Armottomasti alruunoita ja ahertamista

[Sylviane Gren]

//Ivan Kushnir tulkoot tänne! :3 Peli sijoittunee in-game 12.01.2016

Yrttitieto oli tosi kiva oppiaine ja parityöt myös paljon parempia kuin jotkut pitkät tylsät esseet, joita Sylviane myös mielellään teki tai ainakin jos ne olivat yrttitiedosta tai loitsuista. Viime perjantain yrttitiedon tunnilla oli oppilaiden määrä jakaantua pareiksi ja jokainen sai tehdä selvityksen jostakin kasvista, johon he haluaisivat tutustua paremmin. Sylvianelle se oli jo heti selvillä, että hän haluaisi päästä tutustua enemmän alruunoihin, sillä hän oli ihan vain ohi mennen kuullut jotain niistä. Kuitenkin ne kuulostivat tosi kiinnostavilta!

Pouffsouffle tytön pariksi oli tullut Ivan, jolla oli aivan huikeat hiukset ainakin Sylvianen mielestä. Ehkä juuri sen vuoksi Sylviane olikin halunnut olla tällä kertaa tämän pari. Tyttö kyllä tutustui mielellään uusiin ihmisiin ja tuli miltei kaikkien kanssa hyvin toimeen, joten hän odotti jo todella suurella innolla milloin pääsisi tämän kanssa kirjastoon. He olivat jotenkin sopineet tapaavansa siellä tai Sylviane ainakin oli asian näin käsittänyt, vaikka oli silloin jo haaveillut alruunoista ja miettinyt mistä kirjastojen monista kirjoista voisi olla hyötyä.

Beigeen paitaan ja ruskeaan hameeseen pukeutunut tyttö seisoskeli reppunsa kanssa kirjaston ovien edessä iloiten ja siirrellen painoansa jalalta toiselle ja takaisin. Ei kai hän nyt vain muistanut tapaamisaikaa sentään väärin, sillä se olisi ollut aika tyhmää. Sylviane sipaisi ruskeat hiuksensa korviensa taakse ja kurotteli nähdäkseen käytävän molempiin suuntiin, jospa sieltä pian tulisi näkyviin Ivan. Pojan ainakin tunnisti hiuksiensa puolesta tosi helposti kaikkialta tai ainakin Sylviane muisti tämän juuri niiden hiuksien takia ja siten myös tämän nimen.

[Ivan Kushnir]

Ivan oli yrttitiedossa saanut tehtäväkseen parityön erään pouffsouffletytön kanssa. Sy- jotain tytön nimi kai oli, ei poika sitä muistanut, sillä ei paljoakaan tuon kanssa tekemisissä ollut muuten ollut. He olivat sopineet ajan, jona tapaisivat kirjaston luona, mutta Ivan oli saapunut paikalle jo pari tuntia aikaisemmin. Hän oli käyttänyt ylimääräisen ajan kirjastossa hyödykseen etsimällä kirjoja, joista saattaisi olla heille hyötyä, kunhan he päättäisivät mistä kasvista tekisivät työnsä. Hän oli löytänyt kirjoista parikin kasvia, joista hän olisi mielellään lukenut enemmänkin. Tai mistä sitä tietää, jos pouffsoufflella olisi jokin kasvi jo mielessään, kunhan se olisi jokin mielenkiintoinen. Ja hänen pitäisi todellakin ottaa selvää tytön nimestä, ilman että tuo saisi tietää, ettei poika sitä tiennyt.

