Viininmaistelua?

[Lora Shelly]

// Tämä alue on varattu Lora Shellylle ja London Morelille. Muita ei tällä kertaa oteta mukaan.

Oli tyhmää epäröidä tälläisessä asiassa. Herranjumala, hänhän oli täysikäinen, miksi hän välitti siitä mitä muut ajattelivat? Mutta silti, ei hän voisi... Ristiriitaiset ajatukset kiertelivät Loran päässä kun hän seisoi tarjoilusalin oven vieressä, katsellen ihmisten kulkemista sisään ja ulos. Pitäisikö hänen vain kävellä itsevarmasti Ikälinjan läpi? Mutta entä jos jotain tapahtuukin eikä hän pääse läpi? Hänen syntymäpäivästään ei kuitenkaan ollut muuta kuin vähän yli viikko, oli aivan mahdollista että yrittäessään alkoholijuomien puolelle Ikälinja sinkoaisi hänet kauniissa kaaressa tarjoilusalin lattialle.

Kun muut oppilaat alkoivat katsoa melkein vartin oven edessä empinyttä Loraa kummasti, tyttö veti syvään henkeä ja astui sisään tarjoilusaliin, jonka kylmä sisäilma oli aina yhtä yllättävä sen jälkeen kun oli viettänyt pitkän tovin tanssisalissa. Hetken ajan Loran itsevarmuus säilyikin, ja tämä käveli kohti Ikälinjaa, mutta juuri vähän ennen hohtavaa, piirrettyä viivaa lattiassa kaikki se huolella koottu varmuus murtui ja tyttö kääntyi nopeasti lähellä olevalle napostelupöydälle, napaten itselleen ensimmäisen pienen piiraan mikä käteen sattui. Samalla kun tyttö napsi vuorotellen suklaata ja pikkusuolaisia, tämä varasti nopeita vilkaisuja Ikälinjan suuntaan. Siellä ei ollut kovinkaan paljon väkeä, eikä kukaan heistä näyttänyt tutulta selän puolesta. Tytön onneksi kaikki istuivat selkä häntä kohti, ja niinpä Lora uskaltautui kääntymään kokonaan kohti "aikuisten" tiskiä ja vilkuili sinne päin epävarmasti.

Hän tosiaan oli säälittävä, mutta ei voinut sille mitään. Tyttö ei ollut vielä edes tottunut ajatukseen täysikäisyydestä, ja ikää kysyttäessä meinasi edelleen vastata "16". Ei siitä ollut edes kauan, kun hän oli ollut 11-vuotias ja aloittanut Tylypahkassa, saatika sitten 5. luokasta kun hän oli stressannut V.I.P-kokeita. Ajatus aikuisuudesta ja edessä häämöttelevistä S.U.P.E.R-kokeista oli vielä täysin kaukaunen ja absurdi. Jo pelkkä ajatus sai tytön ahdistumaan ja puristamaan nahkamekkonsa helmaa nyrkkeihinsä. Koulun jälkeistä elämää hän ei uskaltanut edes miettiä.
"Tarvitsetko jotain?" pojan ääni havahdutti Loran negatiivisten ajatusten kierteestä, ja tämä käänsi katseensa Ikälinjan sisäpuolella istuvaan henkilöön. Nolostuneena tyttö tajusi, että hän oli koko tämän ajan tuijottanut alkoholitarjoilujen suuntaan, ja luultavasti näytti epävarmalta teiniltä joka halusi pyytää jotakuta vanhempaa oppilasta antamaan hänelle juotavaa.

"Hmm? Ei kiitos, mä en tarvitse ketään diilaamaan. Pääsen sinne kyllä ihan itsekin." tyttö totesi kun oli täysin vapautunut aiemmista mietteistään. Miten hän oli edes päätynyt sinne asti, pohtimaan tulevaisuutta ja ties mitä?

