Itkusi saa sieluni vaikeroimaan

[Séraphin Desrosies]

//Tämä on tarkoitettu Séraphinille ja Fannylle. Otsikko ei ole se kaikkein kuvaavin, mutta olkoot : D //


Oli kesäloman viimeisiä päiviä ja ilmat olivat hieman viilenneet. Se tuntui jotenkin sopivalta ajalta aloittaa koulu, kun ei ollut enää suurta hinkua viettää aikaa vedessä.
Mutta koska oli vielä aikaa, Séraphin vietti nämä viimeiset päivät meren äärellä. Hän ei ollut niin tarkka veden lämpötilasta. Hän olisi uinut vaikka nolla-asteisessa vedessä, jos muuta ei olisi ollut tarjolla. Mutta silloinkin hän halusi nopeasti lämpimään.

Séraphin makasi meriveden ympäröimän kiven päällä vatsallaan. Hän piti käsillään kiinni kiven liukkaasta pinnasta pitäen pään veden alla. Hänellä oli päällään vain polviin asti yltävät tummat uimashortsit päälyvaatteiden ollessa rannemmalla laukun vierellä.

Glaucus oli jossain kauempana suuremman kivirykennelmän takana joko kuivattelemassa itseään tai etsimässä ruokaa. Mutta Sera luotti silti siihen, että merimetso olisi valppaana ja varoittaisi, jos joku sattuisi tulemaan syrjäiselle rannalle.
Kuitenkaan päivä ei ollut niin onnekas. Glaucus oli keskittynyt omaan aikaan ja Séraphin luotti rannan syrjäisyyteen, ettei uskonut kenenkään ulkopuolisen löytävän häntä.

Vitiligon äiti oli viimeistä kertaa tapaamassa tuttujaan ennen koulujen alkua. Kun Séraphin olisi päässyt Châteauun, voisi tuo taas matkustaa vapaasti ympäri maailmaa ja merenrantakaupunkeja. Sitä ennen poika oli pidettävä mukana.
Tämä olisi tosiaan viimeinen päivä rannalla ja seuraavana päivänä he matkaisivat takaisin kotiin sisämaahan, jossa ei ollut merta lähellä, ei delfiinejä, ei valaita, ei liitokaloja, ei mitään niistä, joita Séraphin kaipasi ollessaan poissa. Sentään siellä oli järviä, lampia ja jokia, joiden makeus oli omanlaista vaihtelua suolaisuuteen tottuneelle nuorukaiselle.

Jokin sujahti aivan Séraphinin kasvojen läheltä, mutta hän ei ehtinyt näkemään mikä kala oli ollut kyseessä. Mutta koska hän oli utelias aina tietämään mitä eläimiä hän tiellään tapasi, hän alkoi haravoimaan katseellaan kiven lähistöä. Ja koska hän ei ollut mikään tavallinen velho, merivesi ei tehnyt hänen silmilleen mitään. Hän pystyi aivan vapaasti pitämään silmiään auki suolaisessa vedessä ja olemaan veden alla niin pitkiä aikoja kuin hän vain halusi. Äiti olikin povannut, että joku päivä pojalle kasvaisi vielä pyrstö kidusten lisäksi, kun hän niin paljon vedessä aikaa vietti.

Kala oli kuitenkin kadonnut, mutta katse löysi pian jotain uutta ja mielenkiintoista; merisiili, joka eteni hitaasti kiveä pitkin kohti pintaa.
Ja koska hän oli niin uppoutunut tuohon rauhantunteeseen, joka hänet aina valtasi meren lähellä, ei hän pitänyt ympäristöään silmällä. Ja Glaucus oli uinut syvemmille vesille etsimään suurempaa saalista.

[Fanny Wiest]

//Anteeksi kun kesti vastata:)//

Fanny makasi liikkumatta nurmikolla. Apilat tuntuivat pehmeältä tytön selkää vasten. Aurinko paistoi ohuen pilviverhon läpi. Fannylla oli jo kova ikävä kouluun, vaikka matkusti vasta pari viikkoa sitten pois koulusta. Tyttö yöpyi jästien hotellissa missä hän kävi kyllä vain nukkumassa. Muuten punapää kierteli kaupungissa ja meren rannalla. Taas tuo oli eksynyt meren rantaan.

Fanny kohotti päätään. Hiekka alkoi vähän matkan päästä tytöstä. Tuo oli aivan poikki, koska oli kierellyt kaupungissa aamusta lähtien. Hän kaipasi veteen virkistäytymään. Yleinen uimaranta vain kuulosti kauhistuttavalta tytön päässä. Fanny nousi hitaasti ylös ja lähti tallustelemaan hiekkapolkua pitkin, tuijotellen paljaita jalkojaan. Tytön vaaleansininen polviin asti ulottuva kesämekko hulmusi kevyessä tuulenvireessä.

Kun Fanny oli kulkenut jo jonkin aikaa, hän äkkäsi kallioiden välistä kulkevan kapean polun. Tyttö suuntasi askeleensa polulle. Kun polku oli viettänyt alaspäin jonkin aikaa tuo tupsahti syrjäiselle hiekkarannikolle.

Viileä merituuli pyyhkäisi rannan yli. Vain aallokon rauhallinen loiske rikkoi tyynen hiljaisuuden. Oli kaunista: sininen meri, harmaa kallio, vaalea hiekka. Fanny jäi katselemaan maisemaa. Tuo istahti risti-istuntaan hiekalle ja vain seurasi aaltoja.