Lopulta Ivan vilkaisi kelloa ja tajusi olevansa jo hieman myöhässä tapaamisesta. Hän suoristi nopeasti vaaleansinisen kauluspaitansa ja suuntasi sitten kohti kirjaston ovia, joiden ulkopuolella näkikin jo työparinsa odottamassa. Hän suuntasi suoraan tuon luokse.
“Hei, Sy-sy-sy”, Ivan alkoi änkyttämään, tällä kertaa kumminkin tahallisesti. Jotain hyötyä siitä, että oli änkyttäjä, saattoi esittää änkyttämistä tarpeen niin vaatiessa. Kuten silloin, kun ei osannut toisen nimeä. Ivan jää vielä hetkeksi äänettömästi toistelemaan ensimmäisiä kirjaimia, kuin yrittäisi saada sanan ulos, näyttäen tarkoituksella hieman pettyneeltä (kuin ei muka saisi sanaa lausutuksi yrityksestä huolimatta).
“Onko si—sinulla jotakin, mitä tahdot lähteä tutkimaan enemmän?” Ivan kysyy vielä kohteliaasti tytöltä, ennen kuin ottaa askelen takasin kohti kirjastoa.

[Sylviane Gren]

Sylviane pelkäsi todellakin jo myöhästyneensä tapaamisesta, mutta sitten Ivan ilmestyikin, ei tosin käytävän vasemmalta eikä oikealta suunnalta vaan kirjastosta. Tyttö pyörähti ruskea hame hieman hulmuten ympäri kuullessaan Ivanin äänen ja hymyili pojalle herttaisesti, kun tämä tervehti häntä.
”Hei Ivan”, Sylviane tervehti iloisesti eikä kommentoinut mitenkään toisen änkytystä paitsi ehkä hymyllään. Tytöllä itsellään ei ollut kokemusta siitä, mutta hänestä oli aika tyhmää kun jotkut kiinnittivät sellaiseen niin paljon negatiivista huomiota. Eihän änkyttäjät voineet änkytykselleen mitään!

Ivanin kysymyksen myötä Sylviane tajusikin, ettei varmaan ollut kertonut edes Ivanille sitä mistä haluaisi niin mielellään tehdä heidän parityönsä. Toivottavasti poika suostuisi siihen tai kyllä Sylviane pystyisi itsekin joustamaan. Tärkeintä oli että se oli joku kiva kasvi ja että heillä olisi hauskaa!
”Ajattelin että ehkä voisimme ottaa alruunan, mutta jos sinulla oli joku toinen jo mielessä niin se käy minulle myös hyvin”, Sylviane kertoi ja lähti astelemaan kirjaston ovia kohti odottaen, että Ivan kulkisi yhtä matkaa.

”Odotitko jo kauan?” tyttö vielä kysyi sipaistuaan hiuksensa paremmin korviensa taakse ja astuttuaan kirjastoon. Eihän Ivan nyt muuten vain ollut mennyt sisälle kirjastoon, kun kerran heidän oli ollut määrä tavata sen ulkopuolella. Sylviane ei kyllä enää ollut siitä niin varma, mutta onneksi he pääsisivät pian etsimään tietoa alruunoista. Hän oli jo kuvitellut miten he ahkerasti työskentelemällä saisivat parityöstään ainakin Odotukset ylittävän.

[Ivan Kushnir]

Pouffsouffle kertoi, että oli ajatellut heidän tekevän työnsä alruunoista ja Ivan nyökkäsi tuolle. Alruunat olivat ihan mielenkiintoisia ja Ivan oli nähnyt useammassa kirjassa niistä mainintoja. “Alruuna on hyvä aihe”, hän sanoi päätään nyökytellen. Tytön kysymykseen Ivan mietti hetken vastausta, ei hän nyt sentään kehdannut myöntää saapuneensa pari tuntia etuaikaan kirjastoon, ainakin jotkut hänen tupatovereistaan olisivat asialle nauraneet, eikä hän tiennyt kuinka pouffsouffletyttö olisi siihen reagoinut.
“Tulin hieman ajoissa. Kävin jo katsomassa kirjoja meille”, hän lopulta kertoi, kulkien samalla yrttitiedon kirjojen suuntaan. Joku olisi saattanut nauraa Ivanille, koska tämä tiesi tasan tarkkaan, missä mitkäkin kirjat kirjastossa olivat, vaikka ei se paljoakaan älyä vaatinut. Kirjaston lajittelusysteemi oli nimittäin aivan selvä, kun vain hieman jaksoi perehtyä siihen. “Löysin mu-muutamia mielenkiintoisia kirjoja”, hän kertoi. Jos muutamaksi laskettiin viisitoista, niin silloin, mutta ei hän tätäkään tytölle maininnut. Ei hän tiennyt, kuinka paljon tyttö oli valmis aikaansa työlle antamaan. Itsehän hän olisi voinut kaikkikin kirjat käydä läpi (ja varmaan kävisikin, vaikka tyttö sanoisikin, etteivät he niin paljoa kirjoja tarvitsisi). Ivan todellakin tahtoi saada hyvän arvosanan tästä työstä, koska ei sitä koskaan tiennyt kuinka paljon mikäkin tehty työ lopulliseen arvosanaan vaikuttaisi.

