Portaikon muotipoliisit

[Servan Fabron]

((27.02.2016, Turnajaisten toisen haasteen aikaan, Servanin ja Yumikon välinen peli))

Niin kuin joka päivä myös tänään Servan oli valinnut asukokonaisuutensa huolella. Hän ei mitään makutuomaria tarvinnut, sillä tiesi itse parhaiten mikä näytti hyvältä minkäkin kanssa ja miten kyseistä asukokonaisuutta tulisi kantaa. Arvokkaasti poika ainakin asteli tummansinisen kauluspaita päällä, jossa loisti harmaan eri sävyillä simpukoita, fossiileja sekä pieniä palleroita ja puolikuita.

Turnajaisten toisen haasteen piti alkaa ihan tuokion kuluttua, mutta se ei ollut mikään syy kiirehtiä yhtään minnekään. Servan kun ei kokenut Turnajaisten haasteita seurattavan arvoiseksi, sillä mielenkiintoisintahan oli ennen kaikkea miten vierailevien koulujen oppilaat pukeutuisivat. Hehän tiesivät olevansa Ranskassa sekä sen faktan, että ranskalaiset olivat todellisia muodinasiantuntijoita tai ainakin osa oli (niin kuin Servan). Tämän vuoksi tällä nuorella miehellä ei ollut vain tyylikästä kauluspaitaa päällään vaan myös erittäin hieno kravatti kaulassaan. Se oli sävyltään viininpunainen ja siinä näytti olevan miltei sattumanvaraisten etäisyyksien päässä hopeisia neliöitä ja kolmioita.

Servan käveli Suurten salin vieressä olevaa portaikkoa kohti vilkaisten itseään ja etenkin hiuksiaan jokaisessa vähänkin kiiltävässä ja heijastavassa pinnassa. Hänen hiuksensa kun olivat vasta pari päivää sitten letitetty uudestaan ja hän ei ollut ihan varma siitä kuinka hyviltä ne näyttivät asteikolta erittäin hyvä – uskomattoman tyrmäävän hyvä/täydellinen. Servanilla oli mukanansa pari ranskankielistä muotiin ja kauneuteen paneutuvaa aikakauslehteä sekä hänen tyylikkään asiallinen laukkunsa.

Saavuttuaan vihdoin portaiden luokse hän käveli sen seuraavalle tasanteelle. Siellä oli todella hieno sisennys vai oliko se sittenkin jonkinlainen uloke, jonka päällä pystyi kävelemään. Servan ei ihan tiennyt sen oikeaa nimeä, mutta eihän tarvinnutkaan tietää sitä. Nuorimies kun oli enemmänkin kiinnostunut muodista ja vaatteista kuin arkkitehtuurista eikä huoneita mahdollisesti sisustaessa edes pitänyt osata nimetä kaiken maailman kulmia ja nurkkia. Servan kyllä mielensä sisällä kutsui portaikon tasanteella olevaa asiaa ikkunalaudaksi. Sen päälle hän asettikin laukkunsa sivuittain ja laukun päälle lehdet.
Servan vilkaisi vielä asiallisen arvokkaasti ympärillensä portaikossa ennen kuin pyyhki kämmenellään yhden kohdan vapaaksi mahdollisesta pölystä. Pienen ponnahduksen ja pääosin entisen huispaajan käsivoimin hän sai heilautettua itsensä istumaan ikkunalaudalle. Ele oli sen verran harmiton eikä vaatinut niin suurta urheilullista ponnistelua, minkä vuoksi Servan luotti siihen että hänen vitivalkoiset hiuksensa laskeutuisivat edelleenkin hyvin eikä tarkistanut ulkonäköään taskupeilistä.

