Tapaamisia tanssisalissa

[Marceau Forest]

// Anteeksi, että olette joutuneet odottamaan! :o //

Kun Marceau pyysi Heatheria tanssimaan ensimmäiseksi, tyttö ei laittanut lainkaan vastaan. Päin vastoin. Vaikutti siltä, kun tyttö olisi odottanut ikuisuuden sitä, että tuota pyydettäisiin tanssimaan. Tuo astui muutaman askelen taaksepäin, veti syvää henkeä ja aloitti villin tanssin. Tanssiin kuului vauhdikasta jalkojen vispausta sekä kenkien vinguntaa, ja se näytti todella taitavalta, mutta myös äärettömän hassulta. Tuon tanssin oli oltava steppiä, jos mikä.

Marceau taputti käsiään tomerasti yhteen, kun Heather oli lopettanut tanssinsa. Poika hymyili leveästi ja vähällä oli, ettei hän purskahtanut nauruun. Tanssi oli ollut niin hauska!

Myös Katrine näytti olevan vaikuttunut Heatherin esityksestä. Tuo kehui tanssia upeaksi ja kysyi, mistä tyttö oli oikein oppinut sen. "Kumman vuoro nyt on?", Katrine kysyi lopuksi.

"Sinun!"

Marceau huudahti. Hän ei haluaisi tanssia. Ainakaan ennen kuin olisi nähnyt Katrinen tanssivan. Poika pystyi jo silmissään näkemään Katrinen hitaan ja sulavan tanssin, joka pyörteilisi pitkin tanssisalia. Marceau itse ei tiennyt, mitä tanssisi - hän ei nimittäin osannut oikein mitään. Valssi tai tango ei ainakaan onnistuisi - eikä varsinkaan steppi. Ehkä pojan pitäisi vaan vetää tunteella ja liikuttaa jalkojaan ja käsiään juuri niin kuin parhaaksi näki.

[Heather Rose]

Lopetettuani tanssin en voinut olla huomaamatta kuinka Katrine ja Marceau olivat aivan naurun partaalla. Katrine taputti innoissaan käsiään, samoin pouffsoufflepoika mutta hiukan tomerammin.
Naispuolinen yleisön jäsen kysyi jotain tanssin oppimisesta ja taisi olla kehujakin, mutta olin niin tyytyväinen suosion osoituksiin että päädyin mumisemaan jotain isoäidin steppiurasta.
"Kumman vuoro nyt on? Katrine kysyi ja olin juuri vastaamassa kun kuuluu selkeä ja suora vastaus Marceaun suusta: "Sinun!"

Stepin jäljiltä hiukseni olivat entistä takkuisemmat (jos ne takkuisimmiksi voivat muuttua. Kaulistuin etukumaraan ja juoksutin sormiani sateenkaaren värien lävitse. Idean asuuni olin saanut nuorimmalta siskoltani, joka oli joskus sirkusreissullamme pelleä säikähtäessään hypännyt jättimäiseen maalisankoon. Oli ollut siinäkin sitten "hieman" pesemistä kun koko kakara on hiuksia myöten kirjavassa tahnassa.

"Katrine, on sinun vuorosi", nostin pääni rivakasti ylös hiusten lehahtaessa selän puolelle. Mielestäni Katrinessa oli todellista balleriina ainesta.
"Ala laputtaa", naurahdin ja ojensin käteni tuupatakseni ystävän tanssilattialle.

[Katrine Isabell Wall]

Heather kommentoi kysymystäni tanssin oppimisesta kertoilemalla isoäitinsä tanssijanurasta.

”Sinun!” vastaa Marceau äkkiä toiseen kysymykseeni tanssivuorosta. Poika ei ilmeisesti ole kovin halukas tanssimaan hänkään. Vilkaisen Heatheria toivoen hänen pyytävän, että Marceau tanssisi ensin. Heather harjaa hetken sormillaan hiuksiaan, jotka ovat tanssin jäljiltä aivan takussa. Sitten hän heilauttaa hiukset takaisin taakse laukaisten tuomioni: ”Katrine, on sinun vuorosi, ala laputtaa.” Heather tuuppaa minua tanssimaan, ja kompuroin hieman. Ei siis tippunut häneltä kään tukea. Nyt ei kai sitten muu auta kuin tanssia.