Yrttitiedon kirjojen osastolla Ivan nappasi heti ensimmäisenä ne kolme kirjaa käsiinsä, joista tiesi varmasti olevan hyötyä heidän aiheessaan.
“Nämä me ainakin tarvitsemme”, sanoi ja alkoi sitten katsella kirjahyllyä kuin ei olisi varma, mitä muita kirjoja he saattaisivat työhönsä tarvita, vaikka oikeasti tiesikin. Lopuissa hänen löytämissään kirjoissa oli paljon päällekkäisyyksiä näiden kanssa ja loppu sellaista nippelitietoa, mitä kovinkaan moni ei ollut kiinnostunut tutkimaan. Ivan voisi tarvittaessa lukea niitä yksinään ja lisätä toisen huomaamatta heidän työhönsä.

[Sylviane Gren]

Sylviane oli aika helpottunut, kun Ivan ei ollut tarvinnut odottaa häntä kovin kauaa. Oli myös tosi kiva asia, että toinen oli myös niin omistautunut tälle parityölle! Jotkut Sylvianen aiemmat parit eivät olleet suhtautuneet yhtä antaumuksellisia työlle, mutta oli se heidänkin kanssaan ihan kivaa ja mukavaa. Hiuksiansa hieman mietteliäästi sivellen hän kyllä vielä nyökkäsi Ivanin vastaukselle.

Sylviane käveli parhaansa mukaan Ivanin rinnalla kirjastossa ja luotti aikalailla siihen, että poika tietäisi minne he olivat menossa. Olihan toisella sentään hienot violetit hiukset ja hän oli jo löytänyt pari kirjaa! Pouffsouffle tyttö tuli tosi iloiseksi siitä, että toinen oli jo löytänyt kirjoja. Hän itse kun oli vain vasta ajatellut löytävänsä kirjoja, mutta nyt heillä oli jo sellaisia. Ihanaa!
”Aah, tosi kiva juttu!” Sylviane vastasi aikalailla innoissaan toiselle tämän kasvoja ja hiuksia tarkkaillen. Muistaen kyllä vasta myöhemmin olevansa oikeasti kirjastossa eikä siksi ehkä sopinut puhua niin kovaan ääneen, vaikka olisikin kuinka iloinen ja innoissaan.
”Oho, anteeksi”, tyttö pahoitteli hiljaa itsekseen painettuaan sitä ennen hieman nolona kätensä suunsa päälle.

Saavuttuaan yrttitiedolle tarkoitetulle osastolle, jossa Sylviane oli jo pari kertaa aiemmin vieraillut, Ivan otti heti kolme kirjaa käteensä. Tyttö seurasi kirjojen matkaa pojan syliinsä ja päätä hieman kallistaen luki niiden selkämyksistään niiden nimet.
”Tuon minäkin tunnen”, Sylviane totesi ja hieman kurottaen painoi etusormensa keskimmäistä kirjaa kohden, jonka Ivan oli ottanut.

”Nuo varmaan riittävät aluksi vai? Tai voihan sitä kesken kaiken käydä vielä hakemassa lisää kirjoja kun kerran ollaan kirjastossa”, tyttö kysyi Ivanilta, sillä hän ei oikein malttanut odottaa milloin pääsisi vihdoin aloittamaan ja hakemaan lisää tietoa alruunoista.

