Toinen haaste, Melody Wood

[Melody Wood]

/ Melody Wood / 15v / 4lk / Taikakoulu Chateau / Serpentard

Steppasin edestakaisin paikallani. Katselin Puhtolakaisua, joka roikkui kädessäni. Takanani oli minua pienempiä, kolmosluokkalaisia poikia. Edessäni oli jono, joka hupeni hupenemistaan. Taivaalla ihmiset lentelivät edes takaisin, milloin mihinkin. En olisi arvannut, että toinen haaste olisi suunnistusta. Eka haaste ei ollut hirveän vaikea, mutta minusta tuntuu että tässä saattaa kestää paljon kauemmin.

Kartta tyrkättiin käteeni. Heitin luudan alakautta suoraan lumihankeen. Kuka nyt puhtolakaisun ottaisi, kun oli parempikin luuta? Katselin karttaa. Päätin aloittaa jästikylästä, se tuntui vaikeimmalta. Jästikylän korkeimmat talot näkyivät vuorenhuippujen takaa, jotka siinä edessä olivat. Päätin lähteä ensin luudalla jästikylään, ja uskoin, että kävelymatka sinne olisi vähän... pitkähkö. "Tulejo tulisalama!" huudahdin, ja kurkistelin taivaalle.

Sieltä se tulee! Ruskea tulisalamani lensi pilvien edessä, juuri yläpuolellani. "Alasjo!", huusin ja hyppäsin nopeasti sivuun, ettei luutani rysähtänyt päälleni. Katselin tulisalamani kiiltävää kahvaa - vaikka oli pilvistä, se välkkyi kultaisena ja nättinä. Nousin selkään ja lähdin lentämään kohti taivasta. Päätin ensin katsoa, missä oli metsä, vuoristo, järvi, niitty ja niin edelleen. Halusin käydä kaikilla rasteilla, vaikka ainakin kolmella pitäisi. Päätin lähteä jästikylän jälkeen vuoristoon, sitten niitylle, sitten metsään ja viimeisenä järvelle. Järvi kiehtoi minua eniten, ja minulla olisi aikaa miettiä, millä loitsulla alas järven pohjaan haluaisin. Lähdin lentämään kohti jästikylää - toivottavasti edes tämä sujuisi minulta hyvin.

Lensin kohti jästikylää. Huomasin edessäni jotain ruskeaa, joka ei tasan johtunut säästä. Haluaako joku oikeasti pilata haasteeni, vai onko tämä vain pilaa? Ei... ne tekivät kummallista, inisevää ääntä. HUTSUJA! Voi ei... ne lensivät kohti... voi ei... mikä olisi... NYT KEKSIN! "Lenne'", sanoin kuiskaten. Sauvan kärjestä tupsahteli pieniä, paperisia lintuja. Kun niitä oli pieni armeijallinen, kuiskasin "Oppugno!", ja osoitin hutsuja. Katselin hetken, kun linnut rikkoivat hutsujen "suojaverkon" ja jäivät kiusaamaan niitä. Vilauksessa olin jo lentänyt alas ja piilottanut luutani. Sitten lähdin juoksemaan kohti kylää. Naurahdin mielessäni, kun kuvittelin jästin kävelevän askeliani lumessa, ja nähdessään, että ne päättyvät tyhjään.

Katselin ihmisiä. Torikojulle taisi olla pitkä jono. Huomasin ison "Mansikoita" kyltin vieressä pienen laatan.
"Täydellistä", mutisin itsekseni. Päätin mennä jonoon, mikä oli täynnä jästejä. Se sitten hupeni vähitellen, ja kohta olin myyjän edessä. "Öö... viisi.. mansikka?", sanoin epäröiden. Myyjä hymähti ja poimi laatikosta viisi mansikkaa. Hän pakkasi ne pussiin. Keskityin koskettamaan laattaan sauvalla. Vedin sauvaa hitaasti taskusta ja kosketin sauvan kärjellä laattaa, mahdollisimman varovasti. "Itseasiassa saat nämä ilmaiseksi", myyjä sanoi. Havahduin, ja otin pussin mansikoita. Lähdin nopeasti jonosta, etteivät jästit huomaa vihertävää laattaa. Juoksin ulos kylästä, seuraten jälkiäni. Ei se nyt niin vaikeaa ollut, kuin kuvittelin.

