Pahaa-aavistamaton yllätys

[Marceau Forest]

Marceau ei olisi malttanut millään odottaa. Vaikka Frankowski kuinka vakuutti, että enää täytyisi odottaa vain hetki, poika ei olisi jaksanut. Oli kylmä, pimeä ja pojan mahanpohjassa tuntui oudolta. Hän oli joko syönyt jotain sopimatonta tai sitten häntä jännitti. Tämä vaikutti aivan joltain yllätykseltä. Mutta eihän Marceau ollut ansainnut mitään yllätystä, varsinkaan tältä pojalta.

Myös Frankowski oli huomannut äänet metsän suunnasta ja tuo käänsi katseensa samaan suuntaan kuin Marceau. Äänen aiheuttaja lähestyi heitä ja valopiste suureni suurenemistaan. Marceau ei tunnistanut henkilöä, mutta tuo oli pukeutunut mustaan kaapuun ja kädessään hän piti taikasauvaa, jonka päässä oli valo. Henkilö vaikutti hieman uhkaavalta, mutta Marceau ei osannut sanoa, että miksi.

Frankowski sanoi jotain hyvin epäselvää ja seuraavaksi Marceau huomasi kaksikon takana toisen tuntemattoman henkilön. Tuo henkilö oli asettanut kätensä Frankowskin olkapäälle ja oli toisen henkilön tapaan pukeutunut mustaan kaapuun. Marceau hätkähti. Hänen olonsa oli hyvin epämukava ja hän oli peloissaan. Mustiin pukeutuneet henkilöt eivät vaikuttaneet yhtään miellyttäviltä ja poika halusi pois - heti.

"Keitä te oikein olette? Frankowski, mennäänkö takaisin koululle?", Marceau esitti kysymyksen sekä mustiin pukeutuneille henkiöille että Frankowskille. Poika halusi tietää, mistä on oikein kysymys.

// Sinä saat päättää, mitä tyypit tekevät. :D //

[Matthias Frankowski]

//Heitänpäs päätösvallan takaisin sinulle. :-)

Marceau ei näemmä tunnistanut heti tuttujaan, mutta päättelin sen johtuvan hämäryydestä tai siitä, että nämäkin olivat naamioituneet. Ainakin heidän kurpitsajuhla-asu tuntui olevan hyvä, kun heidän pikkuinen kaveri ei heitä heti tunnistanut. Koko tilanne oli hieman outo ja odotin koko ajan sen yllätyksen tuloa, mutta se ei kuitenkaan tullut. Tämä vaikutti hieman omituiselta syntymäpäiväyllätykseltä 11-vuotiaalle. Kurtistin hiukan kulmiani, mutta yritin vielä suhtautua asiallisesti tähän. Ehkä se oli vain joku vitsi aluksi.

Jätin Marceaun kysymykseen vastaamatta, sillä kun näemmä paikallaoloni koettiin niin häiritseväksi, voisin vihdoin häipyäkin. Ei minua tarvittaisi siihen yllätykseen enää mitenkään. Olinhan jo hoitanut oman osuuteni tuomalla Marceaun tänne ja se siitä. Enkä edes ollut tuntenut tätä aiemmin saatikka olisi mitenkään muuten ehkä tullut juttuun tämän kanssa.

”No… Minä tästä lähdenkin, joo”, aloitin ja siirsin olkani päällä olevaa kättä niin varovasti kuin osasi ennen kuin pujahdin toisen henkilön kainalon alta pois. Tilanne oli aivan liian outo etenkin, kun en itse oikein halunnut ajautua mukaan mihinkään hämäräpuuhin. Se olisi ollut katastrofaalista kerta kaikkiaan.
”No tuota pärjäile Marceau ja... vietä hauska syntymäpäivä”, huikkasin vielä pojalle ennen kuin lähdin paikalta niin nopeasti kuin pystyin ja yritin väistellä maasta törröttäviin juuria ja ilkeitä kiviä, jotka tuntuivat olevan paikalla vain sen vuoksi, että löisin jalkani niihin.

//Kiitos pelistä! :33

[Marceau Forest]

Marceau ei olisi ikinä voinut kuvitellakaan, että jotain tällaista tapahtuu hänelle. Hänelle, joka on aina ollut niin kiltti poika, eikä ole ikinä sekaantunut mihinkään hämärään. Vielä kymmenen minuuttia sitten hän ei voinut aavistaakaan, että viattomalta näyttävän Serpentardpojan matkaan lähtemisestä seuraisi jotain tällaista. Jos aikaa vain voisi kelata taaksepäin, Marceau olisi sen tehnyt - nyt heti.

Frankowski ei vastannut Marceaun kysymykseen, vaan ilmoitti lähtevänsä. Tuo toivotti pojalle hyvää syntymäpäivää, kääntyi ympäri ja lähti askeltamaan pitkin, nopein askelin linnan suuntaan. Marceau näytti kauhistuneelta. Hän itsekin otti muutaman nopean askelen linnan suuntaan, mutta hänen matkansa keskeytti kovakourainen ote, joka veti häntä taaksepäin.

"Hei!"

Oli viimeinen huuto, joka Marceau suusta pääsi. Sen jälkeen pojan suun eteen vedettiin liina, joka muutti pojan äänen pelkäksi muminaksi. Seuraavaksi poika nostettiin ilmaan ja häntä alettiin liikuttaa metsän suuntaan. Marceau ei tiennyt, mikä loitsu häneen oli loitsittu, mutta tämä ei tuntunut kivalta. Hän leijui ilmassa kohti synkkää, kiellettyä metsää ja hänen molemmilla puolillaan käveli tummiin pukeutunut, pitkä hahmo. Nyt oli varmasti sattunut jokin väärinkäsitys.

"Lopettakaa heti, olette erehtyneet henkilöstä! Minä olen Marceau eikä minulla ole tänään syntymäpäivä! Tulin vahingossa tänne, lopettakaa!"

Poika huusi, mutta hänen äänestään ei kuulunut kuin pieni pihinä. Paksu liina peitti pojan äänen kokonaan, eikä tummat hahmot olleet kuulevinaan mitään. Ne vain astelivat eteenpäin, kohti tummentuvaa metsää, määränpäänään tuntematon. Marceau ei voinut tehdä mitään, hän oli avuton, toivoton. Poika puhkesi itkuun. Tämä oli hänet pahin painajaisensa ikinä.

// Hui, apua. Kiitos loistavasta peliseurasta, Frankowski! :) //

[Inés Ortega]

Pisteytystä:
Marceau Forest, Pouffsouffle: 24p + 5p = 29p
Lloyd Frankowski, Serpentard: 25p + 5p = 30p