En kauaa joutunut odottamaan Cassian vastausta, joka oli myöntävä vastaus.
"Mahtavaa", kuulin tytön kuiskaavan, jonka jälkeen hän naurahti hieman. Virnistin tytölle.
Huomasin Cassian ottavan jo askeleita, pois kirjastosta. Lähdin nopeasti seuraamaan, mennen tytön viereen kävelemään. Matkasta tulisi kiusallinen ja tylsä, jos en heti aloittaisi keskustelua. "Sun hiukset on kauniit", totesin. "Värjääks sä niitä vai onko ne tuollaiset luonnostaan?" kysyin, melkein heti perään.
Itselleni en ikinä osaisi kuvitella Cassian hiuksia. Mutta, nehän olivatkin Cassian hiukset, eivät minun. Omiin hiuksiini tarttui huonosti väri - kyllä, olen kokeillut joskus nuorena, salaa äidiltäni. Hiukseni kasvoivat erittäin hitaasti, enkä koskaan halunnut niitä leikautettavan. Valitettavasti se tapahtui melkein joka kesä. Ei äiti niitä kuitenkaan kunnolla leikannut, tasoitti vain. Mutta kyllähän sekin hiuksia lyhentää!
//Lyhyttä ja tylsää tekstiä, anteeksi pyyntöni//