[London Morel]

// Anteeksi, että on kestänyt vastata! Lupaan vastata paljon nopeammin jatkossa. //

Tarjoilusalista oli tullut pojalle harvinaisen tuttu paikka. Hän lähes poikkeuksetta vietti siellä suurimman osan ajastaan, oli kyse mistä juhlista tahansa. Vuosi sitten koulun 10-vuotisjuhlissakin hän oli tutustunut perin pohjin tarjoilusalin antimiin, varsinkin ikälinjan toisella puolella oleviin juomiin. Tuo alue oli hyvin kiehtova, sillä sieltä löytyi kaikkea mahdollista, mitä kuvitella saattoi; erilaisia booleja, viinejä, likööreitä ja miedompia juomia sekä tietenkin tuliviskiä. Ja poikahan oli maistanut viimeksi noita kaikkia ainakin kerran.

Kuin vanhasta tottumuksesta poika notkui ikälinjan sisäpuolella ja nojasi huolettomasti korkean pöydän suuntaan. Hänellä oli toisessa kädessään lasillinen sähkönsinistä boolia, ja toinen käsi nojasi poskea vasten. Äsken pojalla oli ollut pitkä juttutuokio erään viehättävän jatko-opiskelijatytön kanssa, mutta kyseinen tyttö oli poistunut vessaan. Nyt aika alkoi kieltämättä käydä vähän pitkäveteiseksi. Missähän pojan kaikki kaverit olivat? Poika kaipasi kovasti jotain mukavaa seuraa. Harmi, että gorillapukuun pukeutunut poika veti harvoin mukavaa seuraa puoleensa. Niinpä gorilla tyytyi vain imeskelemään sinistä boolia lasistaan vaaleanpunaisella pillillä.

Kuin tilauksesta, London-gorilla kuuli lähellään tutun äänen. Poika mietti hetken, kenelle ääni kuului, ja tunnisti sitten puhujan. Lora Shelly! Poika käännähti ympäri ja huomasi ikälinjan toisella puolella seisoskelevan, intiaaniksi pukeutuneen tytön. Tytöllä oli päällään vaaleanruskea nahkamekko sekä pukuun sopivia asusteita. Näytti siltä, kun tyttö olisi juttelemassa jonkin ikälinjan tällä puolella olevan pojan kanssa. Eihän se sopinut lainkaan. Tytön oli pakko myös tulla tänne puolelle.

"Lora Shelly! Mitä sä siellä teet? Tule tänne! Kai sä oot jo 17-vuotias? Jos et ole, niin mä voin nostaa sut ikälinjan yli"

London huudahti tytölle ja asteli gorilla-asussaan ikälinjan luokse. Sen huomasi, että poika oli juonut jo pari lasillista boolia, sillä hurja itsevarmuus huokui hänestä - vielä enemmän kuin normaalisti.

// Me ei taidettu vielä sopia, että mihin kellonaikaan tämä peli sijoittuu? :) //

[Lora Shelly]

//Sopisiko vaikka kello 21:00?

Poika virnisti sen näköisenä kuin ei olisi uskonut, mutta kohautti sitten olkiaan ja kääntyi poispäin. Loran teki mieli karata tarjoilusalista tämän jälkeen, mutta ennen kuin tyttö oli ehtinyt kääntymään edes puoliksi, tuttu ääni huusi hänen nimeään.
"Lora Shelly! Mitä sä siellä teet? Tule tänne! Kai sä oot jo 17-vuotias? Jos et ole, niin mä voin nostaa sut ikälinjan yli." Gryffondortyttö kääntyi virnistäen äänen suuntaan. Hän ei tosiaankaan olisi tunnistanut Londonia ellei olisi huomannut, kuka oli tulossa häntä kohti. Pojalla kun oli koko vartalon peittävä gorillapuku. Luultavasti Lora oli jo nähnyt pojan illan aikana, sillä asu näytti tutulta, mutta ei ollut vain tunnistanut.