”Voin auttaa kantamisessa”, Sylviane tarjoutui ja laittoi oman reppunsa paremmin selkäänsä. Hiukset hän suki hieman taaksepäin tarkistettuaan, etteivät ne jääneet ikävästi repun alle tai minnekään muualle ja tukistaisivat. Kaiken tuon jälkeen tyttö vielä ojensi kätensä, sillä olisi aika tyhmää jos Ivan joutuisi yksin kantamaan kaikki kirjat.

[Ivan Kushnir]

Ivan hymyili, kun pouffsouffle sanoi tunnistavansa yhden hänen ottamistaan kirjoistaan. Sentään yhden oli tuokin tunnistanut, ehkä tästä parityöstä voisikin jotain tulla. Hyvä puoli tässä pouffsouffleparissa oli, että tuokin luultavasti tekisi jotakin työn eteen. Ivan oli useampaan kertaan saanut sellaisen parin, joka oli jättänyt kaikki työt hänen harteilleen ja ratsastanut vain hänen menestyksensä siivillä. Toisaalta, ei sekään sinällään ollut ikävää. Ei tarvinnut kaikesta kysyä toisen mielipidettä. Ivan katsoi arvioivasti pouffsoufflea. Luultavasti tyttökin antaisi hänelle melko vapaat kädet, kunhan kuvittelisi pääsevänsä vähän vaikuttamaan.

“Mm…” Ivan mumisi tytön tarjoutuessa auttamaan kirjojen kantamisessa. Hän katsoi vielä hetken kirjahyllyä, ennen kuin antoi omasta kasastaan kaksi kirjaa tytölle, ottaen niiden tilalle vielä pari ehkä hyödyllistä kirjaa, lähtien sitten kävelemään kohti pöytiä. Historian osaston ohittaessaan Ivan vilkaisi siihen suuntaan, sillä tiesi tuolta osastolta myöskin löytyvän erään kirjan, josta löytyisi mielenkiintoisia asioita alruunoista. Vaikka se ei kirjan pääpaino ollutkaan. Taikuuden historiaa varten hän oli kyseistä kirjaa parikertaa selaillut. Hetken hän mietti, että hakisiko kirjan mukaan, mutta päätti lopulta jättää sen ainakin vielä hyllyynsä.

Pöydän luona Ivan laski kirjat sylistään sille ja alkoi sitten kaivamaan laukustaan kaikkea tarvittavaa muistiinpanoja varten. “Jos alamme katsomaan kirjoja ja kirjoitamme ensin ylös sen mi-mikä vaikuttaa tä-tä-tärkeältä?” Ivan ehdotti, istuutuen lopultakin pöydän ääreen. Hän laittoi laukkunsa tuolin viereen ja katsoi hieman kysyvästi pouffsouffleen. Näinhän sitä aina työskennellessä toimittiin, eikä Ivan tiennyt, jos tytöllä oli joitain toisia parityöskentelytapoja.

[Sylviane Gren]

Sylviane sai Ivanilta kaksi päällimmäistä kirjaa, joista toisen hän oli tunnistanut. Oli tosi kivaa, kun hänen annettiin auttaa, sillä poika itse otti sen jälkeen vielä lisää kirjoja. Pouffsouffle ei kyllä ihan tiennyt, että mitä kaikkea he tekisivät näiden kaikkien kirjojen kanssa, mutta Sylviane käveli kuitenkin kiltisti parinsa perässä. Ivan varmaan tiesi mistä löytyisi paras paikka parityön tekemiselle, sillä olihan tällä niin hienot hiukset.

Sylviane asetteli kantamansa kaksi kirjaa varovasti pöydälle, jonka ääreen poika oli omat kantamansa kirjat jo laskenut. Tyttö riisui sitten hymyillen reppunsa ja otti sieltä omat muistiinpanovälineensä yksitellen esille yrittäen levittää ne edes jotenkin siedettävästi pöydälle.
”Joo, käy minulle”, Sylviane vastasi iloisesti Ivanin ehdotukselle työnjaosta ja otti lähimpänäpä olevan kirjan käsiinsä ja avasi sen.

