♡Heather's diary♡

[Heather Rose]

Vanha nahkainen päiväkirja läväytetään kiinni. Se sisältää jo paljon murhenäytelmiä, salaisuuksia, sekä ensisuudelmia ja joka päivä saadaan taas yksi uusi kokemus tämän kirjan listoille. Mitä hän sieltä tänään löytyy?

[Heather Rose]

30.7.2015
Rakas päiväkirja!♡

Tiedäthän mitä yksinäisyys on? Tiedätkö miltä se tuntuu? Kuvailisin sitä seuraavin sanoin: Yksinäisyys on kuin sinut työnnettäisiin pois elämänpiiristä- piiristä jonka valtaa iankaikkinen onni ja rauha, mutta sinut työnnetään pois. Aivan yksinäisyyden kuiluun.
Mutta tiedätkö mitä? Tänään istuessani vanhalla nojatuolilla takan edessä. Mieleni oli erittäin maassa, sillä isäkään ei ollut kirjoittanut minulle viikkoihin. Mutta sitten minut nostettiin takaisin piiriin. Se oli mahtava tunne! Tunsin kuinka käsistäni tartuttiin ja minut vedettiin ylös... ♡
Kaikki alkoi siitä pienestä koputuksesta ikkunassa. Se oli pieni hento koputus ja tiesin siinä samassa että se oli kohtalo. Ja siellä se oli, istui ikkunalaudalla pöllön muodossa! Se ojensi koipensa minulle ikään kuin kunniallisesti. Rullatessani pergamentin auki pystyin tuntemaan kuinka ilo valtasi jälleen kehoni ja vielä voimakkaammalta se tuntui kun luin tekstin. Voi, rakas päiväkirja! Se oli kutsu taikakouluun. Juuri sellaista olin unelmoinut! Ja luulen, että taidan pysyä piirissä koko loppu elämäni. Ilman enää yksinäisyyttä- ilman surua.


***

Yksinäisyys on kuin pelon tunne,
kuin kirous, kuin pahan enne.
Se laskeutuu sattumanvaraisen kulkijan ylle,
ja vie mukanaan.

Mutta kaikella on vastakohta,
ja se yksinäisyyden pelonkin voittaa.
Se on Rauha.

Se ottaa syliinsä turvaisaan,
se käärii nuttuunsa pellavaan,
ja häätää pois pelon.


~Heather

[Heather Rose]

14.8.2015
Rakas päiväkirja!♡

Kävimme tänään velhokylä Poudlardinessa ostamassa koulutarvikkeita! Poudlardine oli hauska pieni kylä täynnä kauppoja ja pubeja, sekä iloista porukkaa. Olen aina haaveillut sellaisesta vanhanaikaisesta pienestä kauppakadusta :)

Kävimme ensimmäiseksi ostamassa sauvan. Sauvakauppa oli mukava pikku mökki, joka näytti kyllä melko tyhjältä mutta sisätilat olivat täynnä hyllyjä jotka notkuivat sauvojen painosta. Siellä oli mukava pieni setä joka pyysi minua heilauttelemaan saunoja ja neljännellä kerralla minut ympäröi hopeinen kimalteleva harso. "Ooh"-reaktion jälkeen sain oman sauvani; saksanpähkinää, ydin ruusukvartsia, 9 1/4 tuumaa.

Sitten menimme ostamaan kirjoja/muuta pientä sälää. Kauppa jossa kävimme oli taianomaisen mahtava; siellä oli näkymätöntä mustetta, sulkakyniä, päiväkirjoja, koulukirjoja ja muistipalloja. Ostimme koulukirjat sekä pienen muistipallon, joka hehkuu punaisena aina kun unohdan jotain. Lähtiessämme se sitten näytti punaisen värinsä ja
hetken miettimisen jälkeen palasimme hakemaan äidin käsilaukun :D

Oli kuitenkin aivan loistava päivä ja pian pääsenkin maistamaan oikeaa taikaelämää! :)

***
Aurinko heittää säteitään,
ympäriinsä kiidetään.
Velhokylä Poudlardine,
maailman menoa viedään.

On sauvoja ja kirjoja,
jäätelöä ja pöllöjä.
Iloista väki on,
ompi päivä verraton!

~Heather

[Heather Rose]

31.8.2015
Rakas päiväkirja!♡

Rustailen tälle sivulle Châteaussa, omassa tupahuoneessani. Olen nyt osana Pouffsoufflen tupaa ja tyytyväisempi en voisi olla! Täällä on erittäin mukavia ihmisiä ja olen saanut ihanaa juttuseuraa :)

Vielä päivällä istuin pikajunassa joka kiisi kohti tulevaa kouluani. Istumapaikan etsiminen ei ollut ollenkaan niin vaikeaa kun olisi luullut ja pian istuin muutaman muun tytön kanssa loosissa. Tyttöjen nimiä en nyt muista, mutta he olivat oikein mukavia. Minua kyllä kieltämättä häiritsi, sillä vanhin tytöistä tuijotti koko ajan nalleani oudoksuen. Eikö täällä saa nykyään olla parhaan kaverin kanssa?