Kun tovi oli jo vierähtänyt, tyttö nousi hitaasti ylös. Tuo käveli rantaan ja kahlasi polvia myöten veteen. Fanny sukelsi vikkelästi kohti pohjaa. Silmät auki, hän polski pidemmälle. Tyttö seurasi katseellaan kalaparvea joka ui hitaasti ohi. Tätä hän oli odottanut päästä näkemään.

Fanny suuntasi kohti pintaa. Silmiä kirveli hänen tullessaan pintaan. Tyttö katsahti rannalle. Hiekka oli jäänyt jo parinkymmenen jalan päähän.

[Séraphin Desrosies]

//Eipä mitään, kestää se välillä minullakin : D //


Poika ei tiennyt kauan hän oli ollut paikoillaan. Vatsaan koski pitkä kovalla pinnalla makoilu ja kynnetkin tuntuivat kohta halkeilevan, kun ote kivestä oli tiukka, ettei hän luiskahtaisi veteen. Eihän siinä mitään ongelmaa ollut, hän oli jo uinut rannalta tälle kivelle aikaisemmin, mutta hän saattaisi yllättävän valumisen takia kolauttaa vielä päänsä.
Séraphin ei kuitenkaan näyttänyt välittävän mistään tästä. Kipu unohtui helposti jotain kaunista ja mielenkiintoista katsoessa, joten hän ei ollut nostanut katsettaan vedestä nähdäkseen nuoren tytön tulevan rannalle.
Ja koska hän ei ylimääräisen ihmisen läsnäolosta tässä vaiheessa tiennyt, hän jatkoi sitä mitä oli tehnyt jo ties kuinka kauan, rentoutuneena ja ajatuksiinsa vaipuneena.

Kun tyttö oli päättänyt tulla veteen ja lähtenyt uimaan syvemmälle, kuuli Séraphin lähestyvät äänet. Ne olivat vaimeat, eikä monikaan olisi niitä edes huomannut, mutta vitiligo, joka tuntui eläneen enemmän vedessä kuin maalla, tunnisti äänet. Joku oli uimassa. Samalla rannalla, missä hän oli. Ja hän oli kaukana rannasta, kaukana kengistä ja hanskoista, hiukset märkinä niin, että niitä ei varmastikaan saanut peittämään kiduksia. Hän saattaisi olla pulassa.
Eikä hän ollut kuullut Glaucuksen varoitusta. Eipä tietenkään. Silloin kun lintua tarvittaisiin, tuota ei kiinnosta vähääkään.

Séraphin nosti päänsä ylös vedestä, mutta menetti samalla tukevan asentonsa, tippuen näin päistikkaa suoraan veteen.
Onneksi vesi kiven juurella oli hieman matalampaa toisten kivien takia, mutta ne olivat myös korallien ja levien peitossa.
Séraphin nousi hädissään takaisin ylös. Hänen jalkoihinsa oli varmasti tullut kirveltävät haavat, mutta se ei nyt haitannut. Hänen olisi saatava tilanne jotenkin selvitettyä.

Katse osui hyvin lähellä olevaan tyttöön, joka ei näyttänyt vielä häntä huomanneen. Jos vitiligo vain sukeltaisi hiljaa, hän voisi kenties paeta. Mutta ei. Hänen aivonsa olivat päättäneet toisin. "Öh.. Hei?"
Séraphin olisi halunnut lyödä itseään. Hänen piti paeta, ei tervehtiä. Mutta kai hän jossain sisimmässään ei halunnut enää paeta. Hän oli tehnyt sitä jo liian kauan. Piiloutunut aina jästeiltä. Kenties yhdelle jästille näyttäytyminen ei aiheuttaisikaan ongelmia.

[Fanny Wiest]

Kuului molskahdus. Fanny käännähti vedessä ympäri nähdäkseen mistä ääni oli tullut. Hontelo, tummiin uimashortseisiin pukeutunut poika nousi hätäisesti kivelle. Tuon jaloissa oli verta, kaulassa aivan selvät kidukset. Jästi olisi varmasti huutanut kurkku suorana kauhusta, mutta Fanny ei ollut moksiskaan. Kidukset oli tuttu juttu. Hän itse oli käyttänyt kidusruohoa vasta pari viikkoa sitten, ihan vain testatakseen. Veri taas... No Fannyn lapsuus oli uinut koko ajan veressä. Mistä hän muka oli saanut lukuisat arpensa?

"Öh... Hei", poika tervehti nuorempaa tyttöä.
"Hei" Fanny vastasi iloisella, kirkkaalla äänellä. Hänestä poika vaikutti aivan tavalliselta. Tuo tuntui riitelevän itsensä kanssa jostain asiasta. Sitten poika näytti päättäneen jotain. Fanny katsahti tätä uteliaana. Hän oli aika haka lukemaan ihmisten ajatukset heidän kasvoiltaan.

Fannyn päässä pälkähti ajatus: hän oli jästi maailmassa ja törmäsi merenrannalla poikaan jolla oli kidukset. Eli tuon oli pakko olla joku muu kuin jästi.
Tyttö katsoi poikaa ihmeissään. Ei hän voinut törmätä näin vain voinut törmätä jästi mailmassa velhoon. Vai voiko?

[Mila Molina]

Séraphin Desrosies on eronnut Taikakoulu Châteausta. Haluatko, Fanny, tehdä itse jonkun lopetuksen pelille vai voiko pelin pisteyttää?

[Mila Molina]

Kiitos pelistä! Lukitsen pelin, sillä siihen ei ole kirjoitettu lainkaan viestejä tämän vuoden puolella.

Séraphin Desrosies: 6 p
Fanny Wiest: 4 p