”Mutta kai jotain itsestään selvyyksiä voi kirjoittaa ylös jo ennen kuin kirjoista ottaa tietoja?” tyttö varmisti vielä pariltansa, sillä ei halunnut toimia aivan eri tavalla kuin Ivan oli ehdottanut.
”Kuten se, että Loch Nessin hirviö syö alruunoita”, antaen vielä esimerkin sukien mietteliäänä hiuksiansa. Tyttö oli kuullut niin yhdeltä tuttavaltansa ja oli oikeasti tosi iloinen että oli kuullut siitä, sillä se varmaan oli tosi tärkeä tieto. Jos Ivan tiesi myös jotain tämän kaltaisia asioita alruunoista, saisivat he ainakin vähintään sen Odotukset ylittävän. Sylviane hymyilytti ja hän ilostui jo pelkästä ajatuksesta. Sitten hänellä ainakin olisi taas yksi syy kirjoittaa kirje yhdelle kaverillensa!

[Ivan Kushnir]

Ivanin onneksi tyttö hyväksyi hänen ehdotuksensa, kuinka työ aloitettaisiin. Hänen hymynsä kumminkin hieman lannistui, kun tyttö kertoi oman “itsestään selvyyden”. Hän oli jo ennen sitä vastaamassa, että tietenkin itsestäänselvyydet saisi kirjoittaa ylös, mutta enää hän ei ollut niinkään varma. “Lo-lo-lo— Nessin hirviö?” hän kysyi, kuin ei olisi välttämättä kuullut tytön sanoja oikein. Vaikka tiesi kuulleensa. “Ei Lo-lo-lo— se syö alruunoita”, Ivan sanoi, hieman kauhuissaan, että aikoisiko tyttö oikeasti heidän laittavan sellaista työhönsä. Ehkä jos laittavat sen eteen maininnan, että jotkut uskovat niin, vaikka se ei totta ole. “Mistä si—sinä sen kuulit?” hän kysyi vielä.

Ivan otti kumminkin yhden mukaan otetuista kirjoista käsiinsä, alkaen selailemaan sitä, vilkuillen välillä tuota pouffsoufflea. Hän kirjoitti muutamia asioita ylös, jääden sitten katsomaan käsialaansa kuin mikäkin käsialan tutkija. Hänen hieman oikealle kaartuva tekstinsä oli hieman koristeellista, ja melko pyöreää. Jos osasi lukea hieman vanhahtavan tyylistä kaunokirjoitusta, kykeni myös lukemaan Ivanin käsialaa. Hänen f, l ja h kohosivat ylös, melkein ylempään riviin kiinni. J ja y tekivät samaa alas, osuivat melkein alempaan riviin. Sanavälit olivat melko lyhyet, mutta silti selvästi erotettavissa. Ivan ei edes tahtonut tietää, mitä oikeat käsialantutkijat olisivat osanneet hänestä käsialan perusteella. Ei todellakaan, hänelle riitti oikein hyvin, että hän itse tietäisi millainen oli, ilman että kukaan yrittäisi määritellä sitä hänelle.

[Sylviane Gren]

Sylviane nyökkäsi ponnekkaasti, kun Ivan vielä varmisti että oliko hän oikeasti sanonut Loch Nessin hirviön. Ehkä poika ei ollut tiennyt siitä ja nyt Sylviane oli onnistuneesti jakanut tämän hienon nippelitiedon tämän kanssaan. Ehkä he kaksi voisivat ehkä saada Upean, jos professori oli hyvällä päällä!