Poika katseli hieman portaikossa kulkevia oppilaita jalat ristittynä ennen kuin sitten kumartui ottamaan päällimmäisen muotilehden. Servanilla itsellään ei ainakaan vielä ollut aikomuksenaan lukea lehteä, sillä siihen hän olisi tarvinnut lukulaseja. Nuoriherra kuitenkin avasi summamutikassa jonkin aukeaman asiaan sopivalla elegantilla käden heilahduksella ja piti lehteä polviensa päällä. Tässä asennossa Servan pystyi huoletta tarkkailemaan portaikossa liikkuvia oppilaita ja heidän vaatevalintojaan herättämättä itse suurta epäluuloa. Hän tiesi kyseisen touhun todella antoisaksi ja mielenkiintoiseksi, minkä vuoksi hän hymyilikin asiallisen tiukkaa hymyään.

[Lee Yumiko]

Yumiko käveli hieman turhautuneena linnan käytävällä. Tyttö oli jäänyt yksin, koska kaikki hänen ystävänsä olivat täyttä päätä rynnänneet katsomaan Turnajaisten toista haastetta. He menivät katsomaan haastetta vain, koska siellä kisasi pari söpöä poikaa toisesta koulusta. Yumiko ei tietenkään voinut kieltää, etteikö itse nauttisi hyvännäköisten poikien katselemisesta, mutta tytöstä ei todellakaan ollut mukavaa katsella kun muita sattui. Jollekkin saattaisi käydä todella huonosti siellä.

Tyttö suuntasi portaikkoon ja niistä alaspäin. Hän toivoi löytävänsä jonkun joka oli myöskin jättäytynyt pois Turnajaisista. Yumikolla oli yllään musta vekkihame, joka ylettyi tytön polvien yläpuolelle, beigen värinen kauluspaita, joka oli napitettu hyvin, punainen rusetti kaulassaan, valkoiset polvisukat ja mustat yksinkertaiset ballerinat. Ja tytön olalla oli tummanruskea olkalaukku. Hänen kinuskinruskeat hiukset olivat kiharat ja ne laskeutuivat siististi tytön rintakehälle.

Yumiko saapui pian tasanteelle, josta johti portaat kerrokseen jossa Suurten Sali oli. Siinä samassa hän äkkäsi vaaleahiuksisen pojan istumassa ikkunalaudalla. Tyttö siristi hieman silmiään ja huomasi, että pojalla oli kädessään muotilehti. Muotilehti jonka Yumikokin sattui omistamaan. Tyttö lähti kävelemään lähemmäs tuota hyvin pukeutunutta poikaa. Yumiko pysähtyi pojan eteen.
"Minulla on sama lehti kuin sinulla", Yumiko sanoi vaaleahiuksiselle pojalle. Tytön huulille levisi vino hymy.

[Servan Fabron]

Servan kohotti leukaansa hieman ja skannaili ohi kulkevien oppilaiden asukokonaisuuksia. Joukkoon näyttyi mahtuvan niin hyvän tyylitajun omaavia kuin myös vähän säälittävämpiä tapauksia. Etenkin tämän muotitietoisen floppilistaan pääsi joku punapää, jonka hiukset näyttivät siltä kuin olisivat olleet kaiken maailman taikaliemien ja hoitotuotteiden tarpeessa. Servan ei kuitenkaan tarjoutunut nyt olemaan se pelastava enkeli tälle, sillä hänellä oli ehkä hieman tärkeämpää tekemistä kuin kaikkien pikkuisten paasaaminen. Joskus piti vain katsoa ja olla tarjoamatta apua.

Ihmisiä tuli ja meni samalla kun Servan istui muotilehdensä kanssa pitäen edelleen samaa aukeamaa auki kuin aloittaessaan tämän touhun. Poika oli seuraamassa katseellaan yhtä ihan mielenkiintoiseen asukokonaisuuteen pukeutunutta poikaa, kun hän sitten tämän kadotessa pois näkyvissä huomasi jonkun aasialaispiirteitä omistavan tytön tulevan häntä kohti.
Servan ei tietenkään ollut siitä niin kauheasti otettu, sillä hän tiesi sen että oli hyvännäköinen ja veti kaikkia hyvännäköisiä puoleensa kuin kiiltävä timantti haiskuja. Poika ei edes vaivautunut peittämään arvioivaa katsettaan, joka vaelsi toisen asukokonaisuudesta päästä varpaisiin. Tyttö itsessään vaikutti ihan somalta, mutta se saattoi myös johtua Servanin mieltymyksestä aasialaispiirteisiin.

