulunut.

Huomasin Annan katsovan suuntaani ja katseemme kohtasivat, kun hän yhtäkkiä tuhahti. "Niin Renéen tapaista. Rikkoo ihan tahallaan kaikkia stereotypioita ja järkyttää ihmisiä sillä Gryffondor-Serpentard-jutulla. Vaikka se kilpailu teidän ja Serpentardien välillä ei olekaan mitään vakavaa, ihmiset jaksavat silti kohista siitä. Siis siitä, että te tulette oikeasti toimeen ihan hyvin."

Hymyilin leveästi ja tutkailin Annan kasvoja, joilla oli pahoitteleva virne. "Totta. Paitsi, että se kilpailu on hauskaa. Oikeasti. Mieti, jos Pouffsouffle ja Serdaigle kilpailisivat keskenään", naurahdin pienesti. Ajatus taisi olla aika epätodennäköinen – kummankaan tuvan jäsenillä ei mielestäni ollut niin paljon kilpailumieltä, että kiistaa olisi voinut syntyä.

"Serpentard on mielestäni ihan kiva tupa. Lajitteluhattu harkitsi jopa minun pistämistäni sinne", sanoin muistaen lajitteluhatun sanoja. Kyllä sinut Serpentardiinkin laittaisi. Silloin myös muistiini tupsahti edellisten kurpitsajuhlien tanssiparini, Noel Tremble Serpentardista ja tunsin oloni heti hieman vaivaantuneeksi ja käänsin katseeni ikkunasta ulos. Olin seurustellut Noelin kanssa kuukauden, mutta suhteemme päättyi siihen, kun Noel huusi minulle päin naamaa "Saastainen verenpetturi!". Oli todella outoa ja epämiellyttävää, että jotkut harvat ihmiset vielä ajattelivat tuolla lailla. Mutta joka tapauksessa olin itkenyt Noelia Annalle monta päivää. Sen jälkeen olin kuitenkin uskoutunut Annalle entistä enemmän omissa asioissani.

Kun vaihdoimme puheenaihetta, Noel pyyhkiytyi pois mielestäni. Anna kertoi söpöksi sanomani lohikäärmeen lajin olevan kiinalainen pallosalama. "Se on aggressiivinen mutta yllättävän suvaitsevainen omia lajitovereitaan kohtaan toisin kuin suurin osa lohikäärmeistä", Anna kertoi. Nyökkäsin ja hymyilin pienesti. "Se syö myös ihmisiä", hän lisäsi ja virnisti ilkikurisesti, jolloin hymyni muuttui täydeksi tyrmistykseksi. Onneksi kiinalaisia pallosalamia eli vain Kiinassa – toivottavasti.

Anna oli ottanut lohikäärmekirjan takaisin itselleen ja etsi sieltä kuvan eräästä todella kauniista lohikäärmeestä. "Tämä taas on minun suosikkini. Antipodien opaalisilmä", Anna sanoi. "Se on kaunis, mutta taidan silti pitäytyä pallosalamassa", sanoin ja hymyilin leveästi. Yllätyin joka kerta, kun huomasin, miten kiinnostunut Anna oli taikaeläimistä. Itse tunnistin joitain pihamaittemme eläimiä, mutta joku erikoisempi otus – ei. "Minä en varmaan tunnistaisi edes fletkumatoa, mikä se sitten onkaan. Muistan kun Brian valitti nuorempana, kuinka rasittavaa niiden hoitaminen oli. Ehdittekö te vielä käsitellä niitä tänä lukuvuonna?" kysyin ja yritin kuulostaa fiksulta ja sivistyneeltä, vaikken ollutkaan opiskellut taikaolentojen hoitoa.

"Haluatko sinä muuten tulla meille kesällä? Me asumme yleensä puolet kesästä tavallisessa asunnossamme Pariisin keskustassa ja puolet kesästä yhdessä vanhassa kartanossa Senlisissä. Kummassakin paikassa on tarpeeksi tilaa sinulle, vaikkakin Senlisin paikka on minusta kauniimpi", Anna ehdotti ja innostuin ajatuksesta saman tien. "Tietysti haluan! Siitä tulisi hauskaa!" hihkaisin. Olisi ihan paras juttu vierailla kesällä Annan ja hänen perheensä luona.