"Musta tuntuu että Ikälinja ei toimi ihan niin." tyttö virnisti kun London oli hänen vieressään. "Mutta ei hätää, sun ei tarvitse tehdä mitään niin suuria urheilusuorituksia, mä olen yli 17." tämä lisäsi, ennen kuin puri huultaan ja astui Ikälinjan yli. Se ei singonnut häntä salin toiseen päähän eikä muuttanut hänen hiuksiaan harmaiksi eikä mitään sen kaltaista, joten Lora uskalsi hengittää vähän vapaammin ja käännähti sitten kokonaan Londonia kohti.
"Kuinka monelle ihmiselle olet aiheuttanut jo sydänkohtauksen tuolla puvulla? Ja ota pliis tuo pää pois, tuntuu jotenkin tosi häiritsevältä puhua gorillalle." tyttö sanoi nopeasti ja nauroi sitten, hypähtäen istumaan läheiselle korkealle baarijakkaralle. Hänen lyhyytensä takia jalat eivät olleet lähelläkään maahan koskettamista, ja Lora heiluttelikin niitä ilmassa, heiluen vähän puolelta toiselle ja hymyillen. Hänellä oli hilpeä olo, eikä tyttö ollut varma johtuiko se tämänhetkisestä seurasta vai juhlien yleisestä ilmapiiristä.

Lora vakavoitui kuitenkin hetkeksi ja katsoi poikaa silmiin.
"London, sun pitää auttaa mua." tyttö sanoi vakavana, lopettaen rauhattoman heilumisensa. "Mä täytin 17 vasta vähän yli viikko sitten, joten... Kerro mulle mikä on ensimmäinen tän puolen juoma mitä kannattaisi maistaa. Äläkä ehdota tuliviskiä, sitä mä olen maistanut ja tiedän etten tykkää siitä." tämän jälkeen tyttö virnisti taas pienesti. hän uskoi että Londonilla jos jollakin olisi paljon kokemusta alkoholijuomista.

[London Morel]

Lora vaikutti tyytyväiseltä siihen, että London gorilla-asuineen oli saapunut paikalle. Vaikka poika oli lähes mahdoton tunnistaa ulkonäön perusteella tällä hetkellä, oli tyttö tunnistanut pojan äänen. Tuo epäili, ettei ikälinjan yli noin vain pääsisi, mutta lisäsi sitten olevansa jo 17-vuotias. Tuo astui ikälinjan yli ja kääntyi Londonia kohti.

"En vielä yhdellekään. Ehkä mun olisi pitänyt valita vielä astetta pelottavampi asu."

London vastasi Loran kysymykseen. Hän kunnioitti tytön toivetta ja irrotti pukunsa pääosan muutamalla heilutuksella. Hän nosti gorillan pään pöydälle ja yritti saada sähköiset hiuksensa pysymään aisoissa. Poika hyppäsi istumaan tyttöä vastapäätä ja ryysti muutaman kerran boolilasistaan. Se oli tyhjä - taas.

London kuunteli tarkkaavaisena tytön pyynnön ja hymy levisi hänen kasvoilleen. "Mä oon juuri oikea henkilö neuvomaan sua tässä asiassa", London vastasi ja naurahti perään. Poika hyppäsi alas tuolilta, käveli juomapöydän luokse. Hän kaatoi oman lasinsa täyteen sähkönsinistä boolia ja täytti myös toisen lasin sillä samalla juomalla. Hän käveli takaisin Loran luokse, ojensi tuolle lasin ja istahti omalle paikalleen.

"Se on boolia, maista. Ei mitään hajua, mitä se sisältää, mutta se on hyvää. Makeaa", London kertoi tytölle ja hörppäsi taas omasta lasistaan. Kotitontut olivat ehkä maailman parhaita boolin valmistajia.

[Lora Shelly]

London irrotti päänsä - tai no, gorillapäänsä - ja Lora virnisti pojan sähköisille hiuksille. Ei sillä, etteikö tuon hiukset olleet normaalistikin sekaisin, mutta yleensä ne eivät sojottaneet suoraan ylöspäin.
"Mä oon juuri oikea henkilö neuvomaan sua tässä asiassa." London totesi sitten, naurahti ja katosi paikalta, juomatarjoilujen luo. Lora aloitti jälleen heilumisensa, tarkastellen muita täysikäisiä tällä puolella. Suurin osa oli vieraita, mutta Lora tunnisti kuitenkin muutamia tuttujakin, suurin osa Tylypahkasta Châteuhin siirtyneitä niin kuin hänkin. Toisaalta, Lora ei ollut oikeastaan tutustunut kovin moneen ihmiseen täällä Ranskassa, osittain siksi että hän oli niin vähän koulussa. Ja London oli ainut, jonka kanssa hän oli puhunut enemmänkin kuin vain muutaman kohteliaan sanan.

