Se eräs talven päivä

[Sophie Brown]

"Ota tästä", tyttö sanoi ja antoi tuolle siivekkäälle olennolle suurimman osan vaatteistaan.
"Meidän pitäisi varmaan hakea opettaja",hän totesi minulle. Nuita sanoja tuo olento näytti säikähtävän, sillä hän kavahti taemmas.
" Sopiiko se sinulle?" kysyin häneltä ystävällisesti.


"Osaatko tehdä mitään parannus loitsua? " kysyin, ja käännyin tytön puoleen. Saattaa osatakin, ajattelin, sillä hän näytti minua vanhemmalta.

[Renée Mason]

Kun kysyin, oliko tyttö nimeltään Alice, hän nyökkäsi myöntävästi. Lähtöpaikakseen hän kertoi Brasilian. Hämmästyin. Sehän oli aika kaukana, eikös? Kokonaan toisella mantereella. "Millä sinä tulit tänne?" kysyin hämmästyneenä. Matkaan oli täytynyt mennä aikaa. Ja hermoja. Niitä ainakin oli selvästi kulutettu.

Alice kietoi vaatteeni kiltisti ympärilleen ilmeisen kiitollisena. Hymyilin lämpimästi hänelle. Kun ehdotin opettajan hakemista, huomasin Alicen kavahtavan taemmas kauhistunut ilme kasvoillaan. "Sopiiko sinulle?", tyttö vieressäni kysyi. Ei ilmiselvästi sopinut. "Tai, ei meidän ehkä tarvitse hakea ketään opettajaa", kiirehdin sanomaan peläten Alicen lähtemistä pakoon. Hän ei pitkään ulkona pärjäisi, vaikka pipon, hanskat ja huivin omistaisikin.

"Osaatko tehdä mitään parannusloitsua?" tyttö kysyi vieressäni. Käännähdin katsomaan häneen hämmentyneenä ja pudistin päätäni. En uskonut, että Alice tarvitsi parannusloitsua. Kuuman kaakaon hän tarvitsi, ja pehmeän vuoteen. "Mitä, jos veisimme sinut sairaalasiipeen?" kysyin arasti peläten Alicen reaktiota, "Siellä saisit kaakaota ja pehmeän sängyn. Siellä on vain sairaanhoitaja ja saisit sängyn eteen verhot, ettei kukaan näkisi sinua, jos et niin halua." Olin ehkä tajunnut asian, mistä kiikasti, kun Alice kavahti kauemmas kysyessäni opettajien tulosta. Hymyilin rohkaisevasti Alicelle. En todellakaan tiennyt, mitä pitäisi tehdä, jos Alice ei haluaisi sairaalasiipeen.

[Jasmin Blackbird]

"Millä sinä tulit tänne?" Renée kysyy. Pohdin hetken ja vastaan: "Ei hajuakaan. Ei matkasta, ei tavasta eikä syystä." Toivoisin kyllä tietäväni.

Renéen ehdotettua opettajan hakemista, toinen tyttö kysäisee: "Sopiiko sinulle?" "Tai, ei meidän ehkä tarvitse hakea ketään opettajaa", Renée kiirehtii sanomaan juuri, kun olin avaamassa suutani. Hämmennyn, mutta kuitenkin olen tyytyväinen päätökseen jos ymmärsin sen oikein. Siirrän katseeni toiseen tyttöön ja takaisin Renéeseen.

"Osaatko tehdä mitään parannusloitsua?" tuntematon tyttö kysyy Renéeltä, joka pudistaa päätään. Sitten hän puhuu minulle: "Mitä, jos veisimme sinut sairaalasiipeen? Siellä saisit kaakaota ja pehmeän sängyn. Siellä on vain sairaanhoitaja ja saisit sängyn eteen verhot, ettei kukaan näkisi sinua, jos et niin halua." Hieman mietittyäni huomaan olevani hyvin väsynyt ja nälkäinen. Mutta enkös minä ollut nukkunut koko matkan? Tai, no siltä se ainakin tuntui. Renée hymyilee taas minulle. Lopulta teen päätökseni: "S-selvä.."

[Jasmin Blackbird]

//Hups, meni väärällä. Olen siis Alice.//

[Sophie Brown]

Kuulemani mukaan tuo tyttö ei osanmut mitään kummempaa parannus loitsua. Ei sitä ehkä tarvikaan ajattelin.


"Millä sinä tulit tänne"? tuo toinen tyttö kysyi. Oli kauhean rasittavaa ajatella vaan että "toinen tyttö".




"Ei hajuakaan. Ei matkasta, ei tavasta eikä syystä", tuo siivekäs olento kertoi.



"Tai ei meidän tarvitse hakea opettajaa"! tuo tyttö kiirehti sanomaan. "Mitä jos veisimme sinut sairaaöasiipeen"? hän kysyy. "Siellä sasit kuumaa kaajaota ja pehmeän vuoteen", tyttö kertoo.


Sitten hän kertoo että siellä olisi vain sairaanhoitaja ja halutessaan hän saisi verhot sängyn eteen

Jonkun ajan päästä olento vastaa: "S-selvä".



"Pystytkö kulkemaan itse vai autanko" kysyn.