"Briankin voisi tulla, jos haluaisi. Sen jälkeen kun lähetimme Violainelle kuvan hänestä, Vivi on puhunut hänestä yllättävän paljon", Anna hymyili leikkisästi. Nauroin. "Mun pitää kysyä Brianilta. B kyllä saattaa olla kiinnostunut yhdestä meitä vuoden vanhemmasta Gryffondor-tytöstä, mutta aina on toivoa", virnistin. "Ja tottakai te voitte tulla meidän luokse Bordeuxhun", lisäsin. Ajattelin perheemme vanhaa ja ainakin omasta mielestäni kodikasta omakotitaloa, jossa asuimme ympäri vuoden ja jonne olin nytkin matkalla.

"Onko sulla muuten mitään muita kesäsuunnitelmia?" kysyin ja katselin käytävän suuntaan. Tunnistin joidenkin oppilaiden tupia ja luokkia, vaikken tiennytkään heistä muuta. Joskus minun vain olisi tehnyt mennä spontaanisti juttelemaan satunnaisille ihmisille meidän koulusta ja saamaan uusia ystäviä, mutta siihen olin aivan liian arka. Käänsin katseeni katseeni ikkunaan ja ihailin Ranskan kauniita maisemia. (Juuri silloin joku kuitenkin painoi kätensä vaunuosaston oven kahvalle ja havahduin ajatuksistani.)

//mitä mielt olisit jos joku tyyppi tulis meidän vaunuosastoon jututtaa vaik Annaa hetkeks? jos sust se ei oo hyvä idea nii ignoraa toi vika lause. :)//

[Anna Pretre]

Ali vaikutti siltä, että purkaus Gryffondorien ja Serpentardien välisestä kilpailusta huvitti häntä, sillä tyttö virnisti leveästi ennen kuin toi esille oman mielipiteensä. Anna ei ymmärtänyt, miten välillä jopa kiusaamiseksi menevä kilpailu oli hauskaa, ja ajatus siitä että Pouffsouffle sekä Serdaiglet kilpailisivat, sai hänet vain irvistämään. Sitä paitsi Annasta tuntui että Serdaigle vain voittaisi heidät Pouffsoufflet kaikessa. Gryffondorit ja Serpentardit sentään olivat tasaväkisiä.
"Serpentard on mielestäni ihan kiva tupa. Lajitteluhattu harkitsi jopa minun pistämistäni sinne." Anna ei ollut kuullut tätä aiemmin, ja tyttö kohotti katseensa yllättyneenä mutta uteliaana. Hän ei oikeastaan osannut kuvitella Alia Serpentardissa, mutta sen takia hän varmaan olikin Gryffondorissa - koska hän sopi sinne paremmin kuin Serpentardiin.
"Oikeastiko? Olisi kivaa, jos minuakin oltaisiin harkittu johonkin toiseen tupaan. Minun kohdallani hattu kyllä harkitsi muutaman sekunnin ajan jokaista tupaa, mutta sanoi loppujen lopuksi että olin selkeä Pouffsouffle."

Ali ei ollut ikinä käynyt yhdelläkään taikaeläinten hoidon tunnilla tai muutenkaan oikeastaan perehtynyt aiheeseen, mikä oli Annan mielestä harmi, olihan aine hänen mielestään maailman mielenkiintoisin. Hän oli yrittänyt sivistää ystäväänsä usein, mutta Alilla oli omat kiinnostuksen kohteensa joihin tämä uppoutui välillä niin tiiviisti ettei kyennyt omaksumaan mitään tietoa mitä Anna hänelle syötti. Välillä Ali yritti kuitenkin käydä jotakin keskustelua hänen kanssaan taikaeläimistä, ja tulos oli yleensä hillitön. Ja nyt, kun Annan paras ystävä kyseli häneltä fletkumadoista, Anna purskahti nauruun.
"Joo, ollaan käsitelty. Suurinpiirtein ensimmäisellä taikaeläinten hoidon tunnilla ikinä." Anna vastasi, kun oli lopettanut naurunsa. Nyt hän enää hymyili leveästi, tosin hyväntahtoisesti eikä pilkallisesti. Ei hän voinut syyttää ystäväänsä siitä, että tyttö ei ollut tutustunut oppiaineeseen. Ei hänkään ymmärtänyt mitään ennustuksesta, muinaisista riimuista ja numerologiasta puhumattakaan.
"Mun pitäisi kyllä oikeasti sivistää sua joku päivä tästä oppiaineesta." tyttö hymahti samalla kun laittoi lohikäärmekirjan takaisin laukkuunsa.