London palasi kahden lasin kanssa, ja Lora lopetti jälleen heilumisensa, ottaen sitten toisen juoman vastaan.
"Se on boolia, maista. Ei mitään hajua, mitä se sisältää, mutta se on hyvää. Makeaa." poika kehui ja hörppäsi sitten omasta juomastaan kulauksen. Lora tarkasteli lasia hetken ennen kuin päätti noudattaa kehotusta ja otti kulauksen juomastaan. Se tosiaan oli makeaa, ja vaikka Lora tunnisti siin myös vivahteen alkoholin mausta, se ei ollut liian läpitunkevaa. Ensimmäiseksi täysikäisenä nautituksi alkoholijuomaksi se tuntui Lorasta hyvältä vaihtoehdolta, sillä juoma tosiaan oli hyvää.
"Tää oikeasti on hyvää." Lora ilmaisi ajatuksensa Londonillekin ja otti toisen hörpyn, maltillisesti tosin.

Tyttö oli hetken hiljaa, ainoastaan vilkuili ympärilleen uteliaana. Typerää tai ei, hänen mielestään tarjoilusali näytti aivan erilaiselta täältä päin katsottuna. Vaikka luultavasti se olikin vain mielikuvitusta, kuvitelmaa että nyt kun hän oli Ikälinjan tällä puolen ja vanhempi, maailma olisi yhtäkkiä erilainen, kääntynyt ylöalaisin tai jotain sellaista.
"Miten sinun iltasi on mennyt tähän mennessä?" tyttö kysyi sitten uteliaana. Hän itse ei oikeastaan tehnyt mitään kummempaa, ainoastaan seurannut tanssisalissa muiden liikkumista ja seisoskellut tarjoilusalissa. Niinkuin jo aiemmin mainittu, Lora ei tuntenut kovinkaan monia täältä, eikä hänellä siksi ollut oikeastaan seuraa tälläisissä tapahtumissa.

[London Morel]

London seurasi, kuinka Lora katseli lasia ennen kuin maistoi sen sisältöä. Poika huomasi, että tyttö piti juoman mausta ja tuo kehuikin sitä hyväksi. London nyökytti vastaukseksi ja hörppäsi itsekin lasistaan. Vaaleanpunaisen pillin hän oli heittänyt lattialle, sillä hän ei enää tarvinnut sitä, koska ilman gorillanpäätä, hän pystyi juomaan normaalisti lasin reunasta. Poika silitti pöydänreunalla olevaa gorillanpäätä samalla, kun kuunteli tytön esittämän kysymyksen.

"Hyvin, tosi hyvin! Tai no... vaihtelevasti", London aloitti vastauksensa epäselvästi, sillä iltaan oli jo tähän mennessä mahtunut paljon tapahtumia, sekä positiivisia että negatiivisia "Pääasiassa oon ollut täällä tarjoilusalissa, syönyt, juonut ja ollut kamujen kanssa. Mutta oon käynyt myös tanssisalissa, en tosin tanssimassa. Näin Effien... mutta ei siitä sen enempää. Mä haluaisin nyt pitää vain hauskaa", poika kertoi epäselvät kuulumisensa. Hän ei ollut varma, oliko koskaan edes maininnut Effiestä Loralle. Effie oli tyttö, jonka kanssa pojalla oli ollut säpinää edellisellä lukukaudella, ja johon poika oli vähän ihastunut, vaikkei halunnutkaan sitä myöntää ääneen. Äsken Effie oli kuitenkin antanut pojalle rukkaset sekä kertonut olevansa raskaana ja naimisissa. Se siitä mukavasta tapaamisesta.

