// Tämä peli on tarkoitettu professori Molinalle ja... öh... joo. Kiitos ja anteeksi kaikille, en olisi voinut kuvitellakaan, että tämä päivä Molinan elämässä joskus koittaa. Sijoittuu oleskeluhuonejuhlan jälkeiseen aamuun. //
Oli aikainen lauantaiaamu. Kevätaurinko pilkisteli puiden lomitse ja loi kauniin päivänalun koulun pihamaille. Linnut visertelivät puiden oksilla ja pieni tuulenvire tuiversi halki tiluksien. Kotitontut hääräilivät ahkerasti koulun keittiössä valmistaen ruokaa oppilaille, jotka heräilivät yksi toisensa jälkeen aamupalalle. Kroisanttien, pekonien ja paistettujen kananmunien tuoksu leijaili ympäri linnaa ja kutsui luokseen syömään. Eikö olekin ihana tapa aloittaa aamu?
Professori Molina heräili ennustustornissaan ja käänsi kylkeään. Aikainen aamu oli hyvin tyypillinen aika herätä, mutta nyt hänellä oli hieman kummallinen olo. Päätä jomotti ja tuntui, etteivät edellisiltaiset keksit meinanneet enää pysyä hänen sisällään. Hänen muistissaan oli outoja katkoksia ja sisimmässä oli tunne siitä, ettei kaikki ollut hyvin. Mitä kummaa oli tapahtunut?
Sen nainen muisti, että illalla oltiin juhlittu yhteisen oleskeluhuoneen juhlaa Turnajaisten puolenvälin kunniaksi. Juhlat pidettiin yhteisessä oleskeluhuoneessa, jonne oli saapunut paljon turnajaiskoulujen oppilaita ja henkilökuntaa. Iltaan oli kuulunut livemusiikkia, seurustelua, pelailua, syömistä ja juomista - damn! Kenen idea oli järjestää alkoholitarjoilu kyseiseen tilaan? Nainen oli ottanut pari lasillista viiniä, häätänyt oppilaat tupiinsa ja tullut nukkumaan omaan sänkyynsä ajoissa. Niin hän ainakin muisteli tehneensä.
Professori nousi istumaan sängylleen ja piteli päätään - sitä todentotta jomotti, ja kovasti. Hän katseli ympärilleen siristäen silmiään. Auringonvalo tulvi ikkunaverhojen lävitse sisään huoneeseeen ja valaisi osittain lattialla olevat pörröiset matot sekä suuren työpöydän. Niiden lisäksi huoneessa oli paljon erilaisia ennustusvälineitä kristallipalloista ja tarot-korteista kasveihin ja erilaisiin kirjoihin. Naisen katse vaelsi läpi huoneen ja siirtyi seuraavaksi sängyn puoleen. Sängyssä oli tällä kertaa jotain hyvin poikkeuksellista, jotain mitä siellä ei ole ollut pariin kymmeneen vuoteen. Siellä oli nimittäin jokin toinen henkilö, eli nainen ei ollut nukkunut yötään yksin. Professori näki peittonsa alla pienen pehkon jotain harmaata ja karvaista.
Hetkinen - miten se illan kulku olikaan mennyt?
Kun professori Molina oli saapunut paikalle iltakahdeksan jälkeen, meno juhlissa oli yltynyt melko villiksi. Oppilaat heittelivät karkkeja, kaatoivat sohvia ja huusivat. Naisen oli pakko käydä torumassa oppilaita, ja loppuillan he olivatkin käyttäytyneet mallikkaasti. Sitten paikalle tuli professori Valentine. Eikä siinä mitään - herra Valentine on oikein asiallinen mies - kunhan hän olisi osannut pysyä erossa juomapöydästä. Professori Molina tottakai liittyi miehen seuraan juomia nautiskellen ja lopulta he päätyivät tanssimaan. Loppuilta sitten menikin herra Valentinen ja neiti Rousseaun kanssa keskustellen ja juomista nautiskellen. Iltaan oli mahtunut pullonpyöritystä, salaisuuksien kertomista ja vaivalloinen matka takaisin ennustustorniin...
Voi merde! Mitä hän oli oikein ajatellut? Miksi hän oli ottanut yövieraakseen juuri tämän henkilön? Hänen elämänsä oli nyt täysin hunningolla!