Nappasin luutani ja lähdin lentämään kohti vuoristoa, joka oli juuri toisella puolella chateauta. Pistin luutaani vähän vauhtia, kunnes huomasin samat hutsut. "Lenne", kuiskasin. "Oppugno!", huudahdin ja osoitin paperisia lintuja. Vähän liiankin helppoa, eikö?

Kiihdytin luutani vauhtia, kunnes huomasin olevani lumipyryn keskellä. Just. Lumipyry otti mukavasti silmiin, ja luutani alkoi olemaan liukas, kun siihen oli sulanut niin paljon lunta. Heitin kädessäni olevan mansikkapussin maahan. En minä mitään mansikoita tarvitsisi.

Hups.. otteeni lipesi luudasta. Kiljuin hetken, kun 7 metrin pudotus tuntui vähän luissakin. Onneksi pehmeä lumikasa otti minut vastaan. Ei, en luovuta. Jatkan eteenpäin, vaikka mikä olisi. Taikasauva oli pysynyt kädessäni, ja melkein katkennut, mutta onneksi olin tajunnut kääntää sen ennen maahan tuloa. Nousin ylös. Näin ylhäällä pienen, punaisen laatan, joka hehkui lumisen vuoriston keskellä. Täydellistä. Ajattelin kiivetä vuorenrinnettä ylös, ei se minulta yhtään pois olisi.

Hui! Jalkani lipesi, mutta nostin sen takaisin ylös. En aikonut luovuttaa. En halunnut luovuttaa. Halusin vain tehdä tämän. Tulisalamani leijui ilmassa. Haluan hoitaa jonkin jutun itse. Hetken kapuamisen jälkeen olin aika korkealla, vuoren päällä, ja nappasin kiinni tolpasta, joka piti laattaa irti maasta. Täältä tippuminen olisi varmaan aika vaarallista, ja kapuaminen ylös sitäkin hirveämpää. Kosketin taikasauvan päällä laattaa, ja osoitin kohti Tulisalamaani. "Tulejo!", huudahdin, ja luuta lensi suoraan käteeni. Nousin sen selkään. Kaivoin kartan taskustani ja lähdin tutkimaan sitä. "Olemme nyt vuoristossa... ja tuolla on niitty", puhuin itsekseni. Annoin luudalleni vauhtia ja lähdin kohti niittyä. Mahtavaa!

Hui! Tuulenpuuska työnsi minua taaksepäin vuorille. Näin värikkään, pitkän niityn. "Estous!", huusin ja osoitin tuulta. Se laantui vähän, ja lähdin nopeasti sen alta pois, ennenkuin se alkaisi uudelleen. Kiihdytin luutani vauhtia, ja huomasin olevani jo niityllä.

Huomasin allani laiduntavat hevoskotkat. Päätin laskeutua noista vähän kauemmas, etteivät ne hyökkäisi kimppuuni. Jätin Tulisalamani maahan ja lähdin pitkin harppauksin kohti hevoskotkia. Lähempänä niitä hidastin ja huomasin paalun, johon laatta oli kiinnitetty. Hevoskotkien vieressä kumarsin hiljaa ja kävelin hitaasti kohti laattaa. Hevoskotkat hörähtelivät ja näyttivät hyökkäävän, mutta säilytin katsekontaktini ja kävelin rauhallisesti niiden ohi. Kosketin sauvallani laattaa. Se alkoi vihertyä. Lähdin hevoskotkien välistä hitaasti kävelemään kohti luutaani. "Seuraavana metsä", mietin itsekseni. Lähempänä Tulisalamaani lähdin juoksemaan hyppäsin sen selkään, ponkaisten maasta vauhtia. Nyt olin kiertänyt kolme paikkaa, mutta päätin mennä vielä metsän ja järven, koska ne kiehtoivat minua.