”Minulla on sama lehti kuin sinulla”, kiharatukkainen tyttö sitten kertoi pysähdyttyään Servanin eteen ja poika pikemminkin kiinnitti huomionsa tämän kaulassaan olevaan punaiseen rusettiin kuin hymyyn. Pojan asiallinen hymy leveni ja muuttui pikemminkin virneeksi.
”Sepä mukava kuulla ja olisin voinut arvata sen”, Servan vastasi ja sulki lehden. Hän sitten asetteli sen suurieleisesti toisella puolella olevan salkkunsa ja toisen muotilehdensä päälle.
”Sivu 57 ellen pahasti erehdy”, poika totesi hieman kysyvästi ristien samalla kätensä polvien päälle. Hän ainakin muisteli, että lehden niiltä sivuilta tyttö olisi voinut saada vaikutteita tämän päivän pukeutumiseensa.
Ei Servan aina kyllä voinut olla oikeassa, mutta yllättävän usein hän oli, ellei sitten toiset kehdanneet olla myöntämättä miten asia oikein oli. Olihan se tavallaan ihan imartelevaa, jos joku uskoi että toisen asukokonaisuuden innoittaja löytyisi maineikkaasta muotilehdestä.

[Lee Yumiko]

”Sepä mukava kuulla ja olisin voinut arvata sen”, poika vastasi ja sulki lehden. Hän sitten asetteli sen suurieleisesti toisella puolella olevan salkkunsa ja toisen muotilehdensä päälle.
”Sivu 57 ellen pahasti erehdy”, poika totesi hieman kysyvästi ristien samalla kätensä polvien päälle. Yumiko mietti hetken ennen kuin nyökkäsi. Hänen huulilleen levisi hymy. Tytöstä oli mukavaa törmätä kerrankin poikaan, joka piti muodista.

"Etkö ole menossa katsomaan Turnajaisia?" Yumiko kysyi uteliaana. Hän vilkaisi sivusilmällään muita oppilaita. Tosiaankin moni heistä oli menossa pääovia kohti ja todennäköisesti katsomaan Turnajaisia. Yumiko siirsi kätensä selkänsä taakse ja otti vasemmalla kädellään kiinni oikean kätensä ranteesta.

(( Jäi vähän lyhyeksi :/ ))

[Servan Fabron]

Servan päätteli olleensa oikeassa tai milloin hän nyt edes itse myöntäisi olevansa väärässä. Poika tunsi hieman voitonriemua ja ihaili hieman omaa älykkyyttänsä tarkkailen avoimesti edessään hameeseen pukeutunutta tyttöä.
”Etkö ole menossa katsomaan Turnajaisia?” tämä kysyi ja Servan oli ehkä hieman loukkaantunut siitä, kun hänen mahtavaan persoonaan ei tällä kertaa kiinnitetty niin paljon huomiota. Poika ei kyllä näyttänyt sitä vaan pyyhkäisi pienellä eleellään vitivalkoisen lettinsä hieman paremmin. Ehkä tyttö oli halunnut, että hän osallistuisi ja saisi siten näytettyä kaikille, että ulkonäköisen kauneuden lisäksi hän oli oikea järjen jättiläinen.
”En”, Servan tyytyi vain vastaamaan, sillä Turnajaiset vaikuttivat ainakin ensimmäisen haasteen osalta olevan vain vaatteiden häväistysmittelöt.
”Entä sinä?” poika esitti vastakysymyksen oikeastaan vain kohteliaisuuden nimissä. Toki seura oli aina ihan mukavaa Servaninkin mielestä, kunhan se oli ihan kiitettävän näköinen, kuten tässä tapauksessa tuntui olevan. Hän oli jotenkin aina kuvitellut, että kaikki koulun vähintäänkin hieman hyvännäköiset ja muotitietoiset oppilaat tietäisivät hänen nimensä. mutta kun hän kerran tiesi miten kuului käyttäytyä, hän yleensä esitteli itsensä.
”Servan Fabron”, poika esittäytyi ja näpäytti sormenpäillään vieressään olevaa vapaata tilaa ikkunalaudalla.
”Istu toki, jos haluat”, hän hymyili vielä hieman leveämmin kuin tavallisesti tarkkaillen miten tuo tyttö reagoisi hänen kehotukseensa.

