Rebecca Hope|Taikakoulu Château|Serdaigle|Neljäs luokka|
Tallustelin kohti labyrinttiä. Olin saanut ottaa mukaan vain taikasauvan ja pyörittelin sitä kädessäni. Astuin labyrinttiin ja heti reittini tukki ovi. No kiva! Pitää sitten avata. Mietin hetken millä tavalla avaisin edessäni töllöttävän oven. "Alohomora", sanoin ja ovi loksahti auki. Kipitin ovesta sisään ja päätin kävellä suoraan. Yhtäkkiä minua kohti rupesi lentämään jotain pieniä ja sinisiä olentoja. "Jaiks!", Kipitin äkkiä jonnekkin. Taapersin omissa ajatuksissani enkä huomannut pitkää tornia. Käännyin vasemmalle ja jatkoin kävelemistä. Tallustelin suoraan eteenpäin ja suorastaan odotin että jotain ilmestyisi. Ja kuinka ollakkaan edessäni roihusi pian tuli. "Ääm... Aguatulio!", loitsin ja sauvani kärjestä alkoi suihkuta vettä. Liekit sammuivat ja taapersin kohti seuraavaa estettä. Hetken päästä hiukseni nousivat pystyyn. "Jaah", katsoin hiuksiani ja päätin kävellä käsilläni. Käännyin vasemmalle ja jatkoin kävelyä normaalisti kunnes eteeni hyppäsi joku. Joku kohotti sauvansa ja huusi "Tainnutu!", Kutistin itseni lyhyeksi ja kipitin loitsijan jalkojen viereen. Potkaisin tyyppiä sääreen ja jatkoin matkaani. Pitenin normaalin kokoiseksi ja jatkoin matkaa. Näin Sfinksin ja päätin mennä toiseen suuntaan. Hetken tallusteltuani kaikki pimeni. hortoilin pimeässä ja törmäsin muureihin ennen kuin hoksasin köyttää sauvaani. "Valois", ¨loitsin ja ja sauvani alkoi loistaa valoa. Lähdin sauvani valossa kävelemään eteenpäin. Hetken päästä maailma valaistui joten sammutin sauvani. Edessä oli uusi este. Vettä. Paljon vettä. Mietin hetken. "Tulejo vati! Tulejo lapio!", En tiennyt ollenkaan mistä olin saanut päähän veneillä vadilla vesiesteen toiselle puolelle. Lyhensin itseäni hiukan ja hyppäsin vatiin. Lähdin melomaan lapiolla. Pian saavuin toiselle puolelle. Hyppäsin pois vadistani ja otin taskustani lettinauhan. En tiennyt miten se oli joitunut sinne, mutta en jäänyt ottamaan selvää. Sidoin lapion vatiin kiinni ja otin vadin mukaani. Kävelin hetken aivan rauhassa kunnes kuulin ääniä takaani. Käännyin ja kiljaisin. Kivi! Enkä tarkoita pikkukiveä vaan jättimäistä! Juoksin. Se oli ainut asia mikä tuli sillä hetkellä mieleeni. Kivi saavutti minua enkä tiennyt mitä tehdä. Sitten tuli risteys. Jess! Käännyin oikealle ja kivi törmäsi seinään. Pahaksi onneksi se tönäisi nilkkaani ja kaaduin. Kun nousin, kivi oli tömähtänyt päin muuria. Katsoin nilkkaani. Siitä vuoti verta ja se oli kipeä. Ihanaa. "Tulejo side!", huusin ja päähäni lensi siderulla. Kiedoin siteen nilkkani ympärille ja katkaisin sen. Lähdin ontumaan vaivalloisesti eteenpäin. Hetken päästä näin edessäni jotain isoa. Lohikäärme. "He heei neiti lohis... Onko ollut mukava päivä?", peräännyin hitaasti kunnes olin viiden metrin päässä. Hetkeäkään miettimättä pinkaisin juoksuun. En välittänyt vihlovasta kivusta nilkassani. Minä vain juoksin. Olin hukkanut vadinkin siinä kiviongelmassa. Hetken päästä huomasin ihmisen. Hän oli loukkaantunut. Onneksi oli sitä sidettä. Sidoin tyypin haavat pikaisesti ja lähdin raahaamaan häntä pois labyrintistä. Sitten näin labyrintin pään. Lähdin juoksemaan, mikä onnistui hankalasti kipeällä nilkalla. Lisäksi raahasin jotain ihmistä pois labyrintistä. Pääsin pois labyrintistä ja virnistin.