[Renée Mason]

//Miljoonat anteeksipyynnöt kestosta :( Olin unohtanut tämän kokonaan!//

Kun kysyin, kuinka Alice päätyi tänne, hän vastasi: "Ei hajuakaan. Ei matkasta, ei tavasta eikä syystä." Raavin päätäni. Miksi Alice oli tullut? Kuka hänet oli tuonut? Vaikea kuvitella, että hän itse lähettäisi itsensä Ranskaan ja unohtaisi koko jutun. Uskoin kyllä Alicen vilpittömyyteen. "Kummallista", totesin.

"S-selvä", Alice myöntyi ehdotuksestani lähteä sairaalasiipeen. "Pystytkö kulkemaan itse vai autanko?", tyttö kysyi vieressäni. Ojensin kättäni Alicelle vetääkseni hänet ylös lumen peittämästä maasta hymyillen ystävällisesti.

"Sairaalasiipi on linnassa. Sinne on pieni kävelymatka. Jaksatko kävellä sinne? Voit myös tulla reppuselkääni", ehdotin. Arvelin jaksavani kantaa Alicen hyvin. Hän ei näyttänyt kovin painavalta, mutta väsyneeltä kyllä.

[Alice Juniperintytär]

//Ei se haittaa//

"Pystytkö kulkemaan itse vai autanko?" kysyy toinen tyttö. Renée ojentaa kättään minua kohti. Nousen hänen avullaan ylös ja nyökkään toiselle. Pudistelen hieman...hmm.. lumia pois, vaikka tiedän saavani lisääkin. Hymyilen muistaessani oikean sanan.

"Sairaalasiipi on linnassa. Sinne on pieni kävelymatka. Jaksatko kävellä sinne?" Renée kysäisee. Arvioin jaksavani melkein linnalle, joten nyökkään. "Voit myös tulla reppuselkääni", Renée jatkoi. Päätän kuitenkin kävellä.

"Mikä nimesi on?" kysyn vielä nimettömältä tytöltä, sillä on häiritsevää vain ajatella hänet vain tyttönä tai toisena. Ja on kyllä kiva tietää nimiä. Tapaankohan tämän jälkeen heidät vielä uudestaan? En ajattele sitä tarkemmin. Eihän sillä ole väliä, eihän?

[Sophie Brown]

Toinenkin tyttö tarjosi apua olennolle. Hän tahtoi kuitenkin mennä itse. "Mikä nimesi on?" tuo kysyi yht'äkkiä. "Sophie", vastasin. "No, entä mikä sinun?" päästin vihdoin suustani minua jo kauan askarruttaneen kysymyksen. "Ja, mikä sinun?" kysyin toiselta tytöltä. Käänsin katseeni maahan; en yleensä osallistunut mihinkään keskusteluun aktiivisesti. Saati edes keskusteluihin. No, onpa kumminkin hyvä tietää heidän nimensä että he eivät ole pelkkä 'siivekäs olento' ja 'outo tyttö', ajattelin.

[Renée Mason]

Alice nyökkäsi ilmoittaakseen, että pääsee koululle kävellen. Hän myös kieltäytyi reppuselkäkyydistä. Olin hieman huolissani tuon kunnosta ja jaksamisesta. Jos Alice tosiaan oli Brasiliasta asti, matkan oli täytynyt olla pitkä.

Aloitimme kävelyn kohti linnaa. Kävelin kohtalaisen hitaasti, että Alice pysyisi mukana. Toinen tyttö kertoi nimekseen Sophien ja kysyi Alicen nimeä. "Renée", vastasin kysymykseen nimestäni ja hymyilin Sophielle.

Kävelymatka sujui verkkaisesti ja vilkuilin koko ajan Alicea. Pysyisihän hän pystyssä? "Voitko kertoa jotain Brasiliasta?" kysyin Alicelta hymyillen. Halusin kuulla juttua ulkomailta. Olen kiinnostunut matkustelemaan, mutta koulun takia se on hieman hankalaa muutoin kuin kesälomalla.

//Anteeksipyynnöt taas kestosta ja tönkköisyydestä//

[Alice Juniperintytär]

Kävelemme hitaasti koulua kohti. Tytöt kertovat nimensä ja Sophieksi esittäytynyt kysyy nimeäni. "Alice", vastaan Renéen jälkeen. Yritän olla välittämättä siitä, että Renée vilkuilee minua. Ihan kuin olisi jotain huolehdittavaa!

Myöhemmin Renée kysyy minulta Brasiliasta. Mietin mitä kertoisin. "Siellä missä Alice asui, oli lämpimämpää kuin täällä.. Kirjaston katolta näki paljon kaupunkia taloineen ja rantoineen.. Kasvillisuus oli myös erilaista kuin täällä." Katselen ympärilleni etsiessäni vielä jotain erilaista. "Puhutaanko täällä portugalia?" Olin alusta asti puhunut engalantia, sillä sehän on yleisempi.

Tämä on taikakoulu. Se tarkoittaa, että täällä opetetaan taikuutta. Onkohan tämä samanlainen kuin kirjoissa? Siitä kiinnostuneena kävelen hiukan nopeammin. Kouluhan voi olla sisältä vaikka kuinka hieno! Yhtäkkiä jalat pettävät altani. Ei olisi kannattanut kiirehtiä, mitä minä edes ajattelin? Katson ylös tyttöihin ja alan nousta pystyyn.

//Pahoittelut myös minulta. Alice ei siis osaa ranskaa, joten oletan kaikkien puhuneen englantia?//