Kirjoja tuikkivien tähtien alla

[Katrine Isabell Wall]

Ivan kertoi vielä hiilitähtien spektriluokasta ja pintalämpötilasta ja kuuntelin taas kiinnostuneena. Sitä en tiennytkään hiilitähdistä, opettajakaan ei ollut kertonut tuollaista.

Ivan pyysi minua seuraamaan itseään. Vilkaisin vielä ilmapumpun tähtikuvioksi olettamaani kuviota, hypähdin sitten alas kaiteelta ja hiivin Ivanin perässä alas portaita. Kolmasluokkalaiset tulvahtivat meitä vastaan, mutta jotenkin onnistuimme hipsimään porukan läpi ilman, että tähtitiedon opettaja huomasi meitä. Emme onneksi siis saaneet huutoja keneltäkään, joskin pari vinoa katsetta kolmasluokkalaisilta, mutta tuskin he kantelisivat.

Kävelimme jonkun aikaa Ivanin kanssa pitkin autioita käytäviä. Saattoi olla, että muutenkin nyt olisi oikea aika palata oleskeluhuoneeseen, joten en kaivannutkaan käytäville opettajia partioimaan ja antamaan jälki-istuntoa.

Sitten Ivan pysähtyi ja minäkin seisahduin vilkuillen ympärilleni.

“Kuulitko jotain?” Arvasin kuiskaten varmuuden vuoksi ja vilkaisin poikaa. “Missä päin tupasi muuten on? Minun ainakin pitäisi kääntyä seuraavassa risteyksessä vasemmalle”, kerroin. Oletin Serpentardejen oleskeluhuoneen sijaitsevan tyrmissä, mutta en mennyt väittämään, en ollut oikein selvitellyt asiaa erityisemmin. Saattoihan se vaikka jossain tornissakin olla.

[Ivan Kushnir]

Katrine päätti sitten seurata Ivania, kuten Ivan huomasi pysähdyttyään. Viisas valinta serdaiglelta. Tietenkään he eivät olleet jääneet kiinni, kuten Ivan oli tiennytkin. Kyllä hän uskoi setänsä opettaneen asioita oikeasti, eikä vain valehdelleen. Katrinen kysyessä, oliko Ivan kuullut jotain, poika pudisti päätään. Ei, ei hän ollut mitään kuullut. Seuraavaan kysymykseen Ivan kohautti olkiaan. “Minä m-menen oikealle”, Ivan vastasi hymyillen, jatkaen sitten matkaansa kohti seuraavaa risteystä. “T-tämä o-on si-siis n-näkemiin, n-neiti Wa-wa-wall”, Ivan lausui kohteliaasti päästyään risteyksen kohdalle.

[Katrine Isabell Wall]

Ivan ei ollut ilmeisesti kuullut mitään vilkuilustaan huolimatta, ilmeisesti vain vähän tarkkaillut ympäristöä varmuuden vuoksi. Tuo ei myöskään halunnut ilmeisesti kertoa tupansa tarkempaa sijaintia, mikä oli vähän harmi, koska olin utelias. En kuitenkaan jäänyt tivaamaan.

“Minä m-menen oikealle”, Ivan vain lausahti kun jatkoimme kävelyä seuraavalle risteykselle saakka. “T-tämä o-on s-siis n-näkemiin, n-neiti Wa-wa-wall.”

Hymyilin vähän pojan sanoille. “Nähdään taas, herra Kushnir”, vastasin. Olisin ehkä halunnut jäädä vielä rupattelemaan, mutta oli jo myöhä ja kiinnijäämisen riski kasvoi minuutti minuutilta, joten huiskautin vain kättäni ja lähdin kävelemään tupaani kohti.

Olipas ollut jännä ilta, mietin, näköjään kannattaa lähteä muualle lukemaan. Ivan oli karistanut hieman ennakkoluulojani Serpentardeja kohtaan ja minusta tuntui, että olin saanut hänestä ystävän.

//(Anteeksi viimeinen kappale :D) Kiitos mahtavasta peliseurasta!//

[Ivan Kushnir]

Ivan katseli vielä hetken Katrinen perään, kun tuo lähti kävelemään kohti tupaansa, ennen kuin kääntyi vastakkaiseen suuntaan, kohti omaansa. Eikä hän ollut edes saanut lainkaan luettua sen illan aikana. Tosin ei se haitannut niin paljoa, hän oli tutustunut uuteen, mielenkiintoiseen henkilöön, jonka kanssa voisi jonakin päivänä ystävä olla.

//Lyhyt lopetus, mutta joo, kiitos pelistä!

[Mila Molina]

Mahdottoman söpö peli!

Pisteytys
Katrine Wall, Serdaigle: 31 + 5 = 36 p
Ivan Kushnir, Serpentard: 23 + 5 = 28 p