Ruoalla ei saa leikkiä, mutta juomalla saa

[Julianna Provenzano]

// Alue Sharnee Ispahanille ja Julianna Provenzanolle. Sijoittuu noin klo 23. //

Siemailin hiljaa viiniä ja nojailin seinään ikälinjan sisäpuolella. Olin täyttänyt jo puolitoista vuotta sitten seitsemäntoista, joten minulla oli täysi oikeus nauttia alkoholipitoisista juomista. Kaikilla sen sijaan lupaa ei ollut; yllättävän moni alaikäinen oli rohjennut kysyä, jos minulta liikenisi heille lasillinen jotain juomaa. En ollut tähän mennessä suostunut kenenkään pyyntöön, mutta nyt asiat olivat toisin. Seuraavalle kärkkyjälle voisin antaa juotavaa, sillä mieleeni oli putkahtanut eräs idea, jonka saisi sillä tavalla helposti toteutettua.

Ensimmäinen sieppaus oli hoitunut hieman turhankin mallikkaasti ja nyt alkoi olla toisen vuoro. Moschellasta, Oswenista tai neljännestä kidnappaajasta, jonka he olivat luvanneet hommata, en tiennyt mitään, sillä olimme päättäneet olla kuin emme tuntisi toisiamme. Jos liikkuisimme jatkuvasti kolmistaan ja supattaisimme päät yhdessä suunnitelmastamme, näyttäisimme epäilyttäviltä. Tai no, eihän kukaan osaisi kuitenkaan mitään aavistaa. Jotkut vaan olivat niin tyhmiä.

Vilkuilin ympärilleni hakien katseellani sopivaa uhria. Uhria, joka olisi seuraavan kuukauden vankeudessa maan alla ja vain siksi, että oli niin käsittämättömän tyhmä. Kuulin, kuinka kello löi yksitoista yöllä (miksi ihmeessä kurpitsajuhliin tuotiin kaappikello?) ja aloin jo hieman hermostua. Minun olisi löydettävä vielä joku, jonka siepata, sillä vankeja tuli olla viisi. Niin oli määrätty. Helpointa tietysti olisi langettaa sanaton komennuskirous ja vain käskeä joku menemään vankilaan, mutta se ei olisi yhtään hauskaa.

Ja hauskaahan tänne oltiin tultu pitämään, eikö?

[Sharnee Ispahan]

Välillä Sharnee ei vain miettinyt päätöksiään tarpeeksi pitkälle. Niistä kun aihetui hänelle usein enemmän haittaa kuin hyötyä, ja jos ei nyt suoranaista haittaa niin ainakin hampaiden kiristelyä. Tälläkin hetkellä tyttö joutui mutristelemaan huuliaan tyytymättömänä, sillä oli hädissään, professorin lähestyessä, antanut kummatkin juomapulloistaan Catille ja Carmenille, pyytäen ystäviään "säilyttämään niitä hetken". Nähdessään tytöt uudestaan, kumpikin pulloista oli tyhjiä. Hän itse ei ollut saanut paljoakaan osakseen juomista, jotka olivat hänen hankkimiaan ja ennen kaikkea ostamiaan. Järjettömään ylihintaan vieläpä, mutta minkä sille voi että Châteauhin oli niin vaikea tuoda alkoholipitoisia juomia, että vaivanpalkka oli kolminkertainen kuin itse pullo ja sen sisältö.

Periatteessa Sharnee ei ollut mitenkään riippuvainen alkoholista, ei enää. Kurpitsajuhla oli yksi harvoista poikkeuksista, jolloin hän todellakin joi. Nyt promillet alkoivat kuitenkin olla jo sen rajan yli, kun kurpitsamehu maistui väljähtäneeltä limsalta eikä mikään muu kuin alkoholi mennyt alas. Sitä ei onneksi nähnyt tytön olemuksesta, sillä tämän kävely oli täysin suoraa, puhe ei sammaltanut ja meikkikerros peitti punehtuneet posket. Siksi tyttö uskalsikin kävellä itsevarmasta suoraan ikälinjan ulkopuolelle, kääntäen katseensa itseään sillä hetkellä lähimpänä olevaan henkilöön. Tämä henkilö sattui olemaan tyttö, kaunis, mutta vaaleine hiuksineen ja ruskettuneine ihoineen hyvin tavanomaisen näköisen.

Jos kyseessä olisi ollut poika, Sharnee olisi luultavasti flirttaillut ennen juoman pyytämistä. Tytöille hän ei sentään viitsinyt räpsytellä ripsiään, vaan ainoastaan nojasi seinään ja katsoi tyttöä kulmiensa alta.
"Hei, heitä mulle kupillinen juotavaa. Ihan sama mitä, kunhan siinä on yli 10% alkoholia." kysymys ei ollut mitenkään kohtelias, mutta ei myöskään liian kylmä. Tällä hetkellä Sharnee ei vain jaksanut edes hymyillä maireasti. Johtuiko se sitten alkoholista hänen kehossaan vai tytön olemuksesta, hän ei tiennyt. Varmaa oli vain, että jotkut ihmiset ärsyttivät intialaisneitoa jo ulkonäön takia, ja tämä blondi oli juuri sellainen.

[Julianna Provenzano]

"Hei, heitä mulle kupillinen juotavaa. Ihan sama mitä, kunhan siinä on yli 10% alkoholia.", tummahiuksinen tyttö tokaisi minulle. Olin huomannut hänen tulonsa, mutten ollut kiinnittänyt siihen liiemmin huomiota. Vilkaisin tyttöä hieman huvittuneena, hymynkare suupielessä. Ihan itse käveli siihen ja ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Naurettavaa. Pääsisin kohta pois täältä ja nukkumaan, kun oma osuuteni olisi hoidettu.

"Mikäs siinä.", totesin ja kävelin pöydän luokse. Otin lasin ja nappasin lähimmän pullon. En laittanut lasia ihan täyteen, sillä nukutusjuoman piti mahtua siihen. Nappasin pienen pullon clutchistani ja kaadoin sen lasiin. Olin selin tyttöön, joten hän ei voinut nähdä, mitä tein. Vein lasin tytölle ja jäin nojailemaan seinään hänen viereensä. "Kuinka vanha oot?", kysyin katsomatta häneen.

Oma arvioni oli ehkä 15 tai 16. Meikannut tyttö ainakin oli, aika reilustikin. Ehkä hän oli vähän nuorempi, sillä muuten ihmisillä ei ollut yleensä tarvetta meikata tuolla tavalla. Itsekin olin meikannut vain vähän. Olin nimittäin ihan tarpeeksi kaunis ilman meikkiäkin. Vilkaisin sivusilmällä, miten juoma vaikuttaisi tyttöön. Olin saanut kivan päänsäryn ja halusin hoitaa hänet vain mahdollisimman nopeasti vankilaansa.

[Sharnee Ispahan]

//Tämä juoni tuntuu jo vähän ohi pelatulta, joten tuntuisi tosi oudolta ruveta pelaamaan tätäkään loppuun. Niinpä lopetan tämän pelin nyt tähän. Pahoittelut! Joku ylläpidosta voi tämän ketjun lukita.

[Mila Molina]

Julianna Provenzano: 4 p
Sharnee Ispahan: 3 p

Peli lukitaan. Kiitoksia!