Metsän edessä alkoi satamaan. Lensin sen läpi mahdollisimman nopeasti ja laskeuduin metsän reunaan. Se oli tiheä, ja sisään ei voisi varmaan lentää luudalla. Laskeuduin alas, metsän reunan viereen. Jätin luudan ison kiven viereen, ja lähdin vaeltamaan metsään. Jos en löytäisi laattaa, se ei haittaisi minua. Voisin kuitenkin käydä vielä järvellä, ja jos en pääse sinnekkään olen kuitenkin käynyt jo kolmella rastilla.

Katselin ympärilleni synkässä metsässä. Kävelin hitaasti, sillä jos joku on täällä, en halua pelästyttää. Hiippailin eteenpäin, katsellen ojiin ja puunrunkoihin. Mitään ei vielä näkynyt. Taisin olla aika keskellä metsää, sillä en nähnyt mistäkään ilmansuunnasta muuta kuin puita ja metsää. Kävelin vielä vähän eteenpäin. En nähnyt merkkejä laatasta enkä paikasta missä se voisi olla. Päätin jättää metsän tekemättä. Voisin mennä järvelle ilman ongelmia.

Lensin korkealla kohti järveä. Tai sitä ei näkynyt, mutta luulin sen olevan siellä. Sumu oli peittänyt koko alueen."Valois", sanoin ja laskeuduin alas. Lensin sumun läpi, ja laskeuduin järven viereen.


Loitsin kuplapääloitsun itselleni. Opettelin sen kesällä, Dina opetti sen minulle. Riisuin vaatteeni ja kastoin jalkani kylmään veteen. Tykkäsin uimisesta, kylmässäkin vedessä. Se on virkistävää. Sukelsin veteen ja lähdin etsimään laattaa. Vedin itseäni eteenpäin ja eteenpäin, vältellen veden olentoja. En haluaisi jäädä vangiksi. Puristaen sauvaani huomasin laatan, jota kohti uin ja painoin sauvalla. Sitten nousin mahdollisimman nopeasti pintaan.

Uin nopeasti rantaa kohti. En edes tiedä mitä uin, sillä minulle oli vuosien saatossa kehittynyt erikoinen tapa. Onneksi ranta ei ollut kaukana. Olin hujauksessa siellä ja kuivattelin. Puin päälleni ja otin luutani ja sauvani. "Valois", sanoin, nousin luudalle ja lähdin lentoon sankan sumun läpi.

Lensin kovaa vauhtia kohti Chateauta. Näin ihmiset alapuolellani, ja linnan tilukset olivat isoina silmieni edessä. Laskeuduin alas, hupenevan jonon viereen. Lähdin kävelemään kohti linnaa, ja Serpentardin oleskeluhuonetta, ja aioin mennä kertomaan kaiken seikkailustani!

[Vincent Coates]

Melody Wood, Taikakoulu Château

Mila Molina, taikakoulu Château
Pisteet: 8

Suorituksesi oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita täynnä. Melody hallitsi vaikeammatkin loitsut erinomaisesti, ja selvisi täten nopeasti rastilta rastille. Pidin etenkin jästikylän rastin tapahtumista, joissa oli mukavasti kuvaillua. Olisit voinut kuvailla tarkemmin myös muilla rasteilla, kuinka haasteet vaikuttivat hahmoosi, sillä kirjoitat sujuvasti. Tekstiäsi oli mukava lukea.

Vincent Coates, Tylypahka AM
Pisteet: 7

Tyylisi on mukavan omaperäistä ja rentoa. Melody pärjäsi haasteessa hienosti, ja käytti nokkelasti osaamiaan loitsuja. Olisi tosin ollut hyvä, jos olisit kuvaillut tapahtumia hieman enemmän, ja ehkä antanut Melodylle hieman enemmän vaikeuksia haasteen aikana.

Aline, Pensieve
Pisteet: 7

Tapahtumat etenivät vikkelästi ja tarinassa oli vauhtia. Ehkäpä lisäkuvailua ja jokaiseen rastikohtaan keskittymistä olisi voinut olla enemmän. Rastien etsiminen ja vaikeudet oli hyvin otettu huomioon, samoin tekemisessä näkyi hahmon oma luonne ja tapa toimia.
Teksti oli selkeää ja kappaleet jaettu oikein.

Yhteensä 22 pistettä!