Anna ilahtui siitä, että Ali oli niin innokas tulemaan heille kesällä. Gryffondortytön kasvot kirkastuivat heti ehdotuksen kuullessaan, ja tyttö hihkaisi myöntävän vastauksen hetkessä. Brianin tulo kuulemma saattoi olla epävarmempaa, sillä Alin mukaan pojalla saattoi olla ihastus johonkin heitä vanhempaan tyttöön.
"Mitä? Oikeastiko? Kuka se on?" Anna nojautui uteliaasti eteenpäin, valmiina kuulemaan vastauksen tai ainakin mahdollisimman paljon yksityiskohtia. Jotka hän luultavasti kertoisi Violainelle heti kun näkisi tämän. Ali lisäsi vielä, että hekin voisivat vierailla heidän luokseen Bordeauxiin, ja tällä kertaa Anna hymyili ja nyökkäili innokkaana.

"Onko sulla muuten mitään kesäsuunnitelmia?" Ali kysyi, kun aiempi puheenaihe oli koluttu läpi. Anna kävi mielessään kalenterinsa, mutta hän pudisti loppujen lopuksi päätään.
"Ei ainakaan mitään omia. Renée kyllä sanoi että haluaisi minut mukaan Festival de Magie Blancheen, mutta en ole vielä päättänyt menenkö. Lisäksi meillä on kai tulossa tänä kesänä joku sukukokous tai sellainen, äidin siskon ja tämän perheen kanssa. Mutta siinä se oikeastaan onkin." Tyttö selosti nopeasti, ennen kuin kysyi saman kysymyksen Alilta. Muiden kanssa keskustellessa vastakysymys olisi ollut pelkkää kohteliaisuutta, mutta nyt, kun kyseessä oli Ali, Anna oli oikeasti utelias. Alin perhe ja elämä oli aina vaikuttanut mahtavalta, mielenkiintoisemmalta kuin hänen omansa, ja hän kuulikin siitä mielellään.

Kun vaunuosaston ovi aukesi, Anna ajatteli ensimmäisenä että tulija oli Brian tai Renée. Siksi hänen yllätyksensä oli vielä suurempi ja punansa poskilla vielä syvämpi, kun hän nosti katseensa ja tunnisti tulijan sekunneissa. Alan Shelly, kaksi vuotta heitä vanhempi Gryffondor sekä Annan ensimmäinen ihastus, nojaili oviaukkoon ja hymyili.
"Ai, hei Anna. Hei Alwine. Eikö Renée ole täällä?" Annalta kesti hetken ymmärtää että poika oli kysynyt jotain, ja tyttö räpyttelikin silmiään muutaman kerran hämmentyneenä.
"A-ai, hei. Ja tota noin joo, ei Renée ole täällä. Kuinka, tai siis miksi? Voisin ehkä välittää viestin, tai jotain." Annaa hävetti sanoissaan sekoilunsa, mutta Alan ei vaikuttanut välittävän, tai ainakin tämä peitti tunteensa erittäin hyvin.
"Lora vain pyysi minua kysymään. Nyt kun hän ja Gryffondorien yksi jahtaajista lähtevät joukkueesta, Loralle tuli mieleen, haluaisiko Renée liittyä. Hän pelaa jahtaajana aina välillä?" Anna tiesi, että Lora oli Alanin isosisko, joka lopetti nyt koulun. Tytöllä oli myös ilmeisesti varma paikka ammattihuispaajana.
"Aa, no tuota, minä kerron Renéelle jos näen häntä." Anna yritti pitää äänensä vakaana ja hymyili pienesti Alanin suuntaan. Hänen rauhallinen naamionsa kuitenkin mureni heti, kun Alan hymyili leveästi takaisin, kääntyen poispäin.

"Ainiin, Anna." Anna oli ehtinyt kääntää katseensa jo poispäin, ja siksi tyttö hätkähtikin kuullessaan nimensä Alanin suusta. Tyttö kääntyi pojan suuntaan, vähän liian nopeasti, sillä poika virnisti ennen kuin kaivoi reppuaan. Samalla poika käveli lähemmäs ja istui sitten lopulta Annan viereen. Anna kykeni tuntemaan punastuvansa yhä enemmän, kun poika ojensi hänelle pari kirjaa.
"Ne ovat minun vanhoja tähtitiedon kirjojani. Löysin ne pakatessa. Sinä voit saada ne jos haluat, mutta älä välitä joistakin tyhmistä raapustuksista." Poika naurahti ja Anna kiitti tätä hiljaisella äänellä. Sitten, ennen ylösnousemista, Alan nosti kätensä ja pörrötti Annan hiuksia.
"Nähdään Anna. Alwine, sano Brianille terveisiä. Hyvää kesälomaa teille kummallekin." sitten Alan todellakin lähti. Ja hetkellisen shokin jälkeen, Anna hautasi kasvonsa käsiinsä.