"Entä sulla?", London esitti vastakysymyksen, muttei jäänyt odottamaan vastausta. Hän hyppäsi alas jakkaralta ja asteli juomapöydän luo. Hän kaatoi kahdeksaan eri lasiin erilaisia juomia, sai kaikki lasit juuri ja juuri sormiensa väliin ja asteli takaisin Loran luokse. Poika asetti lasit pöydälle ja hypähti takaisin jakkaran päälle. "Kun olet juonut nuo kaikki, voidaan mennä tanssisaliin tanssimaan!", poika tokaisi työlle virnistäen ja työnsi lasit lähemmäs tyttöä.

// Koska tää peli on aloitettu ties milloin, niin aloitetaanko lopettelemaan pikkuhiljaa? :) //

[Lora Shelly]

Londonin ilta oli ollut kuulemma vaihteleva, ja Lora nyökkäsi kuullessaan tämän vastauksen. Tyttö muisti kuulleensa joskus pojan puhuvan Effiestä, mutta ei tiennyt, miten nämä olivat tunteneet. Ilmeisesti tämän illan tapaaminen ei ollut kuitenkaan mennyt niin hyvin, sillä London ei halunnut puhua siitä. Poika totesi haluavansa pitää tänään hauskaa, ja Lora nyökkäsi uudelleen, ollen samaa mieltä. Kerran vuodessa järjestettävät juhlat olivat ehkä maailman huonoin paikka murjottaa tai murehtia.
"Entä sulla?" London esitti kysymyksen, kadoten kuitenkin paikalta sillä samalla sekunnilla. Lora virnisti pojan perään ja katsoi sitten kun tuo taiteili tiensä takaisin paikalle kahdeksan shottilasin kanssa.

"Kun olet juonut nuo kaikki, voidaan mennä tanssisaliin tanssimaan!" London ilmoitti ja Lora naurahti.
"Mikä sinun taka-ajatuksesi kun juotat minulle oikein huolella alkoholia?" tyttö kysyi tuijottaessaan Londonia leikkisästi, ennen kuin virnisti. "Kunhan pelleilen. Ehkä minä tarvitsen tätä, jos pitäisi mukamas uskaltautua sinun kanssasi tanssimaan." Lora hymyili edelleen leveästi. Londonin kanssa oli helppo puhua ja vitsailla, sillä hän luotti siihen että poika ymmärsi sen, ettei hän tarkoittanut mitään pahaa joillakin heitoillaan.

Lora otti yhden lasin käteensä, mutta työnsi sitten kolme laseista pojalle.
"Minusta kuitenkin tuntuu, että ensikertalaisena en taida ihan vielä juoda kahdeksaa shottia. Gryffondorien torniin on pitkä matka, varsinkin jos saatat minut siihen kuntoon että joudun konttaamaan täältä pois." sen jälkeen tyttö kumosi yhden juomista alas kurkustaan. Se oli paljon voimakkaampaa kuin hänen aiemmin maistamansa booli, ja aiheutti tytölle muutaman yskäisyn. Lora kuitenkin myös tunnisti maun, sillä se oli ensimmäinen alkoholi mitä hän oli maistanut, pari vuotta sitten Sharneen pullosta.
"Tuliviskiä." tyttö irvisti Londonille ja otti sitten toisen lasin, jonka sisältö näytti samalta boolilta mitä he olivat aikaisemmin juoneet. Tällä kertaa Lora kuitenkin joi pienen lasin tyhjäksi hitaammin.
"Sinun vuorosi." tyttö virnisti huuhdeltuaan tuliviskin polttavan maun suustaan makealla boolilla.