Heatherin tanssin jälkeen alkanut kappale on loppusuoralla, ja seuraava kappale alkaa hetkenä minä hyvänsä. En ole ikinä tanssinut, joten tanssityylillä tuskin on väliä, kappale ratkaiskoon. Valssit on valssattu jo alkuillasta, ja nyt on meneillään nopeita kappaleita, joten luultavasti tanssista tulisi jotain modernimpaa, ehkä en olisi kuitenkaan halunnut tanssia yksikseen mitään tangoa.

Alkusoinnut alkavat soida: tunnistan kappaleen, se on melko uusi kappale, josta pidän aika paljon. Melko rauhallinen, vähän balladimainen biisi, jonka pääsoittimena on piano. Se onkin se paras juttu siinä. Nuotit ovat melko helpon kuuloiset, kuten poppi yleensä. Aion toivoa joululahjaksi erästä pianonuottikirjaa, jossa tämä kappale sattuu olemaan.

No niin, ei se kovin vaikeaa voi olla, eläydyt vain nuotteihin, kuvittele olevasi nuottiviivastolla tasapainoileva kosketinsoittaja. Seison intron hievahtamatta, mutta laulun alkaessa alan liikkua. Ei mitään vaikeaa tai nopeaa, vaan musiikin tahtiin. Puolikas pyörähdys, ja hyppy sivulle, kädet sulavasti mukana liikkuen. Ojennus oikealle, nojaa vasemmalle, ja hypähdä, ennen kuin kaadut. Putoa sulavasti maahan ja pyörähdä, nouse ylös ja ojenna kädet. Kertosäkeen koittaessa en enää anna itselleni ohjeita, vaan musiikki alkaa viedä. Miksi en ole ennen tanssinut? Sehän on ihanaa ja helppoa kuin...tanssi! Kuulen musiikista kuinka on liikuttava, käteni ja jalkani tottelevat nuottien tanssia. Vielä viimeinen pitkä nuotti, ja laskeudun hitaasti polvilleni loppuasentoon.

Joko se loppui? Voisin tehdä sen heti uudestaan! Avaan silmäni, en huomannut edes sulkeneeni niitä, ja käännän katseeni pieneen kahden hengen yleisööni.

[Marceau Forest]

// Anteeeeksi, että on kestänyt! :( //

Kristine ei vaikuttanut kovinkaan tyytyväiseltä siihen, että Marceau oli antanut seuraavan tanssivuoron tuolle. Tyttö vilkaisi Heatheria, mutta myös tuo oli sitä mieltä, että nyt olisi Katrinen vuoro. Heather suorastaan pakotti tytön tanssimaan tuuppaamalla tuota tanssilattian suuntaan.

Kappale vaihtui hitaammaksi ja Katrine aloitti tanssin. Marceaulla ei ollut minkäänlaisia käsityksiä siitä, kuinka taitava tuo oli tanssijana, ja yllättyi nähdessään tuloksen. Katrine tanssi erittäin taitavasti ja sulavasti. Tuo hypähteli, pyörähteli ja liikkui kuin keijukainen. Poika jäi tuijottamaan lumoutuneena tytön tanssia. Se oli kaunista.

Kun tanssi oli päättynyt, Marceau taputti käsiään lujasti yhteen - jopa lujemmin, mitä oli Heatherille taputtanut. "Tuo oli hyvin kaunista", poika kehui tytön suoriutumista. Sitten poika tajusi, että nyt olisi hänen vuoronsa.

"No, kai minäkin voin sitten vähän tanssia", Marceau sanoi hiljakseen ja astui muutaman askeleen tanssilattian suuntaan. Rauhallinen kappale oli muuttunut meneväksi discoksi. Marceau tykkäsi discosta, sillä siihen ei hänen käsityksen mukaan ollut väärää tapaa tanssia. Antoi vain musiikin viedä. Ujous heitettäisiin nyt roskakoriin.

Ensin poika nosti kätensä ylös, ja sitten hän heilutteli niitä oikealle ja vasemmalle. Sitten hän heilutti oikeaa jalkaansa ja sitten vasempaa. Sitten hän hyppi taaksepäin, ja seuraavaksi eteenpäin. Sitten hän toisti liikkeet kolmeen otteeseen ja lopetti. Ei hänestä ehkä ollut tanssijaksi. Hän katsoi tyttöjä ja pieni ujous palasi hänen kasvoilleen. Hän ei oikein tykännyt tanssimisesta.