Joka tapauksessa matka sujui rattoisasti ja pian olimme jo perillä. Odotimme aloituseremonian alkua linnan aulassa. En ole eläessäni nähnyt mitään niin hienoa; linna oli suuri ja tornit kokosivat tummalle tähtitaivaalle. Se oli kaunista. Tunsin itseni tuolloin prinssaksi. Suurten salin lumottu kattokin oli mahtava!

Minut siis lajiteltiin Pouffsoufflen tupaan ja tunsin lajittelun aikana suurta jännitystä. Mutta kun lajitteluhattu lausui seuraavat sanat tunsin lämmön valahtavan sieluuni; "Sinussa on jotain Gryffondorista, mutta enemmän luonteesi piirteitä kuuluu Pouffsouffleen... enpä tiedä. Vaistoni kuitenkin käskee laittaamaan sinut Serdaigleen mutta olen tottunut kulkemaan oman pääni mukaan.." Sitten lajitteluhattu piti tauon ja sekuntien jälkeen hän lausui tupani nimen. Oli uskomattoman ihanaa istuutua ikään kuin uuden perheeni seuraan ja kuulua mukaan. Sama lämmön tunne jatkui koko seremonian ajan ja nyt kirjoittaessani tätä, tiedän että tänne minä kuulun♡

Koulumme rehtori, Mila Molina, mainitsi muuten jotain metsästä minne oppilailla ei ole mitään asiaa ja kolmannen kerroksen lounaiskulmassa sijaitsevasta viisisilmäisen noidan muotokuvan takana sijaitsevasta huoneesta. Ajatukset heräsivät väkisinkin; Mitä siellä on? Miksi se on niin vaarallisen kielletty?

***

Linnan tornit taivasta vasten,
piirtävät tähden kauneuden.
Tänään seikkailu alkaa ja odottaa,
taikuuden maailmaa rakastunut olen vaan.

Jästien maailma taakse jää,
vaikka en siitä mitään tiedäkään.
tontut, maahisetkin mua kiinnostaa,
taikuuden alkeet sauvaa heilutellen kauniin maan.

Tämän päivän loppuun asti mä unessa leijun,
onko tämä vain unelmaa? Näinkö mä keijun?
Aamulla kun herään kotonain,
surun unelmasta sain.

~Heather

[Heather Rose]

2.9.2015
Rakas päiväkirja!♡

Tänään oli ensimmäinen loitsutunti. Aaws =_= (isommat tytöt käyttivät tuota ilmaisua nähdessään suloisen kissanpennun). Professori Crèin oli mukava. Harjoittelimme ensimmäisellä tunnilla kipinöiden loitsimista. Kokosin yleiskoosteen kuluneesta tunnista ja kirjoitan sen nyt tänne, että muistaisin aina elämäni ensimmäisen oppitunnin Châteaussa :)

Käytävällä leijailevat pölyhiukkaset viivyttelivät minua jonkin aikaa ja saavuin juuri parahiksi tunnille. Professori Crèinin hiukset olivat suklaanruskeat ja kiharat. Opettaja vaikutti ruskettuneelta ja hänen kasvonsa olivat soikeat ja kapeat. Ensivaikutelmalta hän vaikutti melko tiukalta, mutta silti mukavalta ihmiseltä.

Muistan vieläkin sen tunteen kun liitutaululle ilmestyi teksti ja kirjoitin myöhemmin kuvaelman kipinöiden loitsimisesta; punaiset liekit häilyvät punaisella taustalla, punaisessa tulisen tunnelman tuovassa valossa. Kuin maailmanloppu. Yhtäkkiä punaiset ajatukseni keskeytyvät, kun viereinen tyttö porukka puhuu pinkeistä koulupuvuista, jossa on röyhelöitä ja pitsireunuksia. Punaiselle tulitaustalle ilmestyy pinkki possu, joka steppaa liekeissä lopettamatta. Tuoden vaaleanpunaisen värin seuran päästä sinkoutuviin liekkeihin.

Kirjoitin myös kuvauksen Cerinnasta, joka seisoo jonkinlaisten vihreiden kipinöiden seassa neuvoen kuinka voisin saada ajatukseni pysymään punaisessa. Se näytti samalta kun unessa näkee jotain todella hassua päinvastaisella taustalla.

Luin kuvaukset illalla Nallukalle. Se vaikutti iloiselta kuullessaan mitä tapahtui sillä aikaa kun se istui koululaukussani.