//Minun puolestani voidaan lopetella parin viestin päästä :D

[London Morel]

Lora naurahti Londonin kommentille siitä, että tytön tulisi itse juoda kaikki pojan tuomat juomat. Tyttö kysyi leikkisästi, mikä taka-ajatus pojalla oikein oli juottaessa tälle noin pajon alkoholijuomia, mutta myönsi kuitenkin tarvitsevansa juomia, jotta uskaltautuisi Londonin kanssa tanssimaan. London naurahti tytön kommentille. Kukaan ei uskaltaisi lähteä tämän pojan kanssa tanssimaan pelkän limpparin voimalla, sillä tanssiminen tämän kanssa oli välillä aika villiä. Hitaiden tanssiminen oli aivan liian yliarvostettua, ja Londonin tapana oli myös hitaiden kappaleiden aikana hyppiä ja pomppia kuin aropupu.

London seurasi, kuinka tyttö otti ensimmäisen lasin käteensä. Ennen kuin tyttö kumosi juoman suuhunsa, tuo ilmoitti, ettei aikoisi juoda kahdeksaa shottia, sillä illan päätteeksi olisi vielä pitkä matka Gryffondorien torniin. Lora joi ensimmäisen shottinsa nopeasti ja yskäisi perään. Kyseessä oli tuliviski, joka oli - ainakin aloittelijoille - hyvin pistävä ja tulinen makukokemus. Seuraavaksi tyttö joi lasillisen boolia. Tuollahan oli hyvä tahti päällä.

"Mä voin kantaa sut sitten"

Poika sanoi ennen kuin tarttui yhteen tytön tarjoamaan lasiin. Kommentti oli osoitettu tytön äskeisille sanoille, joista tosin oli jo tovi aikaa. Ainakin tällä hetkellä Loran kantaminen Gryffondorin tupaan kuulosti hyvältä idealta. Tyttö oli nimittäin niin pieni ja hoikka, että tuon voisi helposti kantaa ylös asti.

London kumosi lasillisen outoa juomaa suuhunsa ja yökkäsi heti perään - juoma oli maistunut aivan saippualta. Irvistellen poika hapuili käsiinsä seuraavan lasin ja kaatoi sen sisällön suuhunsa samalla tavalla. Tämä juoma oli ollut selvästi parempaa - se maistui makealta ja hieman suklaiselta. Loran oli myös pakko maistaa tätä! Niinpä poika nousi taas ylös tuoliltaan, asteli juomapöydän luo ja kaatoi pienen lasin täyteen ruskeanväristä, suklaista juomaa. Hän asteli takaisin Loran luokse, istuutui penkille, ja ojensi lasin tytölle.

"Siinä sulle, arvon rouva! Tätä juomaa et voi missata, tää on parasta ikinä", London piti pienen myyntipuheen ja tuijotti tyttöä tiiviisti. Tuntui siltä, että kohta olisi korkea aika siirtyä tanssisalin puolelle.

[Lora Shelly]

London lupautui kantamaan Loran ylös Gryffondorien torniin, jos itse käveleminen tulisi liian vaikeaksi juomisen jälkeen. Lora katsoi poikaa tarkasti ennen kuin hymähti ja nappasi kolmannen lasin.
"No siinä tapauksessa." tyttö otti kulauksen lasista, mutta ei juonut sitä kerralla niinkuin oli juonut aiemmat shotit. Hän joi loput juomasta samalla kun London joi kaksi shottia, joista toinen oli selvästi ollut suuri pettymys ja toinen taas niin hyvää, että poika kävi hakemassa Lorallekin oman lasillisen.
"Siinä sulle, arvon rouva! Tätä juomaa et voi missata, tää on parasta ikinä." London vakuutti Loralle tiivisti tuijottaen, niin tiiviisti että tyttö epäili hetken pojan yrittävän huijata häntä. Ruskea neste kun ei ollut mitenkään houkuttelevan näköistä. Lora nosti lasin huulilleen ja maistoi epäluuloisesti muutaman pisaran. Mutta kun suklainen juoma oli hänen suussaan, tyttö kulautti juoman alas kurkustaan. Se oli hyvää! Muistutti vähän täyteläistä maitokaakaota, eikä maistunut tippaakaan alkoholilta.