[Heather Rose]

//Ei tuo mitään :) Vaihdan yksikön 3. persoonaan.//

Katrinen tanssissa Heather oli vakuuttunut. Ehkei balleriina, mutta jotain sinne suuntaan. Hidas kappele suorastaan kannatteli sergaigletyttöä. Hän tanssi soljuvasti biisin alusta loppuun ja Heather seurasi hymyillen tuon jokaista hyppyä ja pyörähdystä, sulavista askelista puhumattakaan. Se oli kaunista.

"Tuo oli hyvin kaunista", tanssin päätyttyä Marceau toisti Heatherin ajatuksen taputtaen käsiään lujasti yhteen. Heather teki samoin: "Samat sanat. Sinusta voisi tulla ammattilainen!"

"No, kai minäkin voin sitten vähän tanssia", Marceau totesi astuen tanssilattialle. Kappale muuttui meneväksi ja Heather seurasi pojan tanssiliikkeitä. Tyttö kohotti kätensä ylös ja löi hieman tahtia toivoen sen rohkaisevan tanssijaa hieman. Yhtäkkiä Marceau lopetti. Ei kummoista.

Heather taputti käsiään ja nauroi.

[Katrine Isabell Wall]

Heather ja Marceau taputtavat käsiään, ilmeisesti tanssi meni hyvin.

”Tuo oli hyvin kaunista”, Marceau kehuu, ja tunnen taas punastuvani. Minä se en osaa pysyä normaalina.

”Samat sanat”, Heather sanoi. ”Sinusta voisi tulla ammattilainen. Punani syveni. Ammattilainen? Minustako? Tuo oli ollut ensimmäinen kerta kun tanssin kunnolla musiikin tahtiin, olin aiemmin vain heilunut vähän epämääräisesti, nyökyttänyt päätä ja keinunut puolelta toiselle, kuten muutkin. Kai tämä johtui sitten soittamisesta. Ehkä tanssissakin tärkeintä oli rytmitaju.

”No, kai minäkin voin sitten vähän tanssia”, kuulen Marceaun sanovan. Käännän katseeni poikaan, joka astuu hieman eteen kappaleen vaihtuessa nopeampaan. Poika heiluttaa käsiään ja jalkojaan, hyppelee ees taas toistaen samaa hauskaa kuviota. Heather alkaa taputtaa musiikin tahtiin ja minä otan hänestä mallia. Marceau kuitenkin lopettaa yllättäen. Hän kääntää katseensa minuun ja Heatheriin hieman ujon näköisenä.

Hämmennyn hetkeksi tanssin loppuessa kuin seinään, mutta ymmärrän poikaa, jonka vahvuuksiin tanssi ei taida kuulua. Heather alkaa taputtaa ja nauraa. Minäkin hymyilen Marceaulle ja alan taputtaa.

”Se näytti hauskalta!” sanon hymyillen.

//Jatketaanko vielä vai lopetellaanko jo? Minulle käy kymmin vain//

[Marceau Forest]

Onneksi tyttöjen taputukset tuovat hieman itsevarmuutta pojalle. Silti hänen olonsa on hieman ujo. Hän tunsi epäonnistuneensa. Tytöt olivat olleet kuin ammattilaisia, mutta poika itse oli luultavasti näyttänyt ihan pelleltä. Mutta eikös tanssi yleensä olekin enemmän tyttöjen laji? Marceau päihittäisi tytöt taatusti jalkapallossa ja koripallossa.

"Se näytti hauskalta!", Katrine sanoi piristävästi hymyillen.

Marceau hymyili takaisin. Pojan mahassa muljahti hänen katseen kohdatessa Katrinen katseen. Poika käänsi katseensa nopeasti muualle. Hänellä oli miellyttävän epämiellyttävä olo. Häntä pissatti.

"Ettehän pahastu jos poistun käymään tuolla", Marceau sanoi tytöille, heilautti kädellään jonnekin käytävän suuntaan ja hymyili pienesti. Hänen pitäisi ensiksi hakea hieman juomista - hänen suunsa oli kuiva - ja käydä sitten wc:n puolella. Sitten hän voisi käydä hakemassa hieman syötävää ja palata myöhemmin taas tyttöjen seuraan.