Anna ei ollut koskaan kertonut Alille hänen ihastuksestaan Alaniin. Ali kyllä tiesi, että hän oli opiskellut Alanin kanssa, mutta Anna oli ollut varovainen sanoissaan ja viitannut Alaniin aina vain tuttuna. Ja koska Ali ei ollut koskaan nähnyt heitä yhdessä, salaisuus oli ollut helppo pitää. Nyt Anna oli kuitenkin lähes 100% varma, että hän oli ollut erittäin ilmiselvä ihastuksensa kanssa, eikä hän siksi kehdannutkaan kohottaa katsettaan ystäväänsä. Kyse ei ollut siitä, etteikö Anna olisi luottanut ystäväänsä; ihastuminen oli hänelle vain niin uutta ja pelottavaa, että edes Renée ei tiennyt. Lisäksi kertomisen kynnystä nosti sekin, että Ali oli samassa tuvassa kuin Alan. Anna oli usein pelännyt, että salaa Alikin oli ihastunut Alaniin. Ja jos näin olisi ollut, Anna olisi joutunut luopumaan ihastuksestaan heti. Ali ansaitsi hänen mielestään enemmän rakkautta kuin hän. Sitä paitsi Ali oli niin paljon nätimpi, että Alan ihastuisi ennemmin hänen ystäväänsä kuin Annaan.

[Alwine Eldridge]

Anna vaikutti yllättyvän, kun kerroin lajitteluhatun pohtineen minun menemistä Serpentardiin.
"Oikeastiko? Olisi kivaa, jos minuakin oltaisiin harkittu johonkin toiseen tupaan. Minun kohdallani hattu kyllä harkitsi muutaman sekunnin ajan jokaista tupaa, mutta sanoi loppujen lopuksi että olin selkeä Pouffsouffle", hän ihmetteli. "Enkö ikinä kertonut? Mutten ainakaan valehtele", sanoin, vaikka tottakai Anna tiesi, etten voisi valehdella hänelle. "Minun mielestäni Pouffsouffle on erittäin hyvä tupa, vaikka eihän niitä oikein voi verrata keskenään, kun ne ovat keskenään niin erilaisia."

Fletkumadot olivat kuulostaneet minusta aina kovin kiehtovilta ja vaarallisilta. En ollut ikinä nähnyt niitä, mutta Brianin valitus oli ollut niin turhautunutta, että se oli herättänyt minussa väkisinkin pientä kunnioitusta fletkumatoja kohtaan. Niiden oli pakko olla jotain huippupelottavia ja hurjia yksisarvisia popsivia olentoja – tai näin olin ainakin kuvitellut ennen kuin Anna purskahti nauramaan, mikä sai minut vain tuijottamaan Annaa ihmetyksestä suu auki. Enhän minä aina voinut olla näissä asioissa väärässä – tai sitten voisin. "Joo, ollaan käsitelty. Suurinpiirtein ensimmäisellä taikaeläinten hoidon tunnilla ikinä", hän sanoi hymyillen leveästi tyrehdytettyään naurunsa. Hymyilin hämilläni pienesti. No, ei ne sitten varmaankaan olleet XXXXX-luokituksellisia monstereita niin kuin olin kuvitellut. "Mun pitäisi kyllä oikeasti sivistää sua joku päivä tästä oppiaineesta", hän sanoi laittaessaan lohikäärmekirjaansa takaisin laukkuun. Otin Annasta mallia ja otin viereiseltä penkiltä Gwenaëllen, jonka tungin ruskeaan nahkareppuuni. "No, ehkäpä", vastasin hymyillen Annalle aurinkoisesti.

