// Sori vastaukses on kestäny enemmän kuin liikaa :D
"Nyt liikettä niveliin, neiti Rover!", Molina huudahti. Melkein kyynelet silmissä lähdin juoksemaan niin kovaa kuin pystyin takaisin oleskeluhuoneeseen, joka oli parin porrasaskelman ja käytävän päässä. "Jokainen käytävälläsi viettämä minuutti lisää jälki-istuntoasi kymmenellä tunnilla!", tuo huusi takaani.
Vihdoin saavuin Poufsoufflen tuvalle. Lausuin tunnussanan ja hiivin sisään. Kävelin käytäviä ykkösluokkalaisten makuusaliin ja yritin olla muistamatta tapahtunutta - mutta silti itkin koko matkan. Kun käperryin sänkyyni, tuntui vieläkin pahalta. Itkin itseni uneen.
// Lopetetaan varmaan tähän?