***

Maailmassa on keltaista, vihreää ja sinistä, oranssia myös.
Vetää vertoja mustalle yötaivaalle,
värittömäs yös.

Mitä olisi ilman värejä?
Valkoistako vain?
Millainen on väritön?
Kohdata sen sain painajaisessain.


Kaikki kunnia väreille,
mustalle ja valkoiselle myös tietenkin.
Maailmaa ilmaisee kauniit sateenkaaret,
montako väriä näit?

~Heather

[Heather Rose]

25.9.2015
Rakas päiväkirja!♡

Sain tänään kaksi uutta tuttavuutta M. Trichen ja Katrinen. M. Triche on räyhänhenki, josta en liiemmin välittänyt. Hän nimittäin lukitsi kaksi avutonta tyttöä luokkahuoneeseen linnan pohjakerroksiin. Totta puhuen jos hän ei olisi tehnyt sitä, en olisi koskaan tavannut Katrinea, mutta tästä kalkki alkoi;

Kävelin käytävällä illan aikoihin kuullessani karmivaa ääntä suoraan alapuoleltani. En tiedä mitä silloin mietin rakas päiväkirja, mutta lähdin alas ja kävelin aina hylätylle luokkahuoneelle asti. Se oli tyhjä. Kohta huomasin olevani siellä kaksin lukkojen takana Katrinen kanssa. Esittöydyimme ja ensivaikutelmalta Katrine vaikutti ujolta, mutta kun häneen tutustui kyllä hän oli mukavaa seuraa :) Emme ensin tienneet räyhänhengen pilasta. Sitten M. Triche näyttäytyi ja lupasi päästää meidät ulosjoka oli hiukan yllättävää. Hän ei kuitenkaan saanut ovea enää auki.

M. Triche näytti meille kuitenkin taulun takana sijaitsevan salakäytävän. Meidän kuitenkin piti ratkaista ensin arvoitus joka kuului: Asun jalkapallon kokoisessa pyöreässä pilkukkaassa talossa. Pääsen ulos vain rikkomalla taloni, mutta en pääse enää takaisin. Vastaus oli lohikäärme ja pääsimme käytävään. Se oli taianomainen paikka ja samalla kammottava, kirjoitin siitä kuvauksen myöhemmin.

Kuljimme käytävää pitkin ja päädyimme kuilulle. Kesti hetken ennen kuin tajusimme että käytävä jatkui rotkon uumenissa ja sinne johti köysitikkaat. Ennen sitä Katrine säikäytti minut pahan päiväisesti tiputtaessaan Nallukan kuiluun, se kuitenkin jäi roikkumaan köysitikkaisiin. Pian kipusimmekin tikkaita alas ja putosin viimeisillä askelmilla :( Päätä kolottaa nytkin.

Rotkosta jatkuvan käytävän päästä näkyikin valoa ja pääsimme pois. Seikkailun päätteeksi Katrine pysyy minua Pudlardineen. Suostuin tietenkin. Taisin saada uuden ystävän :)

***

Salakäytävä pitkä ja pimeä,
salakäytävä synkkä ja hämärä.
Kun kaksi ystävistä käsi kädessä,
kulkevat sen poikki vieri vieressä.

Täällä pelko on tuttu tunne,
mutta ystävän kanssa vain entinen kuule.
Rotkot pahamaineiset ja suuret,
pian valo kajastaa.

Me selvisimme jo tästäkin,
odotitko jotain muuta?
Ystävän kanssa tietenkin,
yksin vielä haaluilisin.

~Heather

[Heather Rose]

26.9.2015
Rakas päiväkirja!♡

Muistatko kun kerroin lyöneeni pääni eilisellä reissulla salakäytävässä? Sillon kipu singahti pääkoppani lävitse ja lamautti minut täysin. En silloin kuitenkaan uskonut, että kyse olisi jostain vakavammasta. Tietenkin se sattui, mutta en uskonut huippuilevani vielä seuraavana aamuna Sairaalasiipeen :'(

Aamulla kipu oli vieläkin suurempi. Minua huomasi ja heikotti - heikotti niin paljon! Niinpä lähdin taivaltamaan kohti Sairaalasiipeä pelkkä pyjama ylläni. Pelkäsin pyörtyväni, mutta viimein saavuin tammipuu oville ja astuin sisään paikkaan, jossa uskoin pääseväni hyvään hoitoon :) Vaivuin sängylle puoliksi pökertyneenä, enkä nähnyt mitään, en pystynyt liikkumaankaan. Kuulin vain kuinka joku saapui ja kysyi jotain asettaen märän pyyhkeen otsalleni. Se sairaanhoitaja oli oikein mukava - Ruth nimeltään. Muutamalla loitsulla olin jälleen terve. Uskon että tulen olemaan Ruthin kanssa tekemisissä useamminkin. Tapaturma-alttiuteni ei jätä minua nimittäin heti rauhaan.