"Nähdään taas myöhemmin", poika lisäsi vielä nopeasti ja heilautti tytöille hyvästit. Hän ei voinut aavistaakaan, että nuo olivat hänen viimeiset sanansa tytöille pitkään aikaan. Hän ei tiennyt, että hän ei saisi nähdä tyttöjä moneen viikkoon, ja että hänen elämänsä kääntyisi täysin päälaelleen. Poika nautti tällä hetkellä elämänsä viimeisistä hyvistä hetkistä moneen viikkoon.

// Minä hyppäsin jo Marceaulla kelkasta pois, koska hänen pitäisi pikkuhiljaa olla käytävällä siepattavana. Suuret kiitokset teille kivasta peliseurasta! :) //

[Heather Rose]

"Se näytti hauskalta!" sanoi Katrine ja Marceau hymyili tälle, mutta käänsi katseensa nopeasti pois. Hän oli ilmeisesti ujohko, mutta silti mukavaa seuraa. Heather piti kaikista ihmisistä mitä hän on tavannut kouluaikanaan ja hän oli varma että tulisi solmimaan vielä monia ystävyyssuhteita, kun koulua oli vielä jäljellä puolisen vuotta. Puoleen vuoteen oli mahtunut paljon kokemuksia; hän oli seikkaillut salakäytävässä, kaatanut puurot toisen syliin, vahinkovarastanut arvokkaan riipuksen ja kärsinyt rangaistuksen. Mitähän muuta tulisi vielä käymään?

"Ettehän pahastu jos poistun käymään tuolla", sanoi Marceau heilauttaen kättään epämääräisesti. "Nähdään taas myöhemmin."

Heather heilautti kättään Marceaun poistuessa. Sitten hän kääntyi Katainen puoleen. Ilta oli ollut mukava. Jatkuisiko se vielä? Tyttöä väsytti, mutta hän halusi ottaa kaiken irti tästä juhlasta. Hän oli juuri avaamassa suunsa sanoakseen jotain, mutta silloin hänen vatsansa murahti hieman. Se sanoi selvästi; "Minulla on nälkä, Heather."

"Taidan mennä syömään jotain. Nähdään myöhemmin - ehkä, tai nähdään", Heatherin ääni hiipui loppua kohden. Hän heilautti kättään ja lähti lipumaan tanssisalin poikki.

//Kiitos seurasta! :)//

[Katrine Isabell Wall]

Marceau hymyilee minulle takaisin, mutta kääntää äkkiä katseensa pois. ”Ettehän pahastu jos poistun käymään tuolla”, tämä sanoo osoittaen jonnekin käytävälle ja hymyilee hieman. Mietin hetken, tarkoittiko poika palaavansa, kunnes hän sitten sanoo: ”Nähdään taas myöhemmin.” Ilmeisesti siis aikoo.

”Hei sitten!” huikkaan pojan perään tämän kävellessä pois. Toivon tämän palaavan pian, olisi kiva tutustua paremmin. Käännyn Heatheriin päin. Hän meinaa juuri sanoa jotain, mutta hiljeneekin hetkeksi. Kohta hän kuitenkin ilmoittaa:

”Taidan mennä syömään jotain. Nähdään myöhemmin – ehkä, tai nähdään.” Tyttö lähtee kävelemään pois ja minä heilautan kättäni hieman haikeasti hänen peräänsä. Olin hetken kahden vaiheilla mennä mukaan, mutta päätin, ettei minulla ollut nälkä.

Höh, kaikkien piti lähteä juuri kun oli hauskaa, mietin. Tunnen itseni vähän tyhmäksi seisoskellessani siinä yksikseni. Minne voisin mennä? Odottelen hetken Marceaun ja Heatherin paluuta, mutta heitä ei kuulu. Minulta pääsee suuri haukotus ja silloin tajuan, kuinka paljon kello on. Ei ihme, että minua väsyttää. Lähden verkalleen valumaan kohti salin ovea puolittain kuitenkin toivoen ystävieni ilmaantuvan vielä näkökenttääni.

Ketään ei kuulu, joten minä pujahdan ovenraosta pois tanssisalin valosta ja melusta hämärään.

//Kiitos minunkin puolestani loistavasta peliseurasta, eiköhän tämä peli ole nyt päättynyt, eli saa pisteyttää&lukita//

[Inés Ortega]

Pisteytystä:
Katrine Wall, Serdaigle: 21p + 5p = 26p
Marceau Forest, Pouffsouffle: 21p + 5p = 26p
Heather Rose, Pouffsouffle: 15p + 5p = 20p