"Mitä? Oikeastiko? Kuka se on?" Anna kysyi uteliaasti. Naurahdin pienesti. "Yksi tyttö Gryffondorista, joka vaikuttaa kyllä mukavalta. Heillä ei kai ole vielä mitään vakavaa, mutta Brian on silti umpi-ihastunut siihen tyttöön, vaikkei myönnäkkään sitä. Hän puhuu hänestä aivan koko ajan. Melkein jopa pitkästymiseen saakka", kerroin hymyillen ilkikurisesti. "Säälin Viviä. Toivottavasti hän ei ihan katkeroidu", virnistin. Olin todella iloinen, kun Anna oli kutsunut minut (ja Brianin) heidän luokseen. Senlis oli mielestäni todella kaunis kaupunki, mutta Pariisissakin olisi ihana käydä pitkästä aikaa. Sen lisäksi, että pääsisin kesällä Pretreille, Anna (ja miksei myös hänen siskonsa) voisi tulla myös meille. Siitä tulisi mahtavaa!

Anna pudisti päätään, kun kyselin hänen kesäsuunnitelmistaan. "Ei ainakaan mitään omia. Renée kyllä sanoi että haluaisi minut mukaan Festival de Magie Blancheen, mutta en ole vielä päättänyt menenkö. Lisäksi meillä on kai tulossa tänä kesänä joku sukukokous tai sellainen, äidin siskon ja tämän perheen kanssa. Mutta siinä se oikeastaan onkin", hän kertoi. Nyökkäsin hymyillen. "Minäkin olen menossa Festival de Magie Blancheen!" innostuin. "En ole koskaan ollut sukukokouksessa. Ovatko ne kivoja? Minusta ne kuulostavat hauskoilta", kyselin. Sitten Anna kysyi puolestaan minulta kesäsuunnitelmistani. "No, Festival de Magie Blanche tietysti ja sitten jos pääsen teille kesällä, niin se. Ei muuta", kerroin hymyillen. "Aion lukea kasakaupalla kirjoja ja käydä ostamassa uusia koulutarvikkeita. Minä ainakin tarvitsen uusia kaapuja, uuden noidankattilan, koulukirjoja, muita kirjoja ja sellaista. Entä sinä?"

Vaunuosaston ovi aukeni, jolloin käänsin katseeni tulijaan kiinnostuneena. Hetken miettimisen jälkeen tunnistin pojan tupalaisekseni, Alan Shellyksi, jonka Anna oli joskus maininnut. Anna oli kertonut opiskelleensa pojan kanssa, muttei ollut kertonut pojan olevan hänelle mitenkään erityisen läheinen. Siksi ihmettelinkin pojan tuloa hieman ja käänsin katseeni Annaan, joka oli jostain syystä punastunut. Oliko Anna tehnyt äsken huomaamattani jotain noloa Alanin edessä, vai oliko tässä jotain muuta?

En vastannut pojan tervehdykseen mitään, vaan seurasin Annan ja Alanin keskustelua hiljaa, tarkkaillen molempia vuoronperään ihmetellen. Olisin voinut olla huvittunut, mutta koska Anna oli ystäväni, en. Oikeastaan säälin nyt hieman sitä, miten hän sekoili sanoissaan ja olin hämmästynyt pojan rauhallisuudesta. Hän ilmeisesti etsi Renéetä ja toimi isosiskonsa viestinviejänä, mutta oli hänellä omaakin asiaa. Hän halusi antaa Annalle vanhoja tähtitiedon kirjojaan. Sitten poika pörrötti Annan hiuksia. Hän käski kertoa Brianille terveisiä, johon nyökkäsin vain pienesti, toivotti hyvää kesää ja lähti.

Ovi sulkeutui ja Anna painoi kasvonsa käsiin. Katselin tyttöä ihmeissäni, mutta hymyilin silti lempeästi. Olin iloinen siitä, että Annalla oli muitakin ystäviä, mutta pettynyt siitä, ettei Anna ollut kertonut tuon pojan olevan tälle jotain muutakin kuin hyvänpäiväntuttu. "Anna?" lausuin tytön nimen hymyillen. "Mitä tuo oli?" virnistin. Nyt vasta aloin epäillä jotain muutakin kuin kaveruutta ja uskoin olevani oikeassa, koska tiesin miltä ihastuminen tuntui ja se oli paras tunne ikinä. "Ei Alan ole sinulla vain tavallinen tuttu, eihän?"

[Mila Molina]

Alwine Eldridge, Gryffondor: 15 p
Anna Pretre, Pouffsouffle: 12 p

Peli lukitaan keskeneräisenä, kiitos!