***

Kipu, mene pois
anna mun olla kuin sua ei ois
arvostaa en osaa työtäsi
mene, nuku ja vietä yötäsi
kipu raastaa sieluain
jos oot yhä vierelläin

Hyvän olon ihana tunne
tanssisin ruusuilla jos sua ei ois kuule
mene siis äläkä koskaan palaa
kiusaa vaikka tuota meren yksinäistä kalaa
älä kuitenkaan häviä ikuisiksi ajoiksi

Olet tunne ja ilman sinua olisin jo vainajain

~Heather

[Heather Rose]

29.9.2015
Rakas päiväkirja!♡

Unet ovat ihmeellinen asia, hyvä päiväkirja. Näetkö sinä unia? Minä olen nähnyt elämäni aikana monia eri unia - kauniita unenpalasia, sekä veren hyydyttäviä painajaisia. On kamalaa herätä painajaiseen ja pelätä koko loppu yön kaapin takaa hyppääviä mörköjä :'(. On myös surullista herätä kesken ihanan unen, kun voisi elää unimaailmassa koko loppu ikänsä, vai mitä? Olen nähnyt paljon mielenkiintoisia unia ja painajaisia;

~Viime yönä näin unta jäätelömaasta. Kaikki oli jäätelöä sun muuta harkkua. Puunrungot olivat suklaalastuja ja puunlehdet marmeladia. Lumi oli jäätelöä, samoin ruohikko ja järven vesi. Unessa hyppelehdin tuossa makean täyteisessä maailmassa ja otin haukkuja puista ja pensaista. Kumpa se olisi ollut totta. Heräsin kuitenkin siihen, kun tupatoverini herätti minut ettemme myöhästyisi. Nyyh :'(~

~Näin myös kamalaa painajaista; olin kotona (tosin kotini oli suuri kivinen linna) ja taivalsin suuren juhlasalin poikki. Salin laidoilla oli hyvin paljon vahapatsaita, jotka katselivat minua pistävästi pelottavilla silmillään. Olin ilmeisesti prinsessa, joka oli asunut koko ikänsä kolkossa palatsissa. Yhtäkkiä kuulin takaani jättimäisiä tömiseviä askelia. Käännyin hitaasti ympäri. Siinä minun takanani seisoi jättimäinen Nallukka-hirviö, jolla oli pitkät torahampaat. Minä juoksin kirkuen pakoon. Kun pääsin salin toiseen päähän, ovi olikin lukossa ja jäin loukkuun. Heräsin juuri silloin kun hirviö oli saamassa minut kiinni.~

Voi, hyvä päiväkirja, unet voivat olla hyviä - unet voivat olla huonoja, mutta ne ovat kaikki unia #^^#

***

Se oli kaunista - kaunis unenpalanen,
niin suloinen ja hento,
kuin valkean kyyhkysen lento,
mutta sen särkyä anna mä en.

Pilvilinnoja monen moisia,
unelmia jäätelömaasta, unelmia unelmista,
unia revontulien haasta ja kukkaiskeosta,
haluan päästä pois painajaisten pelosta,
uskostani maailmanloppuun.

~Heather

[Heather Rose]

17.10.2015
Rakas päiväkirja!♡

Kävin tänään yhdessä Katrinen kanssa sovitulla retkellä Poudlardinessa :) Tapasimme Hunajaherttuan edessä ja suunnistimme heti ensimmäisenä korukauppaan nimeltä Helisevät smaragdit. Siitä alkoi seikkailumme. Nimittäin näimme siellä erään kauniin korun, mutta Katrine sattui vahingossa työntämään sen taskuunsa (painotan sanaa vahingossa) ja lähdimme aivan viattomina ulos kaupasta.

Seuraavaksi menimme pieneen kahvilaan ja kun Katrine meni pesemään käsiään koru putosi roskakoriin hänen taskustaan. Tilasimme ruuan ja ryhdyimme syömään, mutta kesken kaiken kuului kuulutus, jossa kerrottiin varastetusta korusta. Meille valkeni että olimme vahingossa ottaneet sen mukaan ja kadittaneet heti perään! Voi rakas päiväkirja kuinka me etsimmekään sitä. Kuljimme saman reitin minkä olimme kulkeneet korupuodilta, mutta korusta ei näkynyt jälkeäkään. Kun me viimein löysimme sen vielä oli pahin edessä; meidän piti tunnustaa viranomaisille. Onneksi se pulleahko mies oli hyvin ymmärtäväinen :) Mutta arvaapa mitä. Ekaluokkalaiset eivät olisi saaneetkaan käydä Poudlardinessa! Lähti kiva kirje koululle, sekä kotiin...

Kesken

***

~Heather