Suunnitelmia hiotaan kuin timantteja

[Ashley Oswen]

Moschella ojensi kuvan pojasta minulle. Nappasin sen ja varoin vaistomaisesti, etten koskisi hänen käteensä. Katselin kuvaa hetken yrittäen painaa hänet mieleeni ja ojensin kuvan takaisin Moschellalle. Hänhän tässä suunnitelman joutui tekemään, joten hän hyötyi valokuvasta enemmän kuin minä. Olin kyllä harvinaisen innokas näkemään, kuinka Moschella ratkaisisi suostuttelukysymyksen. Vai ratkaisisiko hän sitä ollenkaan. Hän nimittäin ei näyttänyt kovin innokkaalta. Hymyilin pienesti itsekseni, kun ajattelin miten hän kävelisi Provenzanon luokse kertomaan, ettei keksinyt tapaa suostutella poika. Tiesin, että olimme nyt tiimi. En saisi ajatella näin, mutta en oikein koskaan ollut ollut hyvä ryhmätyöskentelyssä.

Provenzano nousi ylös ja vetäisi hupun päähänsä.
"Nähdään", hän sanoi ja jatkoi lausetta kuiskaamalla jotain. Lopuksi hän veti portaisiin vievän oven perässään kiinni. Ovi sulkeutui dramaattisesti paukahtaen. Minäkin nousin ripeästi ylös olettaen, että tapaaminen oli päättynyt. Kiiruhdin ovelle ja avasin sitä hieman, kuitenkin sen verran, että mahduin itse siitä ulos. Pujahdin portaisiin osoittamatta minkäänlaisia hyvästejä Moschellalle.

Kun pääsin maan pinnalle, suljin luukun. Näin sivusilmästäni Provenzanon lentämässä luudallaan lähettäen taivaalle punaisia kipinöitä. Niistä heijastuva valo sai puiden latvat punertamaan. En kuitenkaan jäänyt ihailemaan niitä, vaan kiiruhdin metsän halki odottaen innolla tehtävän toteutusta.

[Mila Molina]

Kiitos pelistä! Lukitsen pelin, sillä siihen ei ole kirjoitettu peliviestejä lainkaan tämän vuoden puolella.

Julianna Provenzano: 11 p
Ashley Oswen: 9 p
Aurelio Mochella: 8 p