[Lee Yumiko]

"En", poika vastasi. Yumiko nyökkäsi. "Entä sinä?" poika kysyi. Yumiko mietti hetken, mutta ennen kuin tyttö ehti vastata poika esittäytyi: "Servan Fabron." Sitten poika näpäytti sormenpäillään vieressään olevaa vapaata tilaa ikkunalaudalla. "Istu toki, jos haluat", Servan sanoi ja hymyili leveästi. Yumiko nyökkäsi ja hymyili takaisin. Tyttö istahti ikkunalaudalle Servanin viereen. "Lee Yumiko", Yumiko esittäytyi. "Ja tosiaan Yumiko on etunimi ja Lee sukunimi." Tyttö jatkoi hymyilyä.

"Ja en mennyt katsomaan Turnajaisia, koska en oikein välitä mennä katsomaan kun muut satuttavat itseään", Yumiko sanoi. Tyttö alkoi miettiä, miksiköhän Servan ei mennyt katsomaan Turnajaisia, mutta ei kuitenkaan kysynyt asiasta ääneen, koska ei halunnut olla epäkohtelias.

[Servan Fabron]

Servan oli salaa enemmän kuin mielissään siitä, että tyttö oli liittynyt hänen seuraansa. Hän kuitenkin vain risti kätensä uudestaan polvien päälle ja hieman nyökkäili toisen esittäytymiselle. Ilmausta ”hauska tavata” poika ei kyllä käyttänyt, sillä eihän halunnut suinkaan vaikuttaa sellaiselta, joka olisi pitänyt koko tapaamista hauskana. Kuka nykyään edes käytti niin vanhentunutta fraasia?

”Tiedän”, Servan totesi katsellen hieman arvioivasti Yumikon kasvoja, kun tämä oli kertonut Leen olevan hänen sukunimensä. Oman mieltymyksensä takia nuoriherra olikin päässyt aiemmin seurustelemaan aasialaisten kanssa, minkä vuoksi hän tiesikin joitain tällaisia asioita. Sukunimenä Lee tuntui myös Servanin mielestä olevan paljon yleisempi kuin etunimenä.

”En olisi kuvitellutkaan, että sinunlaisesi tyttö nauttisi Turnajaisten haasteiden katsomisesta”, Servan sanoi hymyillen yhä pienesti. Tämä ei tietenkään ollut mikään varsinainen ja suora iskemisyritys vaan ihan tavallinen kohtelias ja täysin asiallinen toteamus tai niin Servan ainakin itse jäsenteli sen olevan. Hän kyllä saattoi jo ihan huomaamattaan, luonnostaan lausua vihjailevia kohteliaisuuksia aasialaissyntyisille niin kuin hän oli eilenkin tainnut tehdä.

”Minä en seuraa niitä, sillä en halua katsoa miten vaatteita tuhotaan ja häväistään. No koulupukujen kohdalla se ei ole niin kamalaa, mutta ihan yleisesti”, Servan esitti näkemystään ja peitti hieman teatraalisesti toisella kädellään silmänsä hetkeksi. Koko tilanteen kuvitteleminen oli toisinaan liian ikävää ja surullista.
”Mutta sinä varmaan ymmärrät sen, Yumiko”, poika jatkoi laskettuaan kätensä ohimoltaan takaisin syliinsä. Hän ei tiennyt halusiko tyttö tulla kutsutuksi jo etunimellä vai ei, mutta ehkä tämä pitäisi häntä nyt vielä hyvännäköisempänä ja älykkäämpänä kun hän käytti tämän etunimeä. Servan teki joskus paljon poikkeuksia juurikin itseään miellyttävien henkilöiden kohdalla, vaikkei se ehkä ihan niin hänen imagolleen sopivaa ollutkaan.