Pouffsouffle päätyi kallistamaan päätänsä ihmeissään, kun Ivan sitten yhtäkkiä väitti, ettei hirviö syönyt alruunoita. Ei se Sylviane sinällään haitannut, sillä oli vain hyvä jos poika tiesi ettei se syönyt niitä. Se olisi vielä puuttunut, että heidän parityönsä oli epäonnistunut Sylvianen kuuleman jutun takia. Sitä tyttö ei kuitenkaan halunnut ajatella.
”Ai, eikö? No, hmm… Ehkei se ollut alruuna vaan jokin muu A:lla alkava asia”, Sylviane pohti ääneen pyöritellen hieman sulkakynäänsä sormiensa välissä, mutta siitä ei tullut mitään.

Tyttö kuitenkin lopetti sulkakynän pyörittämisyritykset, sillä hän ei ihan halunnut sulkakynän napsahtavan rikki Ivanin silmien läsnä ollessa. Häntä ei kyllä yhtään haitannut, että Ivan korjasi hänen tietonsa ja sitten vielä kysyi että keneltä hän oli sellaista kuullut. Ehkä pojan violeteilla hiuksilla oli vaikutusta tähän tai sitten se johtui vain Sylvianen luonteesta.
”Yhdeltä nelosluokkalaiselta. Hän oli joku James tai Mark”, tyttö vastasi kysymykseen hymyillen. Hän ei kyllä ihan tiennyt miksi Ivan oli kiinnostunut siitä keneltä hän oli kuullut kyseisen, mutta hän vain hymyili kiltisti ja käänsi kirjansa sivua.

”A niin kuin alpakka. Ehkä Loch Ness syö alpakoita”, tyttö lisäsi hetken päästä nostaen katseensa kirjasta. Sylviane kohautti sitten vielä olkapäitään, sillä hän oli keksinyt hienon a-kirjaimella alkavan sanan ja se teki hänet iloiseksi. Hän ei ollut saanut vielä mitään kirjoitettua ylös alruunoista, sillä oli vielä pähkäillyt kaikenlaisia a-kirjaimella alkavia sanoja. Hänhän halusi antaa Ivanille hyvän vaikutelman, sillä oli joskus ehkä hieman tyhmää tehdä parityötä parin kanssa, josta ei pitänyt.

[Ivan Kushnir]

Pouffsouffle oli selvästi helposti saatavissa uskomaan mitä tahansa. Loch Nessin hirviö muka söisi alruunoita. Ei tytön kertoma nimi mitään Ivanille kertonut, mutta hän nyökäytti kumminkin päätään. Joistakin vanhemmista oppilaista tuntui olevan hauskaa kertoa nuoremmilleen asioita, jotka olivat täyttä valhetta. Ivan ei ymmärtänyt sellaista, miksi huijata sillä tavoin ihmisiä, jotka yksinkertaisesti tahtoivat vain tietää ja ymmärtää asioita, joista ei ollut aikaisemmin kuullut. Kyllä Ivan ainakin olisi paljon mieluummin antanut oikeaa tietoa tuollekin tytölle, kuin valheita (jotka saattaisivat vaikuttaa tuon koulumenestykseenkin).

Ivan melkein naurahti alpakalle, mutta kykeni estämään itseään. Hän nyökkäsi tytön sanoille. “Ehkä…” hän kommentoi, yrittäen vaikuttaa vakuuttuneelta asiasta. Mieleensä hän painoi, että hänen pitäisi etsiä jostakin tytölle todellista tietoa Loch Nessin hirviöstä, että tuo unohtaisi alruunat ja alpakat sen osalta. Vaikka ei hänen varmaankaan olisi tarvinnut sitä tytölle tehdä, tahtoi hän. Tuo oli niin… suloinen? Alpakoineen ja hirviöineen. “Oletko l-löytänyt jotakin?” Ivan kysyi, vilkaisten tytön tyhjää paperia, kääntäen katseensa sitten nopeasti tytön kasvoihin. Ei Ivanilla itselläänkään vielä paljoakaan muistiinpanoja ollut, mutta oli hänellä jo muutamia rivejä tekstiä kumminkin. Muutama luku kirjasta selailtuna.