Kolme shottilasia lepäsi vielä pöydällä, ja Lora otti yhden niistä sormiensa väliin. Alkoholi alkoi pikkuhiljaa tuntua tytön päässä, mutta tämä ei suostunut myöntämään sitä ja kohotti lasinsa poikaa kohti.
"Tämä saa luvan olla viimeinen lasi jonka minä juon hetkeen. Muuten joudun konttauskuntoon jo ennen tanssimista." tämän jälkeen tyttö virnisti ja kulautti juoman kurkustaan alas kerralla. Se oli kirpeää, siinä oli häivähdys sitruunaa ja mansikkaa, mutta se ei ollut mitenkään liian hapanta. Se kuitenkin maistui myös vahvasti alkoholilta, ja ei kestänyt kauaakaan kun juoma nousi tytöllä päähän.
"Onneksi minä en ottanut vastaan niitä Sharneen korkokenkiä." tyttö mutisi. Sen sijaan tytöllä oli intiaaniasuun sopivat varvassandaalit.

"Oletko valmis tanssimaan?" tyttö kysyi hetken kuluttua Londonilta, ja liukui sitten hitaasti pois tuolilta. Loran tasapaino oli ainakin vielä, paikallaan seistessä, yllättävän hyvä. Toinen tilanne olisi tosiaan voinut olla korkokengillä. Automaattisesti tyttö vilkaisi tarjoilusalin toiselle puolelle, missä Sharnee joi juuri jotain omasta pullostaan, huojuen piikkikorkokengissään. Lora kunnioitti tyttöä siitä, että tämä ei ollut vielä kaatunut maahan naamalleen.

[London Morel]

London huomasi, kuinka Lora oli aluksi epäluuloinen uutta juomaa kohtaan. Juoman väri ei kieltämättä houkutellut maistamaan. Pian kuitenkin lasi oli jo tyhjä, ja London huomasi tytön pitäneen siitä. Siinä se taas nähtiin - Londoniin pystyi aina luottamaan.

Lora julisti, että seuraava lasi saisi olla tämän viimeinen, koska muuten hän joutuisi konttauskuntoon ennen tanssimista. London arvosti tytön päätöstä, vaikkei huomannutkaan tässä mitään päihtymisen merkkejä. Poika ei halunnut tyrkyttää tuolle enää yhtäkään juomaa, sillä hän ei halunnut Loralle pahaa oloa. Hän itse oli mies, joten hän kesti suurempia annoksia. Niinpä hän nosti molemmat lasinsa ilmaan ja katsoi, kuinka Lora kulautti omansa kurkusta alas. London itse seurasi perässä, ja pian kaikki pöydällä olevat lasit olivat tyhjiä. Poika ei edes huomioinut, miltä äskeiset juomat olivat maistuneet - varmaan ihan hyviltä.

"Onneksi mäkään en ottanut korkokenkiä", London komppasi Loran kommenttia ja repesi suureen nauruun. Poika ei osannut kävellä koroilla edes selvinpäin, joten tuskin nyt kävely olisi sujunut yhtään sen paremmin. Luultavasti siinä tapauksessa molemmat heistä olisivat kaatuneet maahan ennen tanssilattialle pääsyä.

"Olen!", London vastasi iloisesti huudahtaen Loran kysymykseen tanssimaan menosta, "En oo ikinä ollut valmiimpi". Poika hyppäsi alas jakkaraltaan, otti pöydältä gorillanpäänsä mukaan ja lähti askeltamaan kohti tanssisalin ovea. Askel oli hivenen horjuva, mutta se ei menoa haitannut. Tuskin kukaan huomaisi tanssilattian melskeessä pojan epävakaata olotilaa, ja vaikka olisi huomannutkin, niin sillä ei olisi ollut mitään väliä, sillä nyt pidettiin hauskaa!

Tanssisalin ovelle päästyään London nosti gorillanpään ylös ilmoihin ja asetti sen Loran päälaelle. Hän otti tyttöä kädestä kiinni aikomuksenaan kuljettaa tämä keskelle tanssilattiaa. Pois tieltä, kaikki - täältä tulee London ja hänen oma apinaprinssessansa!

// Tämä saa luvan olla minun viimeiseni. Suuri kiitos hauskasta peliseurasta! :) //