[Lee Yumiko]

"Tiedän", Servan totesi. Yumiko nyökkäsi. Hän oli helpottunut, että poika tiesi asiasta. Tytöstä oli nimittäin joskus todella kyllästyttävää selittää ihmisille, että Lee on hänen sukunimensä ja Yumiko hänen etunimensä. Mutta ei hän tietenkään voinut syyttää heitä siitä.

"En olisi kuvitellutkaan, että sinunlaisesi tyttö nauttisi Turnajaisten haasteiden katsomisesta", Servan sanoi hymyillen yhä pienesti. Yumiko loi hymyn Servanille. Tytöstä Servan vaikutti erittäin mukavalta ja kohteliaalta.

"Minä en seuraa niitä, sillä en halua katsoa miten vaatteita tuhotaan ja häväistään. No koulupukujen kohdalla se ei ole niin kamalaa, mutta ihan yleisesti", Servan esitti näkemystään, ja peitti hieman teatraalisesti kädellään silmänsä hetkeksi. "Mutta sinä varmaan ymmärrät sen, Yumiko", Servan jatkoi. Yumiko nyökkäsi.
"En itsekkään pidä siitä. Varsinkin kun osa kilpailijoista tietenkin haluaa näyttää erityisen hyvältä siellä, joten he laittavat hienot ja laadukkaat vaatteet päälleen", Yumiko sanoi ja pudisti hieman päätään.

[Servan Fabron]

Yumiko kertoi miten jotkut Turnajaisiin osallistujista laittoivat paremmat vaatteet päällensä näyttääkseen paremmilta. Servan ei voinut ymmärtää tuollaista, sillä pitivätkö jotkut tavallisesti muuten tylsiä koulupukuja mutta haasteita varten tälläytyivät parhaimpiinsa. Mutta kun poika ei ollut Turnajaisten haasteita katsonut, hän ei edes ihan tiennyt minkälaisiin asukokonaisuuksiin jotkut olivat pukeutuneet. Servan kyllä toivoi, etteivät ne olleet ihan suoraan muotiviikoilta, sillä sitten haasteisiin osallistuminen oli kuin rikos. Poika antoi kätensä käydä valkoisten hiustensa läpi, kun hän vielä hieman nyökkäili tytön puheille.
”Sehän on ihan naurettavaa, että pukeutuvat juuri Turnajaisten haasteisiin hienosti, mutta muina päivinä on vain koulupuku päällä”, Servan myötäili. Hän pyöräytti vielä hieman silmiään, sillä jotkut tyypit tuntuivat olevan ihan idiootteja kun pukeutumisesta tuli kyse.

”Katso nyt vaikka heitä, Yumiko”, nuorukainen sanoi ja vasemman käden liikkeellä osoitti portaikoissa liikkuviin ihmisiin. Jotkut olivat ihan osanneet pukeutua Servanin mielestä, mutta toiset ei. Suurin osa kuului kyllä jälkimmäiseen ryhmään ja heitä vartenhan poika olikin tullut tänne ikkunalaudalle istumaan. Hän katseli arvostelevan arvioivasti ohi menevän tyttöporukan vaatteita ennen kuin käänsi katseensa takaisin Yumikoon ja hymyili tälle ehkä aavistuksen verran huvittuneena.

[Lee Yumiko]

((Anteeksi kesto))

Yumiko nyökkäili ymmärtävästi kuunnellessään Servania. Hänestä poika oli ihan oikeassa.

”Katso nyt vaikka heitä, Yumiko”, Servan sanoi ja vasemman käden liikkeellä osoitti portaikoissa liikkuviin ihmisiin. Yumiko käänsi katseensa pojan osoittamaan suuntaan. Tyttö katsoi tarkasti portaikossa liikkuvia ihmisiä. Osalla tosiaan oli ihan siedettävät vaatteet yllään, mutta osalla oli ihan koulupuvut päällä. Yumiko pudisti päätään. Sitten tyttö kääntyi takaisin Servanin puoleen, joka hymyili hänelle ehkä hieman huvittuneena. Yumiko hymyili pojalle takaisin.

"No, onko sinulla muita mielenkiinnon kohteita?" Yumiko kysyi valkohiuksiselta pojalta.